Turun piirustuskoulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Turun piirustuskoulu (Åbo ritskola) on perinteikäs turkulainen taideoppilaitos, jonka oppilaina on ollut runsaasti myöhemmin menestyneitä taiteilijoita. Turun piirustuskoulu on Suomen ensimmäinen varsinainen taidekoulu, joka täytti vuonna 2010 jo 180 vuotta. Se on nykyisin osa Turun ammattikorkeakouluun kuuluvaa Turun taideakatemiaa.[1]

Taideopetus Suomessa ennen Turun piirustuskoulua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turussa toimi jo vuodesta 1707 Turun akatemian eli yliopiston yhteydessä piirustussali, jossa oli mahdollista saada ohjattua piirustuksen opetusta aina vuoteen 1828 asti ja Turun palon jälkeen Helsingin yliopistossa. Muuten taideopetusta saattoi saada vain ulkomailla. Turun piirustuskoulu on myös Euroopan ensimmäisiä yleisiä taidekouluja, joissa opetusta saivat nauttia sekä tytöt että pojat jo vuodesta 1852 lähtien.[2]

Turun piirustuskouluna tunnetun taidekoulun toiminta alkoi vuonna 1830 Turun maalariammattikunnan alaisena. Suomen taideyhdistyksen alaisena Helsingistä käsin johdettuna kouluna se toimi vuodesta 1852 aina vuoteen 1905 asti. Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu oli perustettu Helsinkiin (nykyisin Kuvataideakatemia) vasta vuonna 1848.

Turun piirustuskoulun nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun piirustuskoululla on historiansa aikana ollut useita nimiä. Siitä tuli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu paikallisen taideyhdistyksen siirryttyä koulun ylläpitäjäksi vuonna 1906. Nykyisin Turun piirustuskoulu on osa Turun taideakatemiaa, ja se toimii Turun ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmana. Turun taideakatemiaan on Turun piirustuskoulusta siirtyneen kuvataiteen opetuksen ohella yhdistetty myös esittävien taiteiden, musiikin, viestinnän ja valokuvauksen opetusta. Koulusta valmistuu nykyisin kuvataiteilijoita (AMK). Opetus on kuitenkin suunnilleen samaa kuin aikaisemminkin.

Turun piirustuskoulusta on valmistunut useita menestyneitä taiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun piirustuskoulussa ovat opiskelleet muiden muassa Alpo Jaakola, Kaj Stenvall ja Wäinö Aaltonen. Opiskelijoihin ovat kuuluneet myös Victor Westerholm, Otto Mäkilä ja Ismo Kajander, jotka ovat toimineet myös koulun rehtoreina tai johtajina. Luettelo Turun piirustuskoulun oppilaista toisaalla Wikipediassa antaa kuvaa siitä, kuinka monet oppilaista ovat lähteneet taiteilijan uralle. Useat taideopiskelijat ovat jatkaneet taidemaalareina, kuvanveistäjinä, taidegraafikkoina, kuvataideopettajina, mainosalalla tai jonkin muun kuvataidealan edustajina.

Alkuvaiheet Turun maalariammattikunnan kouluna (1830–1851)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun piirustuskoulu perustettiin Tukholman vapaiden taiteiden akatemian mallin mukaan. Alkuvaiheessa vuonna 1830 koulu oli osa Turun maalariammattikunnan toimintaa ja tarkoitettu vain oppipojille ja kisälleille. Opetustilana oli perustaja maalarimestari Carl Gustaf Söderstrandin talo. Oppilaita oli vähän, samoin viikkotunteja ja opetus keskittyi pelkästään piirtämiseen. Koulun aloitteen tekijä oli ollut 30-vuotias Carl Gustaf Söderstrand, joka oli saanut opetusta Tukholman taideakatemiassa. Koska piirustuskoulussa huomioitiin jo alkuvaiheessa taiteilijoiksi aikovien koulutustarpeet, koulusta tuli vähitellen tärkeä opinahjo myös kuvataiteilijoille. [3]

