En etsi valtaa loistoa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
En etsi valtaa loistoa
säveltäjä Jean Sibelius
sanoittaja Zacharias Topelius
suomentaja Martti Korpilahti (?), Niilo Rauhala
virsikirjan numero 31
virsikirjaan 1986[1]

En etsi valtaa loistoa”, uudempana suomennoksena ”Ei valtaa, kultaa, loistoa”, (ruots. ”Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt”) on Zacharias Topeliuksen kirjoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä joululaulu, jossa rukoillaan maailmanrauhaa sekä onnellista joulua niin rikkaille kuin köyhillekin.

Topelius kirjoitti laulun tekstin ruotsiksi vuonna 1887 ja antoi sille nimeksi ”Julvisa” (suom. ”Joululaulu”). Runo julkaistiin samana vuonna Jul-Qvällen-lehden etukannessa.[2] Sibeliuksen sävellys, jonka sävellysajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, ilmestyi ensimmäisen kerran Sampo-lehdessä vuonna 1909. Tuolloin Sammossa ilmestyi myös laulun ensimmäinen suomennos.[3] Käännöksen tekijää ei varmuudella tiedetä, joissakin yhteyksissä kääntäjän on oletettu olevan Martti Korpilahti, mutta esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa ei ole mainintaa virren suomentajasta.[4]

Jean Sibeliuksen sävellysluettelossa opusnumero 1 käsittää viisi joululaulua, joista "En etsi valtaa loistoa" on numero 4. Muut laulut ovat "Joulupukki kolkuttaa" (nro 1), "Jo on joulu täällä" (nro 2), "Jo joutuu ilta" (nro 3) ja "On hanget korkeat, nietokset" (nro 5). Nämä laulut on sävelletty vuosien 1895 ja 1913 välisenä aikana. Sibeliuksen tytär Margareta Jalas on kertonut, että laululla "En etsi valtaa loistoa" oli erityisasema Ainolan joulunvietossa. Kun joululauluja tavallisesti säesti pianolla säveltäjämestari itse, tämän laulun säesti aina perheen äiti Aino Sibelius.[2]

Laulun sävelmä on rakenteeltaan hyvin virsimäinen, joten laulu oli mukana kokoelmassa Hengellisiä lauluja ja virsiä jo vuonna 1923. Vuonna 1943 laulu otettiin mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkieliseen virsikirjaan virtenä numero 28. Vuonna 1986 se otettiin myös suomenkieliseen virsikirjaan virtenä numero 31, mutta Niilo Rauhalan laatimana uutena suomennoksena. Virsikirjakomitean mielestä vanha käännös ei vastannut riittävissä määrin Topeliuksen alkutekstiä.[3] Vanha käännös on kuitenkin tullut niin yleisesti tunnetuksi ja suosituksi, että laulua ei juuri lauleta Rauhalan sanoilla. Vanha käännös esiintyy monissa uudemmissakin laulukokoelmissa, ja sen mukaisesti se yhä tavallisimmin lauletaan esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa. Laulun ovat levyttäneet esimerkiksi Mauno Kuusisto vuonna 1959, Sulo Saarits vuonna 1960, Kim Borg vuonna 1961 ja Matti Tuloisela vuonna 1972. lähde?[2]

Laulu on myös Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa osastossa "Virsiä muilla pohjoismaisilla kielillä" numero 645 ruotsiksi ja suomeksi. Kun suomenkielinen virsikirja valmistui vuonna 2003, tuli virren suomenkieliseksi tekstiksi Niilo Rauhalan käännös "Ei valtaa, kultaa, loistoa", jota hän muokkasi vielä edelleen siitä tekstistä, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa.[5]

Norjassa tunnetaan laulu nimellä "Gjev ikkje glans og gull og prakt", jonka sanat ovat Arve Brunvollin.[6]

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinkieliset sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt i signad juletid.
Giv mig Guds ära, änglavakt och över jorden frid.
Giv mig en fest, som gläder mest den Konung jag har bett till gäst.
Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt, giv mig en änglavakt.

Giv mig ett hem på fosterjord, en gran med barn i ring.
En kväll i ljus med Herrens ord och mörker däromkring.
Giv mig ett bo med samvetsro, med glad förtröstan, hopp och tro.
Giv mig ett hem på fosterjord: och ljus av Herrens ord.

Till hög, till låg, till rik, till arm kom, helga julefrid.
Kom barnaglad, kom hjärtevarm i världens vintertid.
Du ende, som ej skiftar om, min Herre och min Konung, kom.
Till hög, till låg, till rik,till arm kom glad och hjärtevarm.

Vanha suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksessa 1986. s. 61
  2. a b c Reijo Pajamo: Taas kaikki kauniit muistot: joululaulujen taustat ja tarinat, s. 42–46. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11444-8
  3. a b Pajamo, Reijo: 31 Ei valtaa, kultaa, loistoa (taustakuvaus virrestä 31) Virsikirja. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.12.2015.
  4. Vuoden 1986 virsikirjassa sävellysajankohdaksi on mainittu vuosi 1909. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, s. 53. Helsinki: Kirkon Keskusrahasto, 1987.
  5. Ruotsin kirkon virsikirja, s. 1020. Verbum Förlag AB, 2003.
  6. Audun Aase: Gjer som Gud – bli menneske Kyrkjeblad for samnanger. 2008. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 26.3.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: