Helmi Kuusi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helmi Kuusi
Helmi Kuusi
Helmi Kuusi
Syntynyt 8. tammikuu 1913
South Range, Michigan, Yhdysvallat
Kuollut 21. huhtikuuta 2000 (87 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansallisuus suomalainen
Ala taidemaalari, taidegraafikko
Palkinnot Pro Finlandia 1963

Helmi Martta Kuusi (8. tammikuuta 1913 South Range, Michigan, Yhdysvallat21. huhtikuuta 2000 Helsinki, Suomi) oli suomalainen taidegraafikko ja taidemaalari.[1]

Helmi Kuusen vanhemmat olivat pastori Mauno Ilmari Kuusi ja Martta Kuusi o.s. Salonheimo. Kuusen perhe asui hänen syntymänsä aikaan Michiganin South Rangessa. Kuusi opiskeli taidetta vuodesta 1931 alkaen Helsingissä, Turussa ja Lontoossa. Sotien jälkeen hän jatkoi opintojaan Ruotsissa ja Pariisissa. Hän toimi myös opettajana.

Kuusi aloitti taidegraafikkona ja keskittyi maalaamiseen 1950-luvulla, mutta häntä pidetään ensisijaisesti taidegraafikkona. Hänen työnsä ovat erityisesti kertovia ja henkilökuvia, ja aiheet ovat lähtöisin hänen omasta muististaan. 1960-luvulla alkoivat aiheet tulla luonnosta; tuon vaiheen taiteilijana häntä on luonnehdittu luonnonlyyrikoksi,[2] jonka teoksissa keskeisinä elementteinä olivat pohjoinen valo sekä syksyn ja alkutalven tumma hämäryys.[1]

Helmi Kuusen serkkuja olivat kansanrunoudentutkija ja akateemikko Matti Kuusi sekä sosiaalipoliitikko ja Alkon pääjohtaja Pekka Kuusi. Hänen setänsä oli sosiaalipoliitikko Eino Kuusi ja isoisänsä kansansivistys- ja raittiusmies Aksel August Granfelt.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmi Kuusi opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1931 ja 1937–1938, Taideteollisuuskeskuskoulussa 1931–1932, Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1936–1937 ja Chelsea Polytechnicumissa Lontoossa 1935. Sotien jälkeen hän jatkoi opintojaan Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa Tukholmassa vuonna 1948 sekä Académie Julianissa Pariisissa 1949–1950 ja 1954. Hän on toiminut opettajana ABC-piirustuskoulussa 1953–1965 sekä Imatran ja Lappeenrannan taidekouluissa 1955–1956.

Työskentely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Kuusen töitä oli esillä näyttelyssä vuonna 1933.[1] Ensimmäinen yksityisnäyttely avattiin tammikuussa 1946 Bäcksbackan Taidesalongissa Bulevardilla.[4] Taiteilijan teoksia oli runsaasti esillä näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Vaikka Kuusen maalauksia ei enää 1960-luvun jälkeen nähty näyttelyissä ja grafiikkaakin harvoin, hän kuitenkin työskenteli elämänsä viimeisiin vuosiin asti.[5]

Helmi Kuusi opetti ABC-piirustuskoulussa vuosina 1953 - 1965, Imatran ja Lappeenrannan taidekoulussa 1955 - 1956 sekä toimi Imatran taidemuseon intendenttinä 1955-1956. Hän teki kuvituksia ja toimi taidearvostelijana.

Jäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmi Kuusi oli Suomen Taidegraafikoiden jäsen ja sihteeri, Taidemaalariliiton jäsen, Suomen Taiteilijaseuran hallituksen varajäsen ja edustajiston jäsen, Suomen Pohjoismaisen Taideliiton hallituksen ja edustajiston jäsen sekä Kuvataiteilijaseniorien sihteeri.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmi Kuusi halusi olla yhtä lailla taidemaalari kuin graafikkokin ja pitää nämä kaksi aluetta erillään, myös aihemaailmassa.[6]

Piirtäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmi Kuusi tunnetaan ilmiömäisenä piirtäjänä. Täyteen piirrettyjä lehtiöitä on säilynyt yli 300 kappaletta. Ne ulottuvat 1950-luvulta 1990-luvulle, mutta piirroksia on myös edeltäviltä vuosikymmeniltä. Kuusi piirsi kaikkea mitä hän näki. Piirustuspaikkoja olivat muun muassa Helsingin katu- ja puistomaisemat ja Mäntyharjun rantamaisemat, Monissa luonnoksissa on itäsuomalaista vaaramaisemaa ja maanviljelysmiljöötä. Kuusen piirrosten maailmassa on 1950-luvun Suomen hiljaisuutta ja kiireettömyyttä.[7]

Graafikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusi teki ensimmäiset grafiikkansa opiskellessaan Lontoossa, Chelsea Polytechnicum -opistossa 1934-35. Pääasiallisesti hän keskittyi kuivaneulatekniikkaan, mutta käytti myös muita syväpainomenetelmiä, kuten viivasyövytystä.[8] Kuusen grafiikan vedokset syntyivät usein luonnospiirrosten pohjalta, joita hän kehitteli ja työsti teoksiksi joskus vasta vuosienkin jälkeen. Piirtäminen toimi tärkeänä apuvälineenä näköhavaintojen ja elämysten tallettamisessa. Keskeinen elementti Kuusen grafiikoissa on valo, jonka avulla hän loi teoksiinsa erilaisia herkkiä, valonhämyisiä tunnelmia. Kuusen kuivaneulatekniikalla tehdyille teoksille ominaista on ilmeikäs ja epäsystemaattinen pirustustekniikka sekä hennot ja hauraan tuntuiset viivat.[8][9] 1970-luvulla Kuusi otti kuivaneulan tueksi mezzotintorouhimen, jonka seurauksena teosten viiva pehmeni edelleen ja lopulta melkein hävisi.[10] 1930-luvulla Kuusi teki pääasiassa henkilöaiheista grafiikkaa. Teoksissa toistuivat usein muun muassa äiti ja lapsi -teema sekä erilaiset henkilösommitelmat.1940-luvulta lähtien Kuusi keskittyi grafiikassaan enemmän maisemakuvaukseen.[8]

Taidemaalari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalauksissaan Kuusi korosti värien merkitystä tunteiden ilmentäjinä. Pääasiassa Kuusen maalaukset ovat maisemia, joissa taiteilija ei pyrkinyt realistiseen esitystapaan vaan tavoittamaan voimakkaiden värien avulla maisemien häneen jättäneen tunnelman, maisemakokemuksen. Toisinaan Kuusen maisemamaalauksissa esiintyy myös henkilöhahmoja.[11]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. palkinto dukaattikilpailussa 1945
  • 3. palkinto valtion taidekilpailussa 1945
  • 2. palkinto valtion taidekilpailussa 1950
  • lunastus PYP:n seinämaalauskilpailussa 1951
  • Valtion taiteilijaeläke 1974
  • Suomen Taideyhdistyksen tunnustuspalkinto 1976
  • Valtionpalkinto taidegrafiikassa 1982
  • Pro Finlandia 1963

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Madonna, 1936
  • Enkeli, 1937
  • Kolme neitoa rannalla, 1937
  • Tulitikkutyttö, 1937
  • Ateljeeri, 1937
  • Paimenia kedolla, 1937
  • Pitkäperjantai, 1937
  • Kaksi kulkijaa, 1938
  • Kukkaismummo, 1938
  • Vedenhaku, 1939
  • Puisto, 1940
  • Maisema Kivennalta, 1942
  • Ratsulähetti, 1942
  • Haaveilija, 1944

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvataiteilijamatrikkeli
  • Heiskanen, Seppo: Pohjoisen valon tulkitsija kuvasi mielellään hämärää maisemaa. Helsingin Sanomat, 2.5.2000, s. A10.
  • Galleria Rotunda 16. Helmi Kuusi, Pohjoista valoa, Nordiskt ljus 13.1.-12.3.1984. Helsingin yliopiston kirjasto. Helsingfors Universitetsbibliotek, s.7-8.
  • Erkki Anttonen: Kuusi, Helmi Kansallisbiografia. 2008. Biografiakeskus, SKS. Viitattu 8.3.2016.
  • Malme, Heikki: Helmi Kuusi, taidegraafikko, ATE 2003, ISBN 951-53-2493-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helsingin Sanomat 2.5.2000
  2. Ateneum Viitattu 30.10.2007.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 5, palsta 9. Helsinki: Otava, 1963.
  4. Malme, Heikki: Helmi Kuusi. Taidegraafikko, s. 17. Ateneumin taidemuseo.
  5. Malme, Heikki: Helmi Kuusi. Taidegraafikko. Ateneumin taidemuseo.
  6. Malme, Heikki: Helmi Kuusi. Taidegraafikko, s. 25. Ateneumin taidemuseo.
  7. Lukkarinen, Ville: ”VI”, Piirtäjän maisema, s. 108 - 137. SKS, 2015. ISBN 9789522226280.
  8. a b c Anttonen, Erkki: Kuusi, Helmi (1913 - 2000) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005 (päivitetty 10.3.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.3.2016.
  9. Malme, Heikki: Helmi Kuusi. Taidegraafikko, s. 29. Ateneumin taidemuseo.
  10. Malme, Heikki: Helmi Kuusi. Taidegraafikko, s. 25. Ateneumin taidemuseo.
  11. Kuusi, Helmi (1913 - 2000) | Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura www.kansallisbiografia.fi. Viitattu 8.3.2016.