Tampere

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tampere
Tammerfors
Tampere.vaakuna.svg Tampere.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Myötäpäivään ylhäältä: Kaupunkikuvaa Näsinneulasta katsottuna. Tampereen Raatihuone. Huvipuisto Särkänniemi Näsinneulasta katsottuna. Konsertti- ja kongressikeskus Tampere-talo. Kaupungin siluettia Pyynikin näkötornista katsottuna. Tammerkoski Hämeensillalta katsottuna, sekä Tampereen tuomiokirkko.
Myötäpäivään ylhäältä: Kaupunkikuvaa Näsinneulasta katsottuna. Tampereen Raatihuone. Huvipuisto Särkänniemi Näsinneulasta katsottuna. Konsertti- ja kongressikeskus Tampere-talo. Kaupungin siluettia Pyynikin näkötornista katsottuna. Tammerkoski Hämeensillalta katsottuna, sekä Tampereen tuomiokirkko.
www.tampere.fi
Sijainti 61°29′53″N, 023°45′39″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu 1779
Kuntaliitokset Tampereen alueliitokset
Messukylä (1947)
Aitolahti (1966)
Teisko (1972)
Kokonaispinta-ala 689,59 km²
175:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 524,89 km²
– sisävesi 164,70 km²
Väkiluku 228 125
kolmanneksi suurin 31.10.2016 [2]
väestötiheys 434,6 as./km² (31.10.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 13,7 %
– 15–64-v. 68,3 %
– yli 64-v. 18,0 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 92,9 %
ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 6,6 %
Kunnallisvero 19,75 %
248:nneksi suurin 2016 [5]
Pormestari Anna-Kaisa Ikonen

Tampere (ruots. Tammerfors) on Suomen kaupunki ja Pirkanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Näsijärven ja Pyhäjärven rannoilla Pirkanmaan maakunnassa. Tampere on väkiluvultaan Suomen kolmanneksi suurin kunta[6] ja Tampere lähikuntineen Suomen toiseksi suurin kaupunkialue.[7] Tampere on myös Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Tampereen kaupungin väkiluku on 228 125[2] ja kaupunkialueen väkiluku on 313 058[8]. Kaupungin pinta-ala on 689,59 neliökilometriä, josta 524,89 neliökilometriä maata ja 164,70 neliökilometriä sisävesiä.[1] Tampere ja sen lähinaapurit Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti, Hämeenkyrö, Orivesi, Pälkäne ja Ylöjärvi muodostavat yhdessä Tampereen seutukunnan. Seutukunnassa on 376 000 asukasta, ja se on Helsingin seutukunnan jälkeen Suomen suurin väestökeskittymä.

Tampereen keskustaajaman keskeisin osa sijaitsee järvi- ja harjualueella Näsijärven ja Pyhäjärven välisellä kannaksella, jonka läpi virtaa Tammerkoski Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tammerkosken putouskorkeus on 18 metriä. Sen rannoilla näkyvät punatiiliset tehdasrakennukset kertovat Tampereen teollisuushistoriasta. Tampere onkin historiallisesti Suomen ensimmäinen ja suurin teollisuuskaupunki. Tammerkosken koskimaisema on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Kuntaliitto teetti 2000-luvun alussa Suomen kaupungit kattavan ilmapiiritutkimuksen, jossa Tampereella todettiin ilmenevän kokoonsa nähden vähän sosiaalista pahoinvointia.[9] Taloustutkimuksen suorittamassa muuttohalukkuuskyselyssä Tampere sijoittui ensimmäiseksi vuonna 2014.[10] Saman yrityksen imagotutkimuksessa vuonna 2014 Tampere sijoittui neljänneksi.[11] Tampere sijoittui toiseksi vuonna 2014 tehdyssä Kuntabarometrissa.[12]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti ja pinta-ala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen maantiede
Tammerkosken kansallismaisemaa.

Tampereen kokonaispinta-ala on 689,59 neliökilometriä, josta maata on 524,89 neliökilometriä ja vettä 164,70 neliökilometriä.[1] Tampereen pohjoisin kohta sijaitsee Teiskon Vankavedessä, eteläisin Hervantajärven itäpäässä, itäisin Teiskon Paalijärven koilliskulmassa ja läntisin Haukijärven kaakkoiskulmassa.[13]

Tampereen korkein kohta sijaitsee Teiskon Kaanaassa. Koskelankorkea on 211 metriä merenpinna yläpuolella. Alin kohta on Pyhäjärvessä olevassa syvänteessä Pyynikin saarten eteläpuolella. Se on 32 metriä merenpinnan yläpuolella.[13]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näsijärvi talvella, taustalla Näsinneula.

Tampereen kunnan alueella on noin 160 järveä. Niistä kaksikolmasosaa on alle kymmenen hehtaarin suuruisia. Yli 50 hehtaarin suuruisia järviä on noin kymmenen prosenttia. Suurimmat järvet ovat Näsijärvi ja Pyhäjärvi.[14] Näsijärvi on Suomen 16. suurin järvi, se on 44 kilometriä pitkä, ja sen vedet ulottuvat Ylöjärven ja Ruoveden kuntiin. Se on muodostonut kolmesta suuresta selästä, Koljonselästä, Näsinselästä ja Vankavedestä.[15]

Näsijärven ja Pyhäjärven yhdistää noin 5 400 – 6 900 vuotta sitten syntynyt Tammerkoski, joka muodostui Pyynikinharjun matalimpaan kohtaan. Koskessa on kolme putousta, ja vesi tippuu Näsijärvestä Pyhäjärveen 18 metrin matkan.[16]

Tampereen kantakaupungin muita keskeisiä järviä ovat 145 hehtaarin laajuinen Särkijärvi, 142 hehtaarin Kaukajärvi, 83 hehtaarin Hervantajärvi, 64 hehtaarin Iidesjärvi ja 63 hehtaarin Tohloppi.[17]

Kallio- ja maaperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupungin maaperässä poikkeuksellista alueen muihin kuntiin verrattuna on moreenimuodostumien harjujen runsas määrä. Moreeni on Tampereen yleisin maalaji. Sen paksuus on yleisimmin 1–4 metriä.[18]

Tampereen kunnan pohjoisosien läpi kulkee Sisä-Suomen reunamuodostumavyöhyke ja eteläosissa on noin kilometrin levyinen saumaharju, joka kulkee luoteesta kaakkoon ja kohoaa 30–60 metriä ympäristöään korkeammalle. Sen osia ovat muun muassa Epilänharju ja Pyynikinharju.[18] Viimeksi mainittua sanotaan maailman korkeimmaksi soraharjuksi.[19]

Tampereen kallioperä muodostuu kiilleliuskeesta ja migmatiitista.[20] Tampereen rakennuskiviesiintymät ovat monipuoliset. Perinteisen graniitin lisäksi löytyy runsaasti muun muassa kvartsidioriittia, tonaliittia, kiilleliusketta ja kiillegneissiä.[21]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella vallitsee boreaalinen väli-ilmasto. Talven ja kesän lämpötilaerot ovat selvät.

Esimerkiksi vuonna 2005 Tampereen korkein lämpötila oli 28,7 °C, kun taas matalin lämpötila −18,8 °C. Korkeimmat lämpötilat mitataan normaalisti heinäkuussa, mutta aurinkoisinta Tampereella on kesäkuussa, jolloin auringonpaistetunteja muodostuu keskimäärin 272. Pilvisintä on loppuvuodesta, loka-joulukuussa. Kuten koko Suomessa, Golfvirran vaikutuksesta kaupungissa lämpimämpi kuin vastaavilla leveysasteilla muualla maapallolla. Tampereen ilmastoon vaikuttavat myös muun muassa Pyynikinharju, kaupungin etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevat järvenselät, sekä ympäri vuoden avoinna pysyvä Tammerkoski.lähde?

Tampereella sataa keväällä keskimäärin 7–8 päivänä kuukaudessa, muulloin 10–11 päivänä kuukaudesa. Kuukauden sademäärä on helmikuussa 25 mm, heinä- ja elokuussa yli 70 mm. Kylmin kuukausi on helmikuu, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −11 °C, ja lämpimin heinäkuu, keskimääräinen ylin 21,5 °C.[22]

Näsijärvi on jäässä keskimäärin 140 päivää talvessa.[23]

Elävä luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkanmaan ja samalla Tampereen metsät kuuluvat havumetsävyöhykkeen eteläboreaaliseen alueeseen.[24] Tampereen kaupungin omistamista metsistä yleisin kasvupaikkatyyppi on tuore kangasmetsä.[25] TeiskonAitolahden alueella yleisin kasvupaikka on mustikkatyypin kangasmetsä, jota on noin 43 prosenttia metsistä. Lehtomaisia kankaita on noin 24 prosenttia, puolukatyypin metsiä noin 13 prosenttia ja korpia noin 8 prosenttia metsistä.[26]

Tampere kuuluu viettokeitaiden vyöhykkeeseen. Useimmat suot ovat pienialaisia ja kapeita, ja ne ovat syntyneet moreeni- ja kalliomaaston painanteisiin, purojen varsille ja järvien rannoille. Yleisimmät suotyypit ovat rämeet ja korvet. Eniten soita on Tampereen koillisosissa.[18]

Suojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupungilla on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua alueita sekä Tampereella että jonkun verran myös muissa kunnissa. Näiden alueiden yhteispinta-ala on 593 hehtaaria. Alueet edustavat monipuolisia luontotyyppejä; vanhoja luonnonmetsiä, lehtoja, kosteikkoja, lintujärviä ja perhosniittyjä. Teiskon Vattulan luonnonsuojelualue on Tampereen suurin. Sen pinta-ala on 61 hehtaaria.[27]

Tampereen keskusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustori on Tampereen kantakaupungissa
Tampereen Hämeenkatu, oikealla Stockmannin tavaratalo.

