Kypron prinsessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kypron prinsessa (Prinsessan av Cypern) on Fredrik Paciuksen vuonna 1860 säveltämä ruotsinkielinen nelinäytöksinen laulunäytelmä, jonka on kirjoittanut Zachris Topelius. Tapahtumat sijoittuvat osittain Kyproksen saarelle ja osittain Suomeen, osittain antiikin tarumaailmaan ja osittain Kalevalan maailmaan.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kypron kuninkaan tytär, prinsessa Chryseis rakastuu tuntemattomaan muukalaiseen, joka osoittautuu Kalevalan Lemminkäiseksi. Lemminkäinen tuo prinsessan mukanaan kotimaahansa Suomeen ja nimeää hänet Kyllikiksi. Chryseis ei tahdo sopeutua vieraaseen maahan ja kotivaimon rooliin. Paikalle saapuu Kyprolta sotapäällikkö Medonin johtama retkikunta hakemaan prinsessaa takaisin. Chryseis tunnustaa rakastavansa Lemminkäistä, mutta lähtee kuitenkin salaa juhlimaan maanmiestensä leiriin ja lopultaa pakenee Medonin seurassa. Lemminkäinen lähtee sotaretkelle Pohjolaa vastaan. Kyprolaisten laiva juuttuu pohjoiselle merelle, jolloin Chryseis katuvana pakenee Medonilta ja lähtee etsimään Lemminkäistä. Heidän kohdatessaan Lemminkäinen ei tunnista Chryseistä ja sanoo hylänneensä vaimonsa Kyllikin. Myöhemmin Lemminkäinen haavoittuu kuolettavasti pohjalaisen sokean paimenen ampumasta nuolesta ja on jo vaipumassa Tuonelaan, mutta hänen äitinsä rakkaus saa hänet virkoamaan henkiin. Chryseis ylistää uutta kotimaataan Suomea, mutta kuolee viimeisen näytöksen lopussa rantakalliolle.[1]

Juoni on löyhä mukaelma Kalevalan 11. ja 12. runosta, joissa Lemminkäinen ryöstää Kyllikin vaimokseen Saaresta. Topelius on vaihtanut kalevalaisen Saaren Kyprokseen.[2]

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chryseis/Kyllikki, Kypron prinsessa
  • Lemminkäinen
  • Helka, Lemminkäisen äiti
  • Ainikki, Lemminkäisen sisar
  • Tiera, Lemminkäisen toveri
  • Anemotis/Tuulikki, Chrysein hovineito
  • Chrysandros, Kypron kuningas
  • Medon, kyprolainen sotapäällikkö
  • Megapontos, Kypron kuninkaan juomanlaskija
  • Ulappalan sokea paimen
  • Lappalainen orja
  • Lydia, Dafne, Naidion ja Doris, kyprolaisia neitoja
  • Panu, Ilmatar ja Aallotar, henkiolentoja
  • sotilaita
  • kuoro

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen partituurin sanotaan kuuluvan Paciuksen parhaimpiin. Musiikillisesti se edustaa romanttista tyyliä. Niin sanottu Helkan myllylaulu käyttää kalevalaisen runonlaulun 5/4-tahtilajia, mutta muuten teos ei musiikillisesti sisällä mitään suomalaiskansallisia vaikutteita.[3]

Laps’ Suomen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kypron prinsessan tunnetuin yksittäinen osa on laulu Hellas barn (Laps’ Hellaan), joka siihen myöhemmin kirjoitettujen suomenkielisten sanojen ansiosta tunnetaan Laps’ Suomen -nimisenä isänmaallisena lauluna. Romanssiksi nimetyssä laulussa Suomeen tuotu hovineito Anemotis muistelee kaukaista kotimaataan ja valittaa vieraaseen maahaan joutumisen kurjuutta. Lauluun on myöhemmin sepitetty sanat ”Laps Suomen, ällös vaihda pois sun maatas ihanaa”, joissa mainittu kotimaa on siis muutettu, koska alkuperäisissä sanoissa nimenomaan parjataan Suomea vieraaksi ja kurjaksi maaksi.[1] Näiden alkuperäiseen teokseen liittymättömien sanojen ansiosta laulusta on tullut yksi Paciuksen tunnetuimpia yksittäisiä sävellyksiä.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Topelius kirjoitti näytelmän tilaustyönä Helsingin uuden teatteritalon avajaisia varten. Ruotsinkielinen, kieliriitoja vastustanut Topelius tarttui Kalevala-aiheeseen, jotta se ei jäisi taiteessa pelkästään jyrkkien fennomaanien käsiin.[1] Kalevala-aiheisen teoksen esittäminen ruotsinkielisen teatterin avajaisissa oli tarkoitettu sovinnolliseksi eleeksi kieliryhmien kesken. Ensi-ilta oli suunnitellusti teatterin avajaisissa 28. marraskuuta 1860[2]. Samassa yhteydessä esitettiin myös Filip von Schantzin säveltämä Kullervo-alkusoitto. Kypron prinsessa esitettiin myös muutamaa vuotta myöhemmin tulipalon jäljiltä uudelleenrakennetun teatterin toisissa vihkiäisissä. Topelius toivoi Paciuksen muokkaavan teoksen pohjalta suuren tyylin oopperan, mutta Pacius ei ollut tästä kiinnostunut.[3] Topelius julkaisi teoksensa tavallisena näytelmänä vuonna 1881.[1] Eino Leino suomensi tekstin vuonna 1901.[5]

Ruotsalainen säveltäjä Lars-Erik Larsson sävelsi Topeliuksen libreton pohjalta oopperan Prinsessan av Cypern, jonka ensi-ilta oli vuonna 1937 Tukholmassa kuninkaallisessa oopperassa.[6]

Kypron prinsessa vajosi 1900-luvulla pitkäksi aikaa lähes kokonaan unohduksiin ja sen täydellinen partituuri katosi. Kapellimestari Ulf Söderblom rekonstruoi partituurin 1990-luvulla löytämiensä nuottien pohjalta ja Lars Huldén laati alkuperäisten pitkien puheosuuksien tilalle tiiviimmän tekstin, jonka kanssa teosta voidaan esittää myös konserttina.[7] Ensimmäinen uusi esitys oli kesällä 2001 suomenruotsalaisilla laulujuhlilla Espoossa. Ensimmäinen levytys koko teoksesta julkaistiin vuonna 2002.[3] Vuonna 2007 perustettiin Kypron Prinsessa -yhdistys järjestämään uusia esityksiä teoksesta sekä ruotsiksi että suomeksi.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kari Sallamaa: Zacharias Topelius: Kypron prinsessa (lyhennelmä artikkelista) Kalevalan kulttuurihistoria. Viitattu 27.5.2016.
  2. a b Arto Polso: Topeliuksen näytelmä kiinnostaa Kyproksella Sinibaretti-lehti. Viitattu 27.5.2016.
  3. a b c Näyttämömusiikki ja melodraamat Pacius.fi. Viitattu 27.5.2016.
  4. Pacius, Fredrik (1809 - 1891) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Kypron prinsessa Kirjasampo.fi. Viitattu 27.5.2016.
  6. "Prinsessan av Cypern" på Malmöoperan Dagens Nyheter 26.8.2008. Viitattu 27.5.2016.
  7. a b Kypronprinsessa.fi Viitattu 27.5.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]