Vuonna 1843 perustettiin edistyneimpiä oppilaita varten antiikkiluokka, jossa harjoiteltiin piirtämistä kipsimallien mukaan. Pietarista ja Tukholmasta oli hankittu antiikin veistosten kipsijäljennöksiä. Tämänkin uudistuksen alkuunpanija oli Söderstrand ja hän itse johti opetusta. Hovimaalari Robert Wilhelm Ekman astui koulun johtoon kevätlukukaudella vuonna 1846 ja opetus jakautui siitä lähtien Ekmanin ja Söderstrandin kesken. Uudistuksista huolimatta koulu oli edelleen avoin vain maalarioppipojille. Taloudelliset vaikeudet ja opetustilojen puutteet hankaloittivat toimintaa. Tarkoituksena oli avata koulu jo samana vuonna myös muille oppilaille, mutta se onnistui vasta viisi vuotta myöhemmin 1852, jolloin koulu siirtyi Suomen Taideyhdistyksen omistukseen.[4] Vuosi 1852 on merkittävä myös sikäli, että koulun ovet avautuivat silloin myös naispuolisille opiskelijoille.[2] Jokainen maksava oppilas kelpasi ja avustuksia annettiin STY:n vuonna 1949 hyväksyttyjen säännösten mukaan vain piirustuskoulujen "köyhille nuorukaisille". Yleensä kouluun opiskelemaan tulleet tytöt olivatkin varakkaista kodeista. [5]

Helsingissä perustettiin Suomen Taideyhdistys (STY) vuonna 1846, samana vuonna, jona Robert Wilhelm Ekman tuli Turun piirustuskoulun johtajaksi. Helsinkiin perustettiin marraskuussa 1848 myös Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulu. Kolme vuotta myöhemmin, kun turkulaiset tarjoutuivat perustamaan STY:lle Turun haaraosaston, STY tarjoutui ottamaan Turun piirustuskoulun hallintaansa. Taloudellisista syistä Turussa hyväksyttiin asia ja luovuttiin samalla myös omasta taideyhdistyshankkeesta.[6]

Ekmanin tultua koulun johtoon antiikkiluokkaa uudistettiin, ja mukaan otettiin myös alastonmallin piirtäminen.[7]. Toisinaan katsotaankin, että koulu olisi varsinaisesti perustettu vasta vuonna 1846[8], jolloin Ekmanista tuli koulun nimeltä mainittu johtaja.[9].

Piirustuskoulua tutkinut Margareta Willner-Rönnholm pitää sekä loogisena seurauksena että yllättävänä kehityksenä, että käsityöläismaalareille tarkoitettu koulu muuttui vähitellen vapaiden taiteilijoiden opinahjoksi. Monet tuon aikakauden taiteilijoista aloittivatkin kuvataiteilijan uransa ammattikuntamaalareina. Tällaisia olivat muun muassa Suomessa toiminut ruotsalainen muotokuvamaalari Johan Erik Lindh sekä Tukholman taideakatemiassa opintojaan jatkanut Gustaf Wilhelm Finnberg). Ammattikuntalaitos lakkautettiin vuonna 1868.[10]

Johtajana ja ensimmäisenä opettajana Carl Gustaf Söderstrand toimi vuosina 1830–1846 ja Robert Wilhelm Ekman vastaavissa tehtävissä vuosina 1846–1873. Vaikka vain Ekman sai palkkaa opetustyöstään, niin ilmeisesti Söderstrand toimi uskollisesti avustajana aina kuolemaansa vuoteen 1862 asti. Tuon ajan oppilaista tiedetään ainakin kaksi Johan Erik Lindh ja Gustaf Wilhelm Finnberg.[11]

Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluna Turussa (1852–1906)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekmanin aikana (1852–1873)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulu sijaitsi Robert Wilhelm Ekmanin aikana osoitteessa Piispankatu 8, jossa nykyään sijaitsee Åbo Akademin Axelia-instituuttirakennus ja jota vastapäätä on arkkipiispan virkatalo.[9]. R. W. Ekman jatkoi opetus- ja johtotehtävissä edelleen vuodesta 1846 aina vuoteen1873, samoin Carl Gustaf Söderstrand oli mukana vielä 1858–1859. Walter Runeberg tuli keväällä 1873 hoitamaan johto- ja opetustehtäviä sekä August Tholander opettajaksi kevätlukukaudella 1873. Karl Konstantin Hellsten oli seuraavana vuonna 1873-1874 johtajana ja ensimmäinen opettajana. Oppilaista tiedetään tältä ajalta ainakin Alexandra Frosterus-Såltin, Berndt Lindholm ja Victor Westerholm. Yleensäkään oppilaista ennen vuotta 1871, jolloin inspehtori Lönnblad alkoi pitää oppilasmatrikkelia, ei tiedetä paljoakaan.[5]

