Erik Cainberg
opiskelleita suomalaisia
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Erik Cainberg (alk. Kaino;[1] 9. huhtikuuta 1771 Alaveteli – 31. maaliskuuta 1816 Turku)[2] oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan ennen kaikkea veistämistään Turun akatemiatalon juhlasalin reliefeistä, jotka kuvaavat Suomen sivistyshistorian käännekohtia. Cainbergia pidetään Suomen ensimmäisenä nykyaikaisena kuvanveistäjänä, vaikka useimmat hänen töistään ovat vuosien saatossa kadonneet.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cainbergin vanhemmat olivat Erik Matinpoika ja Anna Eerikintytär Kaino-Wirkkala. Isän sukunimi on jäänyt tuntemattomaksi, mutta tämän tiedetään olleen Savosta.
Cainberg opiskeli Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa (Kungliga Akademien för de Fria Konsterna) Tukholmassa vuosina 1789–1816.[3] Hänen on oletettu saapuneen taideakatemiaan äitinsä sukulaisen, kirkonrakentaja Jacob Rijfin avulla.[2] Vuosina 1793–1797 Cainberg oli Tukholmassa kuvanveistäjä Johan Tobias Sergelin yksityisoppilaana ja avustajana veistäen marmoriin Sergelin muovaileman H. G. Porthanin patsaan, joka oli tilattu Turun akatemian kirjastoon.[2][3] Cainberg sai taideakatemian ensimmäisen mitalin vuosina 1796 ja 1797.[3] Hän kävi vuonna 1802 Roomassa, missä innostui uusklassismista.
Cainbergin päätyö on Turun akatemian juhlasaliin tehty kuuden kipsireliefin sarja. Veistosten aiheet oli suunniteltu jo vuosia etukäteen, kun Sergel lähetti hänet vuonna 1813 Turkuun toteuttamaan työtä. Kokonaisuuden nimeksi oli päätetty Upplysningens och vetenskapernas fortgång i Finland ("Valistuksen ja tieteiden edistys Suomessa") ja reliefit esittivät Suomen historian tapahtumia. Cainberg valmisti reliefit vuosina 1814–1816. Ne jäivät hänen viimeiseksi työkseen.[2]
Reliefien aiheet ovat seuraavat:
- Väinämöinen soittaa kannelta
- Pyhä Henrik kastaa suomalaisia Räntämäellä
- Kustaa Vaasa ja prinssi Juhana vastaanottavat Agricolalta raamatun suomennoksen
- Kristiina-kuningatar allekirjoittaa yliopiston perustamiskirjan
- Yliopiston peruskiven laskeminen
- Aleksanteri I käynnillä Keisarillisessa Turun Akatemiassa
Vuonna 1814 valmistunut Väinämöinen soittaa kannelta on ensimmäinen tunnettu Väinämöisen kuva. Se on samalla ensimmäinen Kalevala-aiheinen teos Suomen taiteen historiassa. Reliefi syntyi huomattavasti ennen Kalevala-eeposta, eikä kuvanveistäjällä ollut minkäänlaista Väinämöisen kuvaa mallinaan.[5]
Kalevala-teoksia lukuun ottamatta jälkimaailman arviot Cainbergin tuotannon taiteellisesta arvosta ovat olleet pääosin vähätteleviä. Akatemiatalon reliefisarja on kuitenkin esimerkki aikansa taideihanteista. Kiinnostus Cainbergin työtä kohtaan oli suurimillaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.[2] Nykyään hänen teoksiaan on Ateneumin taidemuseossa ja Ruotsissa Gripsholmin linnassa.[3]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Akatemian I mitali 1796, 1797,
- Kuninkaallisen taideakatemian agré 1798.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ilmari Wirkkala: Erik Cainbergin, "Suomen ensimmäisen kuvanveistäjän" sukutietoja Genos. 29/1958. Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 4.1.2011. Viitattu 8.3.2013.
- ↑ a b c d e Rolf Nummelin (suomentanut Heli Alanko): Cainberg, Erik (1771–1816) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d Erik Cainberg taiteilijamatrikkelissa
- ↑ Aila Viholainen: Vellamon kanssa ongelle – eli kuinka merenneitoa kansalliseksi kuvitellaan Elore, 16(2). 2009. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.. Viitattu 25.7.2020.
- ↑ Riitta Ojanperä (toim.) Kalevala kuvissa, Ateneumin taidemuseo/Valtion taidemuseo 2009 s. 11–12
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erik Cainberg Wikimedia Commonsissa
- Erik Cainberg (ruotsiksi) Svenskt biografiskt lexikon
- Eric Cainberg Valtion taidemuseon kokoelmissa[vanhentunut linkki]
- Kaarina Pöykkö: Erik Cainberg ja hänen reliefisarjansa Turun vanhassa akatemiatalossa, Jyväskylä studies in the arts; 36 Jyväskylän yliopisto, 1991 .
- Immanuel Alm
- Johan Alm
- Helena Arnell
- Johan Backman
- Jonas Bergman
- Johan Zacharias Blackstadius
- Edla Blommér
- Elias Brenner
- Erik Cainberg
- Margareta Capsia
- Wilhelm Maximilian Carpelan
- Auguste Joseph Desarnod
- Robert Wilhelm Ekman
- Samuel Elmgren
- Gustaf Wilhelm Finnberg
- Lennart Forstén
- Lars Gallenius
- Johan Georg Geitel
- Berndt Godenhjelm
- Emanuel Granberg
- Johan Hedberg
- Johan Gustav Hedman
- Pietari Henrikinpoika
- Adolf Hårdh
- Johan Knutson
- Pehr Adolf Kruskopf
- Claes Lang (vanhempi)
- Petter Lang
- Aleksander Lauréus
- Johan Lefrén
- Thomas Joachim Legler
- Liedon mestari
- Johan Erik Lindh
- Gustaf Lucander
- Charlotta Malm-Reuterholm
- Karl Peter Mazér
- Erik Wilhelm le Moine
- Abraham Myra
- Didrik Möllerum
- Mathilda Rotkirch
- Nils Schillmark
- Johan Strömer
- Johan Stålbom
- Gabriel Gotthard Sweidel
- Carl Gustaf Söderstrand
- Emanuel Thelning
- Ulrik Thersner
- Mikael Toppelius
- Isak Wacklin
- Erik Westzynthius (nuorempi)
- Erik Westzynthius (vanhempi)
- Magnus von Wright
- Wilhelm von Wright
| ||||||||||||||