Tampereen keskusta-alue sekä myös Pyynikin, Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosat sijaitsevat Pyhäjärven ja Näsijärven välisellä kannaksella. Näsijärveä ja Pyhäjärveä yhdistää Näsijärvestä lähtevä ja Tampereen keskustan halki virtaava valjastettu Tammerkoski, jonka putouskorkeus on 18 metriä. Kaupungin sijainti vesivoimaa tuottavan kosken partaalla kahden pitkän vesistöreitin välissä oli eräs tärkeimmistä virikkeistä sen perustamiseen 1770-luvulla.[28]

Tampereen keskustan kadut muodostavat tyypillisen ruutukaavan. Keskustan länsi­laidalla kulkee pohjois-etelä­suuntainen puistokatu, Hämeenpuisto, joka johtaa Pyhä­­järven rannasta lähelle Näsi­järveä. Leveä Hämeenkatu johtaa itä-länsi­suuntaisesti rautatieasemalta Hämeen­puistoon ja ylittää Tammer­kosken Hämeensiltaa pitkin. Hämeen­kadun suuntainen on myös keskusta-alueen pisin katu, Rautatien­kadulta Pyynikille ulottuva Satakunnankatu, joka ylittää Tammer­kosken Satakunnan siltaa pitkin. Tampereen Keskustori sijaitsee Tammer­kosken länsi­rannalla lähellä Hämeensiltaa.[29] Tampereen liikenteellisenä keski­pisteenä pidetään Kalevassa, Liisankallion kaupungin­osassa sijaitsevaa Itsenäisyydenkadun, Teiskontien ja Kalevan puistotien risteystä.[30]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen historia

Varhaishistoria kaupungin perustamiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupunki rakennettiin Tammerkosken länsirannalle. Itärannalle asutus syntyi vasta 1800-luvun puolenvälin tienoilla.

Tammerkosken seutu sai pysyvää asutusta noin 600-luvulla, jolloin lännestä tulleet uudisraivaajat asettuivat Takahuhdin viljelyspaikoille.[31] Tampereen seudun asutushistoria keskittyy Messukylän ja Pirkkalan pitäjiin, joiden yksittäisiä taloja sijaitsi kaupungin myöhemmällä alueella jo keskiajalla.[32] Nykyisen Tampereen alueella oli keskiajalla noin 200 taloa.[31]

Erik Edner ehdotti valtiopäivillä 1771–1772 kaupungin perustamista Tammerkoskelle.[33] Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779. Tampere sijaitsi syrjäisellä takamalla, ja sen asukkaat olivat maanviljelijöitä. Tammerkoski virtasi vielä lähes vapaana, mutta kuningas uskoi, että sen avulla kaupunki voisi menestyä ja tuoda kruunulle verotuloja. Tampereelle annetiin vapaakaupungin oikeudet. Kuka tahansa saisi muuttaa kaupunkiin ja toimia haluamassaan ammatissa. Maata kaupungissa ei kuitenkaan saanut viljellä. Toimeentulo hankittiinkin kaupasta ja käsityöstä, sillä tehtaita ei vielä ollut.[34]

Teollistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka yritäminen oli vapaata ja Tampereella oli merkittäviä tullietuja, teollistuminen oli hidasta. Suomi liitettiin Venäjään 1809, jolloin Tampereella oli edelleen alle tuhat asukasta.[34]

Tammerkoski vuonna 1847. Kuusivooninkinen hallitsee maisemaa

Skotlantilainen James Finlayson perusti Tampereelle vuonna 1820 tehtaan, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa kehruukoneita. Finlayson ei saanut koneitaan kaupaksi, minkä takia tehdas siirtyi puuvillan kehräämiseen. Finlayson myi tehtaansa 1836 pietarilaisille liikemiehille, mistä alkoi teollistumisen kasvu.[35]

Tampere oli vielä 1800-luvun alkupuolella väljästi rakennettu maalaiskylä. Sen maamerkiksi rakennettiin 1824 Charles Bassin suunnittelema Vanha kirkko. Keskusta sai nykyisen rakenteensa, kun Carl Ludvig Engelin suunnittelema empiretyylinen asemakaava hyväksyttiin.[36]

Puuvillatehdas työllisti Tampereella 1850-luvulla jo 2 000 ihmistä, ja vuoden 1856 kaupungissa oli 4 000 asukasta. Teollisuus alkoi vähitellen myös monipuolistua, ja Finlaysonin rinnalle kaupunkiin tulivat Tampellan konepaja ja pellavatehdas, Frenckellin paperitehdas ja Tampereen verkatehdas.[35] Finlaysonin kutomossa otettiin vuonna 1882 käyttöön Suomen ensimmäinen sähkövalo.[37]

Tampereen väkiluku ja pinta-ala kasvoivat nopeasti 1800-luvun lopulla. Asukasluku kasvoi vuosien 1870 ja 1900 aikana 7 000:sta 36 000:een. Tampereen talouden nousukausi näkyi myös monien näyttävien kerrostalojen rakentamisessa. Asukasluvun kasvun takia Tampereeseen liitettiin uusia alueita. Pispalan rakentamista vauhditti myös Tampere–Pori-radan valmistuminen 1893.[38]

Sisällissodasta toiseen maailmansotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereesta kasvoi huomattava taloudellinen ja polititinen keskus, ja kaupunkilaiset olivat 1900-luvun alussa huomattavan aktiviisia muun muassa raittius-, herätys- ja naisliikkeesä.[39]

Suomen itsenäistymisen jälkeen syttyneen sisällissodan aikana Tampereella käytiin keväällä 1918 sodan ratkaisutaisteluita. Sisällissodan aikana Tampere oli punaisten hallinnassa. Valkoisten lähestyessä kaupunkia Tampere muuttui sekasortoiseksi sotilasleiriksi. Kaksiviikkoa kestäneissä valtaustaistelussa noin 2 000 ihmistä menetti kotinsa. Kyttälä ja Tammela kärsivät taistelussa eniten.[39]

Vaikka itsenäistynyt Suomi menetti Venäjän markkinansa, Tampere säilyi tekstiiliteollisuuskeskuksena. Finlayson, Pellavatehdas ja Suomen Trikoo olivat Pohjoismaiden suurimpia. Lisäksi kaupunkiin siirrettiin 1930-luvun lopulla Valtion lentokonetehdas ja kaupunkiin perustettiin Klingendahlin villatehdas, Tampereen kutomateollisuus ja Pyynikin panimo. Samalla kaupungin ympärille syntyi useita esikaupunkialueita.[40]

Tärkeänä teollisuuskaupunkina Tampere joutui talvisodan aikana useaan otteeseen Neuvostoliiton ilmavoimien pommihyökkäysten kohteeksi, mutta jatkosodan aikana kaupunkia ei pommitettu kertaakaan.[41][42]

Sotakorvaustuotteiden valmistus edisti Tampereen metalliteollisuutta, mikä veti kaupunkiin paljon työikäistä väestöä. Voimakkaan väestönkasvun myötä uusia asuinalueita rakennettiin varsinkin Tammerkosken itäpuolelle. Messukylä liitettiin Tampereeseen 1947 ja Lielahti 1950. Kaleva ja Kissanmaa rakennettiin 1950–1960-luvuilla. Sadantuhannen asukkaan raja ohitettiin vuonna 1950.[43]

Kaupungin rakennemuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereesta alettiin 1960-luvulla rakentaa modernia teollisuuskaupunkia. Autoliikenteen lisääntyessä rakennettiin moottoritie etelään ja keskustan ohikulkuteitä. Väkiluvussa Tampere ohitti Turun Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina. Asuinrakentamisen painopiste siirtyi länteen ja etelään. Vuosina 1965–1975 Tampereelle piti rakentaa asunnot noin 30 000 uudelle asukkaalle. Lähiöitä rakennettiin eri puolelle kaupunkia, esimerkiksi Hervantaa alettiin rakentaa 1973.[44]

Tampereesta tuli korkeakoulukaupunki, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirtyi Helsingistä Tampereelle vuonna 1960 ja muuttui Tampereen yliopistoksi vuonna 1966.[45]

Tampereen pinta-ala nelinkertaistui 1960- ja 1970-luvuilla, kun Aitolahden ja Teiskon kunnat liitettiin siihen.[46]

Tampereen keskustan ”savupiipputeollisuus” alkoi autioitua 1980–1990-luvuilla, kun eurooppalainen teollisuustuotanto alkoi siirtyä halpatuotantomaihin tai kaupunkien reuna-alueille. Tampereella rakennemuutoksesta selviydyttiin suhteellisen hyvin, kun kaupunki alkoi panostaa korkean teknologian tuotteisiin. Merkittävä avaus oli vuonna 1986 Tampereen teknillisen korkeakoulun viereen rakennettu Hermian tiedepuisto. Siellä toimi myös Nokian tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö.[47]