Opetus, tavoitteet ja menetelmät

Sekä Turun että Helsingin piirustuskoulun, siis molempien Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulujen tehtävänä oli antaa oppilaille vain taiteen perusopetusta, jonka tarkoituksena oli olla vain pohjana jatko-opinnoille ulkomailla. Tuolloin ammattitaiteilijoiksi pyrkivät olivat vielä poikkeuksia oppilaiden joukossa. Piirustuksenopetusta oli vain muutamana iltana viikossa ja lapset ja nuoret saattoivat samaan aikaan päivisin käydä jotain muuta koulua. Oppilaiden ei haluttu alkavan maalaamista liian varhain, joten maalaaminen ei kuulunut opetusohjelmaan. Ekman kirjoitti Uno Cygnaeukselle: "sillä kerran pensseliä pideltyään he halveksivat antiikin mukaan piirtämistä. He eivät edes halua maalata luonnon, vaan mielikuvituksen mukaan, ja tämä vie turmioon".[12] Riittävästi kiinnostuneiden oppilaiden annettiin kuitenkin kokeilla öljymaalausta. Kevätlukukaudella 1868 luonnon mukaan piirtäminen otettiin mukaan opetusohjelmaan. Alettiin piirtää myös miesmallia, joka poseerasi esimerkiksi "napolilaisena kalastajana, alastomana paitsi vyötäröltä".[7]

1874–1888 (Waenerberg ja Frosterus-Såltin)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekmanin kuoltua 19.2.1873 koulu ajautui puoleksitoista vuodeksi tyhjäkäynnille, kunnes sen johtoon tuli Thorsten Waenerberg. Waenerberg oli 28-vuotias, kun hänet valittiin piirustuskoulun johtajaksi, ja hän toimi tehtävässä ja alkeiskoulun opettajana vuoteen 1887. Hänen seuraajakseen tuli Victor Westerholm, joka oli koulun omia oppilaita. Hän oli johtajan sijaisena ja alkeisluokan opettajana syyslukukaudella 1887. Alexandra Frosterus-Såltin oli hoitanut sijaisena 1880–1881 johtajan ja antiikkiluokan opettajan tehtäviä. Victor Westerholm oli taas Waenerbergin sijaisena lukuvuonna 1880–1881, kun Waenerberg teki opintomatkan Hollantiin. Tänä aikana Frosterus-Såltin hoiti koulun johtajan tehtäviä, joita hän oli aika ajoin joutunut muutenkin tekemään. Westerholm valittiin koulun johtotehtäviin vuonna 1888.[7]

Opetuksesta

Koulussa toimi siis kaksi opettajaa, joiden kummankin opetusvelvollisuus oli 12 tuntia. Koulua alettiin tänä ajanjaksona pitää avoinna myös arki-iltaisin. Ekmanin opetusvelvollisuus oli ollut vain kuusi tuntia, joten oppituntien määrä nelinkertaistui. Opettajat valittiin kaksi kertaa viideksi vuodeksi kerrallaan. Waenerberg oli koulun johtajana ja opetti vuoteen 1887 saakka ja Frosterus-Såltin vuoteen 1889 saakka. Alexandra Frosterus-Såltin oli Suomen ensimmäinen naispuolinen piirustuskoulun opettaja, ja hän oli myös kuvataiteilija, joka jäätyään varhaisessa vaiheessa leskeksi pystyi elättämään itsensä ja kolme lastaan taiteellisella työllään. Hän oli myös taiteilijana kokeneempi kuin Waenerberg, joten hän opetti antiikkiluokkaa ja Waenerberg aloittelijoita.[13]

