Pulkkilan kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pulkkilan kirkko
Pulkkilan kirkko kesäaikaan.
Pulkkilan kirkko kesäaikaan.
Sijainti Pulkkila
Seurakunta Siikalatvan seurakunta
Rakentamisvuosi 1909
Suunnittelija Josef Stenbäck
Materiaali puu
Tyylisuunta uusgotiikka
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla


Pulkkilan kirkko on Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko Pulkkilassa Pohjois-Pohjanmaalla. Kirkko rakennettiin vuosina 1908–1909 ja sitä peittää laudoitus, jossa on käytetty hyväksi koristeellisia muotoja. Muodoltaan kirkko on tasavartinen ristikirkko, ja keskellä kirkkoa on avorakenteinen torni. Istumapaikkoja lehtereineen on 570 ja pinta-alaa 445 neliömetriä. Kirkossa on satulakatto ja korkeat päädyt. Tyylisuunta on uusgotiikka ja jugend. Kirkkoa on korjattu vuosina 1928, 1962 ja 1975.

Kirkon erillinen kellotapuli on rakennettu jo vanhan kirkon aikoihin vuonna 1843. Sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel Suomen intendentinkonttorissa.[1]

Pneumaattiset urut on rakentanut Kangasalan urkutehdas vuonna 1949 ja niissä on 13+2 äänikertaa ja kaksi sormiota. Alttaritaulun Ristiinnaulittu on maalannut Mikael Toppelius. Kellot ovat vuosilta 1830 ja 1845. Vanhempi kello on tunnetun kellonvalajan Mikael Rostedtin tekemä.[2]

Pulkkilan vanha kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1908 purettu vanha kirkko
Pulkkilan nykyinen kirkko valmistumisensa aikoihin

Ensimmäinen kirkko lienee rakennettu Pulkkilaan jo vuonna 1671. Toisen kirkon rakensi Jaakko Suonperä vuosina 1768–1769. Tyyliltään Suonperän suunnittelema kirkko oli tyypillinen pohjalainen ristikirkko. Nykyisessä kirkossakin esillä oleva alttaritaulu valmistui toiseen kirkkoon vuonna 1770. Kirkon saarnastuoli, niin ikään Toppeliuksen maalaama, on siirretty Raahen museoon.[1]

Toinen kirkko purettiin uuden kirkon tieltä Senaatin suostumuksella vuonna 1908. Vanhan vaatimattoman näköisen kirkon tilalle haluttiin vuosisadan vaihteen koristeellisia muotoja. Heikki Klemettiä vanhan kirkon repiminen närkästytti, ja hän kuvaa muutosta seuraavasti: Sankeyn sävel körttinuotin tilalle, purjehdusseuran paviljonki herranhuoneen raunioille.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hanna Järviluoma: Pohjoispohjalaisia kirkkoja 2003. KirjastoVirma. Viitattu 26. elokuuta 2007.
  2. Matkan varrelta: Pakinaa Pulkkilasta Viitattu 15.9.2013.
  3. Heikki Klemetti: Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla, s. 78–79. WSOY, 1927.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]