Tampere on kasvanut edelleen 2000-luvulla, ja kaupunki rikkoi 200 000 asukkaan rajna vuonna 2003.[47]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen hallinto
Kaupunginvaltuusto 2013–2016[48]
Puolue Paikkojen lukumäärä
Kokoomus 16
SDP 16
Vihreät 10
Perussuomalaiset 8
Vasemmistoliitto 7
Keskusta 3
Kristillisdemokraatit 2
Sitoutumattomat 2
SKP 2
RKP 1

Valtuustot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 alusta Tampere siirtyi uuden kuntalain sallimaan malliin, jossa kaupunkia johtavat pormestari ja neljä apulaispormestaria. Pormestari ei ole virkasuhteessa kuntaan vaan hän on luottamushenkilö. Pormestari toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja johtaa kunnan toimintaa. Pormestarin tehtävät on määritelty kaupunginhallituksen johtosäännöissä.[49] Koska pormestari ja apulaispormestarit ovat luottamushenkilöitä, valtuusto voi heidät erottaa, jos he menettävät enemmistön luottamuksen.[50] Ensimmäisen kaksivuotiskauden ajan pormestarina toimi 2007–2012 kokoomusta edustava Timo P. Nieminen. Vuonna 2013 pormestariksi valittiin saman puolueen Anna-Kaisa Ikonen.[49]

Hallinnossa ja palveluissa Tampere käyttää niin sanottua tilaaja–tuottaja-mallia, jossa palvelun järjestämisvastuu ja tuottaminen ovat eriytetty. Tampereella on kuusi tilaajalautakuntaa: lasten ja nuorten palvelujen, sivistys- ja elämänlaatupalvelujen, terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen ja ikäihmisten palvelujen lautakunnat, yhdyskuntalautakunta ja osaamis- ja elinkeinolautakunta. Tilaajalautakuntia johtavat apulaispormestarit, ja ne tilaavat palvelut kuntalaisille hyvinvointipalveluilta, yhdyskuntatuotannolta, ulkoisilta liikelaitoksilta, sisäisiltä liikelaitoksilta ja palvelukeskuksilta. Tuottajat ovat pääsääntöisesti edelleen kaupungin omia organisaatiota.[51]

Tampereen kaupunginvaltuustossa on 67 jäsentä. Valtuuston puheenjohtaja vuosina 2013–2016 on Sanna Marin (sd).[52] Valtuuston suurimmat puolueet ovat Kokoomus ja SDP. Kokoomus ja RKP muodostavat yhteisen valtuustoryhmän.[48] 11-jäseninen kaupunginhallitus kokoontuu viikottain, ja se johtaa kaupungin hallintoa, valmistelee kaupunginvaltuustossa käsiteltävät asiat, huolehtii valtuuston päätösten täytäntöönpanosta, valvoo kaupungin etua ja edustaa kaupunkia.[51]

Suomen ensimmäinen Lasten parlamentti perustettiin Tampereelle vuonna 2005.[53] Tampereella toimii vuodesta 1998 myös nuorisovaltuusto, aikaisemmalta nimeltään nuorisofoorumi.[54]

Kaupunginjohtajat ja pormestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha raatihuone on nykyään kaupungin edustustila, kaupunginvaltuusto ei ole kokoontunut siellä sitten 1920-luvun.

Tampereen kaupunginjohtajan virka perustettiin vuonna 1929. Pormestarijärjestelmä tuli käyttöön vuodesta 2007 alkaen.[55]

Kaupunginjohtaja  Toimikausi [56]
Kaarle Nordlund 1929–1943
Sulo Typpö 1943–1957
Erkki Lindfors 1957–1969
Pekka Paavola 1969–1985
Jarmo Rantanen 1985–2007
Pormestari Toimikausi[55]
Timo P. Nieminen 2007–2012
Anna-Kaisa Ikonen 2013–

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen taloudellinen tulos oli vuonna 2015 Suomen suurten kaupunkien heikoin.[57] Vuonna 2016 tilikausi jäi 18,8 miljoonaa tappiolliseksi.[58] Kaupungin taloudessa suurimmat tulot tulevat veroista ja valtionosuuksista. Kaupunki sai vuonna 2015 kunnallisverotuloja 761 miljoonaa euroa. Lisäksi 61,4 miljoonaa tuli yhteisöveroista ja 64,0 miljoonaa kiinteistöveroista.[59] Verotulot eivät ole kasvaneet 2010-luvulla oletetusti, vaikka kaupungin asukasluku onkin kasvanut. Tähän on vaikuttanut korkea työttömyys.[60]

Vuonna 2016 Tampereen veroprosentti on 19,75.[61]

Työpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen seudulla talouselämän painopiste on siirtynyt teollisuudesta palveluihin. Tampereen työpaikoista palvelutoimialat kattavat yli 70 prosenttia. Teollisuuden osuus työpaikoista on alle 20 prosenttia, ja maa-, riista- ja metsätaloudessa oli vuoden 2012 lopussa vain 355 työpaikkaa.[62] Vuonna 2014 Pirkanmaan suurimmat työllistäjät olivat Kesko, Pirkanmaan Osuuskauppa, Aamulehteä julkeiseva Alma Media ja Posti. Aiemmin suurimpien työllistäjien listalla kärjessä olleet Metso Tampere ja Nokia Solutions & Networks olivat pudonneet monta sijaa alaspäin.[63]

Tampereella oli vuoden 2010 lopussa yli 116 000 työpaikkaa. Työntekijöistä 34,5 prosenttia käy Tampereella muilta paikkakunnilta. Tampereen työläisistä puolestaan 15,6 prosenttia kävi töissä ulkopaikkakunnilla.[62] Tammikuussa 2016 Tampereen työttömyysaste oli 18,9 prosenttia; se oli korkein kuuden suurimman kaupungin joukosta.[64] Yli vuoden työttömänä olleiden määrä kasvoi 28 prosentilla vuonna 2015, myös nuorisotyöttömyys kasvoi 8 prosenttia. Rakennetyöttömyys on kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2012 lähtien.[65] Korkea työttömyys johtuu erityisesti tietotekniikkayritysten ja perinteisen teollisuuden rakennemuutoksesta sekä työttömien muuttamisesta lähialueilta.[60]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergosin tekemän tutkimuksen mukaan matkailun kokonaisvaikutus Tampereen seutukunnassa oli vuonna 2012 yli 909 miljoonaa euroa. Matkailu toi lisäksi alueelle 4 805 henkilötyövuotta. Tampereen suurin yksittäinen vetonaula oli Särkänniemen elämyspuisto, jonka tuo Tampereelle vuosittain yli 235 000 yöpyjää ja yli 19,6 miljoonaa euroa kunnan talouteen.[66]

Vuonna 2015 Tampereen hotelleissa yövyttiin 1 021 151 kertaa. Määrä ylitti edellisen ennätysvuoden yli 20 000 yöpymisellä. Tampere oli hotelliyöpymisten määrässä Helsingin jälkeen Suomen toiseksi suosituin kaupunki. Vapaa-ajan matkailun osuus yöpymisistä oli 55,4 prosenttia ja ammattiin liittyvän matkailun 43,2 prosenttia. Kaikkien yli 20 huonetta käsittävien majoitusliikkeiden käyttöaste oli 57,0 prosenttia, kun koko maan majoitusliikkeiden käyttöaste oli 48,3 prosenttia.[67]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Liikenne Tampereella

Kaupunkiliikenne ja joukkoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TKL:n bussi Tampereen Keskustorilla.

Tampereen kaupunkiliikenteessä matkoista tehdään noin 60 prosenttia autolla. Tamperelaiset omistavat vuoden 2011 lopussa 98 000 autoa, mikä on 15,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2005.[68] Autojen määrän kasvu on lisännyt myös Tampereen liikennemääriä pääteillä ja -kaduilla.[69]

Tampereella on pyritty 2010-luvulla panostamaan kevyen liikenteen sujuvuuteen.[70] Sen ansiosta kaupunki sai vuonna 2013 Vuoden pyöräilykunta -tittelin.[71] Vuonna 2015 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan sekä pyöräilyn että kävelyn houkuttelevuus oli kasvanut vuosien 2014 ja 2015 aikana.[72]

Tampereen kaupunki vastaa joukkoliikenteen viranomaisena Tampereen lisäksi Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Vesilahden ja Ylöjärven alueella. Vuonna 2013 sisäisestä joukkoliikenteestä vastasi 71-prosenttisesti liikennelaitos Tampereen Kaupunkiliikenne.[68] Bussiliikenteen lisäksi Tampereella on raitiotie on kehitysvaiheessa.[73] Tampereen kaupungivaltuusto päätti marraskuussa sen rakentamisesta. Ensimmäisen vaiheen rakennustyöt alkavat vuonna 2017.[74] Lähijunaliikettä yritetään parantaa liikennejärjestelmän toimivuutta ja palvelutasoa lisäämällä, sekä panostamalla lippujärjestelmään ja liikennöintiin.[75] Kaupungissa toimi myös johdinautoliikenne vuosina 1948–1976.[76]

Maaliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampere sijaitsee liikenteellisesti keskeisessä paikassa eteläistä Suomea ja sieltä on lyhyt matka moniin muihin kaupunkeihin. Kaupunkiin kulkee Helsingistä valtatie 3, jonka muuttaminen moottoritieksi toteutettiin suurhankkeena, joka valmistui vaiheittain vuosien 1964 ja 2000 välillä. Pituutta tiellä on 160,6 kilometriä ja se onkin Suomen pisin moottoritie. Tampereelta Nokialle kulkee yhdeksän kilometrin pituinen moottoritie (Valtatie 12). Tampereen kolmas moottoritie, itäinen ohitustie (valtatie 9), valmistui 1996, ja kulkee välillä Atala (Tampere) – Lakalaiva (Tampere). Sitä jatkettiin Ylöjärvelle asti suurhankkeella (Tampereen läntinen kehätie valtatie 3), jolloin se yhtyy Lakalaivassa Tampereen itäiseen ohitustiehen. Läntisen kehätien Kalkku–Pirkkala (1-vaiheen) avajaiset olivat 2. lokakuuta 2006, Läntinen kehätie oli kokonaisuudessaan valmis 15. joulukuuta 2008. Tampereella on myös Suomen ainoa nelitasoinen eritasoliittymä Lakalaivassa 3-tien ja 9-tien risteyksessä.[77]

Tampereelta pääsee junalla kaikkiin pääilmansuuntiin. Tampere onkin yksi Suomen vilkkaimmista rautatieliikenteen keskuksista, ja sieltä on suora junayhteys useimpiin Suomen kaupunkeihin ja matka-ajat ovat lyhyitä keskeisen sijainnin ansiosta. Tampereen asemalle saapuu ja sieltä lähtee päivittäin noin 150 junaa, joissa on vuosittain 8 miljoonaa matkustajaa.[78]

Lento- ja vesiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyrylaiva Kuru ja muut sisävesihöyrylaivat olivat Näsijärven alueen tärkein kulkuneuvo 1950-luvulle saakka.

Tampereen lentoliikennettä palvelee kansainvälinen Tampere-Pirkkalan lentoasema. Finavian matkustajamäärätilastossa se oli 357 082 matkustajalla vuonna 2015 Suomen neljänneksi vilkkain lentoasema.[79] Lentoasemalta lennetään kesäkaudella yhdeksää, talvella neljää ulkomaan reittiä. Matkustajamäärät putosivat edellisvuodesta yli 13 prosenttia.[80]

Kesäisin Tampereelta on sisävesiliikennettä Näsijärven kautta Päijänteen vesistöön sekä Pyhäjärven kautta Hämeenlinnaan niin sanottu Hopealinja.

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Energiantuotanto, joka kuuluu Tampereen Sähkölaitos -konserniin, tuotti vuonna 2013 sähköä 1 254 GWh ja kaukolämpöä 2 184 GWh. Naistenlahden voimalaitoksen kaksi yksikköä tuottivat yhteensä noin 65 prosenttia ja Lielahden voimalaitos noin 30 prosenttia sähköntuotannosta. Kaukolämmöntuotannossa Naistenlahden voimalaitosyksiköiden osuus oli 57 prosenttia ja Lielahden voimalaitoksen 23 prosenttia. Tampereen kymmenen lämpökeskuksen osuus oli puolestaan 21 prosenttia.[81]

Maakaasun osuus energiantuotannossa oli vuonna 2013 noin 65 prosenttia. Puun ja turpeen osuus oli noin 17 prosenttia. Lisäksi käytettiin vesivoimaa ja öljyä.[81]

Energiantuotannosta syntyvät päästöt ovat 2000-luvulla pienentyneet, mikä johtuu uusiutuvien tuotantomuotojen kasvusta ja Naistenlahden laitoksen modernisoinnista. Hiilidioksidipäästöjä syntyi vuonna 2013 noin 669 000 tonnia ja rikkidioksidipäästöjäå 297 tonnia.[82]

Vesi- ja jätehuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen talousvedestä 66,5 prosenttia on pintavettä ja 33,5 prosenttia pohjavettä. Talouskäyttöön vedestä ohjattiin 58 prosenttia ja teollisuuskäytöön 13 prosenttia. Tampereen Vesi hoitaa Tampereen lisäksi vettä Pirkkalaan. Lähes kaikki pintavesi tulee Roineesta. Sen lisäksi Tampereen Vedellä on neljä pintavesilaitosta Näsijärvessä ja viisi pohjavedenottamoa.[83]

Tampereen Vesi vastaa 96-prosenttisesti Tampereen, Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven jätevesistä. Tampereella puhdistettiin 2012 yhteensä 31,9 miljoonaa kuutiometriä jätevettä. Viinikanlahden puhdistamossa käsitellään yli 75 prosenttia jätevesistä.[84]

Tampereen Vedellä on viisi vesitornia ja ylävesisäiliö. Kaupissa on vanha ja uusi vesitorni. Muut vesitornit ovat Hervannan vesitorni, Peltolammin vesitorni ja Tesoman vesitorni. Lisäksi Pyynikinharjulla on ylävesisäiliö.[85]

Pirkanmaan Jätehuolto hoitaa Tampereen jätehuollosta. Sillä on jätteenkäsittelylaitokset Nokian Koukkujärvellä ja Tampereen Tarastenjärvellä.[86]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen väkiluku oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan heinäkuussa 2016 228 125[2]. Tampereen keskustaajamassa oli vuonna 2014 kaikkiaan 325 025 asukasta.[87] Tampereen kaupunkiseudun lasketaan käsittävän Tampereen lisäksi Nokian, Ylöjärven, Oriveden, Lempäälän, Pirkkalan ja Vesilahden. Se on Pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen toiseksi suurin kaupunkiseutu.[88]

Tampereen väestöraketneessa näkyy kaupungin asema opiskelupaikkakuntana, sillä nuorten aikuisten määrä on selvästi suurempi kuin seutukunnan muissa kunnissa. Väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2012 lopulla 45. Väestöstä yli 65-vuotiaita oli noin 17,3 prosenttia.[88] Naisia väestöstä on hieman yli puolet, kuten koko maassa. Väestö on melko koulutettua, ja kaksi kolmasosaa yli 15-vuotiaista on suorittanut peruskoulun jälkeisiä tutkintoja.[89]

Tampere on Suomen suurin yksikielisesti suomenkielinen kunta. Ruotsinkielisiä asui vuonna 2013 Tampereella 1 172. Ruotsinkieliset olivat vasta kolmanneksi suurin kieliryhmä, sillä venäjää puhuvia oli 2 647. Näiden lisäksi yli tuhat ihmistä puhui vuonna 2013 arabiaa ja persiaa. Ulkomaankansalaisia vuonna 2013 asui Tampereella 9 122. Suurimmat kansalaisuusryhmä olivat venäläiset, virolaiset, afganistanilaiset, kiinalaiest ja irakilaiset. Kaikkiaan ulkomaalaisia oli 4,1 prosenttia ja vieraskielisiä 6,1 prosenttia Tampereen asukasluvusta. Vieraskielisiä oli vähemmän kuin muissa Suomen suurissa kaupungiessa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Oulussa ja Turussa.[90]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla oleva taulukko kuvaa Tampereen asukasluvun kehitystä vuosina 1815–1939. Kaupunki kasvoi tänä aikana nopeasti Suomen suurkaupunkien joukkoon.

Vuosi 1815 [91] 1840 [91] 1850 [91] 1860 [91] 1870 [91] 1880 [91] 1890 [91] 1900 [91] 1910 [91] 1920 [91] 1923 [91] 1930 [92] 1938 [92] 1939 [92]
Väkiluku &&&&&&&&&&&&0793.&&&&00793 &&&&&&&&&&&01819.&&&&001 819 &&&&&&&&&&&03207.&&&&003 207 &&&&&&&&&&&05232.&&&&005 232 &&&&&&&&&&&06986.&&&&006 986 &&&&&&&&&&013645.&&&&0013 645 &&&&&&&&&&020132.&&&&0020 132 &&&&&&&&&&036344.&&&&0036 344 &&&&&&&&&&045442.&&&&0045 442 &&&&&&&&&&047830.&&&&0047 830 &&&&&&&&&&050138.&&&&0050 138 &&&&&&&&&&055967.&&&&0055 967 &&&&&&&&&&076730.&&&&0076 730 &&&&&&&&&&078012.&&&&0078 012

Evakkojen asettumisen ja kaupungistumisen tuloksena väestö jatkoi kasvuaan 1940-luvulla ja sen jälkeenkin. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on tilanteen 1. tammikuuta 2013 mukainen.

Tampereen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
166 228
1985
  
169 026
1990
  
172 560
1995
  
182 742
2000
  
195 468
2005
  
204 337
2010
  
213 217
2015
  
223 004
Lähde: Tilastokeskus.[93]

Asuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella oli vuoden 2012 lopussa 125 067 asuntoa. Niistä kerrostaloja oli 72,8, omakotitaloja 14,5, rivitaloja 10,5 ja muita asuinrakennuksia 2,3 prosenttia. Asuntokanta oli kasvanut 2000-luvun alusta noin 23 500 asunnolla.[88]

Asumisväljyys on kasvanut pitkän aikaa, vaikka kasvu käytännössä pysähtyi vuoden 2008 jälkeen. Keskimääräinen asumistila oli vuoden 2012 lopussa noin 36,8 neliömetriä asukasta kohden, kun se vuonna 1970 oli noin 19,2 neliömetriä ja vuonna 1990 noin 31,8 neliömetriä. Keskimäärin asunnon asukasluku oli vuonna 2012 noin 1,8 asukasta.[88]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopisto.
Tampereen ammattikorkeakoulu.
Tampereen teknillisen yliopiston päärakennus.

