Anita Snellman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anita Snellman
Snellman vuonna 1957.
Snellman vuonna 1957.
Syntynyt 4. syyskuuta 1924
Helsinki
Kuollut 24. helmikuuta 2006 (81 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ala Kuvataiteilija
Taidesuuntaus ekspressionismi

Sini Anita Kyllikki Snellman (4. syyskuuta 1924 Helsinki24. helmikuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja taiteilijaprofessori.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snellmanin isä oli toimittaja Aku Snellman.[1] Snellman teki pitkän uran taiteilijana Suomessa ja ulkomailla. Hän opiskeli Suomen taideakatemian koulussa 1944–1948, Ruotsin taideakatemiassa Tukholmassa 1948–1949 ja Pariisin Académie Julianissa 1949–1950. Suomessa Snellmanin töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1947. Usean Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen taiteilija löysi Ibizan, mistä hän hankki vuonna 1968 oman maatalon. Hän toimi taideopettajana Suomen taideakatemian koulussa 1971–1979.[2]

Snellman muutti vuonna 1955 Ibizalle, ja siitä tuli hänen tärkein asuinpaikkansa koko elämän ajaksi. Juuri Ibizalla taiteilijan kerrotaan löytäneen maalauksiinsa luonnon, valon ja auringon. Hänen töitään on kuvailtu muun muassa paratiisillisiksi, esimerkiksi Sininen poika -triptyykki. Taiteilijan varhaista ekspressionismia edustaa Ateneumin kokoelmissa oleva Tyttö ja kukko vuodelta 1962, jonka esittävälle linjalle rakentui museon kesänäyttely 2003. Snellmanin myöhäistuotannossa oli mukana kosmisia aineksia.

Snellman valittiin 1976 Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi, ja hänet palkittiin samana vuonna Pro Finlandialla.[3] Hän oli myös Retretin kesän 1985 taiteilija suurella retrospektiivisella näyttelyllään sekä mukana Salmelan taidekeskuksen näyttelyssä 1994. Snellman sai professorin arvonimen vuonna 1986. Pariisin-vuosinaan hän sai tyttären, ja hän oli naimisissa lyhyen aikaa taiteilija George Gonneaun kanssa.

Anita Snellmanin taidesäätiö perustettiin vuonna 1979. Snellmanin teoksia on merkittävimpien suomalaisten taidemuseoiden ja säätiöiden kokoelmissa. Hän ehti eläessään pitää lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana.[4]

»Minulla oli vain voimakas halu maalata, kaikki muu oli toisarvoista.»
(Anita Snellman[5])

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anita Snellman: Istuva lukeva poika (1964).

Internet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 1978. Runeberg.org.
  2. Ahtola-Moorhouse, Leena: Snellman, Anita (1924–2006). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Wilska, Liisa: Kolme maalaria Umami. 8.1.2009. Viitattu 15.9.2010.
  4. Anita Snellman kuollut 3.3.2006. YLE Uutiset. Viitattu 15.9.2010.
  5. Kohteen sisäistäminen on maalauksen ehto. Helsingin Sanomat, 4.9.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.9.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahtola-Moorhouse, Leena (toim.): Anita Snellman 1924–2006. Helsinki: Anita Snellmanin säätiö, 2014. ISBN 978-952-93-3719-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]