Professori C. G. Estlander oli laatinut Turun koululle uudet säännöt, jotka otettiin käyttöön 1875, ja ne olivat yksinkertaisemmat kuin aikaisemmin voimassa olleet vuonna 1869 voimaan tulleet säännöt. Alkeisluokalla oppilaille haluttiin antaa perustaidot piirtämisessä, mitä harjaannutettiin ääriviivapiirrosten, perspektiivien ja varjostusten hahmottamisen ja ornamenttipiirrosten avulla. Antiikkiluokalla opastettiin taiteellisiin päämääriin pyrkiviä oppilaita. Heidän opetukseensa kuului kipsiveistosten kopioiminen, vanhojen mestareiden piirrosten jäljentäminen ja elävän mallin ja luonnon esineiden, kasvien, kukkien ynnä muiden vastaavien piirtäminen. Maalaaminen ja muovailu ei vieläkään kuulunut opetusohjelmaan.[14]Väliluokka eli antiikkiluokkaan valmistava opetus aloitettiin kevätlukukaudella 1882. Uutta ohjesääntöä tuskin voitiin noudattaa kovin tarkaan, koska koululla ei ollut siihen tarvittavaa materiaalia, ei kipsimalleja kuten ei myöskään maalauksia.[15]

Tänä kautena tiedetään oppilaina olleen myös Westerholmin lisäksi Alma Engblom, Dora Wahlroos, Emil Wikström, Alfhild Nordlund, Alexander Federley ja Casper Wrede. Westerholmia Ekmann opetti yksityisesti samoin kuin ilmeisesti Frosterus-Såltin opasti Alma Engblomia. [16]

Koulun tilat

Koulu sai tilat vuonna 1874 Aleksanterin torin, nykyisen Kauppatorin laidalta, ortodoksisen kirkon viereltä. Kesällä 1877 piirustuskoulu siirtyi vuokralle Tuomiokirkontori 3:een Åbo Akademian toiseen kerrokseen, missä koulu toimi vuoteen 1904 saakka, jolloin se siirtyi vasta valmistuneeseen taidemuseoon.

1889–1904 (Westerholm, Muukka ja Vuori)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä olivat viimeiset vuodet Suomen Taideyhdistyksen alaisuudessa. Turun taidemuseon valmistumisvuodesta 1904 alkoi koulun siirtymisvaihe Turun taideyhdistyksen omistukseen. Koulun johtajaksi ja ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Victor Westerholm 1888–1898. Hänen vaikutuksensa koulun toimintaan ja Turun taide-elämään oli huomattava. Toisena opettajana toimi Elias Muukka 1891–1907. Sitten uudeksi johtajaksi ja ensimmäiseksi opettajaksi tuli Kaarlo Vuori (1898–1904), ja sijaisuutta hoiti kevätluklukaudella Elin Danielson-Gambogi. Näinä vuosina opetusmateriaalia pystyttiin hankkimaan jonkin verran lisää. Lukuvuonna 1896 – 1897 kouluun ostettiin luuranko 50 ruplalla Pietarista.[17]

Elias Muukka valittiin piirustuskoulun opettajaksi 1891, ja hän toimi tässä tehtävässä 16 vuotta. Westerholm oli useita vuosia virkavapaalla, ja noina vuosina koulussa oli useita sijaisopettajia. Sijaiset olivat yleensä Önningebyn taiteilijasiirtokunnan taiteilijoita eli Westerholmin kesänviettopaikan vierailijoiden joukkoa. Önningebyn siirtokunnan taiteilijat olivat myös vaikuttamassa siihen, että Turkuun perustettiin oma taideyhdistys. Myös taidemuseon syntyyn kerrotaan Önningebyn siirtokunnan vaikuttaneen sikäli, että ensimmäiset ideat taidemuseosta esitettiin Önningebyssä. Oppilaina tänä aikana tiedetään olleen Juho Rissanen, Dora Wahlroos ja Santeri Salokivi.

Turun Taideyhdistyksen piirustuskouluna (1906–1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen taideyhdistyksen (STY) alaisuudesta luopumisen jälkeen kokonaista 75 vuotta Turun piirustuskoulu oli Turun taideyhdistyksen (TTY) alaisena kaikkiaan tammikuusta 1906 elokuuhun 1981.[18]

1905–1916 (Westerholm, Haartman ja Ungern)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1906 koulu siirtyi Turun Taideyhdistyksen hallintaan. Opetustiloina toimi vuodesta 1906 lähtien Turun taidemuseo, joka oli juuri valmistunut Puolalanpuistoon. Uuden taidemuseon tilat loivat hienon ja monumentaalisen opiskeluympäristön. Ateljeetilat ja valaistus olivat hyvät, lisäksi museo tarjosi myös kansallisia taiteen mestariteoksia oppilaiden innoittajiksi. Oppilailla oli hyvät mahdollisuudet opiskella kouluajan ulkopuolella taidemuseon tiloissa. [19]

