Antti Rinne

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antti Rinne
Antti Rinne.jpg
Rinne toukokuussa 2014
Suomen pääministerin sijainen
Kataisen hallitus
6.6.2014–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Seuraaja Timo Soini
Suomen valtiovarainministeri
Kataisen hallitus
6.6.2014–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Seuraaja Alexander Stubb
Kansanedustaja
19.4.2015–
Ryhmä/puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 3. marraskuuta 1962 (ikä 54)
Helsinki
Puolue SDP
Puoliso Heta Ravolainen-Rinne
Koulutus oikeustieteen kandidaatti
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Antti Juhani Rinne (s. 3. marraskuuta 1962 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistystoimija. Hän on toiminut SDP:n puheenjohtajana toukokuusta 2014 ja valtiovarainministerinä kesäkuusta 2014 toukokuuhun 2015, ensin lyhyesti Kataisen hallituksessa ja sitten Stubbin hallituksessa. Kansanedustajaksi hän nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Rinne on johtanut Ammattiliitto Prota (2011–2014), Toimihenkilöunionia (2005–2010) ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTOa (2002–2005). Koulutukseltaan hän on oikeustieteen kandidaatti.[1]

Elämä ja ay-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinteen molemmat vanhemmat olivat juristeja,[2] ja hänen isänsä Juhani Rinne toimi kaupunginjohtajana Lohjalla.[3]Lapsuudessaan Rinne harrasti muun muassa näytelmäkerhoa ja soitti klarinettia.[4][5] Rinteen perhe asui ensin Loviisassa, mutta myöhemmin perhe muutti isän työn perässä Hyvinkäälle. Muuton Rinne kertoo olleen hänelle haastava, ja uuteen isoon kouluun sopeutuminen oli aluksi hankalaa. Rinne kertoo nousseensa myöhemmin usein puolustamaan koulukiusattuja uudessa koulussaan.[4]

Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1980 Rinne toimi sahatyömiehenä ja autonkuljettajana. Hän työskenteli kaksi vuotta näyttelijä Veikko Sinisalon autonkuljettajana ja näyttämömiehenä.[6] Rinne pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui 1,5 vuodessa oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1987.[2]

Vuodesta 1987 Rinne toimi lakimiehenä Mäntsälässä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä. Rinne joutui jättämään AKT:n lakimiehen paikan vuonna 1996, ja hänen ay-uransa keskeytyi vuosiksi. Suomen Kuvalehti kertoi 2005, että Rinne joutui eroamaan, koska hän oli laskuttanut samoista työmatkoista kahteen kertaan. Rinteen mukaan kyse oli huolimattomuudesta ja noin 1 000 markan summasta. AKT:n silloinen puheenjohtaja Kauko Lehikoinen muisteli, että kyse oli noin 10 000 markasta.[7][8] Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2014 Lehikoinen kertoi hahmottaneensa myöhemmin, että Rinteeseen kohdistuneet väitteet olivat keksittyjä ja mahdollisesti osa ajojahtia Rinteen poistamiseksi AKT:stä.[9]

Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtajaksi.[10] Rinteen puheenjohtajakaudella ERTOn jäsenmäärä nousi, ja vuonna 2005 liittoon kuului noin 30 000 jäsentä.[11][12] Helmikuussa 2005 Rinne valittiin jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita.[13] Syyskuussa 2005 Rinne valittiin Toimihenkilöunionin johtoon.[14] Joulukuussa 2010 hänet valittiin vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneen Ammattiliitto Pron puheenjohtajaksi.[15] Hänet valittiin jatkokaudelle marraskuussa 2012.[16]

Kovaotteisen lakkokenraalin maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinnettä on pidetty Suomen tunnetuimpana liittojohtajana, joka on usein uhkaillut lakolla ja rakentanut itselleen tietoisesti ”työmarkkinagangsterin” maineen.[7] Räväkän lakkotaktiikkansa Rinteen on arvioitu omaksuneen Risto Kuismalta AKT:ssa.[17] Erton puheenjohtana Rinnettä pidettiin ärhäkkäänä ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajavaalivuonna monet Erton jäsenliitot käyttivät lakkouhkia neuvotteluaseena. Rinteen mukaan käsitys hänen kovaotteisuudestaan on paljolti median luoma kuva.[18]

