Tartto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tartto
(Tartu)
Näkymä Toomemäeltä raatihuoneelle.
Näkymä Toomemäeltä raatihuoneelle.
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Tartto

Koordinaatit: 58°23′N, 026°43′E

Valtio Viro
Maakunta Tartumaa
Perustettu 1030 (1. maininta)
Kaupunginoikeudet ennen vuotta 1262
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Urmas Klaas
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 38,97[1] km²
 – Maa 37,9 km²
 – Sisävesi 1,3 km² (3,39 %)
Korkeus 57,2 m
Väkiluku (1.1.2016) 93 687[2]
 – Tiheys 2 537 as./km²
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Muut nimitykset: Tarbatu (alkup. nimi), Dorpat (saks.), Dorpt, Derpt (Дерпть), Jurjev (Юрьев) (ven.), Tarto (Etelä-Viron murteella)

Tartto (viroksi Tartu) on Viron toiseksi suurin kaupunki,[3] jossa asui vuonna 2012 runsaat 93 687[2] Emajoen varrella sijaitseva Tartto on Etelä-Viron keskus ja Tartumaan maakunnan pääkaupunki.

Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina, henkisenä pääkaupunkina.[4] Kaupungissa on 1632 perustettu maan vanhin ja suurin yliopisto, vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine, Viron opetus- ja tiedeministeriö, korkein oikeus ja Viron kansallismuseo (Eesti Rahva Muuseum).

Maantiede ja kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartto sijaitsee Emajoen keskijuoksulla Võrtsjärven ja Peipsijärven välillä. Emajoen laakso halkaisee kaupungin luoteesta kaakkoon 800–2 000 metriä leveänä. Laakeaa laaksoa ympäröivät aaltoilevat moreenitasanteet. Tarton keskusalueella sijaitsee tasalakinen Toomemägi, jota ympäröivät pienemmät notkelmat.[5]

Kaupungin pinta-alasta 38,97 km² on veronalaista maata 58 prosenttia. tonttimaata 11,0 km²), soista vesijättö- ja joutomaata 4,7 km², maatalousmaata 4,3 km² katuja 61,7 km² ja rautateitä 5,3 km², puistoja ja viheralueita 3,8 km² sekä teollisuusalueita 59 km²[1].

Tartto jakautuu 17 kaupunginosaan (linnaosa) ja 31 alueeseen (asum), joiden asukasluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti. Runsasväkisimmät kaupunginosat ovat itäinen lähiökaupunginosa Annelinn (27 000 asukasta), puutalokaupunki Karlova (9 000 as.) sekä omakoti- ja viheralue Tammelinn (8 000 as.). Väestömäärältään pienimpiä ovat Maarjamõisa (400 as.) ja läntisimpänä sijaitseva Ränilinn, maaseutumainen Ihaste keskustan kaakkoispuolella ja puutaloalue Supilinn (1 800 as.). Pinta-alaltaan suurimmat kaupunginosat ovat Annelinn (540 ha), Ihaste (424 ha) ja eteläinen Ropkan teollisuusalue (354 ha). Alueeltaan pienimpiä kaupunginosia ovat Supilinn (48 ha), Vaksali (76 ha) ja Variku (77 ha).[6]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartto on Viron vanhin ja Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1030[7][8].

Tartto vuonna 1554.

Venäläisten, saksalaisten, puolalaisten ja ruotsalaisten kiistakapula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologiset tutkimukset osoittavat, että Tarton kohdalla Toomemäen laella on ollut virolaisten muinaislinna jo 400-luvulla. Vuonna 1030 Kiovan ruhtinas Jaroslav I Viisas valloitti Tarbatun ja rakensi paikalle linnoituksen, josta on käytetty nimeä Jurjevin linnoitus.[7][8] Tarton kautta kulkivat kauppatiet Suomenlahdelta länteen liiviläisten maille sekä itään Pihkovan ja Novgorodin valtakuntiin. Virolaiset valtasivat Tarton takaisin vuonna 1061.[9].

Saksalaiset ristiritarit valloittivat Liivinmaan ja Vironmaan useita kertoja. Vuonna 1224 Tartto päätyi saksalaisten käsiin.[9] Saksalaiskaudella kaupunki oli piispan valtapiirissä. Piispanlinna mainitaan kirjallisissa lähteissä 1234.[10] Venäläiset hyökkäsivät Tarttoon vuonna 1262, ja aiemmin on oletettu että kaupunginmuurin rakentaminen alkoi pian sen jälkeen, mutta uudemmat tutkimukset ajoittavat muurin rakentamisen 1300-luvun alkupuolelle, jolloin kaupungin suunnitelma oli valmis.[11] Muurin rakentamisen aloituksesta ei ole kirjallisia mainintoja.[12]

Tuolloin siitä käytettiin nimeä Tarbatu. Vanhat linnoitusrakennelmat jäivät saksalaisten piispanlinnoituksen muurien alle. Toomemäen pohjoisosaan alettiin rakentaa Baltian suurinta kirkkoa, Pyhän Dionysiuksen tuomiokirkkoa, joka jäi pois käytöstä uskonpuhdistuksen levittyä alueelle vuonna 1525.[13][14]