Koulun johtajaksi valittiin jo vuonna 1904 Victor Westerholm, jonka työskenteli myös taidemuseon intendenttinä. Koulun siirtyminen Turun Taideyhdistyksen hallintaan merkitsi myös ohjesäännön muokkaamista. Maaliskuussa 1907 hyväksytty ohjesääntö korosti entistä selvemmin koulun luonnetta ammattitaiteilijoiden opinahjona. Maalaus ja muovailu lisättiin koulun opetussuunnitelmaan, tosin varauksella "mahdollisesti". Vuonna 1908 vuosikertomuksessa mainitaan ensimmäisen kerran ulkoilmaharjoitelmat ja väriharjoitukset. [20]

Turun taidemuseo

Opettajia olivat Victor Westerholm, Elias Muukka, Axel Haartman, Ragnar Ungern ja Santeri Salokivi. Elias Muukka oli toisena opettajana kevätlukukauteen 1907 saakka. Muukan jälkeen toiseksi opettajaksi tuli Axel Haartman, jonka työkausi kesti kolme vuotta. Ragnar Ungern aloitti opettajana vuonna 1910. Koulussa oli näinä vuosina myös muutaman lyhytaikaisia sijaisopettajia. Myös Santeri Salokivi toimi toisena opettajana vuoden verran. Lyhytaikaisia sijaisia olivat esimerkiksi Dora Wahlroos, Vivi Munsterhjelm, Felix Nylund ja Santeri Salokivi. [21]

Oppilaina tiedetään olleen Alpo Jaakola, Wäinö Aaltonen, Hugo Otava, Johannes Paavola, Sulho Sipilä, Joel Pettersson, Ahvenanmaan ´van Gogh´ ja Seth Wähä sekä Aarre Aaltonen. Vuosina 1905–1916 kouluun kirjoittautui noin 40 taiteilijoiksi opiskelevaa, mikä oli enemmän kuin minään aikaisempana jaksona. Opetus oli monipuolisempaa kuin ennen ja oppilaat saivat työskennellä jopa kymmenen tuntia koulussa päivittäin. Tänä ajankohtana myös taidekauppa eli nousukautta. [22]

1917–1939 (Ungern ja Schalin)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modernismi valtaa Turun

Näinä vuosina Turusta tuli Suomen taidegrafiikan ja modernismin keskus. Vuonna 1930 koulu täytti 100 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi koulun valtionavustuksia korotettiin. Kuitenkin tätä hieman parempaa aikaa kesti vain kolme vuotta, sillä johtokunta päätti luovuttaa koulun ateljeetilat museon käyttöön.

Suomen itsenäistyttyä turkulaisten taiteilijoiden määrä oli jo niin suuri, että alkoi tapahtua järjestäytymistä erilaisiin ryhmiin. Ravintola Pinellassa kokoontunut Punaisen huoneen kerho oli hajonnut. Mannisen klikki niin sanotut vastustusmieliset, Mannisen kahvilassa kokoontuneet taiteilijat muodostivat keväällä 1917 Taiteilijaliitto Auran, jonka toiminnan kuitenkin katkaisi Suomen sisällissota.

Helmikuun 23. päivä vuonna 1924 perustettiin Turun TaiteilijaseuraKonstnärsgillet i Åbo, johon kuului kuusi vuotta myöhemmin jo yli 200 jäsentä. Nämä olivat eri taiteenalojen harjoittajia ja taiteen ystäviä, kirjailijoita, muusikkoja, teatterilaisia, kriitikkoja ja opettajia. Tästä joukosta erosi vuonna 1934 modernistien ryhmä, noin kaksitoista taiteilijaa, jotka muodostivat oman seuran nimeltä Pro Arte. Ryhmä hajosi vuoden 1938 jälkeen ja jäsenet palasivat taiteilijaseuraan.