Vuonna 2007 Ylemmät Toimihenkilöt YTN tuomitsi Rinteen aggressiiviset puheet ”joilla hän järjestelmällisesti pyrkii hajottamaan toimihenkilökenttää”. YTN:n mukaan Rinne arvosteli heitä jatkuvasti ja heikensi hyökkäilyllään palkansaajien yhteistyötä.[19] Rinnettä on julkisuudessa pidetty ”kestohäirikkönä”, joka riitelee muiden liittojen kanssa ja puhuu aggressiivisesti lakkoaseesta vähän väliä.[20]

Helmikuussa 2009 Antti Rinne sai finanssivalvonnalta moitteet ilmaistuaan sisäpiiritietoa laittomasti puhelinkeskusteluissa. Rinne kertoi UPM:n ay-johtajille ilmoittamia luottamuksellisia tietoja paperitehtaiden sulkemisista jo ennen tuntia myöhemmin lähetettyä UPM:n pörssitiedotetta.[21]

Vauhdituslakkojupakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimihenkilöunionin (TU) ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ei päästy syksyllä 2009 neuvottelutulokseen valtakunnallisesta teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevasta työehtosopimuksesta. Parin viikon lakon jälkeen ala oli sopimuksettomassa tilassa, ja muutamissa yrityksissä haluttiin vauhdittaa sopimuksen syntyä niin kutsutuilla vauhdituslakoilla. Liitto halusi suojata lakkoihin osallistuvien jäsentensä aseman, ja lakkojen päätettiin olevan liiton lakkoja. Päätökset teki Rinne TU:n liittohallituksen antamin valtuuksin. Lakot koskettivat erityisesti teknologiateollisuuden yrityksiä, kuten teräsyhtiö Rautaruukkia, nostolaitevalmistaja Konecranesia ja kaivosteknologiayhtiö Outotecia.

Työnantajat saattoivat asian myöhemmin poliisin tutkittavaksi, ja sitä käsiteltiin syyskuussa 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi puheenjohtaja Rinteen henkilökohtaisesti syyllistyneen rangaistavaan tekoon, josta hänelle määrättiin 20 päiväsakkoa sekä 11 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus.[22] Yhtiöt vaativat rangaistukseen tuomitsemisen lisäksi Rinteeltä ja TU:lta yhteisvastuullisesti yhteensä noin 600 000 euron vahingonkorvauksia. Yksityisoikeudelliset vaatimukset erotettiin kuitenkin käsiteltäväksi omassa oikeudenkäynnissään. Rinne teki oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kantelun vastapuolen asianajajasta asianajajaliittoon ja ilmoitti tyytymättömyytensä käräjoikeuden tuomioon. Joulukuussa 2012 Helsingin hovioikeus kumosi Rinteen sakkotuomion laittomista lakoista.[23]

Puoluepoliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinne toimi Mäntsälän kunnanvaltuutettuna vuosina 1997–2004.[3] Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Rinne oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä, muttei 2389 äänellä tullut valituksi.[24] Vuonna 2009 Rinne valittiin Mäntsälän sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi edellisen puheenjohtajan perustettua uuden demariyhdistyksen mukanaan muiden muassa Rinteen entinen vaimo.[25] Rinne valittiin uudelleen Mäntsälän kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 107 äänellä.[26]

Vuosina 1997–1998 Rinne avusti Paavo Lipposen I hallituksen toista valtiovarainministeriä Jouko Skinnaria.[27]

SDP:n johtoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinne pyrki SDP:n varapuheenjohtajaksi jo vuoden 2012 puoluekokouksessa, muttei tullut tuolloin valituksi.[28] Syyskuussa 2013 Rinteen spekuloitiin mahdollisesti asettuvan ay-demarien ehdokkaaksi puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan seuraavassa puoluekokouksessa.[29] Ylen tammikuussa 2014 tekemän mielipidetiedustelun mukaan puoluevaltuutetuista- ja varavaltuutetuista Urpilaista kannatti puheenjohtajaksi 38 % ja Rinnettä 14 %.[30]