Peruskoulut ja lukiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin ylläpitämiä peruskouluja Tampereella on yhteensä 38. Niistä 22 on alakouluja, 7 yläkouluja ja 9 yhtenäiskouluja, joissa on luokat 1–9. Näiden lisäksi Tampereella perusopetusta järkestävät valtion ylläpitämä opettajien harjoittelukoulu normaalikoulu, Rudolf Steiner -koulu, Svenska samskolan ja Tampereen kristillinen koulu.[94]

Lukiokoulutusta järjestää Tampereella järjestävät kuusi kaupungin päivälukiota ja yksi aikuislukio. Näiden lisäksi on viisi muiden tahojen ylläpitämiä lukioita. Kaupungin lukioissa on paikka noin 3 200 päivälukion opppilaalle.[95]

Ammatillinen koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen kaupunki ylläpitää Tampereen seudun ammattiopistoa Tredua, jossa on noin 8 000 nuorisoasteen opiskelijaa, noin 8 000 aikuisopiskelijaa ja 3 600 oppisopimusopiskelijaa.[96] Tredu syntyi, kun Tampereen Tampereen ammattiopisto ja Pirkanmaan koulutuskonserni yhdistyivät vuoden 2013 alusta.[97] Tampereen toinen merkittävä ammatillinen oppilaitos on Tampereen Aikuiskoulutuskeskus TAKK.[98] Se antaa ammatillista perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta.[99] Näiden lisäksi ammatillista koulutusta tarjoavat muun muassa Ahlmanin ammattiopisto, Kiipulan ammattiopisto, Ammattiopisto Luovi, Tampereen konservatorio, Tampereen palvelualan ammattiopisto ja Varalan urheiluopisto.[96]

Korkeakoulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampere on yliopistokaupunki, ja kaupungissa toimivat Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto sekä avointa koulutusta tarjoava Tampereen kesäyliopisto.[100] Tampereen yliopisto perustettiin 1960, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirtyi Helsingistä Tampereelle.[101] Tampereen teknillinen korkeakoulu sai alkunsa 1965, kun sinne syntyi Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakoulu. Tampereen teknillinen korkeakoulu itsenäistyi 1972 ja muutti myöhemmin nimensä Tampereen teknilliseksi yliopistoksi.[102]

Tampereen ammattikorkeakoulussa on vuosittain noin 5 500 oppilasta, ja sieltä valmistuu muun muassa insinöörejä, medianomeja, kuvataitelijoita ja tradenomeja. Se aloitti toimintansa 1996.[103] Lisäksi kaupungissa on poliisiammattikoulu, jonka valtio sijoittui Tampereelle vuonna 1974.[104]

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella on useita uskonnollisia yhteistöjä. Suurin niistä on Tampereen evankelis-luterilaiseen Tampereen seurakuntayhtymä.[105] Siihen kuuluu viisi seurakuntaa, Tampereen eteläinen seurakunta, Harjun seurakunta, Messukylän seurakunta, Tampereen tuomiokirkkoseurakunta ja Tampereen ruotsalainen seurakunta (Tammerfors svenska församling)[106]

Evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän lisäksi Tampereella on toimintaa katolisella seurakunnalla, ortodoksisella seurakunnalla, Suomen vapaakirkolla, Tampereen helluntaiseurakunnalla, Suomen Metodistikirkolla, Suomen Adventtikirkolla ja Suomen Baptistiyhdyskunnalla. Lisäksi Tampereella toimivat muun muassa Jehovan todistajien yhteisö ja Tampereen islamin yhdyskunta.[105]

Nimen Tampere etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikannimeä Tampere on yleensä pidetty lainana skandinaavisista kielistä (muinaisruotsin damber ’pato’). Viimeaikaisessa kielentutkimuksessa tätä etymologiaa on kuitenkin alettu pitää epätyydyttävänä, koska kosken nimi on hyvin vanha ja alueella on asunut aikaisemmin saamelaisia eikä ruotsalaisia. Saamelaista alkuperää on esitetty jo 1900-luvun alussa, kun A. V. Koskimies ehdotti, että sana Tammerkoski olisi voinut lainautua saamen kielen (pohjoissaamen) sanasta dabbal ’koskessa sijaitseva suvantokohta’.[107] 2010-luvulla tätä etymologiaa ovat kannattaneet Pauli Rahkonen ja Mikko Heikkilä. Heidän mukaansa sana Tampere juontuisi myöhäiskantasaamen rekonstruoidusta esimuodosta tḙmpḙl.[108]

Kansan suussa Tampere tunnetaan yleisesti lempinimellä Manse. Nimen etymologia on Tampereen vahvassa teollisuusperinteessä, assosiaatiossa Manchesterin teollisuuskaupunkiin Englannissa. Leikillinen nimitys Suomen Manchester tunnettiin jo 1900-luvun alussa.[109][110] Kuitenkaan Tampereen murteessa ei käytetä erityisemmin nimeä ”Manse”.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella on rakennuksia monelta arkkitehtuurin tyylikaudelta. Keskiaikaista rakennuskulttuuria edustaa vain Messukylän kivikirkko. 1800-luvun alun uusklassismia edustaa puolestaan Vanha kirkko ja sen kellotapuli. Uusklassismista irtautuneita uusgoottilaisia rakennuksia Tampereella ovat Messukylän uusi kirkko ja Aleksanterin kirkko ja uusrenessanssisia rakennuksia ovat Hatanpään kartano, Raatihuone, Ruuskasentalo ja Näsilinna. Kansallisromanttinen muotokieli näkyy Tampereella Commercentalossa, Tirkkosentalossa, Palanderin talossa, Tampereen tuomiokirkossa, keskuspaloasemassa ja Kansallispankintalossa.[111]

Jugendin jälkeinen klassismi oli pitkälti pohjoismaista, ja sen aikana Tampereella rakennettiin muun muassa Vanha kirjastotalo, hotelli Tammer, Tuulensuun talo ja Viinikan kirkko. Funktionalismin noustua 1930-luvulla vallitsevaksi tyylisuunnaksi Tampereella rakennettiin muun muassa rautatieasema, Tempon talo, linja-autoasema ja Kaupin sairaala. Sotien jälkeisen ajan tyylisuunnalle ei ole yhtä hyväksyttyä nimitystä, mutta jälleenrakennuskauden keskeisiä edustajia ovat Suomen Pankin talo, Amurinlinnan kortteli ja Pyynikin uimahalli. Modernistisen kauden rationalistia rakennuksia edustavat Tampereen yliopisto, keskussairaala, Sampola, kauppaoppilaitos, Ratinan stadion ja Kalevan kirkko. Tämän jälkeen monimuotoista modernismia edustavat muun muassa pääkirjasto Metso, Hervannan toimintakeskus, Tampere-talo, yliopiston laajennus ja Nokian toimitalo Hatanpäällä.[111]

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampere-talo

Tampereella järjestetään vuosittain useita kulttuuritapahtumia. Kesäkuukausien aikana Tampereella järjestetään Tampere Guitar Festival, Tampereen sävel, Tammerkosken sillalla, Tammerfest, Tampereen flamencoviikot, Kukkaisviikot, Tampereen teatterikesä, Blockfest.[112] Tampereen musiikkijuhlat järjestää yhtye- ja kuorolauluun keskittyvän Tampereen sävelen lisäksi nykyjazzin Tampere Jazz Happeningia ja kahden vuoden välein järjestettävää Tampere Biennalea, joka keskittyy uuteen suomalaiseen konserttimusiikkiin.[113] Vuodesta 1995 järjestetty Tammerfest on useampipäiväinen kaupunkifestivaali, jonka aikana on ulkoilmakonsertteja ja klubikeikkoja.[114] Blockfest on puolestaan Pohjoismaiden suurin hip hop -tapahtuma.[115]

Tampereen teatterikesän perustivat Tampereen teatterit ja Tampereen kaupunki vuonna 1968, ja se on Pohjoismaiden vanhin teatterialan ammattifestivaali.[116] Tanssivirtaa on puolestaan nykytanssifestivaali.[117] Pispalan Sottiisi on vuodesta 1970 järjestetty kansantanssifestivaali, joka järjestetään parillisina vuosina. Sottiisiin liittyvät myös parittomina vuosina järjestettänä nykykansantanssin ja -musiikin koulutus- ja konserttitapahtuma Tanssimania ja Ruotsin-laivalla järjestettävä kansanmusiikki ja -tanssitapahtuma Folklandia.[118]

Tampereen elokuvajuhlat saivat alkunsa Tampereen lyhytelokuvapäivistä 1969. Seuraavana vuonna perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen elokuvafestivaali Tampereen elokuvajuhlat. Sen yhteydessä on sekä kansainvälinen että kotimainen lyhytelokuvakilpailu.[119]

Kukkaisviikkojen aikana Tampereella on erilaista ohjelmaa Keskustorilla. Sen alkuperäinen idea vuonna 1984 perustettaessa oli monipuolistaa Tampereen kesäohjelmaa.[120] Valoviikot ovat puolestaan järjestetty jo vuodesta 1966. Ne kestää lokakuusta tammikuulle, ja niiden aikana Tampereen keskustan kauppakatujen ylle ripustetaan erilaisia valokuvioita.[121] Kaksipäiväiset kalamarkkinat tuovat Laukontorille kahdesti vuodessa 40 000 – 50 000 kävijää. Ne järjestetään keväällä vappuna ja syksyllä Tampereen päivän yhteydessä.[122]

Tampere-talo toimii konserttien ja konferenssien pitopaikkana. Esimerkiksi Tampereen kaupunginorkesteri eli Tampere Filharmonia konsertoi Tampere-talossa. Tampere-talossa järjestetään myös vuosittain roolipeli- ja animetapahtuma Tracon.lähde?