Opettajista tiedetään Ragnar Ungern ja Teodor Schalin. Oppilaista tiedetään Aukusti Tuhka (1917–1919)[23], Sylvi Kunnas ja Elsa Vehkala. 1920-luvulla koulussa opiskelivat muun muassa Harry Henriksson, Nikolai Lehto ja Otto Mäkilä ja 1930-luvulla Erik Aschan-Rauthovi, Alice Kaira, Maija Karma, Otso Karpakka, Tuulikki Pietilä, Otto Mäkilä, Voitto Vikainen, Hilkka Toivola ja Osmo Laine.

Koulun tilat

Koulu toimi Taidemuseon yhteydessä vuoteen 1933 saakka, kaiken kaikkiaan 28 vuotta. Kun johtokunta luovutti koulun ateljeetilat museolle, koulu häädettiin Uudenmaanmäelle tavalliseen puutalohuoneistoon. Vuonna 1936 koulu muutti vielä toistamiseen. Kesällä 1933 oli muutettu A. Salvianderin taloon Uudenmaankatu 14:n ja Sirkkalankadun kulmaukseen. Tässä puutalossa oli keittiön lisäksi viisi huonetta, joista suurin oli 8x8 m. Keittiö toimi grafiikan opiskelutilana. Kolme vuotta myöhemmin kesällä 1936 koulu muutti "Olavinlinnan" ensimmäiseen kerrokseen, Olavinpuiston laitaan Itäisen Rantakadun ja Kaskenkadun kulmaan, missä toimittiin 14 vuotta, aina vuoteen 1950.

Ragnar Ungerin ja Hannes Siivosen kausi (1940–1950)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota-aika ja useat vuosikymmenet sodan jälkeen olivat piirustuskoulussa taloudellisesti tiukkaa aikaa. Kaksi koulun kolmesta huoneesta oli vuokrattu pois ja kaikki luokat työskentelivät samassa tilassa. Opettajat olivat yhä alipalkattuja, vahtimestaria ei voitu varojen puutteen takia ottaa ja työmateriaaleja oli vaikeaa saada mistään.

Opettajina toimivat Ragnar Ungern, Hannes Siivonen, Harry Henriksson, Laila Säilä-Henriksson. Oppilaina tiedetään olleen Olavi Hurmerinta, Harry Kivijärvi, Kauko Lehtinen, Vieno Orre, Max Salmi, Helge Stén ja Raimo Utriainen.

Otto Mäkilän ja Viljo Rannan kausi (1950–1963)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto Mäkilän ollessa johtajana 1950-luvun alussa koulu sai käyttöönsä paremmat tilat, mutta toimintamahdollisuudet ja tilat alkoivat parantua vasta 1970-luvulla.[24] Opettajina toimi Otto Mäkilän lisäksi Viljo Ranta. Otto Mäkilä valittiin piirustuskoulun johtajaksi syksyllä 1950. Mäkilä oli aluksi virkavapaalla saatuaan työstipendin ja hänen tehtäviään hoiti Viljo Ranta, joka valittiin Mäkilän palattua toiseksi opettajaksi ja Mäkilän toimikauden jälkeen johtajaksi vuonna 1955. Mäkilä erosi vuonna 1964.

Oppilaita tällä kaudella olivat Ismo Kajander, Veikko Lehtovaara, Alpo Jaakola, Raimo Kanerva, Milja Aarnio ja Valto Vaalikivi.

Koulun tilat

Piirustuskoulu muutti vuonna 1950 Linnankatu 2:n kivitaloon, joka oli toiminut hovioikeudenneuvoksen virka-asuntona. Talosta, joka oli rakennettu 1730-luvulla ja ollut alun perin kaksikerroksinen, oli vahingoittunut ylempi kerros Turun palossa vuonna 1827. Yksikerroksiseksi korjattu talo sijaitsee Läntisen rantakadun varrella ja se on myöhemmin toiminut musiikkikirjastona. Niissä tiloissa piirustuskoulu toimi sittemmin 23 vuotta.