1200-luvun lopusta lähtien Tartto kuului Hansaliittoon saksalaisella nimellä Dorpat. Kun Pihkova ja Novgorod joutuivat Moskovan valtapiiriin, Tarton merkitys kauppakaupunkina väheni.[9]

Liivinmaan sodassa 1500-luvun jälkipuolella venäläiset valloittivat Tarton. Sen jälkeen valta vaihtui tiuhaan tahtiin, kun venäläisten jälkeen tulivat puolalaiset, sitten ruotsalaiset, kunnes taas puolalaiset. Venäläisvalta kesti pisimpään (1558–1582), mutta Venäjän–Puolan rauhansopimuksessa 1583 Tartto jäi Puolalle. Jesuiitat perustivat Tarttoon 1583 Viron ensimmäisen korkeakoulun, kymnaasin.[9] Kaupunkiin saapuneet jesuiitat alkoivat käännyttää katolisuuteen takaisin virolaisia, jotka eivät olleet ehtineet omaksua uudistettua, luterilaista uskoa. Käännytysyritykset eivät vaikuttaneet saksalaisiin, jotka pysyivät luterilaisina[15][16].

Kaupunki joutui jälleen Ruotsin valtaan 1625,[9] ja jesuiittojen käännytystyö päättyi[15]. Vuonna 1630 ruotsalaiset perustivat sinne kymnaasin[17] ja 1631 kirjapainon. Seuraavana vuonna (1632) perustettiin Tarton yliopisto, Academia Dorpatensis,[18] josta kaupunki erityisesti tunnetaan. Kansalta alettiin edellyttää lukutaitoa, ja siksi tarvittiin opettajia. Tarttoon perustettiin koko Ruotsin valtakunnan ensimmäinen kyläkoulunopettajien seminaari, niin sanottu Forseliuksen seminaari.[19]

Tsaarin aika ja kansallinen herääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1786 valmistunut Tarton raatihuone hansapäivien aikana.
Toisessa maailmansodassa tuhoutuneen Kivisillan pienoismalli nykyisen Kaarisillan luona.

Suuressa Pohjan sodassa venäläiset pääsivät taas Tarton isänniksi. Ruotsalaiset siirsivät yliopiston sodalta turvaan Pärnuun, ennen kuin sen toiminta lakkasi kokonaan.[18] Ruotsalaisten paluuta pelätessään venäläiset karkottivat vuonna 1708 kaupungin lähes kaikki saksalaiset asukkaat Venäjälle[20] ja hävittivät kaupungin talot ja puolustusrakennelmat.[21]

Kaupunki toipui sodasta hitaasti, ja 1700-luvun kuluessa kaupunkia tuhosivat myös tulipalot vuosina 1755, 1763 ja pahimmin 1775, jolloin kaupungista tuhoutui kaksi kolmasosaa. Sen jälkeen, keisarinna Katariina Suuren hallintokaudella, Tartto rakennettiin lopullisesti uudelleen. Keisarinna lahjoitti kaupungille myös Kivisillan,[22] joka oli ensimmäinen pysyvä silta joen yli ja koko Baltian ensimmäinen kivisilta[23][24].

Vuodesta 1782 lähtien Tartto ei ole ollut enää linnoituskaupunki. Tuolloin Toomemäki siirtyi kaupungin hallintaan. Asukkaita kaupungissa oli 1800-luvun alussa 3 500.[25] Yliopisto avattiin uudelleen vuonna 1802[22]. Sen ansiosta kaupungin elämä vilkastui, ja se alkoi kasvaa nopeaan tahtiin, niin että ensimmäisen virallisen väestönlaskennan mukaan vuonna 1881 asukkaita oli 30 000[26] ja vuonna 1897 jo 42 000.[27] Vuonna 1876 Tartto sai rautatien, joka yhdisti sen Tallinnaan ja sitä kautta Pietariin. Myöhemmin rautatieyhteyttä jatkettiin Valgaan ja Riikaan.[28]

Tartto oli yliopiston ansiosta koko Vironmaan ja Liivinmaan henkinen keskus. Siitä tuli myös Viron kansallisen heräämisen keskipiste 1800-luvun loppupuolella.[29] Kaupungissa alkoi ilmestyä Eesti Postimees -sanomalehti[30] ja siellä perustettiin 1865 Vanemuine-yhdistys[31]. Tartossa perustettiin myös Eesti Kirjameeste Selts (Viron kirjailijoiden seura)[32] ja Õpetatud Eesti Selts (Viron sivistysseura)[33]. Tartossa aloitti toimintansa myös ensimmäinen vironkielinen oppikoulu, Miina Härman koulu vuonna 1906[34].

Lokakuun vallankumouksen jälkeen tilanne Virossa oli pitkään epäselvä. 24. helmikuuta 1918 Viro julistettiin itsenäiseksi, mutta käytännössä saksalaiset miehittävät maan ja etenivät etelästä kohti Tallinnaa, jolloin Tarttokin joutui saksalaisten ankaran miehityksen alle.[35] Vallankumous Saksassa pakotti saksalaiset miehitysjoukot lähtemään, ja seuraavaksi kaupunki joutui Viron työkansan kommuunin joukkojen hirmuhallinnon alle 22. joulukuuta 1918.lähde? Viron joukot vapauttivat kaupungin lopulta 14. tammikuuta 1919 Julius Kuperjanovin johdolla[36].

