Mikael Toppelius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Michael (Mikael) Toppelius (10. elokuuta 1734 Oulu27. joulukuuta 1821 Oulu) oli suomalainen kirkkomaalari ja pohjalaisen kirkkomaalausperinteen viimeinen huomattava edustaja. Uransa aikana hän teki koristemaalauksia yli kolmeenkymmeneen kirkkoon Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Toppelius oli kirjailija Zachris Topeliuksen isoisä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen tuomio Haukiputaan kirkossa.
Rantsilan kirkon alttaritaulu.

Sukutausta ja uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Toppeliuksen vanhemmat olivat Oulun kaupungin tullikirjuri Kristoffer Toppelius ja Margaretha Lithovia. Hänen isänpuoleinen sukunsa oli vanhaa pohjoispohjalaista talonpoikaissukua Limingasta. Suvun alkuperäinen sukunimi oli Toppila, mutta Mikaelin isoisä oli muuttanut sen latinalaistettuun muotoon Toppelius lähtiessään virkamiesuralle. Hänen äitinsä oli puolestaan huomattavaa Lithoviuksen pappissukua, Sievin kappalaisen Gabriel Litohoviuksen tytär. Pariskunta sai neljä poikaa ja kaksi tytärtä, joista Mikael oli toiseksi vanhin.

Mikael Toppeliuksen isä Kristoffer Toppelius oli kaapattu seitsenvuotiaana isonvihan aikana venäläisten kasakoiden vangiksi ja viety Pietariin, josta hän oli kuitenkin onnistunut pakenemaan ja purjehtimaan laivalla Tukholmaan. [1] Myös muu hänen perheensä oli paennut Ruotsiin, ja Kristoffer oli törmännyt sattumalta pyykkiä pesevään äitiinsä Tukholman Skeppsbrolla. Tarinan todenperäisyys on hämärän peitossa, mutta Sakari Topelius lienee saanut isoisoisänsä elämäntarinasta vaikutteita tunnettuun satuunsa Koivu ja tähti. Tullikirjuri Kristoffer Toppelius oli myös harrastajamaalari, joten Mikael Toppeliuksen kiinnostus taiteisiin lienee hänen kodistaan peräisin.

Ensimmäiset maalaustyönsä Mikael Toppelius teki Iisalmessa vuoden 1748 aikoihin, jolloin hän oli vain 14–15-vuotias. Tuolloin hän koristeli Iisalmen kirkon lehterinkaiteet raamatullisia hahmoja esittänein kuvin. Tietoja siitä, miten nuori Toppelius päätyi Oulusta Iisalmeen ja sai kirkon koristelun tehtäväkseen, ei ole säilynyt. Iisalmen rovasti Henrik Helsingius oli joka tapauksessa otettu nuoren maalarin kyvyistä ja päätti auttaa tämän ammatillisen uran alkuun. Rovastilla oli läheiset suhteet hoviin, sillä hänen veljensä oli kuninkaallinen kirjastonhoitaja, ja kesällä 1751 Toppelius purjehti Tukholmaan mukanaan suosituskirje hovimaalari Johan Paschille.

Toppelius vietti Tukholmassa kaksi vuotta ja työskenteli Paschin oppipoikana Tukholman uuden kuninkaanlinnan koristelutöissä. "Vaelluslistassaan" (Min vandringslista), johon Toppelius vanhoilla päivillään listasi töitään, hän mainitsi erikseen osallistuneensa linnankirkon saarnastuolin kultaukseen ja marmorointiin. Syksyllä 1753 hän palasi kotikaupunkiinsa Ouluun, ja vielä saman vuoden lopulla hän teki ensimmäiset työnsä ammattimaisena kirkkomaalarina. Ensimmäisen suuren koristelutyönsä hän teki vuonna 1756 Hailuodon vanhaan kirkkoon, joka paloi vuonna 1968.