Virallisesti Rinne asettui puheenjohtajaedokkaaksi helmikuussa 2014.[31] Hän profiloitui ay-liikkeen ehdokkaana, ja Metalliliitto sekä Paperiliitto tukivat hänen kampanjaansa.[32] Maaliskuussa Helsingin Sanomat teki selvityksen, jonka mukaan Rinteen kannatus puoluekokousedustajien keskuudessa oli noussut 44 prosenttiin, Urpilaisen taas pudonnut 31 prosenttiin.[33] Huhtikuun lopulla Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista puoluekokousedustajista Rinteen tueksi asettui jo 54 %, Urpilaisen 34 %.[34] Puoluekokouksessa 9. toukokuuta Rinne valittiin SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi niukalla enemmistöllä. Hän sai 257 ääntä ja Urpilainen 243 ääntä.[35]

Kaksi viikkoa Rinteen puheenjohtajaksi valinnan jälkeen järjestettiin europarlamenttivaalit, joissa SDP oli neljänneksi suurin puolue (12,3 % äänistä) ja säilytti kaksi europarlamentaarikkoaan. Kannatus oli kuitenkin 5,2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuoden 2009 vaaleissa.[36]

Valtiovarainministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinne valittiin valtiovarainministeriksi toukokuussa 2014.[37] Hän aloitti Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä 6. kesäkuuta 2014[38] ja jatkoi tehtävässä Stubbin hallituksessa. Tärkeimmäksi tehtäväkseen hän kertoi työpaikkojen luomisen.[37]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajaksi Rinne nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, eli vajaa vuosi sen jälkeen, kun oli aloittanut valtiovarainministerinä. Hän sai 12 147 ääntä, mikä oli SDP:n ehdokkaista suurin äänimäärä.[39]

Mielipiteitä ja kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2012 Rinne syytti työnantajia työurien pidentymisen estämisestä. Hänen mukaansa työnantajilla on tapana irtisanoa ensimmäisenä joukossa eläkeikää lähestyvät työntekijät. Lausunnossaan Rinne sanoi, että työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä valtiovallan täytyisi kaikin keinoin pyrkiä työurien pidentämiseen. Rinne viittasi myös tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan yli 50-vuotiaat ovat muita ikäryhmiä vähemmän poissa töistä sairauden vuoksi.[40]

Huhtikuussa 2013 Rinne ehdotti Kataisen hallituksen kaavaileman yhteisöveron alennuksen perumista. Rinteen mukaan työnantajat eivät välitä lainkaan hallituksen toiveesta saada työllisyyden kehitys kasvuun, viitaten Stora Enson, Metson ja Kemiran suunnitelmiin vähentää henkilöstöä ja tehdä miljoonien eurojen säästöjä.[41]

Rinne on ehdottanut pääomatulojen verotuksen liittämistä kunnallisveroon. Hänen mukaansa kuntien 10–20 eniten tienaavaa ovat pelkästään pääomatuloja saavia ihmisiä, jotka eivät maksa lainkaan kunnallisveroa, eivätkä näin ollen maksa kunnallisista palveluista. Rinne ehdotti veroasteeksi 10–15 prosenttia. Hän sai tukea SDP:n kansanedustaja Jouko Skinnarilta.[42]

Maaliskuussa 2013 SDP:n puheenjohtajavaalin alla Rinne julkaisi noin 50-sivuisen Aate, liike ja tulevaisuus -ohjelman. Sen olivat kirjoittaneet 30 henkilöä, joiden nimiä ei haluttu paljastaa.[43]

Rinne ilmoitti huhtikuussa 2016 ettei aio asettua SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[44]

