Morsian ja muita kauhunovelleja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Morsian ja muita kauhunovelleja
Morsian ja muita kauhunovelleja.jpg
Kirjailija Zachris Topelius
Genre kauhu, rikoskirjallisuus
Kustantaja Faros-kustannus
Julkaistu 2013
Sivumäärä 168 s.
ISBN 978-952-5710-27-4
Suomennos
Suomentaja Petra Enges-Pyykönen
Anna Järvenpää
Kalle Keijonen
Hemmo Määttänen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Morsian ja muita kauhunovelleja on kokoelma Zachris Topeliuksen varhaisia novelleja, jotka ovat aikanaan ilmestyneet Helsingfors Tidningarissa 1840-luvulla. Kokoelman on vuonna 2013 julkaissut Faros-kustannus. Teoksen esipuheen on kirjoittanut Jukka Sarjala.

Kaikkia novelleja ei Juri Nummelin arviossaan pidä kauhun lajityyppiin kuuluvina vaan pikemminkin rikoskirjallisuutena. Niihin kuuluvat esimerkiksi "Yöstä aamuun" (1843) ja "Vänrikkivainaan tohvelit", sen sijaan niminovellin "Morsian" Nummelin katsoo edustavan kauhua parhaiten.[1]

Alkusanoissaan Jukka Sarjala taustoittaa Topeliuksen kauhunovelleja. Topelius tunnetaan satusetänä, Välskärin kertomuksien ja Maamme kirjan tekijänä, ja muun muassa hänen kauhunovellinsa ovat jääneet melko tuntemattomiksi, etenkin kun niitä ei ole aiemmin julkaistukaan suomeksi.[2]

Aloittaessaan toimittajana Topelius ei ollut vielä ansioitunut kirjoittajana mutta oli lukenut lähes kaiken kaunokirjallisuuden, mitä oli saanut käsiinsä: rosvoromaanit, intiaanitarinat, historialliset romaanit sekä 1830-luvun ruotsalaista kaunokirjallisuutta. Goottilainen romaani oli Suomen ruotsinkielisen säätyläistön suosiossa, mutta Suomessa ei lajin kirjoittajia ollut vielä, kuten ei yleensäkään romaanikirjailijoita.[2]

Tarinoiden kirjoittamisen syynä oli paitsi Topeliuksen henkilökohtainen kiinnostus, myös se, että hän halusi lehteen kotimaista aineistoa. Kertomukset eivät saaneet aikalaisilta arvostusta, vaan niihin suhtauduttiin päiväperhoina, jollaisina hän itsekin niitä piti. Niiden tapahtumaympäristöinä olivat pappilat, ja niissä kuvattiin herrasväen rientoja ja harrastuksia, porvarillista seuraelämää. Henkilöt ovat tyypiteltyjä, joskaan eivät kaavamaisia. Kertomuksissa on mausteena huumoria ja parodiaa, minkä Sarjala toteaa käyvän yksiin goottilaisen romaanin tyylin kanssa. Tarinoiden kummittelut ja rakkaushuolet eivät ajan kirjallisen maun vartijoiden mielestä olleet riittävän korkeatasoisia aiheita. Topelius oli aikansa viihdekirjailija, markkinakirjailija, kun taas J. L. Runeberg liikkui akateemisessa maailmassa.[2]

Nykymittapuiden mukaan Topeliuksen kauhu on varsin lempeää, ja siitä puuttuvat voimakkaat tehokeinot. Sarjalan mukaan niiden viehätyksenä ovatkin mennyt aikakausi, entisajan pappiloiden ja maatilojen kellarit ja ullakot. Topelius on liittänyt kertomuksiin aikansa huhupuheita, kertomuksia, asenteita ja uskomuksia. Goottilainen epävarmuus ja oudot ilmiöt pitävät jännitystä yllä, mikä onkin olennaisempaa kuin arvoituksen ratkeaminen.[2]

Novellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yöstä aamuun – En Natt och en Morgon
  • Susi – Vargen
  • Morsian – Bruden
  • Vänrikkivainaan tohvelit – Salig Fänrikens Tofflor

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Sarjala, "Nuori Topelius löytää kauhuromantiikan", teoksessa Zachris Topelius, Morsian ja muita kauhunovelleja, s. 7–14

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juri Nummelin, Satusedän varhaiset kauhut. Helsingin Sanomat 9.12.2013 sivu B 3
  2. a b c d Sarjala, s. 7–14

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]