Teatterit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella toimii useita teattereita sekä Tampereen ooppera. Ammattilaisteattereita Tampereella on yhteensä kymmenen. Suurimmat teatterit ovat Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri.[123] Tampereen Työväen Teatteri aloitti vuonna 1901 ja Tampereen Teatteri 1904. Ne ovat Suomen vanhimpia taidelaitoksia. Tampereen Teatterin pitkäaikaisimpia johtajia ovat olleet Eino Salmelainen ja Rauli Lehtonen ja Tampereen Työväen Teatterin Kosti Elo, Eino Salmelainen ja Lasse Pöysti.[124] Tampereen Työväenteatteri oli vuonna 2015 kävijämäärältään Suomen neljänneksi ja Tampereen Teatteri Suomen kuudenneksi suoistuin teatteri. Tampereen komediateatteri puolestaan on suurimpia pienteattereita.[125]

Tampereen muut ammattiteatterit Teatteri Siperia, ravintolateatteri Musiikkiteatteri Palatsi, taiteellisista kokeiluistaan tunnettu Teatteri Telakka, vuodesta 1955 toiminut Pyynikin kesäteatteri, lasten- ja nuorten näytelmiin erikoistunut Ahaa Teatteri, nukketeatteri Teatteri Mukamas ja Tanssiteatteri MD.[123]

Museot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampere on Suomen mittakaavassa merkittävä museokaupunki, ja esimerkiksi museologi Janne Vilkuna pitää Tamperetta Suomen parhaana museokaupunkina. Vuonna 1996 perustettua Museokeskus Vapriikkia hän pitää koko Suomen museoalan lippulaivana. Vapriikissa on useita näyttelytiloja ja museoita, ja se oli museokeskuksena Suomen ensimmäinen laatuaan.[126] Vapriikin omien näyttelyiden lisäksi siellä pitää majaansa myös Tampereen Kivimuseo, Postimuseo, Suomen jääkiekkomuseo ja Mediamuseo Rupriikki.[127] Vapriikin lisäksi Tampereen kaupungin ylläpitämiä museoita ja gallerioita ovat Amurin työläismuseokortteli, Galleria Emil, Nottbeckien suvun historiaan keskittyvä Museo Milavida, Tampere-taloon vuonna 2017 siirtyvä Muumimuseo, Sara Hildénin taidemuseo, Tampereen taidemuseo, jolla on Suomen toiseksi suurin taidekokoelma, ja Työväenmuseo Werstas.[128]

Vuoden 2013 museotilastojen mukaan Museokeskus Vapriikki oli Suomen toiseksi suosituin museo Ateneumin taidemuseon jälkeen. Vapriikissa oli tuolloin 188 527 kävijää.[129] Vuonna 2015 Vapriikkiin tehtiin 101 284 vierailua, ja se oli vasta kahdeksanneksi suosituin museo.[130] Tampereen taidemuseossa oli 62 359 kävijää, Työväenmuseo Werstaassa 44 684 kävijää, Poliisimuseossa 26 101 kävijää ja Sara Hildénin taidemuseossa 24 470 kävijää.[131]

Kulttuurintekijöitä ja Tampere fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamperelainen kirjallisuus nousi tunnetuksi toisen maailmansodan jälkeen perustetun Mäkelän piirin myötä.[132] Vuosina 1946–1954 toiminut kirjailijaryhmä kerääntyi kirjastonhoitaja Mikko Mäkelän ympärille. Sen keskeisimpiä kirjailijoita olivat Väinö Linna, Lauri Viita, Mirkka Rekola, Harri Kaasalainen, Ilpo Kaukovalta ja Jaakko Syrjä. Kirjallisuuden tutkija Yrjö Varpion mukaan ryhmän jäseniä yhdisti romanttinen kirjallisuuskäsitys, jossa pyrittiin myös osaltaan hakeutuun sodan ja sen jälkeisen ajna ankeudesta.[133] Lisäksi muun muassa Minna Canth on syntynyt Tampereella ja Anni Polvan lapsuuden maisemiin on tehty Tiina-kirjoihin liittyvä kävelyreitti. Monilla muillakin nuortenkirjailijoilla on yhteyksiä Tampereeseen.[134]

Suurisuuntaisimmin Tamperetta on kirjallisuudessa kuvannut Tampere-trilogiassaan vuosina 1971–1973 Eila Pennanen. Muita Tamperetta kuvanneita kirjailijoita ovat Anneli Toijala, Erkki Lepokorpi, Hannu Aho, Raija Oranen, Olli Jalonen, muusikko Juice Leskinen ja dekkarikirjailijat Seppo Jokinen ja Wexi Korhonen.[132] P. A. Manninen on katsellut Tamperetta kauhufantasian näkökulmasta Kapteeni Kuolio -sarjakuvissaan.[135] Myös sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo on kuvannut teoksissaan Tamperetta ja tamperelaisia.

Tampereella on kuvattu useita TV-sarjoja, muun muassa Reinikainen, Sisko ja sen veli. Mummo (1987–1988) ja Kyllä isä osaa (1993–1994). Myös komediasarja Kummeli on suurelta osin kuvattu Tampereella. Tampere on ollut myös yksi keskeinen tapahtumapaikka muun muassa Edvin Laineen romaanifilmatisoinnissa Musta rakkaus (1957), Risto Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967) ja Mika Kaurismäen elokuvassa Klaani (1984).

Tampereen rockkulttuuri alkoi kukoistaa 1970-luvulla, jolloin syntyi monia uusia yhtyeitä. Niiden tyyliään kutsutaan nimellä manserock.[136] Manageri Epe Heleniuksen mukaan nimitys keksittiin Helsingissä ja oli alun perin ”haukkumasana suomenkieliselle junttirockille”, mutta sai menestyksen myötä ylimääräistä hohtoa.[137] 1970-luvulla pinnalle nousivat muun muassa Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Virtanen, Kaseva, Nolo et Rähjä, Tabula Rasa, Alwari Tuohitorvi, Popeda, Eppu Normaali, Kari Peitsamo ja Kontra. Lisäksi punkin menestys 1970-luvun jälkipuoliskolla synnytti Tampereelle Poko Records -levy-yhtiön ja uuden aallon yhtyeet Sensuuri, Kollaa kestää ja Karanteeni. 2000-luvulla Tampere on ollut tunnettu hip hop -musiikista mutta myös esimerkiksi glam rock -yhtye Negativen ansiosta.[136]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamulehden ensimmäisen numeron etusivu.

Tampereella on vahvaa mediakaupunki, sillä siellä sijaitsevassa Tohlopin televisiokeskuksessa on 1970-luvulta lähtien toiminut valtakunnallinen Yle TV2 -televisiokanava[138] ja esimerkiksi suomalainen radiotoiminta sai alkunsa Tampereella, kun Arvi Hauvonen perusti 1923 ensimmäisen yleisradioaseman.[139]

Yle TV2 -kanavan juuret ovat Tamvisiossa, joka siirtyi Yleisradiolle 1964. Kakkoskanava on ollut merkittävä vaikuttaja Tampereella, ja kaupungissa onkin kuvattu useita tunnettuja televisio-ohjelmia ja -sarjoja.[140]

Tampereella ilmestyvä Aamulehti oli vuonna 2014 Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien jälkeen levikiltään Suomen kolmanneksi suurin sanomalehti. Lehden levikki oli 106 842.[141] Lisäksi Tampereella ilmestyy muun muassa ilmaiseksi jaettava kaupunkilehti Tamperelainen.[138]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaamakkaraa, maitoa ja donitsi.

