Tampere

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tampere
Tammerfors
Tampere.vaakuna.svg Tampere.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Myötäpäivään ylhäältä: Kaupunkikuvaa Näsinneulasta katsottuna. Tampereen Raatihuone. Huvipuisto Särkänniemi Näsinneulasta katsottuna. Konsertti- ja kongressikeskus Tampere-talo. Kaupungin siluettia Pyynikin näkötornista katsottuna. Tammerkoski Hämeensillalta katsottuna, sekä Tampereen tuomiokirkko.
Myötäpäivään ylhäältä: Kaupunkikuvaa Näsinneulasta katsottuna. Tampereen Raatihuone. Huvipuisto Särkänniemi Näsinneulasta katsottuna. Konsertti- ja kongressikeskus Tampere-talo. Kaupungin siluettia Pyynikin näkötornista katsottuna. Tammerkoski Hämeensillalta katsottuna, sekä Tampereen tuomiokirkko.
www.tampere.fi
Sijainti 61°29′53″N, 023°45′39″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu 1779
Kuntaliitokset Tampereen alueliitokset
Messukylä (1947)
Aitolahti (1966)
Teisko (1972)
Kokonaispinta-ala 689,59 km²
175:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 524,89 km²
– sisävesi 164,70 km²
Väkiluku 225 843
kolmanneksi suurin 31.7.2016 [2]
väestötiheys 430,3 as./km² (31.7.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 13,7 %
– 15–64-v. 68,3 %
– yli 64-v. 18,0 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 92,9 %
ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 6,6 %
Kunnallisvero 19,75 %
248:nneksi suurin 2016 [5]
Pormestari Anna-Kaisa Ikonen

Tampere (ruots. Tammerfors) on Suomen kaupunki ja Pirkanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Näsijärven ja Pyhäjärven rannoilla Pirkanmaan maakunnassa. Tampere on väkiluvultaan Suomen kolmanneksi suurin kunta[6] ja Tampere lähikuntineen Suomen toiseksi suurin kaupunkialue.[7] Tampere on myös Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Tampereen kaupungin väkiluku on 225 843[2] ja kaupunkialueen väkiluku on 313 058[8]. Kaupungin pinta-ala on 689,59 neliökilometriä, josta 524,89 neliökilometriä maata ja 164,70 neliökilometriä sisävesiä.[1] Tampere ja sen lähinaapurit Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti, Hämeenkyrö, Orivesi, Pälkäne ja Ylöjärvi muodostavat yhdessä Tampereen seutukunnan. Seutukunnassa on 376 000 asukasta, ja se on Helsingin seutukunnan jälkeen Suomen suurin väestökeskittymä.

Tampereen keskustaajaman keskeisin osa sijaitsee järvi- ja harjualueella Näsijärven ja Pyhäjärven välisellä kannaksella, jonka läpi virtaa Tammerkoski Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tammerkosken putouskorkeus on 18 metriä. Sen rannoilla näkyvät punatiiliset tehdasrakennukset kertovat Tampereen teollisuushistoriasta. Tampere onkin historiallisesti Suomen ensimmäinen ja suurin teollisuuskaupunki. Tammerkosken koskimaisema on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Kuntaliitto teetti 2000-luvun alussa Suomen kaupungit kattavan ilmapiiritutkimuksen, jossa Tampereella todettiin ilmenevän kokoonsa nähden vähän sosiaalista pahoinvointia.[9] Taloustutkimuksen suorittamassa muuttohalukkuuskyselyssä Tampere sijoittui ensimmäiseksi vuonna 2014.[10] Saman yrityksen imagotutkimuksessa vuonna 2014 Tampere sijoittui neljänneksi.[11] Tampere sijoittui toiseksi vuonna 2014 tehdyssä Kuntabarometrissa.[12]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen maantiede
Tammerkosken kansallismaisemaa.

Tampereen kokonaispinta-ala on 689,59 neliökilometriä, josta maata on 524,89 neliökilometriä ja vettä 164,70 neliökilometriä.[1] Pohjoisimmat koordinaatit ovat 61°50′12″N, 023°51′20″E , eteläisimmät 61°25′39″N, 023°53′25″E , itäisimmät 61°37′38″N, 024°07′07″E , läntisimmät 61°32′00″N, 023°32′32″E [13]. Tämän alueen maantieteellinen keskipiste sijaitsee Kämmenniemessä, Käälahden perukassa. Tampereen pinta-alasta 19,3 prosenttia (100,4 neliökilometriä) on asemakaavoitettu.lähde?

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kallioperä muodostuu kiilleliuskeesta ja migmatiitista.[14] Maakuntakivi taas on maailmalla harvinainen, mutta Pirkanmaalla yleisesti esiintyvä pallograniitti.[15] Tampereen maaperä on moreenia ja kalliota sekä harjuissa ja reunamuodostumissa on soraa ja hiekkaa. Tampereen rakennuskiviesiintymät ovat monipuoliset. Perinteisen graniitin lisäksi löytyy runsaasti muun muassa kvartsidioriittia, tonaliittia, kiilleliusketta ja kiillegneissiä.[16]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näsijärvi talvella, taustalla Näsinneula.

Tampereella on 146 järveä. Näsijärvi on Pirkanmaan suuri keskusjärvi. Se on pituudeltaan 44 kilometriä, leveydeltään 5–7 kilometriä ja pinta-alaltaan 265 neliökilometriä. Sen syvin kohta on noin 60 metriä. Järven rantaviiva on rikkonainen; mantereelle työntyy syviä lahtia, joiden väliin jää pitkiä niemiä. Komein tällainen lahti on Koljonselältä mantereelle pistävä Pengonpohja, joka on liki kahdeksan kilometriä pitkä. Näsijärvi laskee vetensä Tammerkosken ja Pyhäjärven kautta Kokemäenjokeen, josta vesi jatkaa Selkämereen. Tampereen eteläpuolella sijaitseva Pyhäjärvi on pinta-alaltaan 124 neliökilometriä ja syvin kohta on 50 metriä. Se on Kokemäenjoen vesistön keskusjärvi. Pyhäjärveen laskee vettä Näsijärvestä Tammerkosken kautta sekä Vanajavedeltä. Pyhäjärvestä vesi taas laskee Nokianvirran kautta Kuloveteen ja sieltä Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen. Tampereen kaupunkialueella sijaitsevia järviä ovat lisäksi Iidesjärvi, Alasjärvi, Peltolammi, Särkijärvi, Hervantajärvi, Kaukajärvi, Tohloppi ja Tesomajärvi.[17]

Harjut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella on muun muassa Pispalan, Pyynikin ja Kalevan soraharjut. Nämä harjut kuuluvat 200 kilometriä pitkään harjujaksoon, joka alkaa Salpausselältä ja jatkuu kaakkois-luoteissuunnassa Kankaanpäähän asti. Paarlahti on samansuuntainen Näsijärven lahti, joka on nimitetty Suomen ainoaksi vuonoksi. Pyynikinharju on maailman suurin soraharju.[18][19]

Suot ja metsät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen suot lukeutuvat niin sanotusti viettokeitaisiin. Nämä viettokeitaat eli eksentriset kermikeitaat ja rahkakeitaat ovat kaltevalle alustalle syntyneitä, yhteen suuntaan viistoja soita, joiden pienmuotoja ovat kaltevuutta vastaan kohtisuorassa sijaitsevat mätäsjonot, kermit sekä niiden kuljut. Viettokeitaat saavat ravinteensa pääosin sadevedestä. Viettokeitaista hyvin harvat ovat suojeltuja. Ne ovat Suomessa yleisiä Itä- ja Keski-Suomen vaihtelevan, pienipiirteisen kallioperätopografian alueella, mutta niitä sijaitsee myös muualla Etelä-Suomessa. Viettokeitaiden kasvillisuus on suhteellisen monipuolista. Siellä viihtyy esimerkiksi lakka, karpalo sekä suokukka. Tampereen suoalueisiin lukeutuvat muun muassa Tohlopin suo sekä Peräjoen suot. Tohlopin harvinainen suoalue kärsii rantojen ja kävelyteiden rakentamisesta, kun taas Peräjoen soista viisi hehtaaria kuuluu Pirkanmaan soidensuojeluohjelmaan sen arvokkaan suokasvillisuuden takia.[20]