Kaupungin nimi oli vuosina 1893–1919 jälleen Jurjev (ven. Юрьев).[7][8] Tämän nimisenä Liivinmaan kuvernementin kihlakuntakaupunkina se on esimerkiksi vuoden 1897 väestönlaskennassa.[37]

Itsenäisen Viron sivistyspääkaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartossa solmittiin rauhansopimukset Neuvosto-Venäjän ja Viron välillä 2. helmikuuta 1920[38] ja Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä 14. lokakuuta 1920[39]. Itsenäisessä Virossa Tarton asema sivistyspääkaupunkina säilyi ja jopa vahvistui. Kaupungissa toimi kansallinen yliopisto, musiikkikorkeakoulu, taideyhdistys Pallas ja sen perustama taidekoulu Pallas.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viro liitettiin Neuvostoliittoon 6. elokuuta 1940, ja sen jälkeen aloitettiin suuria sosialistisia muutoksia. Kaupungin budjetti kasvoi peräti kolminkertaiseksi, kun terveydenhuoltoa ja sivistystointa tehostettiin. Yritykset ja kiinteistöt kansallistettiin, ja monia omistajia vainottiin. Ensimmäiset suurkarkotukset olivat virolaisille suuri järkytys: 14. kesäkuuta 1941 alkoivat virolaisten kuljetukset karjavaunuissa Siperiaan,[40] ja Tartosta vietiin lähes tuhat henkeä.

Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941, alkoivat Tartossa pakkoevakuoinnit ja summittaiset vangitsemiset. Taistelu Tartosta alkoi 10. heinäkuuta ja kesti kaksi viikkoa. Taistelu käytiin aluksi pääasiassa virolaisten sissien (metsäveljien) ja Neuvostoliiton armeijan välillä saksalaisten pysäytettyä hyökkäyksensä etelämmäksi. Tarttoon saapui vain kaksi kuorma-autollista saksalaisia sotilaita, mutta puna-armeija vetäytyi keskustasta Emajoen toiselle puolelle, koska luuli Saksan aloittaneen suuremman hyökkäyksen. Neuvostojoukot pitivät puoliaan Emajoen toisella puolella tuhottuaan joen yli vievät sillat, muun muassa historiallisen Kivisillan. Saksan armeija jatkoi hyökkäystään ja valtasi Tarton 25. heinäkuuta.[41]

Vaikka saksalaiset otettiin aluksi vastaan vapauttajina, pian huomattiin, että hirmuhallinto oli vain vaihtunut toiseen. Saksalaiset tuhosivat niin vasemmistoaktivistit, juutalaiset kuin romanitkin[42]. Saksalaiset perustivat kaupungin laidalle keskitysleirin.[43] Teloitukset suoritettiin kaupungin etelälaidalla, eikä panssarikaivantoihin haudattujen ruumiiden määrää tiedetä nykyisinkään.

Puna-armeija alkoi lähestyä Viroa murrettuaan Leningradin saartorenkaan. Elokuussa 1944 puna-armeijan joukot saapuivat Tarttoon etelästä Peipsijärven eteläpuolelta. Tällä kertaa taistelu kaupungista oli ankarampi kuin 1941. Saksalaiset polttivat kaupunkia vetäytyessään. Keskikaupunki jäi puna-armeijan haltuun 25. elokuuta.[44] Saksalaiset onnistuttiin ajamaan Emajoen takaa vasta 17. syyskuuta. Taisteluissa ja tykistön tulituksessa kaupungista raunioitui kaksi kolmasosaa, muun muassa kaikki sillat, Armas Lindgrenin suunnittelema Vanemuine-teatteri.[45] Myös Raadin kartano, jossa toimi Viron kansallismuseo, tuhoutui[29]. Yliopisto ja raatihuone sen sijaan säästyivät.

Sodan jälkeen kaupunkilaiset velvoitettiin mittaviin raivaus-, purku- ja rakennustöihin. Vaativimmat rakennustyöt jäivät saksalaisten sotavankien vastuulle. Kaupungin keskustassa olevat puistot ja viheralueet ovat peräisin sodanjälkeiseltä ajalta, sillä kaupunginarkkitehti Arnold Matteus vaati, että keskikaupunkiin jätettäisiin tilaa.

Neuvostokaupunkina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1949 suurkarkotus oli suunnattu erityisesti kulakkeja vastaan, eikä se kohdistunut niinkään kaupunkiväestöön. Tartosta vietiin noin 700 henkeä, maakunnasta kaikkiaan 3 800 henkeä.