Toppeliuksen kirkkomaalarin ura kesti yli seitsemän vuosikymmentä. Hän työskenteli lähinnä kotikaupunkinsa Oulun ympäristössä mutta myös Pohjois-Savossa. Laajimman ja tunnetuimman koristelutyönsä Toppelius teki Haukiputaan kirkkoon vuosina 1774–1777. Kirkon kaikki seinät ja kattoholvit on koristeltu suurikokoisin, Raamatun tapahtumia esittävin maalauksin. Haukiputaan kirkossa on myös Toppeliuksen suurikokoisin maalaustyö, kahdeksan metriä leveä ja neljä metriä korkea Viimeinen tuomio, joka on kuuluisa väkevän realistisesta ja aikalaisia pelottaneesta helvettikuvauksestaan. Samantapaisen kokonaiskoristelun Toppelius maalasi myöhemmin vuosina 1785–1795 Kempeleen kirkkoon. Hänen huomattavimpiin töihinsä kuuluvat myös Lohtajan kirkon, Siikajoen kirkon ja Rantsilan kirkon alttari- ja saarnatuolimaalaukset.

Toppeliuksen viimeinen työkohde oli Revonlahden kirkko, jonka seinämaalaukset ovat vuodelta 1821. Hän kuoli samana vuonna kotonaan Oulussa 87-vuotiaana.

Kirkot joissa Toppelius työskenteli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuel voitelee Daavidin Kempeleen kirkossa
Kempeleen kirkon saarnastuoli
Paimenet kumartavat Jeesus-lasta Kempeleen kirkossa
Jahven monogrammi Kempeleen kirkossa

Toppelius työskenteli pitkän uransa aikana varmasti ainakin 28 kirkossa. Täysin alkuperäisessä asussaan hänen maalauksensa ovat säilyneet kahdeksassa kirkossa. Näihin kuuluvat Haukiputaan kirkon ja Kempeleen vanhan kirkon kokonaiskoristelut, Pieksämäen vanhan kirkon muotokuvamaalaukset, Lohtajan, Siikajoen, Rantsilan ja Revonlahden kirkkojen suuret moniosaiset alttarimaalaukset sekä Pudasjärven kirkon kellotapulimaalaukset. Kolmessa kirkossa (Paavola, Kiiminki, Jalasjärvi) on lisäksi jäljellä osia alkuperäisestä maalauskoristelusta.

Kymmenen Toppeliuksen koristamaa kirkkoa (Iisalmi, Kuopio, Oulunsalo, Pielavesi, Pulkkila, Lapinlahti, Maaninka, Kiuruvesi, Kuivaniemi, Nurmes) on myöhemmin purettu, mutta useimmissa tapauksissa hänen töitään on siirretty joko uuteen kirkkoon tai lahjoitettu jonkin museon kokoelmiin. Näin on käynyt esimerkiksi hänen ensimmäiselle työlleen, Iisalmen kirkon lehterinkaiteille, jotka siirrettiin kokonaisina uuteen kirkkoon. Eniten on säilynyt alttaritauluja ja saarnastuoleja, jotka on ollut helppo siirtää, sen sijaan seinämaalaukset ovat yleensä tuhoutuneet vanhan kirkon mukana. Kolmessa säilyneessä kirkossa (Piippola, Ilmajoki, Tohmajärvi) hänen maalauksensa on myöhemmin kokonaan tuhottu, ja neljä kirkkoa (Hailuoto, Leppävirta, Kauhajoki, Tyrnävä) on tuhoutunut tulipalossa.