Tampere kuuluu havumetsävyöhykkeen eteläboreaaliseen alueeseen, tarkemmin sen karumman Järvisuomea luonnehtivan pohjoisen alavyöhykkeen ja rehevämmän Lounais- ja Etelä-Suomen sisämaata luonnehtivan vyöhykkeen rajaseudulla. Tampereen seudulla yleisin metsätyyppi on mustikkaa ja kuusta kasvava tuorekangas, ja luonnontilaisessa metsässä yleisin puu kuusi. Mänty kasvaa runsaana siellä, missä kuusi ei viihdy. Luonnontilaisessa metsässä kasvaa myös lehtipuita, kuten koivua ja haapaa. Etelä-Hämeen lehtokeskuksen pohjoisosat sijaitsevat Pyhäjärven rannoilla Tampereen eteläosassa.[21] Kyseisessä lehtokeskuksessa kasvaa esimerkiksi muutamia jalavalehtoja. Talousmetsien osa Tampereen metsien kokonaispinta-alasta on 20 prosenttia ja pinta-ala 1 454 hehtaaria. Metsistä myydään puuta teollisuudelle niin sanotuin pystymyynnein, jolloin hakkuutöiden toteuttamisesta vastaa ostaja.[22] Metsiä käytetään myös ulkoilu- ja retkimielessä. Ulkoilumetsiin kuuluu 4 169 hehtaaria metsiä. Tällaisia metsiä ovat muun muassa Kalevanharju, Pyynikki sekä Epilänharju.[23][24]

Tampereella voi törmätä kettuihin ja supikoiriin. Supikoirat viihtyvät laitakaupungin metsiköissä ja rakentamattomissa joutomaissa, jotka tarjoavat supikoiralle hyvät lepo- ja pesäpaikat. Supikoiria ja kettuja houkuttelee kaupunkiin helppo ravinnonsaanti. Kettujen pesäpaikat sijaitsevat kantakaupungin laitamien pikku metsiköissä ja täytemaan rinteissä.[25]

Tampereen kasvillisuudessa näkyy metsien rehevöityminen ja lehdon yleistyminen. Esimerkiksi rehevyyttä välttävää metsäkortetta esiintyy vain pienissä metsiköissä, kun taas lehtopalsami viihtyy rehevissä lehdoissa ja on alkanut levitä maansiirtojen vuoksi. Eräs harvinainen kasvi, kevätlinnunherne, viihtyy Tampereen lehtomaisilla alueilla ja on kunnassa yleinen, mutta harvinaisuutensa vuoksi se on rauhoitettu joten sitä ei saa poimia.[21]

Suojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupungilla on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua alueita sekä Tampereella että jonkun verran myös muissa kunnissa. Näiden alueiden yhteispinta-ala on 593 hehtaaria. Alueet edustavat monipuolisia luontotyyppejä; vanhoja luonnonmetsiä, lehtoja, kosteikkoja, lintujärviä ja perhosniittyjä. Teiskon Vattulan luonnonsuojelualue on Tampereen suurin. Sen pinta-ala on 61 hehtaaria. Uusin luonnonsuojelualue on Villilänsaaressa keväästä 2015 alkaen.[26]

Tampereen tunnuslaji on linnuista västäräkki, eläimistä tummaverkkoperhonen ja kasveista orvokki.[26]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella vallitsee boreaalinen väli-ilmasto. Talven ja kesän lämpötilaerot ovat selvät.

Esimerkiksi vuonna 2005 Tampereen korkein lämpötila oli 28,7 °C, kun taas matalin lämpötila −18,8 °C. Korkeimmat lämpötilat mitataan normaalisti heinäkuussa, mutta aurinkoisinta Tampereella on kesäkuussa, jolloin auringonpaistetunteja muodostuu keskimäärin 272. Pilvisintä on loppuvuodesta, loka-joulukuussa. Kuten koko Suomessa, Golfvirran vaikutuksesta kaupungissa lämpimämpi kuin vastaavilla leveysasteilla muualla maapallolla. Tampereen ilmastoon vaikuttavat myös muun muassa Pyynikinharju, kaupungin etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevat järvenselät, sekä ympäri vuoden avoinna pysyvä Tammerkoski.lähde?

Tampereella sataa keväällä keskimäärin 7–8 päivänä kuukaudessa, muulloin 10–11 päivänä kuukaudesa. Kuukauden sademäärä on helmikuussa 25 mm, heinä- ja elokuussa yli 70 mm. Kylmin kuukausi on helmikuu, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −11 °C, ja lämpimin heinäkuu, keskimääräinen ylin 21,5 °C.[27]

Näsijärvi on jäässä keskimäärin 140 päivää talvessa.[28]

Tampereen keskusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustori on Tampereen kantakaupungin keskeinen tapahtumapaikka.
Tampereen Hämeenkatu, oikealla Stockmannin tavaratalo.

Tampereen keskusta-alue sekä myös Pyynikin, Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosat sijaitsevat Pyhäjärven ja Näsijärven välisellä kannaksella. Näsijärveä ja Pyhäjärveä yhdistää Näsijärvestä lähtevä ja Tampereen keskustan halki virtaava valjastettu Tammerkoski, jonka putouskorkeus on 18 metriä. Kaupungin sijainti vesivoimaa tuottavan kosken partaalla kahden pitkän vesistöreitin välissä oli eräs tärkeimmistä virikkeistä sen perustamiseen 1770-luvulla.[29]

Tampereen keskustan kadut muodostavat tyypillisen ruutukaavan. Keskustan länsi­laidalla kulkee pohjois-etelä­suuntainen puistokatu, Hämeenpuisto, joka johtaa Pyhä­­järven rannasta lähelle Näsi­järveä. Leveä Hämeenkatu johtaa itä-länsi­suuntaisesti rautatieasemalta Hämeen­puistoon ja ylittää Tammer­kosken Hämeensiltaa pitkin. Hämeen­kadun suuntainen on myös keskusta-alueen pisin katu, Rautatien­kadulta Pyynikille ulottuva Satakunnankatu, joka ylittää Tammer­kosken Satakunnan siltaa pitkin. Tampereen Keskustori sijaitsee Tammer­kosken länsi­rannalla lähellä Hämeensiltaa.[30] Tampereen liikenteellisenä keski­pisteenä pidetään Kalevan kaupungin­osassa sijaitsevaa Itsenäisyydenkadun, Teiskontien ja Kalevan puistotien risteystä.[31]

Katuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen pisin katu on Hervannan valtaväylä, jonka pituus on 7,8 kilometriä. Toisena on Lempääläntie ja Aitolahdentie (6 km).[32] Silloista pisin on Lakalaivassa sijaitseva Postitorven Risteyssilta 386 metrillään. Toiseksi pisin on Vuorekseen heinäkuussa 2011 valmistunut Särkijärven silta, joka ylittää Särkijärven 310 metrin pituisena. Kolmanneksi pisin on Lakalaivassa sijaitseva Rotatorin Risteyssilta (299 m).[33]

Kaupunginosia ja kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvulle asti kaupunginosat numeroitiin, ja nimet niille vakiintuivat myöhemmin.

