Kivimäen hallitus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kivimäen hallitus oli Suomen tasavallan 20. hallitus. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP. Sosialidemokraatit jätettiin pois hallitusneuvotteluista presidentti P. E. Svinhufvudin asenteen vuoksi.[1] RKP erosi hallituksesta keväällä 1936. Hallituksessa oli mukana myös useita ammattiministereitä, joista monet kokoomuslaisia (mm. Hackzell ja Puhakka).

Hallitus toimi vähemmistöhallituksista pisimpään, 1394 hallituspäivää 14. joulukuuta 19327. lokakuuta 1936. Toimikaudellaan hallitus tasapainoili oikeiston ja vasemmiston välillä, ja se sai usein ratkaisevaa tukea sosialidemokraateilta, jotka tiesivät ainoana vaihtoehtona olevan oikeistolaisemman hallituksen, joka ei neuvottelisi heidän kanssaan.[1] Hallitus kaatui tehtyään kuolemanrangaistuksen palauttamisesta luottamuskysymyksen ja eduskunnan hylättyä kyseisen lain äänin 94-93 (ks. tarkemmin artikkelissa T. M. Kivimäki). Se oli Suomen pitkäikäisin hallitus vuoteen 1987 asti, jolloin Sorsan IV hallitus ohitti sen.

Kivimäen hallitus julisti tärkeimmäksi tavoitteekseen yhdessä presidentti P. E. Svinhufvudin kanssa Suomen taloudellisen tilan parantamisen, minkä edellytyksenä oli sisäisen rauhan ja järjestyksen palauttaminen maahan. Hallituksen aloittaessa toimintansa Suomessa elettiin Mäntsälän kapinan jälkitunnelmissa, ja ensimmäinen sen tielle osunut selkkaus oli kapinan aseellista kukistamista vaatineen kenraali Aarne Sihvon painostaminen eroamaan sotaväen päällikön virasta.[1] Sosialidemokraattien pitäessä puoluekokoustaan Tampereella toukokuussa 1933 suojeluskuntalaiset repivät punaiset liput alas, ja hallitus kielsi punalippujen käytön toistaiseksi; myöhemmin niiden käyttö sallittiin sisäministeriön luvalla. Toisaalta hallitus suuntasi toimenpiteensä myös Isänmaallista kansanliikettä vastaan ns. puserolailla ja kieltämällä valtiolle ja yhteiskunnalle vaarallisen kiihotuksen vuonna 1934. Näiden toimenpiteiden ansiosta mielialat Suomessa rauhoittuivatkin.[2] Hallituksen toimikaudella myös kielitaistelu suomen- ja ruotsinkielisten kesken laantui.[3] Vuoden 1936 alussa sosiaaliturva otti Suomessa suuren harppauksen eteenpäin, kun voimaan tulivat hallituksen ajamat uudet alkoholistilaki, irtolaislaki, lastensuojelulaki ja laki kunnallisista huoltolautakunnista.[4]

Kivimäen hallituksen toimikauden lopulla syntyi kohu Etsivän keskuspoliisin julkisuuteen tulleista muistioista. Pääministeri oli antanut EK:lle tehtäväksi vasemmistolaisten ja rauhan asiaa ajaneiden järjestöjen solutustoiminnan tutkimisen. Poliisi luetteloi epäilyttäviksi katsomansa järjestöt ja otti selkoa niiden jäsenistöstä saadakseen selville kommunistien osuuden niissä. Julkisuuteen vuotaneissa tai vuodatetuissa muistioissa oli mukana monien huomattavien kansalaisten nimiä, ja syntynyt metakka johti EK:n papereissa mainitun maalaisliittolaisen maatalousministerin Kalle Jutilan eroon samana päivänä, jolloin hallitus sai epäluottamuslauseen. Jupakan käsittely jatkui seuraavan hallituksen toimikaudella, ja vuonna 1937 perustettiin Etsivän keskuspoliisin tilalle uusi Valtiollinen poliisi.[5]

Parlamentarismista poiketen Kivimäen hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi eduskuntavaalien 1933 eikä myöskään -vaalien 1936 jälkeen.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Toivo Kivimäki

14.12.1932–7.10.1936

Edistyspuolue
Ulkoasiainministeri
Antti Hackzell

14.12.1932–7.10.1936

amm. (Kok.)
Apulaisulkoministeri
Rolf Witting

30.12.1933-28.2.1936

RKP
Oikeusministeri
Hugo Malmberg
Eric J. Serlachius
Emil Jatkola

14.12.1932–27.2.1933
27.2.1933–28.2.1936
6.3.1936–7.10.1936

RKP
RKP
Edistyspuolue
Sisäasiainministeri
Yrjö Puhakka

14.12.1932–7.10.1936

amm. (Kok.)
Puolustusministeri
Arvi Oksala

14.12.1932–7.10.1936

amm. (Kok.)
Valtiovarainministeri
Hugo Relander

14.12.1932–7.10.1936

amm.
Apulaisvaltiovarainministeri
Ragnar Furuhjelm
Rolf Witting
Tyko Reinikka

14.12.1932–21.4.1933
21.4.1933–28.2.1936
6.3.1936–7.10.1936

RKP
RKP
Maalaisliitto
Opetusministeri
Oskari Mantere

14.12.1932–7.10.1936

Edistyspuolue
Maatalousministeri
Kalle Jutila
Eemil Linna

14.12.1932–25.9.1936
25.9.1936–7.10.1936

Maalaisliitto
Edistyspuolue
Apulaismaatalousministeri
Eemil Linna

19.1.1934–25.9.1936

Edistyspuolue
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Eemil Linna
Erik Koskenmaa

14.12.1932–25.9.1936
25.9.1936–7.10.1936

Edistyspuolue
amm.
Kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministeri
Erik Koskenmaa

17.12.1932–25.9.1936

amm.
Kauppa- ja teollisuusministeri
Ilmari Killinen
Väinö Arola

30.12.1932–6.3.1936
6.3.1936–7.10.1936

Edistyspuolue
Maalaisliitto
Sosiaaliministeri
Eemil Hynninen
Bruno Sarlin

14.12.1932–31.12.1935
31.12.1935–7.10.1936

Maalaisliitto
Edistyspuolue


Suomi Edeltäjä:
Sunilan II hallitus
Suomen hallitus
14. joulukuuta 19327. lokakuuta 1936.
Seuraaja:
Kallion IV hallitus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 102. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  2. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 96. Helsinki: Otava, 1987.
  3. Tarkka & Tiitta, s. 98–99.
  4. Eskelinen, s. 106.
  5. Eskelinen, s. 108.
  6. Kivimäen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.