Kaj Stenvall
Kaj Kristian Stenvall (s. 25. joulukuuta 1951 Tampere) on suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan Walt Disneyltä innoituksensa saaneista ankkamaalauksistaan.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stenvallien perhe oli kaksikielinen: isänsä kanssa Kaj Stenvall puhui ruotsia ja äitinsä kanssa suomea. Stenvall aloitti koulunkäynnin 1958 Tampereen Svenska Folkskolanissa. Vuonna 1969 hän aloitti vakavammin piirtämisen ja öljyvärimaalauksen. 1960-luvun lopun maalauksissa Stenvall haki synteesiä poptaiteen ja surrealismin välille. Keskikoulua käyneen Stenvallin varhaisissa piirroksissa näkyy hänen silloisten suosikkitaiteilijoidensa Kimmo Kaivannon ja Raimo Kanervan vaikutusta. Hän ihaili myös amerikkalaista poptaidetta ja etenkin Roy Lichtensteinia.
Vuonna 1971 Stenvall kirjoitti ylioppilaaksi Svenska Samskolanista Tampereella. Hän suunnitteli sisustusarkkitehdin opintoja, mutta saatuaan palkinnon kahdessa sarjassa nuorten Suomi–Ruotsi-kulttuurimaaottelussa Göteborgissa hän päätti panostaa kuvataiteeseen. Samana vuonna hän aloitti opinnot Turun Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa, jossa hän opiskeli Vieno Orren johdolla.
Stenvall maalasi muun muassa sosialistista realismia henkiviä teoksia, joissa kuvattiin ihmisiä työnsä äärellä. Hän sai Valtion taidepalkinnon 1972.[2] Hän valmistui 1974. Vuosina 1975–1982 Stenvall osallistui moniin yhteisnäyttelyihin ja piti yksityisnäyttelyjä muun muassa Husan Taidesalongissa Tampereella ja Galleria Hörhammerissa Helsingissä. Stenvall piti myös kaksi valokuvanäyttelyä 1980-luvulla.
Vuonna 1989 Stenvall kokeili ensi kertaa sarjakuvan ja perinteisen öljymaalauksen yhdistämistä ja maalasi yhden sarjakuvaruudun Mikki Hiirestä ja Hessu Hoposta mutta siirtyi pian Aku Ankan hahmon pariin.
Hahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkopuolisuus ja kapina kuvaavat Stenvallin maalausten henkistä maisemaa. Traditio ja vanhat mestarit ovat Stenvallille tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on löytää yhteys vanhan ja uuden, menneen ja nykyisen välille. Käytännössä se näkyy ristiriitaisten elementtien yhdistelemisenä.
”Ankkamaalauksina” tunnettu vaihe lähti liikkeelle pettymyksestä taide-elämän kiemuroihin ja taiteen rajuun kaupallistumiseen 1980-luvun lopun kuumina kasinovuosina. Kuvataiteen trendien aallonharjalla ratsastivat uusekspressionistit sekä töistään ja omasta henkilöstään kokonaistaideteoksia rakennelleet ”ilmiöt”, mutta Stenvall pysyi uskollisena näkemyksilleen.
Stenvallin vastaus oli liioiteltu latistaminen. Siksi hän valitsi maalauksissaan toistuvaksi symboliksi sarjakuvahahmon, jota Stenvall on kuvannut ”pelkäksi karikatyyriksi, latteuden kaksiulotteiseksi arkkityypiksi”. Kaikkien tuntema ja kaupallisuuden läpitunkemana amerikkalaisen viihdeteollisuuden ikonina Aku Ankan hahmo toi etäisyyttä kuvaan. Ankassa Stenvall näki etsimänsä Troijan hevosen, jonka suojissa olisi mahdollista esittää asioita, joille olisi muuten mahdotonta löytää oikeaa ilmaisua.
Joskus ankkahahmoja on useita ja ne ovat keskellä maalauksen pintaa, joskus hahmosta saadaan vain ohivilahteleva viite.
Ankkasymbolia ei voi Stenvallin 1990-luvun puolivälin jälkeisissä töissä enää edes tulkita länsimaisen pinnallisuuden tai amerikkalaisuuden ilmentymäksi, sillä se on istutettu milloin venäläiseen ikonitaiteeseen tai ikiaikaiseen enkelikuvastoon, milloin itämaiseen traditioon. Ankka on vuosien aikana osoittautunut äärimmäisen joustavaksi työkaluksi.
Kirjailija Leena Lander on määritellyt Stenvallin maailman ”oudoksi yhdistelmäksi klassista perinnettä ja allegorista mielikuvitusta”.lähde?