Tampereen paikallinen erikoisruoka on mustaksimakkaraksi kutsuttu verimakkara. Nimitys mustamakkara on peräisin 1950- ja 1960-luvun taitteesta, ja lopullisesti se vakiintui 1980-luvulla. Sitä ennen Tampereella myytiin ”kuumaa sian verimakkaraa”.[142] Mustanmakkaran ohella Tampereen toinen perinneruoka on rievä, joka on reiätön ja litteähkö ohrasta makunsa saava hiivaleipä. Tampereelle rievä tuli 1850-luvulla. Järvensivun kaupunginosan useiden leipomoiden ansiosta aluetta alettiin kutsua rieväkyläksi, joka laajeni pian viittaamaan koko Tampereeseen.[143]

Tampereen grillien erikoisuus on tataarien perinneruokaan pohjautuva pärämäts. Se on karjalanpiirakkaa muistuttava piiras, jonka sisällä on maustettua jauhelihaa. Tampereella se kehitettiin Linkosuon leipomossa.[144] Tampereen uusimmaksi perinneruoaksi on puolestaan kehittynyt kanansiivet. Suomessa myytävistä kanansiivistä Pirkanmaalla syödäänkin lähes puolet.[145]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen urheilu

Lajeja ja seuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamperetta on kutsuttu suomalaisen jääkiekkoilun mekaksi ja kehdoksi. Kaupungissa sai alkunsa 1926 Suomen jääkiekkotoiminta ja sinne rakennettiin 1956 Suomen ensimmäinen tekojäärata (Koulukadun kenttä) ja 1965 ensimmäinen jäähalli (Tampereen jäähalli). Ilves ja Tappara ovat voittaneet molemmat 16 mestaruutta, kun Tapparan edeltäjän TBK:n mestaruudet lasketaan mukaan. Näiden lisäksi Koovee ja Tampereen Palloilijat ovat voittaneet yhden mestaruuden. Jääkiekon pääsarjassa on ollut mukana kaksi tamperelaisjoukkuetta joka kerta vuodesta 1943.[146][147]

Jääkiekon lisäksi Tampereen tunnetuimpia urheilulajeja ovat jalkapallo, yleisurheilu, lentopallo, paini ja nyrkkeily.[148] Jalkapallossa tamperelaisia Suomenmestareita ovat Tampere United, Ilves-Kissat, Ilves ja Tampereen Pallo-Veikot.[149] Lentopallossa mestaruuksia ovat voittaneet Isku-Volley ja Järvensivun Kisa.[150] Koripallossa Tampereen Pyrinnöllä on kolme Suomenmestaruutta.[151]

Urheilutapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimpia Tampereella järjestettäviä urheilutapahtumia ovat tenniksen Tampere Open, koripallon Delfin Basket, nyrkkeilyn Tammer-turnaus, kansainvälinen souturegatta ja Pirkan kierrokseen liittyvät tapahtumat.[148] Tampereella on järjestetty Vuoden 2009 Euroopan nuorten olympiafestivaalien kesäkisat, painin EM-kilpailut vuosina 1987, 2008 ja judon Euroopan-mestaruuskilpailut 2006.

Ensimmäiset yleisurheilun Suomen-mestaruuskisat Kalevan kisat pidettiin Tampereella 1907. Kaiken kaikkiaan kaupunki on isännöinyt Kalevan kisoja 13 kertaa, viimeksi vuonna 2008.[152] Tampere isännöi vuonna 2016 yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelua. Kyseessä on samalla ensimmäinen kerta, kun maaottelu järjestetään Suomessa muualla kuin Helsingissä.[153]