Tammerkosken länsipuolella


Tammerkosken itäpuolella


Varhaiset esikaupunkialueet


Hatanpään kartanon alueet (liitetty 1920)


Vuonna 1922 liitettiin Messukylän kunnasta Järvensivu ja kaupungin länsipuolelta Pohjois-Pirkkalan (nyk. Nokia) Harjun seurakunta 1937 eli Pispala, nykyisin myös Tahmela, Hyhky, Epilä, Tesomajärvi, Kalkku, Myllypuro, ja niin edelleen. Koko loppu Messukylä liitettiin vuonna 1947. 1950-luvulla alueelle rakennettiin Kalevan kaupunginosa. Vuonna 1950 liitettiin kaupunkiin Lielahti, jolloin Tampere saavutti nykyisen rajansa lännessä. Pohjoisessa kaupunkiin liitettiin vielä Aitolahti 1966 ja Teisko 1972. Aitolahden ja Teiskon maaseutumaisten alueiden liittäminen kaupunkiin nelinkertaisti Tampereen maapinta-alan.[34]

Lännessä ja pohjoisessa asutus on laajentunut Kissanmaalle ja Kauppiin, idässä ja etelässä Peltolammille, Multisiltaan, Järvensivuun, Kaukajärvelle, Annalaan, ja Hervantaan. Uusin perusteilla oleva kaupunginosa on Tampereen ja Lempäälän rajalle rakennettava kuntien yhteinen 14 000 asukkaan lähiö, Vuores.[35]

Nykyisin Tampere jaetaan seitsemään suuralueeseen, 19 suunnittelualueeseen ja 111 tilastoalueeseen. Tilastoalueet vastaavat pääosin kaupunginosia, mutta täysin yksi yhteen ne eivät aivan jokaisessa tapauksessa käy.[36]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen historia

Varhaishistoria kaupungin perustamiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupunki rakennettiin Tammerkosken länsirannalle. Itärannalle asutus syntyi vasta 1800-luvun puolenvälin tienoilla.

Tammerkosken seutu sai pysyvää asutusta noin 600-luvulla, jolloin lännestä tulleet uudisraivaajat asettuivat Takahuhdin viljelyspaikoille.[37] Tampereen seudun asutushistoria keskittyy Messukylän ja Pirkkalan pitäjiin, joiden yksittäisiä taloja sijaitsi kaupungin myöhemmällä alueella jo keskiajalla.[38] Nykyisen Tampereen alueella oli keskiajalla noin 200 taloa.[37]

Erik Edner ehdotti valtiopäivillä 1771–1772 kaupungin perustamista Tammerkoskelle.[39] Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779. Tampere sijaitsi syrjäisellä takamalla, ja sen asukkaat olivat maanviljelijöitä. Tammerkoski virtasi vielä lähes vapaana, mutta kuningas uskoi, että sen avulla kaupunki voisi menestyä ja tuoda kruunulle verotuloja. Tampereelle annetiin vapaakaupungin oikeudet. Kuka tahansa saisi muuttaa kaupunkiin ja toimia haluamassaan ammatissa. Maata kaupungissa ei kuitenkaan saanut viljellä. Toimeentulo hankittiinkin kaupasta ja käsityöstä, sillä tehtaita ei vielä ollut.[40]

Teollistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka yritäminen oli vapaata ja Tampereella oli merkittäviä tullietuja, teollistuminen oli hidasta. Suomi liitettiin Venäjään 1809, jolloin Tampereella oli edelleen alle tuhat asukasta.[40]

Skotlantilainen James Finlayson perusti Tampereelle vuonna 1820 tehtaan, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa kehruukoneita. Finlayson ei saanut koneitaan kaupaksi, minkä takia tehdas siirtyi puuvillan kehräämiseen. Finlayson myi tehtaansa 1836 pietarilaisille liikemiehille, mistä alkoi teollistumisen kasvu.[41]

Tammerkoski vuonna 1847. Kuusivooninkinen hallitsee maisemaa

Puuvillatehdas työllisti Tampereella 1950-luvulla jo 2 000 ihmistä, ja vuoden 1856 kaupungissa oli 4 000 asukasta. Teollisuus alkoi vähitellen myös monipuolistua, ja Finlaysonin rinnalle kaupunkiin tulivat Tampellan konepaja ja pellavatehdas, Frenckellin paperitehdas ja Tampereen verkatehdas.[41]

Tampereen väkiluku ja pinta-ala kasvoivat nopeasti 1800-luvun lopulla. Asukasluku kasvoi vuosien 1870 ja 1900 aikana 7 000:sta 36 000:een. Tampereen talouden nousukausi näkyi myös monien näyttävien kerrostalojen rakentamisessa. Asukasluvun kasvun takia Tampereeseen liitettiin uusia alueita. Pispalan rakentamista vauhditti myös Tampere–Pori-radan valmistuminen 1893.[42]

Sisällissodasta toiseen maailmansotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereesta kasvoi huomattava taloudellinen ja polititinen keskus, ja kaupunkilaiset olivat 1900-luvun alussa huomattavan aktiviisia muun muassa raittius-, herätys- ja naisliikkeesä.[43]

Suomen itsenäistymisen jälkeen syttyneen sisällissodan aikana Tampereella käytiin keväällä 1918 sodan ratkaisutaisteluita. Sisällissodan aikana Tampere oli punaisten hallinnassa. Valkoisten lähestyessä kaupunkia Tampere muuttui sekasortoiseksi sotilasleiriksi. Kaksiviikkoa kestäneissä valtaustaistelussa noin 2 000 ihmistä menetti kotinsa. Kyttälä ja Tammela kärsivät taistelussa eniten.[43]

Vaikka itsenäistynyt Suomi menetti Venäjän markkinansa, Tampere säilyi tekstiiliteollisuuskeskuksena. Finlayson, Pellavatehdas ja Suomen Trikoo olivat Pohjoismaiden suurimpia. Lisäksi kaupunkiin siirrettiin 1930-luvun lopulla Valtion lentokonetehdas ja kaupunkiin perustettiin Klingendahlin villatehdas, Tampereen kutomateollisuus ja Pyynikin panimo. Samalla kaupungin ympärille syntyi useita esikaupunkialueita.[44]

Tärkeänä teollisuuskaupunkina Tampere joutui talvisodan aikana useaan otteeseen Neuvostoliiton ilmavoimien pommihyökkäysten kohteeksi, mutta jatkosodan aikana kaupunkia ei pommitettu kertaakaan.[45][46]

Sotakorvaustuotteiden valmistus edisti Tampereen metalliteollisuutta. Voimakkaan väestönkasvun myötä uusia asuinalueita rakennettiin varsinkin Tammerkosken itäpuolelle. Messukylä liitettiin Tampereeseen kokonaisuudessaan 1947.[47]

Kaupungin rakennemuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereesta alettiin 1960-luvulla rakentaa modernia teollisuuskaupunkia. Autoliikenteen lisääntyessä rakennettiin moottoritie etelään ja keskustan ohikulkuteitä. Väkiluvussa Tampere ohitti Turun Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina. Asuinrakentamisen painopiste siirtyi länteen ja etelään. Vuosina 1965–1975 Tampereelle piti rakentaa asunnot noin 30 000 uudelle asukkaalle. Lähiö rakennettiin eri puolelle kaupunkia, esimerkiksi Hervantaa alettiin rakentaa 1973.[48]

Tampereesta tuli korkeakoulukaupunki, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirtyi Helsingistä Tampereelle vuonna 1960 ja muuttui Tampereen yliopistoksi vuonna 1966.[49]

Tampereen keskustan ”savupiipputeollisuus” alkoi autioitua 1980–1990-luvuilla, kun eurooppalainen teollisuustuotanto alkoi siirtyä halpatuotantomaihin tai kaupunkien reuna-alueilla. Tampereella rakennemuutoksesta selviydyttiin suhteellisen hyvin, kun kaupunki alkoi panostaa korkean teknologian tuotteisiin. Merkittävä avaus oli vuonna 1986 Tampereen teknillisen korkeakoulun viereen rakennettu Hermian tiedepuisto. Siellä toimi myös Nokian tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö.[50]

Tampere on kasvanut edelleen 2000-luvulla, ja kaupunki rikkoi 200 000 asukkaan rajna vuonna 2003.[50]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginvaltuusto 2013-2016[51]
Puolue Paikkojen lukumäärä
Kokoomus 16
SDP 16
Vihreät 10
Perussuomalaiset 8
Vasemmistoliitto 7
Keskusta 3
Kristillisdemokraatit 2
Sitoutumattomat 2
SKP 2
RKP 1