1964–1981 yhteiskunnallisten muutosten paineessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnan suuret muutokset leimasivat 1960- ja 1970-lukua. Siksi kolmen viimeisen koulun johtajan Harry Henrikssonin, Hilkka Toivolan ja Vieno Orren aikana työskentely piirustuskoulussa poikkesi monin tavoin aikaisemmista. Suomi muuttui maatalousvaltaisesta moderniksi teollisuusvaltioksi. Tarve ja kiinnostus koulutusta kohtaan kasvoi, ja paineet oppilaitoksia kohtaan kasvoivat suurten ikäluokkien aloittaessa opintonsa. Tähän ajankohtaan sattui yliopistokriisi ja radikaalien opiskelijaliikkeiden nousu. Taloudellinen korkeasuhdanne loi liikehdintää taidemarkkinoilla. Televisio, mainonta ja aikakauslehtien yleistyminen lisäsi visuaalisen viestinnän merkitystä. Yhä useammilla oli mahdollisuus tutustua alkuperäisiin taideteoksiin ja luoda itsekin taidetta vaikka vain harrastuksena. TTY:n taidemuseo oli pitkään ollut Turun ainoa näyttelytila. Paikallinen taideyhdistys avasi oman näyttelytilan ja Wäinö Aaltosen Museo valmistui kahvioineen. Useita yksityisiä gallerioita avattiin 1970- ja 1980-luvulla. Ammattimaisen taiteen harjoittaminen helpottui taloudellisen hyvinvoinnin myötä ja stipendijärjestelmä kehittyi. Suomeen perustettiin uusia taidekouluja. Turun piirustuskoulu sai uudet tilat vuonna 1974. Kouluun saatiin ensimmäinen uusi vakituinen kokopäiväinen virka sitten vuoden 1874, nimittäin voitiin palkata vakituinen kuvanveistonopettaja vuonna 1967. Tältä ajanjaksolta on valmistunut ennätysmäärä ammattitaiteiteilijoita.[25]

Harry Henrikssonin kausi (1964–1969)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Ranta oli ilmoittanut erostaan, Turun taideyhdistys kutsui Harry Henrikssonin hänen jatkajakseen. Henriksson taas pyysi Hilkka Toivolaa toisen opettajan virkaan, koska tämä oli toiminut hänen sijaisenaan muutamia kertoja. Henriksson oli työskennellyt piirustuskoulussa 26-vuotiaasta lähtien ja oli eroamiseensa mennessä vuonna 1968 ollut mukana piirustuskoulun toiminnassa aktiivisesti noin 35 vuotta. Henriksson oli kaikkien aikojen pisimpään piirustuskoulussa toiminut opettaja, joka hallitsi kaikki alat. Veikko Lehtovaara toimi taidegrafiikan opettajana.

Oppilaita tällä kaudella olivat muun muassa Raimo Ala-Kärppä, Veli Ekroos, Annukka Gröhnlund, Marja-Leena Kirjonen, Simo Helenius, Hannu Hämäläinen ja Harro Koskinen.

Hilkka Toivolan kausi (1969–1973)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opettajina olivat Hilkka Toivola, rehtori, piirustuksen ja maalauksen opettaja, Veikko Lehtovaara, piirustuksen, anatomian ja taidegrafiikan opettaja ja Raimo Äijälä, kuvanveiston opettaja.

Oppilaista tiedetään Martin Ahlström, Paolo Battilana, Kaiju Haanpää, Manno Kalliomäki, Matti Karjula, Ulla Liuhala, Erkki Mykrä, Panu Patomäki ja Simo Helenius.

Vieno Orren kausi (1974–1981)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieno Orre toimi johtajana ja ensimmäisenä opettajana. Oppilaana oli muun muassa Kaj Stenvall.

Siirtymävaihe Turun Ammattikorkeakoulun osaksi (1997–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu alkoi vuonna 1996 ostaa palveluja silloiselta Turun taiteen- ja viestinnän oppilaitokselta, joka muuttui 1997 Turun ammattikorkeakouluksi, jolloin Turun piirustuskoulu siirtyi kokonaan Turun ammattikorkeakoulun osaksi. Kun vuonna 1999 Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia aloitti toimintansa Turun piirustuskoulu siirtyi osaksi Turun ammattikorkeakoulun, AMK:n Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmaa. Koulutus tapahtuu edelleen Turun piirustuskoulun nimellä. Vuonna 2010 Turun piirustuskoulu täyttää 180 vuotta.