Tampereella pelattiin Helsingin olympialaisten jalkapallo-otteluita.[154] Tampere haki itse vuoden 1976 talviolympialaisten kisaisännyyttä, mutta jäi valintaäänestyksessä kolmanneksi.[155]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Tampereella on kaksi kehitysyhteistyöperustaista ”ystäväkaupunkia”, Mwanza Tansaniassa ja León Nicaraguassa.[156]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häyrynen, Maunu: ”Tampereen maisema”. Teoksessa Hautamäki, Ranja (toim.): Tampereen tarina. Julkaisuja / Tampereen kaupunki, kaupunkiympäristön kehittäminen, maankäytönsuunnittelu. Tampere: Tampereen kaupunki, 2015. ISBN 978-951-609-783-4. pdf (viitattu 22.11.2016).
  • Lind, Mari: ”Tampere – kasvava ja muuttuva kaupunki”. Teoksessa Hautamäki, Ranja (toim.): Tampereen tarina. Julkaisuja / Tampereen kaupunki, kaupunkiympäristön kehittäminen, maankäytönsuunnittelu. Tampere: Tampereen kaupunki, 2015. ISBN 978-951-609-783-4. pdf (viitattu 26.9.2016).
  • Niemelä, Jari: Tamperelaisen tiedon portaat. Tampere: Tampere-seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
  • Ympäristön tila Tampereella 2014. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelu, 2015. ISBN 978-951-609-755-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.3.2016).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. a b c Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, lokakuu 2016 31.10.2016. Tilastokeskus. Viitattu 30.11.2016.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2016 24.11.2015. Verohallinto. Viitattu 8.1.2016.
  6. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.4.2013. Väestörekisterikeskus. Viitattu 25.10.2015.
  7. Kaupungin-maaseudun aluetypologian muodostamisperiaatteet – tekninen menetelmäkuvaus Viitattu 22.3.2013.
  8. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 Tilastokeskus. Viitattu 25.10.2015.
  9. Kuntalehti. 2004, nro 15; artikkeli ”Kaupunki”.
  10. Tampere kaupungeista edelleen vetovoimaisin – 30 % suomalaisista voisi ajatella muuttavansa Tampereelle maaliskuu 2014. Taloustutkimus oy. Viitattu 25.10.2015.
  11. Kaarinan kaupunki yhä imagotutkimuksen ykkönen syyskuu 2014. Taloustutkimus oy. Viitattu 25.10.2015.
  12. Asukkaat vastasivat: Tämä on paras paikka asua Suomessa - katso topit ja flopit Iltasanomat.fi. 5.11.2014. Viitattu 8.3.2016.
  13. a b Ympäristön tila Tampereella, s. 11.
  14. Vesiensuojelu Tampereen kaupunki. Viitattu 5.11.2016.
  15. Niemelä, s. 131.
  16. Niemelä, s. 194.
  17. Ympäristön tila Tampereella, s. 79.
  18. a b c Tampereen maaperä Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 5.11.2016.
  19. Niemelä, s. 158.
  20. Yrjö Kähkönen: Tampereen alueen kallioperä 2009. GTK. Viitattu 2.9.2016.
  21. Tampereen maaperä Tampereen seudun taajamageologinen kartoitus- ja kehittämishanke (TAATA). Viitattu 2.9.2016.
  22. Tampere - Climatological Information World Meteorological Organization. Viitattu 24.3.2016.
  23. Ilmastonmuutos: 1800-luvun tamperelainen paleli enemmän ja pilkki pitempään Yle. 2013. Viitattu 24.3.2016.
  24. Lajit - Pirkanmaa 11.6.2016. Ympäristöhallinto. Viitattu 10.11.2016.
  25. Tuominen, Anne: Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamalli 2009–2020 (pdf) Tampereen kaupunki, Kiinteistötoimi. Viitattu 10.11.2016.
  26. Teisko – Aitolahden metsäsuunnitelma vuosille 2012–2021 (pdf) Tampereen kaupunki. Viitattu 10.11.2016.
  27. Luonnonsuojelu Tampereen kaupunki. Viitattu 13.3.2016.
  28. Hautamäki R (toim.): Tampereen tarina. , 2015. ISBN 978-951-609-783-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.3.2016).
  29. Tampereen kartat Tampere.fi. Viitattu 25.3.2016.
  30. Kaupungin maantieteellinen asema EUREF-FIN-koordinaattijärjestelmässä Tampere. Viitattu 25.3.2016.
  31. a b Lind, s. 7.
  32. Tampereen kirja, s. 55
  33. Uola, Mikko: Mitä Missä Milloin 1979, s. 198. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
  34. a b Lind, s. 8.
  35. a b Lind, s. 9.
  36. Häyrynen, s. 25.
  37. Häyrynen, s. 26.
  38. Lind, s. 11–12.
  39. a b Lind, s. 14.
  40. Lind, s. 15.
  41. Talvisota Tampereen yliopisto. Viitattu 3.3.2014.
  42. Jatkosota Koskesta voimaa. Tampereen yliopisto. Viitattu 3.3.2014.
  43. Lind, s. 17.
  44. Lind, s. 18.
  45. Tampereen yliopiston vuosikymmenet Tampereen yliopisto. Viitattu 3.3.2014.
  46. [http://www.tampere.fi/liitteet/t/5yp6q0Eui/maaseutuohjelma.pdf Tampereen kaupungin maaseutuohjelma 2020] 2010. Tampereen kaupunki. Viitattu 22.11.2016.
  47. a b Lind, s. 19.
  48. a b Luottamustoimielimet ja luottamushenkilöt palvelut.tampere.fi. Viitattu 22.7.2016.
  49. a b Pormestari Anna-Kaisa Ikonen Tampereen kaupunki. Viitattu 5.9.2016.
  50. Niemelä, s. 153.
  51. a b Niemelä, s. 80.
  52. Kaupunginvaltuusto 2013-2016 Tampereen kaupunki. Viitattu 2.9.2016.
  53. Lasten Tampere Lasten Tampere ry.. Viitattu 25.3.2016.
  54. Buorisovaltuusto Nuorten Tampere. Viitattu 2.9.2016.
  55. a b Pormestari ja tehtävä Tampereella Image. 2014. Viitattu 2.9.2016.
  56. Järvelä Ari: Viides oli viimeinen. Vilkku, 2008, 44. vsk, nro 1, s. 7. Tampereen kaupunki. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.9.2016.
  57. Tilinpäätös 2015 (pdf) Tampereen kaupunki, konsernihallinto. Viitattu 25.10.2016.
  58. Kalliosaari, Kati: Tampereen vuoden 2017 budjettiesitys on julki: Näin käy verojen ja maksujen Aamulehti. 24.10.2016. Alma Media. Viitattu 25.10.2016.
  59. Talousarvio 2016 (pdf) Tampereen kaupunki. Viitattu 25.10.2016.
  60. a b Korhonen, Antti: Kasvava työttömyys alentaa Tampereen verotuottoja Kauppalehti.fi. 26.5.2+16. Alma Media Oyj. Viitattu 25.10.2016.
  61. Tietoa Tampereesta Tampereen kaupunki. Viitattu 24.3.2016.
  62. a b Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 14.
  63. Pirkanmaan suurimmat yritykset: Kaupan jätti nappasi ykköspaikan kansainväliseltä yhtiöltä Yle. 2.3.2015. Viitattu 24.3.2016.
  64. TEM Työllisyyskatsaus www.temtyollisyyskatsaus.fi. Viitattu 8.3.2016.
  65. Tampereen työttömyysaste kuuden suurimman kaupungin korkein [Tampereen kaupunki - Tampereen kaupunki - Ajankohtaista - Tiedotteet - 2016 - Helmikuu] www.tampere.fi. Viitattu 14.3.2016.
  66. Matkailu tuo euroja ja työtä luultua enemmän 28.5.2014. Tampereen kauppakamarilehti. Viitattu 5.11.2016.
  67. Uusi ennätys on 1 021 151! Tampereenseudunvetovoima.fi. 19.2.2016. Viitattu 5.11.2016.
  68. a b Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 40–41.
  69. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 43.
  70. Pyöräilyn ja jalankulun edistäminen Tampereen kaupunki. Viitattu 10.11.2016.
  71. Matson-Mäkelä, Kirsi: Tampere valittiin vuoden pyöräilykunnaksi Yle Uutiset. 8.3.2013. Yleisradio. Viitattu 10.11.2016.
  72. Liikenteen kehitys Tampereella – Kävelyn ja pyöräilyn tyytyväisyyskyselyn tutkimusraportti 2015 (pdf) 29.4.2016. Tampereen kaupunki. Viitattu 10.11.2016.
  73. Kehitysvaihe www.tampere.fi. Viitattu 27.3.2016. fi
  74. Nyt se on päätetty: Raitiovaunut tulevat Tampereelle - kaupunkiin rakennetaan raitiotie Viitattu 7.11.2016.
  75. Lähijunaliikenteen kehittämisselvitys
  76. Johdinautokaupunki Tampere 1948-1976 www.raitio.org. Viitattu 4.9.2016.
  77. Matti Grönroos: Kantatie 60 Viitattu 25.10.2015.
  78. Tampereen asemakeskus, kilpailuohjelma Tampere. 2014. Viitattu 25.3.2016.
  79. Matkustajat 2015 Finavia. Viitattu 20.8.2016.
  80. Tampereen kaupunkistrategian toteutumisen vuosiraportti (s. 13) Tampereen kaupunki. Viitattu 20.8.2016.
  81. a b Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 44.
  82. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 46–47.
  83. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 68–69.
  84. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 85.
  85. Pohjavedenottamot ja vesitornit Tampereen Vesi. Viitattu 25.10.2016.
  86. Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 92.
  87. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2014 Tilastokeskuksen PX-Web-tietokanna. Tilastokeskus. Viitattu 4.10.2016.
  88. a b c d Ympäristön tila Tampereella 2014, s. 13.
  89. Tietoa Tampereesta Tampereen kaupunki. Viitattu 4.10.2016.
  90. Toimintaympäristö - Kielet ja kansalaisuudet (pdf) 2013. Tampereen kaupunki. Viitattu 4.10.2016.
  91. a b c d e f g h i j k Suomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  92. a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (pdf) (s. 14, Taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 19.5.2013.
  93. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  94. Perusopetuksen alueet ja koulut Tampereen kaupunki. Viitattu 27.9.2016.
  95. Lukiokoulutus Tampereen kaupunki. Viitattu 27.9.2016.
  96. a b Ammatillinen koulutus Tampereen kaupunki. Viitattu 27.9.2016.
  97. Koulutukset Tampereen seudun ammattiopisto Tredu. Viitattu 27.9.2016.
  98. Niemelä, s. 14.
  99. Niemelä, s. 197.
  100. Korkeakoulutus Tampereen kaupunki. Viitattu 27.9.2016.
  101. Niemelä, s. 207.
  102. Niemelä, s. 205.
  103. Niemelä, s. 197.
  104. Niemelä, s. 152.
  105. a b Tietoa Tampereesta Infopankki.fi. 13.9.2016. City of Helsinki. Viitattu 2.11.2016.
  106. Tampereen seurakunnat Tampereen seurakunnat. Viitattu 24.3.2016.
  107. Lähteenmäki, Eino: Tampere-nimen alkuperästä. Tammerkoski: Tampereen kotiseutulehti 1942 (4. vsk.), s. 3–6.
  108. Rahkonen, Pauli: Tampere – saamelainen koskiappellatiivi. Virittäjä 2/2011 (115. vks.), s. 252–256.
    Heikkilä, Mikko: Tampere – saamelaisen Tammerkosken kaupunki. Virittäjä 1/2012 (116. vsk.), s. 117–124.
  109. Pieni Tietosanakirja. Hakusana Tampere. Helsinki: Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2010).
  110. Tietosanakirja. Hakusana Tampere. Helsinki: Tietosanakirja, 1909–1922.
  111. a b Niemelä, s. 19–20.
  112. Top 10 Kesätapahtumat Visit Tampere. Visit Tampere Matkailuneuvonta. Viitattu 11.9.2016.
  113. Niemelä, s. 201.
  114. Niemelä, s. 173.
  115. Blockfest 2016 Visit Tampere. Visit Tampere Matkailuneuvonta. Viitattu 11.9.2016.
  116. Niemelä, s. 205.
  117. Tanssivirtaa-festivaali 17.-22.5. Visit Tampere. Visit Tampere Matkailuneuvonta. Viitattu 11.9.2016.
  118. Niemelä, s. 150.
  119. Niemelä, s. 110.
  120. Niemelä, s. 90.
  121. Niemelä, s. 227.
  122. Niemelä, s. 74.
  123. a b Teatterit Opiskelijan Tampere. Viitattu 27.9.2016.
  124. Niemelä, s. 205–207.
  125. Helavuori, Hanna & Volmari, Piia (toim.): Teatteritilastot 2015. Helsinki: TINFO – Teatterin tiedotuskeskus, 2016. Teoksen verkkoversio (e-kirja) (viitattu 27.9.2016).
  126. Jansson, Kaisu: Museokeskus Vapriikki täyttää 20 vuotta – tässä 5 syytä, miksi se on koko Suomen museotoiminnan lippulaiva Yle Uutiset. 21.10.2016. Yleisradio. Viitattu 2.11.2016.
  127. Monipuolinen museokeskus Vapriikki. Viitattu 2.11.2016.
  128. Museot ja muu kulttuuritarjonta Tampereen kaupunki. Viitattu 2.11.2016.
  129. Vapriikki nousi Suomen toiseksi suosituimmaksi museoksi Tapahtumatoimisto. Viitattu 2.11.2016.
  130. Liukkonen, Eija & Niemelä, Anu & Sainio, Tapani (toim.): Museotilasto 2015, s. 18. Helsinki: Museovirasto, 2015. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.11.2016).
  131. Tilastohaku Museotilasto.fi. Museovirasto. Viitattu 2.11.2016.
  132. a b Niemelä, s. 84.
  133. Niemelä, s. 123.
  134. Tamperelaisia kirjailijoita Kirjasto-Kissa. Viitattu 13.3.2016.
  135. Suominen, Janne: Tampereen vaiettu historia. Aviisi 10/2006.
  136. a b Niemelä, s. 174.
  137. Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen: Tampereen kasvot, s. 24. Kustannus Oy Sanasato, 1997, Tampere.
  138. a b Niemelä, s. 115.
  139. Niemelä, s. 165.
  140. Niemelä, s. 213.
  141. Sanomalehtien levikkikehitys 2012–2014 Sanomalehtien Liitto. Viitattu 4.10.2016.
  142. Niemelä, s. 122.
  143. Niemelä, s. 172.
  144. Pärämäts on Tampereen oma pikaruoka – oletko maistanut eksoottista lihapiirakkaa? MTV.fi. 28.3.2014. MTV Internet. Viitattu 14.9.2016.
  145. Vesanummi, Mari: Kastike koukuttaa kanansiipien kavereita YLE Uutiset. 10.8.2012. Yleisradio. Viitattu 14.9.2016.
  146. Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina, s. 156–157. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
  147. Palkinnot Liiga. Viitattu 3.9.2016.
  148. a b Niemelä, s. 223.
  149. Niemelä, s. 63.
  150. Miesten SM-sarjan/ SM-liigan runkosarjan maratontaulukko 1957-2016 (pdf) Suomen Lentopalloliitto. Viitattu 9.11.2016.
  151. Historia – Mitalistit Suomen Koripalloliitto. Viitattu 9.11.2016.
  152. Järjestyspaikat ja Kalevan maljan voittajat Turun Urheiluliitto. Viitattu 13.3.2016.
  153. Suomi-Ruotsi-maaottelu Tampereella vuonna 2016 Savon Sanomat / STT. 2014. Viitattu 13.3.2016.
  154. Tampereen stadionin historia Tampereen kaupunki. Viitattu 9.11.2016.
  155. Past Results Web citation / Game Bids. Games Bids Inc. Viitattu 9.11.2016.
  156. Ystävyyskaupungit Tampereen kaupunki. Viitattu 21.3.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lind, Mari; Antila, Kimmo & Liuttunen, Antti: Tammerkoski ja kosken kaupunki. Tampere: Vapriikki, 2011.
  • Lönnroth, Harry (toim.): Tampere kieliyhteisönä. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-119-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikimatkat
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Tampere.