Valtuustot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 alusta Tampere siirtyi uuden kuntalain sallimaan malliin, jossa kaupunkia johtavat pormestari ja neljä apulaispormestaria. Pormestari ei ole virkasuhteessa kuntaan vaan hän on luottamushenkilö. Pormestari toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja johtaa kunnan toimintaa. Pormestarin tehtävät on määritelty kaupunginhallituksen johtosäännöissä.[52] Koska pormestari ja apulaispormestarit ovat luottamushenkilöitä, valtuusto voi heidät erottaa, jos he menettävät enemmistön luottamuksen.[53] Ensimmäisen kaksivuotiskauden ajan pormestarina toimi 2007–2012 Kokoomusta edustava Timo P. Nieminen. Vuonna 2013 pormestariksi valittiin Anna-Kaisa Ikonen.[52]

Hallinnossa ja palveluissa Tampere käyttää niin sanottua tilaaja–tuottaja-mallia, jossa palvelun järjestämisvastuu ja tuottaminen ovat eriytetty. Tampereella on kuusi tilaajalautakuntaa: lasten ja nuorten palvelujen, sivistys- ja elämänlaatupalvelujen, terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen ja ikäihmisten palvelujen lautakunnat, yhdyskuntalautakunta ja osaamis- ja elinkeinolautakunta. Tilaajalautakuntia johtavat apulaispormestarit, ja ne tilaavat palvelut kuntalaisille hyvinvointipalveluilta, yhdyskuntatuotannolta, ulkoisilta liikelaitoksilta, sisäisiltä liikelaitoksilta ja palvelukeskuksilta. Tuottajat ovat pääsääntöisesti edelleen kaupungin omia organisaatiota.[54]

Tampereen kaupunginvaltuustossa on 67 jäsentä. Valtuuston puheenjohtaja vuosina 2013–2016 on Sanna Marin (sd).[55] Valtuuston suurimmat puolueet ovat Kokoomus ja SDP. Kokoomus ja RKP muodostavat yhteisen valtuustoryhmän.[51] 11-jäseninen kaupunginhallitus kokoontuu viikottain, ja se johtaa kaupungin hallintoa, valmistelee kaupunginvaltuustossa käsiteltävät asiat, huolehtii valtuuston päätösten täytäntöönpanosta, valvoo kaupungin etua ja edustaa kaupunkia.[54]

Suomen ensimmäinen Lasten parlamentti perustettiin Tampereelle vuonna 2005.[56] Tampereella toimii vuodesta 1998 myös nuorisovaltuusto, aikaisemmalta nimeltään nuorisofoorumi.[57]

Kaupunginjohtajat ja pormestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha raatihuone on nykyään kaupungin edustustila, kaupunginvaltuusto ei ole kokoontunut siellä sitten 1920-luvun.

Tampereen kaupunginjohtajan virka perustettiin vuonna 1929. Pormestarijärjestelmä tuli käyttöön vuodesta 2007 alkaen.[58]

Kaupunginjohtaja  Toimikausi [59]
Kaarle Nordlund 1929–1943
Sulo Typpö 1943–1957
Erkki Lindfors 1957–1969
Pekka Paavola 1969–1985
Jarmo Rantanen 1985–2007
Pormestari Toimikausi[58]
Timo P. Nieminen 2007–2012
Anna-Kaisa Ikonen 2013–

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen seudulla talouselämän painopiste on siirtynyt teollisuudesta palveluihin. Vuonna 2014 Pirkanmaan suurimmat työllistäjät olivat Kesko, Pirkanmaan Osuuskauppa, Aamulehteä julkeiseva Alma Media ja Posti. Aiemmin suurimpien työllistäjien listalla kärjessä olleet Metso Tampere ja Nokia Solutions & Networks olivat pudonneet monta sijaa alaspäin.[60]

Tampereen talouden odotetaan nousevan lamasta vuonna 2016 bruttokansantuotteen laskettua vuodesta 2012 lähtien[61] tammikuussa 2016 Tampereen työttömyysaste oli 18,9 prosenttia, ollen näin korkein kuuden suurimman kaupungin joukosta.[62] Yli vuoden työttömänä olleiden määrä kasvoi 28 prosentilla vuonna 2015, myös nuorisotyöttömyydessä nähtiin 8 prosentin kasvu vuoden takaiseen verrattuna. Rakennetyöttömyys on kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2012 lähtien.[63]

Vuonna 2016 Tampereen veroprosentti on 19,75.[64] Kaupungin tilikauden tulos pysyy vuonna 2016 negatiivisena lainakannan jäädessa koko maan keskiarvoa pienemmäksi.[65]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyrylaiva Kuru ja muut sisävesihöyrylaivat olivat Näsijärven alueen tärkein kulkuneuvo 1950-luvulle saakka.

Tampere sijaitsee liikenteellisesti keskeisessä paikassa eteläistä Suomea ja sieltä on lyhyt matka moniin muihin kaupunkeihin. Kaupunkiin kulkee Helsingistä valtatie 3, jonka muuttaminen moottoritieksi toteutettiin suurhankkeena, joka valmistui vaiheittain vuosien 1964 ja 2000 välillä. Pituutta tiellä on 160,6 kilometriä ja se onkin Suomen pisin moottoritie. Tampereelta Nokialle kulkee yhdeksän kilometrin pituinen moottoritie (Valtatie 12). Tampereen kolmas moottoritie, itäinen ohitustie (valtatie 9), valmistui 1996, ja kulkee välillä Atala (Tampere) – Lakalaiva (Tampere). Sitä jatkettiin Ylöjärvelle asti suurhankkeella (Tampereen läntinen kehätie valtatie 3), jolloin se yhtyy Lakalaivassa Tampereen itäiseen ohitustiehen. Läntisen kehätien Kalkku–Pirkkala (1-vaiheen) avajaiset olivat 2. lokakuuta 2006, Läntinen kehätie oli kokonaisuudessaan valmis 15. joulukuuta 2008. Tampereella on myös Suomen ainoa nelitasoinen eritasoliittymä Lakalaivassa 3-tien ja 9-tien risteyksessä.[66]

Tampereelta pääsee junalla kaikkiin pääilmansuuntiin. Tampere onkin yksi Suomen vilkkaimmista rautatieliikenteen keskuksista. Tampereelta on suoria junia useisiin Suomen kaupunkeihin ja matka-ajat ovat lyhyitä keskeisen sijainnin ansiosta. Tampereen asemalle saapuu ja sieltä lähtee päivittäin noin 150 junaa, joissa on vuosittain 8 miljoonaa matkustajaa.[67]

TKL:n bussi Tampereen Keskustorilla.

Tampereen kaupunkiliikenteessä matkoista tehdään noin 60 prosenttia autolla. Tamperelaiset omistavat vuoden 2011 lopussa 98 000 autoa, mikä on 15,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2005. Ympäryskunnat autoistuvat vielä Tamperetta nopeamminkin.[68] Autojen määrän kasvu on lisännyt myös Tampereen liikennemääriä pääteillä ja -kaduilla.[69]

Tampereen kaupunki vastaa joukkoliikenteen viraanomaisena Tampereen lisäksi Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Vesilahden ja Ylöjärven alueella. Vuonna 2013 sisäisestä joukkoliikenteestä vastasi 71-prosenttisesti liikennelaitos Tampereen Kaupunkiliikenne.[68]

Tampereen lentoliikennettä palvelee kansainvälinen Tampere-Pirkkalan lentoasema. Finavian matkustajamäärätilastossa se oli 357 082 matkustajalla vuonna 2015 Suomen neljänneksi vilkkain lentoasema.[70] Lentoasemalta lennetään kesäkaudella yhdeksää, talvella neljää ulkomaan reittiä. Matkustajamäärät putosivat edellisvuodesta yli 13 prosenttia.[71] Pirkkalassa toimivat myös Ilmavoimat, muta Hornetit lähtivät sieltä vuonna 2014.[72]