Opetuksesta eri vuosikymmeninä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nina Lempa on pro gradu -työssään eritellyt Turun maalariammattikunnan kisällinäytteiden kehitystä 1800-luvun eri[26]:

  • 1800-luvun vaihteessa mukaan tulivat mytologiset aiheet ihmiskuvauksen rinnalle
  • 1810-luvulla maalattiin myös maisemia
  • 1820-luvulla aihepiiri laajeni laatukuviin
  • 1830-luvulla alettiin maalata myös realistisia kukkavihkoja
  • 1840-luvulla opeteltiin myös ornamenttien maalaamista
  • 1850- ja 1860-luvulla ornamenteista tuli kisällinäytteiden tavallisia aiheita

Ekmanin aikana Turun piirustuskoulussa kehitettiin erityisesti elävän mallin maalaamista, mikä tapahtui paljon aikaisemmin kuin Helsingin piirustuskoulussa edes maalattiin alastonmallia.

Toimitilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetustiloista ei ole tietoja koulun alkaessa toimintansa vuonna 1830, mutta ensimmäinen pysyvä opetustila on ollut perustaja maalarimestari Carl Gustaf Söderstrandin talo, jonka rakentamisen Söderstrand aloitti vuonna 1837 Piispankatu 8:aan, missä koulu toimi aina vuoteen 1874 saakka. Oppilaita oli noihin aikoihin vielä vähän, vuonna 1851 ilmoitetaan oppilaita olleen 8–10 vuodessa.[27]

Ekmanin aikana koulu sijaitsi samassa osoitteessa, jossa nykyään sijaitsee Åbo Akademin Axelia-instituuttirakennus ja jota vastapäätä on arkkipiispan virkatalo.[9].

Turun piirustuskoulun opetustilat ovat olleet vuosien varrella moninaisia, kuten Turun taidemuseo vuoden 1906 jälkeen. Turun taideakatemian nykyiset uudet tilat on kunnostettu vanhaan köysitehtaaseen Linnankadulle, lähelle Turun satamaa Varvintorin tuntumaan.

Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu sijaitsi vuosikymmeniä kaupungin kirjaston pihakorttelissa, 1700-luvulla rakennetussa entisessä maaherran talossa. Talossa on myöhemmin toiminut musiikkikirjasto.[28].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Margareta Willner-Rönnholm, Taidekoulun arkea ja unelmia, Turun Piirustuskoulu 1830–1981, Turun maakuntamuseo – Turun Taidemuseo 1996. ISBN 951-595-025-2

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taideakatemia
  2. a b Willner-Rönnholm, s. 45–46
  3. Willner-Rönnholm, s. 12
  4. Willner-Rönnholm, s. 12–13
  5. a b Willner-Rönnholm, s. 47
  6. Willner-Rönnholm, s. 19
  7. a b c Willner-Rönnholm, s. 59
  8. Willner-Rönnholm, s. 28
  9. a b c Turun Taidemuseon sivusto
  10. Willner-Rönnholm, s. 14
  11. Willner-Rönnholm, s.30
  12. Willner-Rönnholm, s. 51
  13. Willner-Rönnholm, s. 62–69
  14. Willner-Rönnholm, s. 78–79
  15. Willner-Rönnholm, s. 80
  16. Willner-Rönnholm, s. 75–77
  17. Willner-Rönnholm, s. 102
  18. Willner-Rönnholm, s. 198
  19. Willner-Rönnholm, s. 114–118
  20. Willner-Rönnholm, s. 118–120
  21. Willner-Rönnholm, s. 120–124
  22. Willner-Rönnholm, s. 125–126
  23. Willner-Rönnholm, s. 155
  24. Taiteen pikkujättiläinen, s. 761. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  25. Willner-Rönnholm, s. 197–199
  26. Nina Lempa: Suomalaisen taidekoulutuksen alkuvaiheita Turussa. Pro gradu -työ,TY/KHI, 1976
  27. Willner-Rönnholm, s. 25
  28. Kirjastorakennukset

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Margareta Willner-Rönnholm, Konsten eller livet, Elever inskrivna vid Åbo ritskola år 1950, deras levnadsberättelser och bildvärld, Åbo Akademis Förlag, Åbo Akademi University press, Vammala 2001. ISBN 951-765-070-1
  • Nina Lempa: Suomalaisen taidekoulutuksen alkuvaiheita Turussa. Pro gradu -työ,TY/KHI, 1976

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]