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskinäisen vakuutusyhtiö Eläke-Fennian hallituksen jäsen, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:n edustajana[45]
* Eläke-Fennian hallintoneuvoston vaalivaliokunnan jäsen
  • Ammattiliitto Pron kokonaan tai osaomistamissa yrityksissä
* Kustavin Matkailu Oy, hallituksen jäsen
* Levin Matkailukeskus Oy, hallituksen puheenjohtaja
* Levi Ski Resort Ltd, hallituksen jäsen
* Oy Levi Restaurants Ltd:n hallituksen jäsen
* Majvik Oy:n hallituksen jäsen
* VVO-yhtymä Oyj, hallituksen jäsen
* STTK-Lomat Oy, hallituksen puheenjohtaja
  • Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n varapuheenjohtaja
* STTK:n hallituksen jäsen
* STTK:n hallituksen työvaliokunnan jäsen
  • Teollisuuden palkansaajat -neuvottelukunta (TP), hallituksen varapuheenjohtaja[46]
  • Työttömyyskassa Pro, hallituksen puheenjohtaja
  • Mäntsälän sos.dem. työväenyhdistys ry, johtokunnan varapuheenjohtaja
  • Mäntsälän sos.dem. kunnallisjärjestö, puheenjohtaja
  • Mäntsälän seurakunnan kirkkovaltuuston varaedustaja

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rinne on naimisissa kolmatta kertaa.[3][7] Hänellä on kaksi tytärtä avioliitosta Merja Rinteen kanssa ja myös jo lapsenlapsia. [47] Pariskunta erosi vuonna 2003. Rinteen nykyinen puoliso on Heta Ravolainen-Rinne.[7]

Vuosina 1995–96 Rinne joutui maksamaan entiselle taloyhtiölleen 25 000 markan vahingonkorvaukset. Isännöidessään taloyhtiötä Rinne maksoi taloyhtiön rahoilla omat puhelinlaskunsa, ei toimittanut lainkaan vuoden 1991 tositteita, piti taloyhtiön rahaliikenteestä kirjaa puutteellisesti ja aiheutti yhtiölle taloudellisia vahinkoja.[8]