Nikita Hruštšovin aikana asuntopulan tyydyttämiseksi alettiin rakentaa nopeasti yksinkertaisia asuinrakennuksia. Näiltä ajoilta ovat peräisin ensimmäiset tyyppitalot, viisikerroksiset harmaatiiliset asuintalot, joita nimitetään hruštšovkaksi. Myös Brežnevin kaudella, niin sanottuna pysähtyneisyyden aikana, rakennustoiminta oli vireää. Tuolloin siirryttiin kuitenkin tehokkaampaan elementtirakentamiseen. Erityisesti Emajoen itäpuolella Annelinnassa on laajoja elementtitalolähiöitä eli mikrorajooneja.

Neuvostoliiton aikana Tartto oli osittain ulkomaalaisilta suljettu sotilaskaupunki, sillä kaupungin itäosissa, Raadilla, oli yksi Neuvostoliiton suurimpia sotilaslentokenttiä. [46][47] Lentotukikohdan henkilökuntaa varten rakennettiin kaupungin itäosiin kokonainen uusi kaupunginosa.

Raadin lentokenttä on oli pitkään joutomaata, kunnes sinne rakennettiin Viron kansallismuseon uusi päärakennus, joka avattiin syksyllä 2016[48].

Tartto oli henkisenä pääkaupunkina[29] ja yliopistokaupunkina myös Viron vapaustaistelun keskus. 1980-luvulla kuuluisa venäläistämistä vastustava ”40:n kirje” oli päivätty Tartossa ja Tallinnassa[49] ja vuoden 1987 ”fosforiittisota”[50]. Tartossa käytettiin julkisesti ensimmäistä kertaa kansallisvärejä, kun kansallisperintöä vaaliva Muinsuskaitse Selts (Muinaismuistoyhdistys) piti siellä joukkokokoontumisen vuonna 1988[51].

Uudelleen itsenäistyneessä Virossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Tartossa oli asukkaita 113 000,[52] mutta vuoteen 2000 mennessä se oli laskenut 101 000:een.[53] Itsenäisyyden aikana Tartto on joutunut kilpailemaan pääkaupunki Tallinnan kanssa. Uusi poliittis-taloudellinen järjestelmä toi mukanaan aluksi elintason laskun, työttömyyttä, sosiaalisia ongelmia ja kaupunkikuvan kurjistumista. Taloudellinen ja sosiaalinen tilanne on kuitenkin kehittynyt 2000-luvun alkuvuosikymmenillä hyvään suuntaan.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin päättävä elin on 49-jäseninen kaupunginvaltuusto eli linnavolikogu, jonka jäsenet valitaan kuntavaaleissa neljän vuoden kausiksi. Kaupunkia hallinnoi toimeenpanevana elimenä kaupunginhallitus eli linnavalitsus, johon kuuluu kaupunginjohtajan (linnapea) lisäksi viisi apulaiskaupunginjohtajaa (abilinnapea).[54]

Kaupunginvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kaupunginvaltuusto valittiin 4-vuotiselle kaudelleen Viron kunnallisvaaleissa 20. lokakuuta 2013. Vaalien myötä valtuustoryhmien (fraktsioonid) jakauma on seuraava:[55]

Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana on 16. huhtikuuta 2015 lähtien toiminut Vladimir Šokman (Keskustapuolue)[56]. Varapuheenjohtana vuoden 2013 vaaleista lähtien on ollut Triin Anette Kaasik (Reformipuolue)[57]. Puheenjohtajat muodostavat valtuustoryhmien johtajien kanssa valtuuston johtoelimen. Kaupunginvaltuuston työtä tukee ja asioita valmistelee yhdeksän lautakuntaa, joilla on oikeus tehdä aloitteita. Valtuuston päätäntävallassa ovat kaupungin tulo- ja menoarvio, lainat, varojen jakaminen hallintoalojen kesken, kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus jne.[58]

Kaupungin hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkia hallinnoi reformi- ja keskustapuolueiden muodostama kaupunginhallitus. Kaupunginjohtajana on toiminut huhtikuusta 2014 Urmas Klaas. Hänen apunaan toimii viisi apulaiskaupunginjohtajaa, jotka kukin vastaavat eri hallintoalojen toiminnasta. Lisäksi kaupunginjohtajan alaisuudessa työskentelee kaupunginsihteeri ja hänen johtamansa kaupunginkanslia. Hallituksen jäsenet ja vastuualueet ovat seuraavat:[59]

  • Urmas Klaas, kaupunginjohtaja: suhdetoiminta (tiedotus, markkinointi- ja matkailupalvelut, protokollaosasto), kaupunginsihteeri ja kaupunginkanslia (kirjanpito, henkilöstöasiat, oikeuspalvelut, sisäinen tarkastus, it-palvelut)
  • Jaan Õunapuu, apulaiskaupunginjohtaja: yrittäjyysasiat (rekisteröinti) ja taloustoimi (kirjanpito)
  • Tiia Teppan, apulaiskaupunginjohtaja: sivistystoimi ja kulttuuritoimi (kulttuuripalvelut, liikunta- ja nuorisoasiat)
  • Artjom Suvorov, apulaiskaupunginjohtaja: sosiaalitoimi ja terveydenhoito
  • Jarno Laur, apulaiskaupunginjohtaja: varainhallinta (katu- ja puisto-osasto, liikenneosasto, puhtaanapito) ja tilapalvelut (asunto- ja rakennuspalvelut)
  • Valvo Semilarski, apulaiskaupunginjohtaja: suunnittelu- ja maankäyttötoimi (kehittämispalvelut, kaupungin ja maankäytön suunnittelu, insinööripalvelut) ja rakennustoimi (arkkitehtuuripalvelut, rakennustarkastus, suojelukohteet)

Klaasin edeltäjä kaupunginjohtajana oli Urmas Kruuse, joka siirtyi Tarton kaupunginjohtajan tehtävistä terveys- ja työministeriksi Taavi Rõivasin hallitukseen[60].