Kesäisin Tampereelta on sisävesiliikennettä Näsijärven kautta Päijänteen vesistöön sekä Pyhäjärven kautta Hämeenlinnaan niin sanottu Hopealinja. Tampereelta liikennöineitä sisävesilaivoja ovat[73]

Tampereen raitiotiehanke on kehitysvaiheessa. Lokakuussa 2016 valtuusto päättää mahdollisesta rakentamisvaiheeseen siirtymisestä.[74] Kaupungissa toimi myös johdinautoliikenne vuosina 1948–1976.[75]

Lähijunaliikettä yritetään parantaa liikennejärjestelmän toimivuutta ja palvelutasoa lisäämällä, sekä panostamalla lippujärjestelmään ja liikennöintiin.[76]

Välimatkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki Välimatka (km) Matka-aika junalla[77] Matka-aika autolla[78]
Helsinki 173 1 h 31 min 1 h 55 min
Hämeenlinna 75 40 min 50 min
Iisalmi 390 4 h 23 min 4 h 23 min
Joensuu 393 4 h 51 min 4 h 44 min
Jyväskylä 153 1 h 30 min 1 h 49 min
Kouvola 188 2 h 28 min 2 h 30 min
Kuopio 293 3 h 18 min 3 h 28 min
Loimaa 98 1 h 1 min 1 h 10 min
Lahti 126 1 h 49 min 1 h 43 min
Oulu 504 4 h 15 min 5 h 33 min
Pori 114 1 h 30 min 1 h 24 min
Seinäjoki 177 1 h 4 min 2 h 17 min
Turku 165 1 h 44 min 1 h 57 min
Vaasa 240 1 h 55 min 2 h 57 min
Pietari (Venäjä) 402 5 h 22 min 5 h 48 min

Vesi- ja jätehuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen talousvedestä 66,5 prosenttia on pintavettä ja 33,5 prosenttia pohjavettä. Talouskäyttöön vedestä ohjattiin 58 prosenttia ja teollisuuskäytöön 13 prosenttia. Tampereen Vesi hoitaa Tampereen lisäksi vettä Pirkkalaan.[79]

Raakavedestään Tampere ottaa kaksi kolmasosaa kirkasvetisestä Roineesta ja loput neljältä pohjavedenottamolta, jotka sijaitsevat Messukylässä, Hyhkyssä, Julkujärvellä ja Pinsiössä.[80] Tampereella on viisi vesitornia ja yksi maan sisälle vuonna 1898 valmistunut vesisäiliö, joka on kaupungin vanhin veden varastointiin tarkoitettu. Vanhin vesitorni on Kaupin vanha vesitorni, joka valmistui vuonna 1928. Sen viereen rakennettiin 1950-luvun lopussa suurempi Kaupin uusi vesitorni, joka on vesimäärältään kaupungin suurin: 10 000 kuutiometriä. Muut vesitornit ovat Hervannan vesitorni, Peltolammin vesitorni ja Tesoman vesitorni.lähde?

Pirkanmaan Jätehuolto hoitaa Tampereen jätehuollosta. Sillä on jätteenkäsittelylaitokset Nokian Koukkujärvellä ja Tampereen Tarastenjärvellä.[81]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella asuu 220 409 henkilöä (ennakkoväkiluku 31.12.2013). Naisia väestöstä on hieman yli puolet, kuten koko maassa. Väestö on melko koulutettua, ja kaksi kolmasosaa yli 15-vuotiaista on suorittanut peruskoulun jälkeisiä tutkintoja.[82]

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa Tampereelle muutti paljon työväestöä maakunnista.lähde?

Sotien aikana 1938–1944 Tampereen seudulle saapui myös poikkeuksellisen suuri määrä Karjalasta (Viipuri, Rautu, Metsäpirtti jne.) tulleita evakoita, jotka värittivät alueen jo ennestään rikasta kulttuuriperintöä.lähde?

Tampere on Suomen suurin yksikielisesti suomenkielinen kunta. Tampereen ruotsinkielisen vähemmistön historiasta ja nykyajasta kertovat muun muasssa Svenska samskolan i Tammerfors, Svenska Barndaghemmet, Porvoon hiippakuntaan kuuluva Tampereen ruotsinkielinen seurakunta (Tammerfors svenska församling), Tammerfors Aktuellt -lehti ja perinteikäs urheiluseura TBK.lähde?

Ulkomaan kansalaisia Tampereella oli vuonna 2013 9 122 henkilöä, mikä oli 4,1 prosenttia tamperelaisista. Vieraita kieliä puhui 13 835 henkilöä. Suomen jälkeen suurimpia kieliä olivat venäjä, arabia, ruotsi, persia, viro ja englanti.[83]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla oleva taulukko kuvaa Tampereen asukasluvun kehitystä vuosina 1815–1939. Kaupunki kasvoi tänä aikana nopeasti Suomen suurkaupunkien joukkoon.

Vuosi 1815 [84] 1840 [84] 1850 [84] 1860 [84] 1870 [84] 1880 [84] 1890 [84] 1900 [84] 1910 [84] 1920 [84] 1923 [84] 1930 [85] 1938 [85] 1939 [85]
Väkiluku &&&&&&&&&&&&0793.&&&&00793 &&&&&&&&&&&01819.&&&&001 819 &&&&&&&&&&&03207.&&&&003 207 &&&&&&&&&&&05232.&&&&005 232 &&&&&&&&&&&06986.&&&&006 986 &&&&&&&&&&013645.&&&&0013 645 &&&&&&&&&&020132.&&&&0020 132 &&&&&&&&&&036344.&&&&0036 344 &&&&&&&&&&045442.&&&&0045 442 &&&&&&&&&&047830.&&&&0047 830 &&&&&&&&&&050138.&&&&0050 138 &&&&&&&&&&055967.&&&&0055 967 &&&&&&&&&&076730.&&&&0076 730 &&&&&&&&&&078012.&&&&0078 012

Evakkojen asettumisen ja kaupungistumisen tuloksena väestö jatkoi kasvuaan 1940-luvulla ja sen jälkeenkin. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on tilanteen 1. tammikuuta 2013 mukainen.

Tampereen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
166 228
1985
  
169 026
1990
  
172 560
1995
  
182 742
2000
  
195 468
2005
  
204 337
2010
  
213 217
2015
  
223 004
Lähde: Tilastokeskus.[86]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopisto.
Tampereen ammattikorkeakoulu.
Tampereen teknillisen yliopiston päärakennus.

Tampereella on

Tampereen uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen evankelis-luterilaiseen seurakuntayhtymään kuuluvat seuraavat seurakunnat:[87]

Tampereen ortodoksinen seurakunta on laajalla alueella Pirkanmaan, Satakunnan ja Keski-Suomen maakunnissa toimiva ortodoksinen seurakunta.[88]

Tampereella sijaitsee myös kaksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon (MAP tai mormoni) seurakuntaa. Heidän kirkkorakennuksensa sijaitsi Tampereen Kalevassa, mutta se poltettiin vuonna 2008.[89]

Muita tamperelaisia kristillisiä yhteisöjä ovat muun muassa:lähde?

Monilla kristillisillä järjestöillä on vakiintunutta toimintaa Tampereella. Tällaisia ovat esimerkiksi:

Jehovan todistajilla on useita seurakuntia ja valtakunnansaleja Tampereella.lähde?