Rinne harrastaa kirjallisuutta ja musiikkia sekä soittaa pianoa ja klarinettia. Sotilasarvoltaan hän on ylimatruusi.[48]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antti Rinne valtiovarainministeriksi 6.6.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 31.10.2014.
  2. a b Larros, Heikki: Viisi ajatusta: AY-johtaja Antti Rinne (Interet Archive) Suomenlaki.com. 21.12.2011. Viitattu 6.2.2014.
  3. a b c Dahlgren, Taina. STT. Ay mies täydestä sydämestään. Kaleva 2.11.2012.
  4. a b Ihminen roolin takana osa 1: Antti Rinne Iltalehti. 10.4.2015. Viitattu 13.4.2015.
  5. Antti Rinne lähtee soittaen sotaan Helsingin Sanomat. 20.1.2014. Viitattu 13.4.2015.
  6. Salo, Irmeli: Jäsenten etu ensin 6.11.2007. Viitattu 6.2.2014.
  7. a b c d Kauhanen, Anna-Liisa: Antti Rinne lähtee soittaen sotaan HS.fi. 19.1.2014. Viitattu 6.2.2014.
  8. a b "Ay-johtajalla lisää rahasotkuja", Matti Simula, Suomen Kuvalehti 16/2005, s. 14–15
  9. HS 15.5.2014 AKT:n ex-pomo peruu tietoja Antti Rinteen matkalaskuepäselvyyksistä
  10. Akkanen, Jukka. Helsingin Sanomat, Kotimaa, 29.1.2003. Mato Valtonen markkinoi Ertoa.
  11. Helsingin Sanomat. 1.10.2005. Pääkirjoitus.
  12. Erto. Ajankohtaista. 12.2.2005. Antti Rinne valittiin ERTOn puheenjohtajaksi toiselle kaudelle.
  13. Karvonen, Tuomas: Erton Rinne toiselle kaudelle IT-viikko.fi. 13.2.2005. Viitattu 6.2.2014.
  14. Antti Rinne Toimihenkilöunionin johtoon TS.fi. 30.9.2005. Viitattu 6.2.2014.
  15. Antti Rinne Ammattiliitto Pron johtoon ESS.fi. 12.12.2010. Viitattu 6.2.2014.
  16. Aro, Juhani: Antti Rinne jatkaa Pron johdossa: "EK:n keinoilla ei ongelmia ratkaista" Demari.fi. 23.11.2012. Viitattu 6.2.2014.
  17. Lähteenmäki, Pekka: Ohjelmoija liittyy liittoon Talouselämä.fi. 28.1.2004. Viitattu 6.2.2014.
  18. Antti Rinne Toimihenkilöunionin johtoon MTV.fi. 30.9.2005. Viitattu 6.2.2014.
  19. YTN tuomitsee Antti Rinteen toimet TEK.fi. 21.4.2007. Viitattu 6.2.2014.
  20. Lappalainen, Tuomo: Riidanhaastaja hieroo rauhaa. Suomen Kuvalehti, 21/2007, s. 21–23.
  21. Helsingin Sanomat 7.9.2009
  22. Sajari, Petri. Helsingin Sanomat – Kotimaa. 8.6.2011. Ay-johtaja Rinne kiistää työtaistelua koskevan rikossyytteen.
  23. Hovioikeus kumosi Pron Antti Rinteen lakkosakot HS.fi. 19.12.2012. Viitattu 6.2.2014.
  24. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa (Tilastokeskus 1999)
  25. Antti Rinne otti vetovastuun demarileirissä, Mäntsälän Viikkouutiset 25.3.2009 (luettu 7.9.2009) [vanhentunut linkki]
  26. Uudenmaan vaalipiiri - Mäntsälä - Uusi valtuusto Kuntavaalit 2012 tulospalvelu. 6.11.2012. Yle. Viitattu 6.2.2014.
  27. Antti Rinteen CV Kulttuurifoorumi.fi. Viitattu 6.2.2014.
  28. Kiuru, Lindtman ja Vainio SDP:n varapuheenjohtajiksi Yle Uutiset. 25.5.2012. Viitattu 6.2.2014.
  29. Elonen,Piia: Pääkirjoitus: Urpilaisen haastajaksi halutaan äijä HS.fi. 17.9.2013. Viitattu 6.2.2014.
  30. Seppänen, Timo: Demariaktiivit toivovat puheenjohtajakisaa Yle Uutiset. 21.1.2014. Viitattu 6.2.2014.
  31. Vainio, Timo: Rinne ehdolle SDP:n puheenjohtajaksi Demari.fi. 1.2.2014. Viitattu 13.4.2014.
  32. Elonen, Piia: Urpilaisen haastanut Antti Rinne sai vaalirahaa ay-demareilta HS.fi. 6.2.2014. Viitattu 6.2.2014.
  33. Nalbantoglu, Minna: Rinteen nouseva suosio ajaa Urpilaista ahtaalle HS.fi. 21.3.2014. Viitattu 24.4.2014.
  34. Mäkinen, Esa & Nalbantoglu, Minna: Haastaja Rinne keulii Urpilaisen ohitse Sdp:n johtajakisassa HS.fi. 1.5.2014. Viitattu 1.5.2014.
  35. Antti Rinne on SDP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  36. Europarlamenttivaalit 2014: Koko maa Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 1.8.2014.
  37. a b Uusivaara, Terhi: Antti Rinteestä tulee valtiovarainministeri Yle Uutiset. 28.5.2014. Viitattu 6.6.2014.
  38. Antti Rinne aloitti uutena valtiovarainministerinä – "Tärkeintä on työpaikkojen luominen"
  39. Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  40. Työnantajat torppaavat urien pidentämisen MTV.fi. 14.3.2012. Viitattu 6.2.2014.
  41. Pron Rinne: Yhteisöveron laskuun ei ole varaa MTV.fi. 23.4.2013. Viitattu 6.2.2014.
  42. Rinne: Pääomatulot mukaan kuntaverotukseen Kauppalehti.fi. 3.11.2013. Viitattu 6.2.2014.
  43. Antti Rinne: Aate, liike ja tulevaisuus. Viitattu 10.5.2014.
  44. Antti Rinne ei lähde presidenttiehdokkaaksi - "En ole edes harkinnut koko asiaa" www.iltalehti.fi. Viitattu 15.4.2016. fi-FI
  45. Hallitus Elo.fi. Viitattu 6.2.2014.
  46. Teollisuuden palkansaajat Viitattu 6.2.2014.
  47. KK: Antti Rinne järkyttyi 18-vuotiaan tyttärensä raskaudesta: ”Karjuin pää punaisena, että pilaat elämäsi” 17.12.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 17.12.2015.
  48. Antti Rinne CV 2008. Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus. Viitattu 9.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Jutta Urpilainen
Suomen valtiovarainministeri
2014–2015
Seuraaja:
Alexander Stubb