Kalajoen kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalajoen kirkko
Kirkon sivusta ja torni ulkoapäin nähtynä.
Kirkon sivusta ja torni ulkoapäin nähtynä.
Sijainti Kalajoki
Koordinaatit 64°15′15″N, 023°56′15″E
Seurakunta Kalajoen seurakunta
Rakentamisvuosi 18761879
Suunnittelija F. W. Lüchow
Materiaali kivi
Istumapaikkoja 1300
Tyylisuunta uusgotiikka
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Sankarihaudat: Maailman silmissä uhrimme olkoon vain multa, edessä herran kuin kulta se kiiltääpi kerran.
Kirkon vaivaisukko esillä Kerimäen kirkon näyttelyssä kesällä 2013.

Kalajoen kirkko rakennettiin peittämättömästä punatiilestä vuosina 18761879. Sen suunnitteli F. W. Lüchow. Pitkäkirkon toisessa päädyssä on torni ja toisessa alttari, joka on kuoriabsidissa. Istumapaikkoja siinä on noin 1 300 ja pinta-alaa 988 neliömetriä. Alun perin kirkko oli uusgoottilainen ja kolmilaivainen. Tulipalo tuhosi kirkon 16. helmikuuta 1930. Kirkko rakennettiin uudelleen vuosina 1930–1931 ja vihittiin käyttöön 15. helmikuuta 1931. Kirkon uudistuspiirustukset teki W. G. Palmqvist, jolloin tornin huippua madallettiin ja kirkkosalin pitkämuotoinen laiva tehtiin betoniseksi tynnyriholviksi. Alun perin niissä oli taitekatot ja sivulaivoissa tasakatot.

Alttaritaulun on maalannut Adolf von Becker 1887 ja se kuvaa Kristuksen ylösnousemusta. Urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1931. Niissä on 27+1 äänikertaa. Erillisessä kellotapulissa (A. W. Arppe, 1815) on kaksi kelloa vuosilta 1813 ja 1830.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalajoen ensimmäinen kirkko valmistui Tyngän kylään arviolta vuonna 1543. Toinen kirkko rakennettiin joitain vuosikymmeniä myöhemmin Mantilan kylään. Kolmannen kirkon rakentamisajankohtaa ei tiedetä, mutta se oli olemassa ainakin 1636 jolloin se arkistolähteiden mukaan purettiin ja rakennettiin uudelleen uuteen paikkaan. Tähän kolmanteen kirkkoon liittyneen kellotapulin rakensi Anders Brofall vuonna 1733. Vuosisadan loppua kohden kirkko rappeutui pahasti ja niinpä seurakunnan neljäs, erivartinen ristikirkko, rakennettiin vuonna 1781. Sen oli suunnitellut kruunun yli-intendentin virasto Tukholmassa vuonna 1778. Kirkko tuhoutui sodassa vuonna 1808. Uusi, viides kirkko rakennettiin puusta samaisen yli-intendentin konttorin piirustusten mukaan 1811-1812. Sekin kirkko paloi vuonna 1869, mutta siihen liittynyt kellotapuli vuodelta 1815 on edelleen olemassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haapio & Luostarinen (toim.): Suomen Kirkot ja Kirkkotaide 2, s. 103. Lieto: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1980.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]