Tampereella toimiva islamilainen yhteisö on Tampereen islamin yhdyskunta.[90]

Nimen Tampere etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikannimeä Tampere on yleensä pidetty lainana skandinaavisista kielistä (muinaisruotsin damber ’pato’). Viimeaikaisessa kielentutkimuksessa tätä etymologiaa on kuitenkin alettu pitää epätyydyttävänä, koska kosken nimi on hyvin vanha ja alueella on asunut aikaisemmin saamelaisia eikä ruotsalaisia. Saamelaista alkuperää on esitetty jo 1900-luvun alussa, kun A. V. Koskimies ehdotti, että sana Tammerkoski olisi voinut lainautua saamen kielen (pohjoissaamen) sanasta dabbal ’koskessa sijaitseva suvantokohta’.[91] 2010-luvulla tätä etymologiaa ovat kannattaneet Pauli Rahkonen ja Mikko Heikkilä. Heidän mukaansa sana Tampere juontuisi myöhäiskantasaamen rekonstruoidusta esimuodosta tḙmpḙl.[92]

Kansan suussa Tampere tunnetaan yleisesti lempinimellä Manse. Nimen etymologia on Tampereen vahvassa teollisuusperinteessä, assosiaatiossa Manchesterin teollisuuskaupunkiin Englannissa. Leikillinen nimitys Suomen Manchester tunnettiin jo 1900-luvun alussa.[93][94] Kuitenkaan Tampereen murteessa ei käytetä erityisemmin nimeä ”Manse”.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumia, paikkoja ja kulttuurilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampere-talo

Tampereella järjestetään vuosittain useita kulttuuritapahtumia. Kesäkuukausien aikana Tampereella järjestetään Tampere Guitar Festival, Tampereen sävel, Tammerkosken sillalla, Tammerfest, Tampereen flamencoviikot, Kukkaisviikot, Tampereen teatterikesä, Blockfest.[95] Tampereen musiikkijuhlat järjestää yhtye- ja kuorolauluun keskittyvän Tampereen sävelen lisäksi nykyjazzin Tampere Jazz Happeningia ja kahden vuoden välein järjestettävää Tampere Biennalea, joka keskittyy uuteen suomalaiseen konserttimusiikkiin.[96] Vuodesta 1995 järjestetty Tammerfest on useampipäiväinen kaupunkifestivaali, jonka aikana on ulkoilmakonsertteja ja klubikeikkoja.[97] Blockfest on puolestaan Pohjoismaiden suurin hip hop -tapahtuma.[98]

Tampereen teatterikesän perustivat Tampereen teatterit ja Tampereen kaupunki vuonna 1968, ja se on Pohjoismaiden vanhin teatterialan ammattifestivaali.[99] Tanssivirtaa on puolestaan nykytanssifestivaali.[100] Pispalan Sottiisi on vuodesta 1970 järjestetty kansantanssifestivaali, joka järjestetään parillisina vuosina. Sottiisiin liittyvät myös parittomina vuosina järjestettänä nykykansantanssin ja -musiikin koulutus- ja konserttitapahtuma Tanssimania ja Ruotsin-laivalla järjestettävä kansanmusiikki ja -tanssitapahtuma Folklandia.[101]

Tampereen elokuvajuhlat saivat alkunsa Tampereen lyhytelokuvapäivistä 1969. Seuraavana vuonna perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen elokuvafestivaali Tampereen elokuvajuhlat. Sen yhteydessä on sekä kansainvälinen että kotimainen lyhytelokuvakilpailu.[102]

Kukkaisviikkojen aikana Tampereella on erilaista ohjelmaa Keskustorilla. Sen alkuperäinen idea vuonna 1984 perustettaessa oli monipuolistaa Tampereen kesäohjelmaa.[103] Valoviikot ovat puolestaan järjestetty jo vuodesta 1966. Ne kestää lokakuusta tammikuulle, ja niiden aikana Tampereen keskustan kauppakatujen ylle ripustetaan erilaisia valokuvioita.[104] Kaksipäiväiset kalamarkkinat tuovat Laukontorille kahdesti vuodessa 40 000 – 50 000 kävijää. Ne järjestetään keväällä vappuna ja syksyllä Tampereen päivän yhteydessä.[105]

Tampereella toimii useita teattereita (muun muassa Ahaa Teatteri, Pyynikin Kesäteatteri, Tampereen Komediateatteri, Tampereen Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen Ylioppilasteatteri, Tanssiteatteri MD (Mobita/Dansco), Teatteri Mukamas ja Teatteri 2000) sekä Tampereen ooppera.lähde?

Tampere-talo toimii konserttien ja konferenssien pitopaikkana. Esimerkiksi Tampereen kaupunginorkesteri eli Tampere Filharmonia konsertoi Tampere-talossa. Tampere-talossa järjestetään myös vuosittain roolipeli- ja animetapahtuma Tracon.lähde?

Kulttuurintekijöitä ja Tampere fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamperelainen kirjallisuus nousi tunnetuksi toisen maailmansodan jälkeen perustetun Mäkelän piirin myötä.[106] Vuosina 1946–1954 toiminut kirjailijaryhmä kerääntyi kirjastonhoitaja Mikko Mäkelän ympärille. Sen keskeisimpiä kirjailijoita olivat Väinö Linna, Lauri Viita, Mirkka Rekola, Harri Kaasalainen, Ilpo Kaukovalta ja Jaakko Syrjä. Kirjallisuuden tutkija Yrjö Varpion mukaan ryhmän jäseniä yhdisti romanttinen kirjallisuuskäsitys, jossa pyrittiin myös osaltaan hakeutuun sodan ja sen jälkeisen ajna ankeudesta.[107] Lisäksi muun muassa Minna Canth on syntynyt Tampereella ja Anni Polvan lapsuuden maisemiin on tehty Tiina-kirjoihin liittyvä kävelyreitti. Monilla muillakin nuortenkirjailijoilla on yhteyksiä Tampereeseen.[108]

Suurisuuntaisimmin Tamperetta on kirjallisuudessa kuvannut Tampere-trilogiassaan vuosina 1971–1973 Eila Pennanen. Muita Tamperetta kuvanneita kirjailijoita ovat Anneli Toijala, Erkki Lepokorpi, Hannu Aho, Raija Oranen, Olli Jalonen, muusikko Juice Leskinen ja dekkarikirjailijat Seppo Jokinen ja Wexi Korhonen.[106] P. A. Manninen on katsellut Tamperetta kauhufantasian näkökulmasta Kapteeni Kuolio -sarjakuvissaan.[109] Myös sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo on kuvannut teoksissaan Tamperetta ja tamperelaisia.

Tampereella on kuvattu useita TV-sarjoja, muun muassa Reinikainen, Sisko ja sen veli. Mummo (1987–1988) ja Kyllä isä osaa (1993–1994). Myös komediasarja Kummeli on suurelta osin kuvattu Tampereella. Tampere on ollut myös yksi keskeinen tapahtumapaikka muun muassa Edvin Laineen romaanifilmatisoinnissa Musta rakkaus (1957), Risto Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967) ja Mika Kaurismäen elokuvassa Klaani (1984).

Tampereen rockkulttuuri alkoi kukoistaa 1970-luvulla, jolloin syntyi monia uusia yhtyeitä. Niiden tyyliään kutsutaan nimellä manserock.[110] Manageri Epe Heleniuksen mukaan nimitys keksittiin Helsingissä ja oli alun perin ”haukkumasana suomenkieliselle junttirockille”, mutta sai menestyksen myötä ylimääräistä hohtoa.[111] 1970-luvulla pinnalle nousivat muun muassa Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Virtanen, Kaseva, Nolo et Rähjä, Tabula Rasa, Alwari Tuohitorvi, Popeda, Eppu Normaali, Kari Peitsamo ja Kontra. Lisäksi punkin menestys 1970-luvun jälkipuoliskolla synnytti Tampereelle Poko Records -levy-yhtiön ja uuden aallon yhtyeet Sensuuri, Kollaa kestää ja Karanteeni. 2000-luvulla Tampere on ollut tunnettu hip hop -musiikista mutta myös esimerkiksi glam rock -yhtye Negativen ansiosta.[110]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella ilmestyvä Aamulehti on levikiltään Suomen toiseksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaupunkilehti Tamperelainen ilmestyy kaksi kertaa viikossa.lähde?