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taiteilijan suosio nähdään aina eri gallupien yhteydessä. Stenvall oli Suomessa ”Rakkaimmat nykytaiteilijat TOP 20” -kisan kolmannella sijalla sekä ”Keräilijöiden suosikki” -kisassa ensimmäisellä sijalla syyskuussa 2010. Hän ylsi myös Iltasanomien tekemän ”Rakkaimmat taulut 2011” kärkeen.[3] Stenvallin töitä tulee harvoin myyntiin. Niiden hintojen voikin odottaa nousevan.[4]
Stenvall on esittänyt töitään ulkomailla, esimerkiksi vuonna 2007 Firenzessä,[5] Washingtonissa[6] ja vuonna 2009 Oslossa.[7] Vuonna 2010 järjestettiin Juuassa iso Stenvall-näyttely ilmastonmuutoksesta.
Stenvall oli vuonna 2005 mukana Valion "Taidetta maitotölkkeihin" -projektissa. Viineissä nimeltä Pato Amado[8] (punaviini) ja Pato Africano[9] (valkoviini) on myös käytetty kuvituksena Kaj Stenvallin teoksia.
Vuonna 2007 Stenvall maalasi Eppu Normaalin Syvään päähän -levyyn kansikuvan.[10]
Stenvallin teokset innoittivat sisustusalaa erityisesti vuonna 2011.[11]
Keväällä 2014 Stenvall alkoi maalata ankkamaalausten sijaan Vladimir Putin -aiheisia töitä Krimin kriisin inspiroimana. Eräässä teoksessa Venäjän presidentti Vladimir Putin kävelee paidatta Narvajoessa vuonna 2015, ja toisessa hän pysäyttää panssarivaunun paljain käsin.[12]
Suomalaispoliitikot päätyivät Stenvallin töihin vuonna 2016, ja mukana olivat ainakin Timo Soini, Alexander Stubb ja Juha Sipilä.[13] Vuonna 2019 hän innostui maalaamaan töitä Antti Rinteestä.[14]
Stenvallin taide Venäjän hyökättyä Ukrainaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän hyökkättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Stenvall alkoi maalata teoksia, jotka käsittelivät Ukrainan sotaa. Hän oli aiemminkin maalannut paljon maailman johtajia ja myös sodan aloittanutta Putinia. Stenvallin ironiset maalaukset ovat herättäneet kansainvälistäkin huomiota.[15][16] Pelätyn turvallisuusuhan ja mainehaitan takia Stenvallin kesälle 2023 suunniteltu Putin-maalausten näyttely Turun Logomossa peruttiin.[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Aitio, Tommi (toim.): Kaj Stenvall. Otava 1999. ISBN 951-1-15995-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stenvall, Kaj hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 876. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Laitinen-Laiho, Pauliina: Kaj Stenvall – Ankkoja Film Noirin hengessä (Arkistoitu – Internet Archive) Taloustaito. Viitattu 18.3.2014.
- ↑ Taipale, Taru: Ankka on arvokas eläin. (Arkistoitu – Internet Archive). Talouselämä 28.10.2009. Viitattu 18.3.2014.
- ↑ Ambasciata Di Finlandia Roma: Creative North in progress (25.10.-28.10.2007) lorellascacco.it.
- ↑ Embassy of Finland, Washington, D.C. – Birdhouse: An Exhibition by Kaj Stenvall finland.org.
- ↑ Mission Permanente de la Finlande. Kaj Stenvall: Fremmed – The Visitor finlandmission.ch.
- ↑ Alko.fi hakutulos. alko.fi.[vanhentunut linkki]
- ↑ Viiniarvostelu. Viinilehti. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 6.6.2014.
- ↑ Eppujen uutuuslevyn nimeksi Syvään päähän. Kaleva 9.8.2007
- ↑ Kaj Stenvall -sisustus lumoaa Asuntomessuilla MTV. Arkistoitu 2.4.2018. Viitattu 2.4.2018.
- ↑ Typpö, Juho: Taidemaalari Kaj Stenvall vaihtoi ankat Vladimir Putiniin HS Nyt. 22.4.2014. Viitattu 16.11.2023.
- ↑ Ankka-tauluistaan tunnetun Kaj Stenvallin maalauksissa seikkailevat nyt Sipilä, Soini ja Stubb Yle Uutiset. Viitattu 2.4.2018.
- ↑ Ankkataiteilija Kaj Stenvall syttyy päivänpolitiikasta – ”Antti Rinne on persoonana mielenkiintoinen.” Yle Uutiset. 22.6.2019. Viitattu 23.6.2019.
- ↑ Ukrainan sota antoi taiteilija Kaj Stenvallille impulssin ajan dokumentointiin. Aamuset 4.6.2022.
- ↑ Kaj Stenvallin Putin-maalaukset ovat olleet kansainvälinen hitti jo vuoden – juttu näyttää 15 satiirista kuvaa sodasta. Helsingin Sanomat 20.2.2023.
- ↑ Logomon hyllyttämä taiteilija Kaj Stenvall pitää päätöstä Putinin nöyristelynä: “Näen tässä suomettumisperinnettä”. Yleisradio 23.2.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaj Stenvall Kansallisgallerian kokoelmissa
- Kaj Stenvallin verkkosivut
| ||||||||||||||||||||||
