Toimitusministeristö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toimitusministeristö on hallitus, jolla ei ole varmaa kansanedustuslaitoksen parlamentaarista luottamusta ja jonka ei odoteta tekevän uusia poliittisia toimia.

Tilanne syntyy esimerkiksi käytännössä aina parlamenttivaalien jälkeen, kun kansanedustajat vaihtuvat tai valitaan uudelleen.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun hallitus on antanut eronpyyntönsä, se jatkaa toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on muodostettu.[1]

Suomessa vanha hallitus jatkaa perinteisesti eduskuntavaalien jälkeen toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on saatu muodostettua. Vaalituloksen valmistumisen jälkeen vanha hallitus esittää eronpyynnön, minkä jälkeen valtionpäämies kuitenkin säännönmukaisesti kehottaa sitä jatkamaan toimitusministeristönä, kunnes kansanedustuslaitoksen uudet ja uudelleen valitut kansanedustajat pääsevät yhteisymmärrykseen uudesta hallituksesta, jolloin sellainen sitten nimitetään.

Myös epäluottamuslauseen saanut hallitus istuu toimistusministeristönä siihen saakka, kunnes uusi hallitus nimitetään. Sehän ei enää nauti parlamentin tarvittavaa luottamusta menetettyään sen epäluottamuslauseäänestyksessä, jolloin pääministerin on jätettävä hallituksensa eroanomus.

Myös virkamieshallitus ja presidentinhallitus voidaan luokitella toimitusministeristöksi, samoin kuin jossakin mielessä myös vähemmistöhallitus. Sama tilanne syntyy myös pääministerin ilmoitettua hallituksen vapaaehtoisesta erosta, jos ja kun valtionpäämies pyytää eronnutta hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä erosta huolimatta toimitettavien asioihin hoitamiseksi siiihen asti, kunnes hallitusneuvottelujen perusteella voidaan nimittää uusi hallitus.

Toimitusministeristövaiheessa ei hallituksen odoteta tekevän uusia poliittisia ratkaisuja tai aloitteita vaan pysyvän passiivisena niiden suhteen ja hoitavan pelkästään päivittäisiä asioita,[1] koska uusi hallitus saattaa muodostua opposition edustajista tai sillä voi olla opposition vaikutuksessa edellisestä poikkeava hallitusohjelma tai politiikan päämäärä.

Toimitusministeristötilassa olevan valtioneuvoston jäsentä voidaan kutsua toimitusministeriksi. Nimitys ei ole virallinen, koska ministerillä on samat valtuudet kuin ennenkin. Valtuuksistaan huolimatta hänen ei odoteta tekevän suuria poliittisia ratkaisuja ministeriönsä päällikkönä, koska luottamusta nauttivan hallituksen synnyttyä hänen tehtäväänsä voi hoitaa joku toinen.

2000-luvun ensimmäisten vuosien merkittävimpiä toimitusministerin päätöksiälähde? oli VR-konsernin hallituksen vaihtaminen liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasin päätöksellä. Hän vaihtoi yhtiön hallituksen eduskuntavaalien jälkeen ennen uuden hallituksen nimittämistä. Hänen seuraajansa, viestintä- ja liikenneministeri Leena Luhtanen vaihtoi pian ministeriksi tultuaan yhtiöön osittain entisenkaltaisen hallituksen ja palautti aiemman hallituksen puheenjohtajan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ilkka Saraviita: Toimitusministeristö Tieteen termipankki. Viitattu 8.1.2018.
  2. Granholm palaa takaisin VR:ään Yle uutiset. 26.6.2003. Viitattu 8.1.2018.