Televisiokanava Yle TV2:n keskustoimitus toimii Tampereen Ristimäessä.[112]

Pispalan Radio soittaa vanhaa musiikkia.[113]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen paikallinen erikoisruoka on mustamakkaraksi kutsuttu verimakkara. Nimitys mustamakkara on peräisin 1950- ja 1960-luvun taitteista, ja lopullisesti se vakiintui 1980-luvulla. Sitä ennen Tampereella myytiin ”kuumaa sian verimakkaraa”.[114] Mustanmakkaran ohjella Tampereen toinen perinneruoka on rievä, joka on reiätön ja litteähkö ohrasta makunsa saava hiivaleipä. Tampereelle rievä tuli 1850-luvulla. Järvensivun kaupunginosan useiden leipomoiden ansiosta aluetta alettiin kutsua rieväkyläksi, joka laajeni pian viittaamaan koko Tampereeseen.[115]

Tampereen grillien erikoisuus on tataarien perinneruokaan pohjautuva pärämäts. Se on karjalanpiirakkaa muistuttava piiras, jonka sisällä on maustettua jauhelihaa. Tampereella se kehitettiin Linkosuon leipomossa.[116] Tampereen uusimmaksi perinneruoaksi on puolestaan kehittynyt kanansiivet. Suomessa menevistä kanansiivistä Pirkanmaalla syödäänkin lähes puolet.[117]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen urheilu

Tamperetta on kutsuttu suomalaisen jääkiekkoilun mekaksi ja kehdoksi. Kaupungissa sai alkunsa 1926 Suomen jääkiekkotoiminta ja sinne rakennettiin 1956 Suomen ensimmäinen tekojäärata (Koulukadun kenttä) ja 1965 ensimmäinen jäähalli (Tampereen jäähalli). Ilves ja Tappara ovat voittaneet molemmat 16 mestaruutta, kun Tapparan edeltäjän TBK:n mestaruudet lasketaan mukaan. Näiden lisäksi Koovee ja Tampereen Palloilijat ovat voittaneet yhden mestaruuden. Jääkiekon pääsarjassa on ollut mukana kaksi tamperelaisjoukkuetta joka kerta vuodesta 1943.[118][119]

Jalkapallossa tamperelaisia Suomenmestareita ovat Tampere United, Ilves-Kissat, Ilves ja Tampereen Pallo-Veikot. Lentopallossa mestaruuksia on voittanut Isku-Volley, koripallossa Tampereen Pyrintö ja salibandyssä Classic.

Tampereella on järjestetty Vuoden 2009 Euroopan nuorten olympiafestivaalien kesäkisat, painin EM-kilpailut vuosina 1987, 2008 ja judon Euroopan-mestaruuskilpailut 2006. Ensimmäiset yleisurheilun Suomen-mestaruuskisat Kalevan kisat pidettiin Tampereella 1907. Kaiken kaikkiaan kaupunki on isännöinyt Kalevan kisoja 13 kertaa, viimeksi vuonna 2008.[120] Tampere isännöi vuonna 2016 yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelua. Kyseessä on samalla ensimmäinen kerta, kun maaottelu järjestetään Suomessa muualla kuin Helsingissä.[121]

Tampere haki vuoden 1976 talviolympialaisten kisaisännyyttä, mutta jäi valintaäänestyksessä kolmanneksi.[122]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen tuomiokirkko
Pääartikkeli: Tampereen nähtävyydet

