Muhoksen kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muhoksen kirkko
Muhoksen kirkko elokuussa 2006.
Muhoksen kirkko elokuussa 2006.
Sijainti Kirkkotie 3, 91500 Muhos
Koordinaatit 64°48′56″N, 025°59′16″E
Seurakunta Muhoksen seurakunta
Rakentamisvuosi 1634
Materiaali puu
Istumapaikkoja 500
Tyylisuunta pitkäkirkko
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Muhoksen kirkon sankarihaudat kesällä 2015

Muhoksen kirkko on järjestyksessä kolmas Muhoksen seurakunnan kirkkorakennus, joka sijaitsee kunnan taajama-alueella Oulujoen Muhoslammen rannalla.

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhoksen ensimmäinen kirkko on perimätiedon mukaan rakennettu Kirkkosaareen, toinen Kirkonniemelle varsin lähelle nykyistä eli kolmatta kirkkoa. Vuonna 1634 käyttöön vihitty kolmas kirkko on toiseksi vanhin yhä käytössä oleva lähes alkuperäisessä muodossaan säilynyt puukirkko Suomessa. Se on tyyliltään suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko, niin sanottu tukipilarikirkko, jonka rakentajaksi arvellaan torninrakentaja-Hannua. 500-paikkainen kirkko on ympärivuotisessa käytössä. Isonvihan (17141721) aikana venäläiset joukot hävittivät kirkkoa mutta eivät polttaneet sitä, joten kirkko saatiin käyttökuntoon sodan jälkeisinä rauhan vuosina. Perusteellinen korjaus tehtiin 1762 kirkonrakentaja Matti Hongan johdolla. Samalla rakennettiin niin sanottua pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli, jossa on kaksi kelloa. Suurempi on valettu Tukholmassa 1757 ja pienempi Helsingissä 1885.

Sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarnatuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon sisustuksen vanhinta esineistöä on saarnatuoli. Sen teki 1600-luvun lopulla puuseppä ja kuvanveistäjä Mikael Sigfridson Balt. Perimätiedon mukaan saarnatuolin katoksen veistosryhmä on sotasaalista kolmikymmenvuotisesta sodasta Saksasta.[1] Sen keskellä seisoo Vapahtaja kädessään voitonlippu ja maapallo, molemmilla puolillaan valkopukuiset enkelit. Katoksessa riippuu Pyhän Hengen symboli kyyhkynen.

Maalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon maalauksista arvokkaimpina pidetään Vihannissa syntyneen kirkkomaalari Emanuel Granbergin vuosina 17731775 maalaamia kuvia. Vuoden 1839 korjausten yhteydessä osa niistä tuhoutui. Jäljellä ovat maalaukset sakariston seinillä ja lehterin kaiteen maalaukset. Sakariston kuvasommitelmat ovat kirkkosalin ovesta sisään tultaessa vasemmalta oikealle: Jeesus Emmauksen tiellä, Jeesus Martan ja Marian kodissa, Samuel voitelee Saulin kuninkaaksi, maalaus, jonka keskellä on enkelin päitä ja keskellä hepreankielinen nimi Jahve, Jeesus Getsemanessa, Pietari kieltää Jeesuksen, syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat, Tuhlaajapoika sikopaimenena sekä oven päällä Hyvä paimen. Lehterin kaiteessa vasemmalta oikealle on maalattu profeetat Hesekiel, Jesaja, Jeremia ja Daniel. Kirkon oikealla seinällä on Jakob Wallinin vuonna 1837 maalaama Ristiltäotto. Kirkon alttaritaulu on Emanuel Granbergin vuonna 1778 öljyvärillä kankaalle maalaama Mooses ja vaskikäärme.

Esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattokruunut, messinkilampetit ja kyntteliköt ovat enimmäkseen lahjoituksia seurakuntalaisilta. Vanhin niistä on ajoitettu 1700-luvun puolivälin tienoille. Näiden joukossa on maalaispuusepän tekemä ja hiippakunnan komeimmaksi mainostettu virsitaulu, jonka on lahjoittanut vuoden 1828 tienoilla Oulun läänin maaherra Abraham Stjernschantz. Numerotaulun taidokkaat koristeleikkaukset esittävät ristiinnaulitsemista ja tyyliteltyjä ihmishahmoja. Keskimmäisenä oleva kruunattu nainen tuo mieleen Neitsyt Marian. Kirkon vanhimpaan esineistöön kuuluu tinasta valmistettu kastevati vuodelta 1707. Sen puusta veistetty jalka on ajoitettu 1800-luvun puoliväliin, ja sitä koristaa kahdeksan enkelinpääveistosta. Kirkon 23-äänikertaiset urut ovat Kangasalan Urkutehtaan rakentamat vuodelta 1968.

Tumma vaivaisukko kirkon ulkoseinällä.

Myöhemmät kunnostukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko korjattiin 18721873 kirkonrakentaja Mikko Karjalahden johdolla uusgoottilaistyyliseksi. Sisäkatto uusittiin ylöspäin suippenevaksi, eli se tavoittelee goottilaisen kaaren muotoa. Myös kirkon torni sai samassa yhteydessä nykyisen muotonsa. Kirkon ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin. Uusin kunnostus Muhoksen kirkossa tehtiin vuosina 19821984: sekä sisä- että ulkopinnat maalattiin 1800-luvulta peräisin olevin värisävyin. Vuonna 1984 kirkko sai 350-vuotisjuhlan kunniaksi lahjoituksina muun muassa Muhoksen kunnan vaakunan, kirkkotekstiilejä ja lähetyskynttelikön.

Kirkkopiha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon pihalla on kolme muistomerkkiä. Kirkon edessä vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki, kirkon sivulla oululaisen taiteilija V. Tuomaisen kirkon 300-vuotisjuhlaan lahjoittama kirkkotarhaan haudattujen muistokivi sekä vuonna 1949 paljastettu sankarivainajien muistopatsas, jonka on veistänyt taiteilija Martti Tarvainen. Kirkon piha-alue kunnostettiin vuosina 1998 ja 1999, jolloin muun muassa liikuntaesteisten kulkua kirkkoon helpotettiin. Suunnitelman teki arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy.

Katoksessa kellotapulin seinustalla on vaivaisukko, jonka on veistänyt Elias Vainio vuonna 1934. Vaivaisukko on 127 senttimetriä pitkä.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vahtola, Jouko: Muhoksen seurakunnan historia, s. 57. Pieksämäki: Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, 1986. ISBN 951-99796-4-6.
  2. Santaholma, Kaija: Vaivaisukot – Tummatukka ja kirkonäijät, s. 88. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2001. ISBN 951-664-078-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muhoksen kirkko.