Talous ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa sijaitsevasta yli 8 000 yrityksestä kolmannes toimii kaupan, palveluiden ja kiinteistönvälityksen alalla. Tartossa on kehittynyt huonekalu-, kone- ja tekstiiliteollisuus. Lisäksi elintarviketeollisuuden alalla toimii kaksi suuryritystä: A. Le Coq -juomatehdas[61] ja Salvest-säilyketehdas[62]. Tarttoon on sijoitettu myös useita valtakunnallisesti tärkeitä instituutioita yliopiston lisäksi, esimerkiksi Baltic Defence College, korkein oikeus, Viron opetus- ja tiedeministeriö sekä muun muassa Viron kansallismuseo ja Viron kirjallisuusmuseo.

Tartto on liikenteellinen solmukohta: sen kautta kulkee rautatie Tapaan, Valgaan ja Petseriin sekä TallinnanVõrun sekä JõhvinValgan kantatiet. Tartosta lähtee lisäksi tie Viljandin, Jõgevan ja Räpinan suuntiin.lähde? Tarton lentoasema sijaitsee Ülenurmen kunnassa[63].

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarton asukasluku ylitti ensimmäisen kerran 100 000 asukkaan rajan vuonna 1977. Ennen Neuvostoliiton hajoamista suoritetussa väestönlaskennassa väkiluku oli 113 977,[64] mutta väheni 1990-luvulla jatkuvasti, kunnes alkoi vuoden 2002 jälkeen vähitellen kasvaa.[53]

Tuoreimmat väkiluvut Tilastoviraston mukaan. 1.1.2016 alkaen laskentaperuste on muuttunut, siten että asuinpaikka on väestörekisterin ilmoittama.[65]

Vuosi 1840 [66] 1897 [37] 1934 [67] 1959 [52] 1970 [68] 1979 [69] 1989 [64] 2001 [53] 2006 [53] 2012 [53] 2013 [53] 2014 [53] 2015 [53] 2016 [53]
Väkiluku &&&&&&&&&&012309.&&&&0012 309 &&&&&&&&&&042308.&&&&0042 308 &&&&&&&&&&058876.&&&&0058 876 &&&&&&&&&&074263.&&&&0074 263 &&&&&&&&&&090459.&&&&0090 459 &&&&&&&&&0104518.&&&&00104 518 &&&&&&&&&0113977.&&&&00113 977 &&&&&&&&&0101207.&&&&00101 207 &&&&&&&&&0101740.&&&&00101 740 &&&&&&&&&&099558.&&&&0099 558 &&&&&&&&&&099518.&&&&0099 518 &&&&&&&&&&098449.&&&&0098 449 &&&&&&&&&&097332.&&&&0097 332 &&&&&&&&&&093687.&&&&0093 687

Viron muiden suurten kaupunkien tapaan Tartossakin on merkittävä venäjänkielinen vähemmistö. Tarton kaupungissa oli kaupungin oman tilaston mukaan 1.1.2015 asukkaita 97 079, joista virolaisia oli 79 %, venäläisiä 15 % ja muita 6 %.[1] Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan muut kansallisuudet olivat tarkemmin jaoteltuna: ukrainalaiset 0,9 prosenttia, suomalaiset 0,7 prosenttia ja valkovenäläiset 0,4 prosenttia.[70]

Matkailu ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartto oli neuvostoaikana melkein suljettu kaupunki,[71]. 1990-luvulta lähtien matkailu on Tartossa kuitenkin kasvanut jatkuvasti. Samalla kun kysyntä eli turistien määrä on kasvanut, on kehittynyt myös tarjonta, esimerkiksi majoituspalvelut. Vuonna 2010 Tartossa oli hotelliyöpymisiä noin 140 000, joista ulkomaalaisten osuus oli 47 prosenttia[72].

Toomemäen puisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toomemägi

Toomemägi on saanut nimensä mäelle rakennetuista Tarton tuomiokirkosta ja piispanlinnasta. Vuonna 1708 venäläiset tuhosivat alueelta lähes kaikki keskiaikaiset linnoitteet. Nykyisin paikka on Tarton omaleimaisin puisto, jota kaunistavat yliopiston maineikkaimmille opiskelijoilleen ja opettajilleen pystyttämät muistomerkit sekä puukujanteet.[73][74]

Tarton tuomiokirkko oli aikanaan koko Baltian merkittävimpiä goottilaistyylisiä tiilirakennuksia. Nykyään tiloissa toimii Tarton yliopiston museo. Tornit on kunnostettu näköalapaikaksi, jotka ovat yleisölle avoinna kesäkausina.[14][75] Raunioissa järjestetään kesäisin teatteriesityksiä ja konsertteja.