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Tampereella on kaksi kehitysyhteistyöperustaista ”ystäväkaupunkia”, Mwanza Tansaniassa ja León Nicaraguassa.[124]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lind, Mari; Antila, Kimmo & Liuttunen, Antti: Tammerkoski ja kosken kaupunki. Tampere: Vapriikki, 2011.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lind, Mari: ”Tampere – kasvava ja muuttuva kaupunki”. Teoksessa Hautamäki, Ranja (toim.): Tampereen tarina. Julkaisuja / Tampereen kaupunki, kaupunkiympäristön kehittäminen, maankäytönsuunnittelu.. Tampere: Tampereen kaupunki, 2015. ISBN 978-951-609-783-4. pdf (viitattu 26.9.2016). </ref>
  • Niemelä, Jari: Tamperelaisen tiedon portaat. Tampere: Tampere-seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
  • Ympäristön tila Tampereella 2014. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelu, 2015. ISBN 978-951-609-755-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.3.2016).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, heinäkuu 2016 31.7.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.9.2016.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2016 24.11.2015. Verohallinto. Viitattu 8.1.2016.
  6. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.4.2013. Väestörekisterikeskus. Viitattu 25.10.2015.
  7. Kaupungin-maaseudun aluetypologian muodostamisperiaatteet – tekninen menetelmäkuvaus Viitattu 22.3.2013.
  8. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 Tilastokeskus. Viitattu 25.10.2015.
  9. Kuntalehti. 2004, nro 15; artikkeli ”Kaupunki”.
  10. Tampere kaupungeista edelleen vetovoimaisin – 30 % suomalaisista voisi ajatella muuttavansa Tampereelle maaliskuu 2014. Taloustutkimus oy. Viitattu 25.10.2015.
  11. Kaarinan kaupunki yhä imagotutkimuksen ykkönen syyskuu 2014. Taloustutkimus oy. Viitattu 25.10.2015.
  12. Asukkaat vastasivat: Tämä on paras paikka asua Suomessa - katso topit ja flopit Iltasanomat.fi. 5.11.2014. Viitattu 8.3.2016.
  13. Usein kysyttyä: Mikä on Tampereen maantieteellinen tarkka sijainti?; www.tampere.fi
  14. Yrjö Kähkönen: Tampereen alueen kallioperä 2009. GTK. Viitattu 2.9.2016.
  15. Maakuntatunnukset Pirkanmaan liitto. Viitattu 2.9.2016.
  16. Tampereen maaperä Tampereen seudun taajamageologinen kartoitus- ja kehittämishanke (TAATA). Viitattu 2.9.2016.
  17. Tampere Järviwiki. Viitattu 13.3.2016.
  18. Tampere – koko Suomen keskus Epilä. Viitattu 3.3.2014.
  19. Yleiskuvaus Näsijärven kalastusalueesta Näsijärven kalastusalue. Viitattu 3.3.2014.
  20. Peräjoki Tampere. Viitattu 3.3.2014.
  21. a b Myllypuro Tampereen kaupunki. Viitattu 3.3.2014.
  22. Tampereen kaupungin metsät -faktaa (PDF) 2006. Tampereen seudun luonto. Viitattu 3.3.2014.
  23. Santaoja M: Metsänhoitopäällikkö Tommi Granholmilla on 20 vuoden näkemys kaupunkimetsien hoidosta (s.9) Tampereen seudun luonto. 2006. TYSY. Viitattu 13.3.2016.
  24. Koski K: Pirkanmaan valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi ELY-keskus raportti 48. 2014. Viitattu 13.3.2016.
  25. Kettu Tampereen kaupunki. Viitattu 3.3.2014.
  26. a b Luonnonsuojelu Tampereen kaupunki. Viitattu 13.3.2016.
  27. Tampere - Climatological Information World Meteorological Organization. Viitattu 24.3.2016.
  28. Ilmastonmuutos: 1800-luvun tamperelainen paleli enemmän ja pilkki pitempään Yle. 2013. Viitattu 24.3.2016.
  29. Hautamäki R (toim.): Tampereen tarina. , 2015. ISBN 978-951-609-783-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.3.2016).
  30. Tampereen kartat Tampere.fi. Viitattu 25.3.2016.
  31. Kaupungin maantieteellinen asema EUREF-FIN-koordinaattijärjestelmässä Tampere. Viitattu 25.3.2016.
  32. Usein kysyttyä: Mikä Tampereen silloista on pisin? Entä kaduista? Tampereen kaupunki. Viitattu 25.10.2015.
  33. Usein kysyttyä: Mikä Tampereen silloista on pisin? Entä kaduista?; www.tampere.fi
  34. Tampereen kasvu kuntaliitosten kautta (s. 6) Hallitusti luonnollinen - Tampereen kaupungin maaseutuohjelma 2020. Viitattu 25.3.2016.
  35. Tervetuloa Vuoreksen pikkukaupunkiin! Tampere.fi. Viitattu 25.3.2016.
  36. Tampere alueittain 2013 Tampere.fi. Tampereen kaupunki. Viitattu 24.3.2016.
  37. a b Lind, s. 7.
  38. Tampereen kirja, s. 55
  39. Uola, Mikko: Mitä Missä Milloin 1979, s. 198. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
  40. a b Lind, s. 8.
  41. a b Lind, s. 9.
  42. Lind, s. 11–12.
  43. a b Lind, s. 14.
  44. Lind, s. 15.
  45. Talvisota Tampereen yliopisto. Viitattu 3.3.2014.
  46. Jatkosota Koskesta voimaa. Tampereen yliopisto. Viitattu 3.3.2014.
  47. Aatsinki U: Kaupunki 1940-1960 Koskesta voimaa. Viitattu 25.3.2016.
  48. Lind, s. 18.
  49. Tampereen yliopiston vuosikymmenet Tampereen yliopisto. Viitattu 3.3.2014.
  50. a b Lind, s. 19.
  51. a b Luottamustoimielimet ja luottamushenkilöt palvelut.tampere.fi. Viitattu 22.7.2016.
  52. a b Pormestari Anna-Kaisa Ikonen Tampereen kaupunki. Viitattu 5.9.2016.
  53. Niemelä, s. 153.
  54. a b Niemelä, s. 80.
  55. Kaupunginvaltuusto 2013-2016 Tampereen kaupunki. Viitattu 2.9.2016.
  56. Lasten Tampere Lasten Tampere ry.. Viitattu 25.3.2016.
  57. Buorisovaltuusto Nuorten Tampere. Viitattu 2.9.2016.
  58. a b Pormestari ja tehtävä Tampereella Image. 2014. Viitattu 2.9.2016.
  59. Järvelä Ari: Viides oli viimeinen. Vilkku, 2008, 44. vsk, nro 1, s. 7. Tampereen kaupunki. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.9.2016.
  60. Pirkanmaan suurimmat yritykset: Kaupan jätti nappasi ykköspaikan kansainväliseltä yhtiöltä Yle. 2.3.2015. Viitattu 24.3.2016.
  61. Talousarvio 2016 www.tampere.fi. Viitattu 8.3.2016. fi
  62. TEM Työllisyyskatsaus www.temtyollisyyskatsaus.fi. Viitattu 8.3.2016.
  63. Tampereen työttömyysaste kuuden suurimman kaupungin korkein [Tampereen kaupunki - Tampereen kaupunki - Ajankohtaista - Tiedotteet - 2016 - Helmikuu] www.tampere.fi. Viitattu 14.3.2016.
  64. Tietoa Tampereesta Tampereen kaupunki. Viitattu 24.3.2016.
  65. Tampereen talouskatsaus 5/2016 public.tableau.com. Viitattu 22.7.2016.
  66. Matti Grönroos: Kantatie 60 Viitattu 25.10.2015.
  67. Tampereen asemakeskus, kilpailuohjelma Tampere. 2014. Viitattu 25.3.2016.
  68. a b Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 40–41.
  69. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 43.
  70. Matkustajat 2015 Finavia. Viitattu 20.8.2016.
  71. Tampereen kaupunkistrategian toteutumisen vuosiraportti (s. 13) Tampereen kaupunki. Viitattu 20.8.2016.
  72. Pirkkalan jättävät Hornetit tervehtivät Satakuntaa ja Pirkanmaata - päivystys ei lopu Lentoposti. 5.6.2014. Viitattu 20.8.2016.
  73. Jarmo Peltola: Matkustajaliikenne vesillä Koskesta voimaa. Viitattu 25.3.2016.
  74. Kehitysvaihe www.tampere.fi. Viitattu 27.3.2016. fi
  75. Johdinautokaupunki Tampere 1948-1976 www.raitio.org. Viitattu 4.9.2016.
  76. Lähijunaliikenteen kehittämisselvitys
  77. VR: Junaliput verkkokaupasta. Katso aikataulut ja osta lippu. - VR vr.fi. Viitattu 14.3.2016.
  78. Google Maps Google Maps. Viitattu 14.3.2016.
  79. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 68–69.
  80. Talousvesi Tampere. Viitattu 13.3.2016.
  81. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 92.
  82. Tampere sanoin ja kuvin Tampereen kaupunki. Viitattu 25.10.2015.
  83. Toimintaympäristö - Kielet ja kansalaisuudet (PDF) 2013. Tampereen kaupunki. Viitattu 22.3.2016.
  84. a b c d e f g h i j k Suomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  85. a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 14, Taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  86. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  87. Tampereen seurakunnat Tampereen seurakunnat. Viitattu 24.3.2016.
  88. Tampereen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 24.3.2016.
  89. Uuden mormonikirkon suunnittelu etenee Yle. Viitattu 24.3.2016.
  90. Tampereen islamin yhdyskunta (kotisivu) Tampereen islamin yhdyskunta. Viitattu 20.8.2016.
  91. Lähteenmäki, Eino: Tampere-nimen alkuperästä. Tammerkoski: Tampereen kotiseutulehti 1942 (4. vsk.), s. 3–6.
  92. Rahkonen, Pauli: Tampere – saamelainen koskiappellatiivi. Virittäjä 2/2011 (115. vks.), s. 252–256.
    Heikkilä, Mikko: Tampere – saamelaisen Tammerkosken kaupunki. Virittäjä 1/2012 (116. vsk.), s. 117–124.
  93. Pieni Tietosanakirja. Hakusana Tampere. Helsinki: Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2010).
  94. Tietosanakirja. Hakusana Tampere. Helsinki: Tietosanakirja, 1909–1922.
  95. Top 10 Kesätapahtumat Visit Tampere. Visit Tampere Matkailuneuvonta. Viitattu 11.9.2016.
  96. Niemelä, s. 201.
  97. Niemelä, s. 173.
  98. Blockfest 2016 Visit Tampere. Visit Tampere Matkailuneuvonta. Viitattu 11.9.2016.
  99. Niemelä, s. 205.
  100. Tanssivirtaa-festivaali 17.-22.5. Visit Tampere. Visit Tampere Matkailuneuvonta. Viitattu 11.9.2016.
  101. Niemelä, s. 150.
  102. Niemelä, s. 110.
  103. Niemelä, s. 90.
  104. Niemelä, s. 227.
  105. Niemelä, s. 74.
  106. a b Niemelä, s. 84.
  107. Niemelä, s. 123.
  108. Tamperelaisia kirjailijoita Kirjasto-Kissa. Viitattu 13.3.2016.
  109. Suominen, Janne: Tampereen vaiettu historia. Aviisi 10/2006.
  110. a b Niemelä, s. 174.
  111. Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen: Tampereen kasvot, s. 24. Kustannus Oy Sanasato, 1997, Tampere.
  112. Yle myy Tohlopin kiinteistönsä Tampereella hs.fi. 2012. Viitattu 24.3.2016.
  113. Tamperelainen paikallisradio sai pysyvän toimiluvan – Katoaa heti taajuuksilta Tamperelainen. Viitattu 24.3.2016.
  114. Niemelä, s. 122.
  115. Niemelä, s. 172.
  116. Pärämäts on Tampereen oma pikaruoka – oletko maistanut eksoottista lihapiirakkaa? MTV.fi. 28.3.2014. MTV Internet. Viitattu 14.9.2016.
  117. Vesanummi, Mari: Kastike koukuttaa kanansiipien kavereita YLE Uutiset. 10.8.2012. Yleisradio. Viitattu 14.9.2016.
  118. Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina, s. 156–157. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
  119. Palkinnot Liiga. Viitattu 3.9.2016.
  120. Järjestyspaikat ja Kalevan maljan voittajat Turun Urheiluliitto. Viitattu 13.3.2016.
  121. Suomi-Ruotsi-maaottelu Tampereella vuonna 2016 Savon Sanomat / STT. 2014. Viitattu 13.3.2016.
  122. Past Results Web citation / Game Bids. Viitattu 13.3.2016.
  123. Tampere on muutakin kuin Särkänniemi Varaahotelli.fi. Viitattu 23.2.2012. Suomi[vanhentunut linkki]
  124. Ystävyyskaupungit Tampereen kaupunki. Viitattu 21.3.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]