Kirkko Maalausvuodet Maalaukset Maalausten myöhempi kohtalo
Iisalmen kirkko 1748 Raamatun hahmojen kuvia lehterinkaiteissa kirkko purettiin 1779, maalaukset siirretty uuteen Kustaa Aadolfin kirkkoon
Hailuodon kirkko 1756 kuorin ja sakariston koristemaalaukset, saarnastuoli kirkko tuhoutui tulipalossa 1968, saarnastuoli maalauksineen jäljellä uudessa kirkossa
Leppävirran kirkko 1750-luvun loppu saarnastuoli kirkko tuhoutui tulipalossa 1734, saarnastuolin maalaukset jäljellä
Kuopion kirkko 1760 saarnastuoli ja maalaus Jeesus kiusaajan edessä kirkko purettiin 1817, saarnastuoli siirretty Enon kirkkoon ja maalaus Kansallismuseoon
Pieksämäen Vanha kirkko 17601762 apostolien ja profeettojen kuvia lehterinkaiteissa, saarnastuoli
Oulunsalon kirkko 1762, 1764 kattomaalauksia ja saarnastuoli kirkko purettiin 1855, saarnastuoli siirretty Pohjois-Pohjanmaan museoon
Pielaveden kirkko 1764 alttaritaulu, kaksi lahjoitusmaalausta, saarnastuoli kirkko purettiin 1790-luvulla, alttaritaulu siirretty uuteen kirkkoon ja muut maalaukset Kansallismuseoon
Paavolan kirkko 1765 seinä- ja holvimaalauksia, alttaritaulu, saarnastuoli saarnastuoli jäljellä
Pudasjärven kirkko 1766 maalauksia kellotapulin ulkoseiniin
Pulkkilan kirkko 1770 alttaritaulu, saarnastuoli, seinämaalauksia kirkko purettiin 1908, alttaritaulu siirretty uuteen kirkkoon ja saarnastuoli Raahen museoon
Lohtajan kirkko 17701773 neliosainen alttaritaulu
Siikajoen kirkko 17711772 kaksiosainen alttaritaulu, saarnastuoli
Haukiputaan kirkko 17741779 kirkkosalin seinä- ja kattomaalaukset, saarnastuoli, monumentaalimaalaus Viimeinen tuomio
Lapinlahden kirkko 1775 alttaritaulu, maalauksia kirkko purettiin 1880, maalaukset siirretty Kansallismuseoon
Maaningan kirkko 1775, 1803 viisi lahjoitusmaalausta kirkko purettiin 1830, maalaukset siirretty Kansallismuseoon
Kiuruveden kirkko 1777 saarnastuoli, kaksi maalausta kirkko purettiin 1853, saarnastuoli ja maalaukset siirretty Kuopion museoon
Piippolan kirkko 1779 saarnastuoli peitettiin kirkon muutostöiden yhteydessä 1888
Ilmajoen kirkko 1780 seinä- ja kattomaalauksia peitettiin korjaustöiden yhteydessä 1857
Tohmajärven kirkko 1783 alttaritaulu, saarnastuoli, profeettojen kuvia lehterinkaiteissa, monumentaalimaalaus Viimeinen tuomio saarnastuoli siirretty Olavinlinnan kirkkoon, muut maalaukset kadonneet
Kiimingin kirkko 1780-luku alttaritriptyyki ja saarnastuoli alttaritriptyyki jäljellä, saarnastuoli kadonnut
Kempeleen vanha kirkko 17851786, 1795 seinämaalauksia, saarnastuoli
Rantsilan kirkko 1788, 1794 alttaritriptyyki, saarnastuoli
Kuivaniemen kirkko 1800, 1820 kaksi lahjoitusmaalausta kirkko purettiin 1870-luvulla, maalaukset siirretty uuteen kirkkoon
Nurmeksen kirkko 1803 alttaritaulu kirkko purettiin 1850-luvulla, alttaritaulu siirretty uuden kirkon sakaristoon
Jalasjärven kirkko 1805 alttaritaulu ja seinämaalauksia alttaritaulu säilynyt, seinämaalaukset peitetty
Kauhajoen kirkko 1805 ei tietoa kirkko tuhoutui tulipalossa 1808
Tyrnävän kirkko 1820 alttaritaulu, saarnastuoli kirkko tuhoutui tulipalossa 1865
Revonlahden kirkko 1821 alttaritriptyyki, saarnastuoli, seinämaalauksia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reino Mähönen: Kirkkomaalari Mikael Toppelius, Kustannusyhtiö Weilin + Göös, Helsinki 1975. ISBN 951-9056-20-3
  • Kari, Risto & Ruotsalainen, Matti: Kirkkomaalarit: Mikael Toppeliuksen ja Emanuel Granbergin taide. Teksti: Risto Kari. Valokuvat: Matti Ruotsalainen. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10808-5.
  • Suomen taiteen historia. Schildts Kustannus Oy. Helsinki 1998. ISBN 951-50-0920-0. ss. 123–125
  • Kiimingin kirkon historiaa

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kun Paholainen kulki Suomessa – Kustaa H.J. Vilkuna: Paholaisen sota. Ripsaluoma, M. Keskipohjanmaa-lehden verkkopalvelu. Viitattu 4.10.2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]