Tuomiokirkon vieressä on Kristjan Jaak Petersonin (1801–1822) patsas. Hän loi vironkielisen kirjallisuuden perustan.[76] Toinen muistomerkki Toomemäellä on K. E. von Baerin (1792–1876) patsas. Hän oli 1800-luvun monipuolisimpia luonnontieteilijöitä.[77]

Toomemäen lounaislaidalla sijaitsee Tarton tähtitorni (J. W. Krause, 1805)[78]. Lisäksi Toomemäellä on Vanha anatomianlaitos eli Vana anatoomikum (J. W. Krause, 1805),[79] korkeimman oikeuden rakennus[80] sekä vanha naistenklinikka[81].

Toomemäelle johtavien katujen yli on rakennettu kaksi siltaa: Enkelinsilta ja Pirunsilta. Vuonna 1816 valmistunut ja 1836 nykyiseen muotoon korjattu Enkelinsilta on suosittu nähtävyys.[82][83] Toomemäen toisella puolella sijaitseva vaatimattomampi Pirunsilta on rakennettu 1913 Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlien kunniaksi.[84]

Raatihuone ja Raatihuoneentori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen raatihuone on jo kolmas samalla paikalla. Se rakennettiin vuosina 1782–1786 arkkitehti J. H. B. Walterin suunnitelmien mukaan.[85]

Raatihuoneen edessä oleva Raatihuoneentori kapenee Emajokea kohti.[86] Torin yläpäässä on suutelevia opiskelijoita kuvaava suihkulähde Suudlevad tudengid[87]. Aukio päättyy etelässä Emajoen yli rakennettuun Kaarisiltaan, jonka paikalla oli toiseen maailmansotaan saakka Kivisilta[88].

Torin Emajoen-puoleisessa päässä on kiinnostava Tarton taidemuseon rakennus, Barclay de Tollyn talo eli niin sanottu vino talo (1793). Julkisivu on kallellaan vasemmalle, sillä sen oikea sivu on rakennettu vanhan kaupunginmuurin päälle ja vasen paalujen varaan.[89]

Yliopiston päärakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarton yliopiston toiminta keskeytyi sadaksi vuodeksi suuren Pohjan sodan alettua. Se avattiin uudelleen vuonna 1802, ja 1809 se sai uuden, J. W. Krausen suunnitteleman, empireklassistisen päärakennuksen. Päärakennuksen kauniissa juhlasalissa pidetään yliopiston tärkeimpiä tilaisuuksia ja konsertteja[90]. Rakennuksen vasemmassa siivessä toimii myös yliopiston taidemuseo,[91] ja yläkerrassa on vanha arestihuone[92]. Yliopistoon perustettiin vuonna 2006 humanistisen tiedekunnan viron ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen laitokselle suomen kielen ja kulttuurin professuuri.[93] Osasto toimii päärakennuksessa.

Päärakennuksen takana on yliopiston perustajan Kustaa II Aadolfin patsas. Patsas paljastettiin 1928, ja se poistettiin neuvostovallan aikana vuonna 1950. Vuonna 1992 valmistuneeseen uuteen muistomerkkiin saatiin tukea Ruotsista.[94] Kustaa II Aadolf allekirjoitti Tarton yliopiston perustamisasiakirjan sotaleirillä lähellä Nürnbergiä 30. kesäkuuta 1632[95].

Vanhankaupungin korttelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikaisia rakennelmia Tartossa on neljä, Jaanin eli Johanneksen kirkko, Tuomiokirkon rauniot, pätkä kaupunginmuuria ja katuverkosto[96]. Vanhimmat säilyneet rakennukset keskittyvät yliopiston päärakennuksesta pohjoiseen Jaaninkadun ympäristöön.

Johanneksen eli Jaanin kirkko on kunnostettu nykyaikana.

Johanneksen eli Jaanin kirkko rakennettiin todennäköisesti 1300-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, torni 1300-luvun jälkipuoliskolla. Kirkko on tunnettu terrakottaveistoksistaan, joita on alun perin ollut yli tuhat, ja niitä on edelleen jäljellä huomattava määrä. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön pitkällisten korjaustöiden jälkeen 2005. Kirkon tornissa on yleisölle avoin galleria ja näköalatasanne.[97]

Johanneksen kirkkoa vastapäätä sijaitsee Tampereen kaupungin Tampere Maja,[98] Tarton ystävyyskaupunki Tampereen kulttuuri- ja yhteistyökeskus, jossa on pieni hotelli ja galleria.[99] Tampere Majan rakennus on tyypillinen 1700-luvun loppupuolella rakennettu puinen porvaristalo. Tällaisia taloja Jaaninkadun varressa ovat myös Kaupunginmuseon porvariskotimuseo ja Uppsala Maja, joka Tampere Majan tapaan on ystävyyskaupungin eli Uppsalan varoilla kunnostettu hotelliksi[100][101].

