Vaivaisukko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nurmon kirkon vaivaisukko.

Vaivaisukko on kirkon tai kirkkotapulin seinään kiinnitetty maalattu puupatsas, jonka rinnassa tai sylissä olevaan aukkoon voi laittaa rahaa. Rahat käytetään yleensä kirkon diakoniatyöhön. Ukkoja löytyy eniten Pohjanmaalta.

Vaivaisukkojen edeltäjinä voidaan pitää uhritukkeja, joita Ruotsi-Suomen kirkko määräsi sijoitettavan kirkkojen yhteyteen vuonna 1343. Västeråsin valtiopäivillä 1527 uhritukit kiellettiin, koska niiden katsottiin liittyvän katolisen kirkon anekauppaan. Köyhien auttaminen oli kirkkojen velvollisuus, ja keräystukit auttoivat seurakuntia tämän tehtävän hoidossa. Niinpä kuningatar Kristiina vuonna 1649 kehotti asettamaan keräystukkeja uudelleen kirkkojen yhteyteen.[1]

Tukkeja lienee koristeltu aiemmin pyhimysten kuvilla, kunnes vuoden 1571 kirkkoasetuksella kuvat määrättiin poistettaviksi. Pohjanmaalla oli paljon laivanrakennustoimintaa, ja ilmeisesti laivanrakentajien keulakuvien tekijät ovat tehneet ensimmäiset vaivaisukot. Laivojen keulakuvia ei ole mielletty pyhimysten kuviksi, joten kuvien veistäminen on ollut sallitumpaa. Tämä selittäisi, miksi vaivaisukkoja on nimenomaan Pohjanmaalla. Vaivaisukot esittävät usein kerjuulla olevaa sotainvalidia, toinen suosittu esikuva ukoille on pelimannityyppi. Ensimmäiset ukot tehtiin 1600-luvulla, mutta suurin osa on 1800-luvulla veistettyjä. [1]

Vaivaisukkoja on toiminnassa Suomessa noin 108. Yksi näistä on vaivaisakka, joka sijaitsee Soinin kirkossa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan museossa on näytteillä Rantsilan kirkon vaivaisukko. Vanhimpana vaivaisukkona pidetään Hauhon kirkon ukkoa, joka on tiettävästi tehty 1600-luvun lopulla. Samoihin aikoihin lienee tehty Raahen vaivaisukko.[1]

Pelastakaa vaivaisukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on ollut tunnettuja ukkoja yhteensä noin 180. Jotkut niistä ovat hävinneet aikojen kuluessa, osa on rapistunut huonokuntoisiksi ja sitten hylätty. Ukkoja on myös pahoinpidelty ryöstösaaliin toivossa. Esimerkiksi Raution ukko vietiin kappelin seinästä kokonaan syksyllä 2012 ja se löydettiin toukokuussa 2013 syrjäisen metsätien varrelta Kannuksessa.[2]

Vaikka vaivaisukkoja on arvostettu jo 1900-luvun alusta alkaen, vakavaa ja perinpohjaista taidehistoriallista tutkimusta ne eivät ole saaneet. Otso Kantokorven mukaan perustutkimukselle on tilausta, koska vaivaisukot kytkeytyvät nykyään voimakkaasti virinneeseen ITE-taiteen tutkimukseen ja harrastukseen. Kantokorven mielestä on syytä saattaa vaivaisukkoperinne osaksi samaa jatkumoa.[2]

Helsinkiläisen ORTON Invalidisäätiön ylläpitämän Galleria Ortonin piirissä syntyi yhdistys nimeltä Pelastakaa vaivaisukot. Sen tavoitteina on vaivaisukkojen, sekä niiden kirkko-, sosiaali-, kulttuuri- ja taidehistoriallisen merkityksen tunnetuksi tekeminen ja arvostuksen lisääminen. Yhdistys haluaa pitää yllä ja myös elvyttää vaivaisukkoperinnettä, sekä lisätä tietoa aiheesta. Yhdistys haluaa kannustaa seurakuntia kunnostamaan ja pitämään huolta näistä ”kunniakansalaisista” ja kiinnittämään huomiota asianmukaiseen restaurointiin.[3]

Yhdistys järjesti Kerimäen kirkossa kesällä 2013 pidetyn näyttelyn Vaivaisukot Kerimäellä. Kirkkoon oli koottu 42 vaivaisukkoa ympäri Suomea.[4]

Kuvia vaivaisukoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Santaholma, Kaija: Vaivaisukot – Tummatukka ja kirkonäijät, s. 5–8. Sarmala Oy/Rakennusalan kustantajat RAK, 2001. ISBN 951-664-078-8.
  2. a b Kantokorpi, Otso (toim.): Vaivaisukkojen paluu. Helsinki: Maahenki, 2013. ISBN 978-952-5870-88-6.
  3. Pelastakaa vaivaisukot ry. Pelastakaa vaivaisukot. Pelastakaa vaivaisukot ry. Viitattu 6.7.2013.
  4. Vaivaisukot Kerimäellä Pelastakaa vaivaisukot ry. Viitattu 1.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]