Lutsunkadulla on lisäksi Tarton Lelumuseo[102] ja Antoniuksen käsityökillan talo, jossa voi käydä tutustumassa työpajojen toimintaan ja tehdä ostoksia. Killan pihalla pidetään myös konsertteja ja muita tapahtumia.[103] Lutsun teatteritalo Lutsunkadun yläpäässä sisältää viereisen lelumuseon lisätiloja[104].

Kasvitieteellinen puutarha ja kaupunginmuurin rauniot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopiston kasvitieteellinen puutarha on aivan kaupungin sydämessä. Se on perustettu 1803 ja sen pinta-ala on 3,5 ha. Puutarhassa kasvaa 10 000 eri kasvilajia.[105]

Tarton kaupunginmuuria rakennettiin todennäköisesti 1200-luvulta alkaen. Muuri oli kahden kilometrin pituinen. Siinä oli 27 tornia ja niissä yhdeksän porttia. Muurista on säilynyt kolme lyhyttä osaa. Vallihautaa on kunnostettu yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lammeksi.[106]

Tarton yliopiston kirjaston edessä on abstrakti patsas, jonka aiheena on Juri Lotman[107].

Tarton suomalaiskohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartossa on Tampere Majan lisäksi paljon Suomeen ja suomalaisiin liittyviä kohteita. Suomen Viron-instituutin tiloissa Viron kirjailijaliiton talossa on pieni kirjasto-lukusali ja galleria.[108] Kolmas kohde on Turun kaupungin infopiste (Ülikooli 1:n sisäpiha), jossa on Turku-infon lisäksi myös pieniä näyttelyitä.[109] Hotelli Pallaksen tiloissa on Suomen kunniakonsulaatti,[110] ja Viron inkerinsuomalaisten liiton toimisto, niin sanottu Inkerin talo, on osoitteessa Veski 35. Siellä voi arkisin käydä lounaalla, ja myös majoittuminen on mahdollista.[111]

Tampere Maja on tamperelaisen, suomalaisen ja tarttolaisen kulttuurin kohtaamispaikka.

Tartossa on myös joitakin suomalaisten arkkitehtien suunnittelemia rakennuksia. Tähtveren kaupunginosassa on Alvar Aallon varhainen työ, funktionalismia edustava Villa Tammekann (1932),[29] jossa on Turun yliopiston ja Tarton yliopiston yhteinen Granö-keskus.[112] Lähistöllä on Armas Lindgrenin ja Wivi Lönnin yhteistyönä suunnittelema ylioppilaskorporaatio Sakalan talo, joka edustaa tyyliltään hillittyä jugendia[113]. Lindgren suunnitteli myös Tarton vanhan Vanemuine-teatteritalon (valm. 1906), mutta se raunioitui toisen maailmansodan taisteluissa[45].

Lähellä korp! Sakalan taloa on myös Eesti Üliõpilaste Seltsin (Viron ylioppilasseuran) kansallisromanttinen tiilirakennus (Georg Hellat, valm. 1902). Talossa käytiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset rauhanneuvottelut ja solmittiin Tarton rauha 14. lokakuuta 1920.[114] Edelleen etelämpänä Riian maantiellä on Tarton merkittävin suomalaisarkkitehtuurin näyte, Paavalin eli Paulusen kirkko. Massiivisen tiilikirkon on suunnitellut Eliel Saarinen vuonna 1913, ja se valmistui lopullisesti 1919. Kirkon ulkoasusta on Saarisen tyyli helposti tunnistettavissa, ja se luokitellaan yhdeksi suomalaisen kansallisromantiikan merkkiteoksista. Kirkko paloi vuonna 1944, ja sodan jälkeen se korjattiin, mutta kirkkosali jaettiin niin, että vain osa siitä toimi kirkkona. Kirkon lähes kymmenen vuotta kestänyt entistäminen, korjaaminen ja laajentaminen valmistui syyskuussa 2015.[115]

Puutalokaupunginosat Karlova ja Supilinn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin Suomessa, Virossa on vielä runsaasti jäljellä laajoja puutaloalueita. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä oli suunnitelmia purkaa puutaloalueita. Paikallisten kaupunkisuunnittelijoiden vastarinnan vuoksi alueita ei purettu, mutta ne rapistuivat. Neuvostokauden jälkeen heikossa kunnossa olleet puutaloalueet ovatkin viime vuosina kohentuneet huomattavasti. Virolaiset ovat myös uskollisia perinteisille rakennustekniikoille, minkä vuoksi puutalojen kunnostuksessa on muodissa niin sanottu kestävä rakentaminen. Kaupunki palkitsee vuosittain parhaiten toteutettuja kunnostuskohteita.

Tarton keskustasta kaakkoon sijaitsevaa 400 puutalon Karlovan kaupunginosaa on kunnostettu uudelleen itsenäistymisen jälkeen.[96]. Se keskittyy Kalevin- ja Tähenkaduille sekä niiden välisille pienille poikkikaduille.

Tarto kuuluisimmaksi puutalokaupunginosaksi mainittu Supilinn (suom. ’keittokaupunki’) on saanut nimensä kasvisten mukaan nimetyistä kaduistaan. Se sijaitsee Emajoen varressa[116]keskustasta luoteeseen. Tyyliltään puutalot edustavat aikakautensa – 1900-luvun vaihteen ja 1900-luvun alun – tyylejä. Enimmäkseen ne ovat kaksikerroksisia ja suomalaisesta näkökulmasta puutaloiksi suuria. Useat ulkoisesti kivitalolta näyttävät kookkaat rakennukset ovat hirsirakenteisia ja rapattuja.

Myös keskustasta lounaaseen sijaitsevan Kastaninkadun varressa on joukko komeita viime vuosisadan alun puurakenteisia asuintaloja.[117]

Kansanlaulu- ja -tanssitapahtuma Europeade järjestettiin vuonna 2011 Tartossa. Yksi tapahtumapaikoista oli Tarton laululava Tähtveren asuinalueella.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartossa on 147 urheiluseuraa, joista nuorten seuroja on 60 ja niissä jäseniä 9 528. Urheiluhalleja on 35, stadioneita kuusi, sisäuimahalleja viisi.[118]

Tartossa toimii koripalloseura Tartu Ülikool/Rock, joka kuuluu Viron koripallon mestaruusliigaan, Baltian koripalloliigaan EuroChallengeen. Tartossa toimii myös Viron mestaruusliigan seura JK Tammeka Tartu.

Ammattilaisseura Dota 2:n joukkueen Team Secretin kapteeni Clement "Puppey" Ivanov, asuu Tartossa. Hän on voittanut ensimmäisen Internationalin.[119]

Vuoden 2017 suunnistuksen maailmanmestaruuskisat pidetään Tartossa.[120]

Tunnettuja tarttolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartolla on lukuisia ystävyyskaupunkeja eri puolilla Eurooppaa ja yksi Yhdysvalloissakin.[121] Suhteiden toimivuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Aktiivisimmat ja tiiviimmät suhteet Tartolla on Tampereen, Turun ja Uppsalan kanssa, joilla kaikilla on Tartossa myös omat edustustonsa.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tilastot 2014–2015, Tartu.ee viitattu 2.2.2017 (viroksi)
  2. a b Viron virallinen tilasto, hakusivu
  3. Tartu, Estlandia.de, viitattu 8.2.2017
  4. Tartto – Viron henkinen pääkaupunki, Anna.fi 19.6.2009
  5. Tartu linna maastikuline ülevaade, Miksike.ee viitattu 18.3.2017 (viroksi)
  6. Statistiline ülevaade Tartu 2013 Tartu linn. (viroksi) (Lähde Archive.orgissa vuodelta 2014)
  7. a b c Tartu (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969–1978. Dic.academic.ru. Viitattu 20.12.2013. (venäjäksi)
  8. a b c Tartu (Geografitšeskaja entsiklopedija -kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio, lähdeteokset vuosilta 2001, 2006 ja 2008) Viitattu 20.12.2013. (venäjäksi)
  9. a b c d e Tartu ajaloost, Tartu.ee viitattu 2.2.2017
  10. Bernotas s. 56
  11. Bernotas s. 68
  12. Bernotas s. 60
  13. Dome Church' ruins, Visit Tartu, viitattu 30.12.2016 (Archive.org)
  14. a b Towers of the Dome Cathedral, Tarton yliopisto, viitattu 30.12.2016
  15. a b The Jesuits arrive in Tartu, Histrodamus.ee, viitattu 7.2.2017 (vaatii Flashin käytön hyväksymisen) (englanniksi)
  16. Estonia divided between Sweden, Poland and Denmark, Estonica.org, viitattu 8.2.2017
  17. Mihkel Lees, Estonian education system 1990–2016, Estonian Ministry of Education and Research 2016, s. (s. 3 pdf) (englanniksi)
  18. a b Facts about the History of the University of Tartu, Tarton yliopisto, viitattu 7.2.2017 (englanniksi)
  19. B. G. Forseliuse selts, viitattu 23.12.2016 (viroksi)
  20. Deportations, a centuries-old terror mechanism, Estonian World Review, viitattu 8.2.2017
  21. Physics, Tarton yliopisto, viitattu 8.2.2017
  22. a b Tartu põhjasõja aastail, Tarton yliopisto, viitattu 16.2.2017 (viroksi)
  23. Vanaisa jättis Emajõe sillad meie teha, Tartu Postimees 26.11.2008, viitattu 25.2.2017
  24. Kivisild, Tartu.ee, viitattu 25.2.2017
  25. History of Tartu, Tarton kaupunki, viitattu 8.3.2017 (englanniksi)
  26. Population in counties and towns, 1881, Statistic in Estonia, viitattu 8.3.2017 (englanniksi)
  27. Population in counties and towns, 1897, Statistic in Estonia, viitattu 8.3.2017 (englanniksi)
  28. Eestimaa rongid, viitattu 21.2.2017
  29. a b c d Tartto - kaupunki tien ja vesitien varrella, Tuglas-seura, viitattu 16.2.2017
  30. Aktsiaselts Postimees ostis Eesti suurimat maakonnalehte Pärnu Postimees, Postimees.ee 5.6.1998, viitattu 20.2.2017
  31. Vanemuine selts, viitattu 20.2.2017
  32. Kreutzwaldi sajand, viitattu 20.2.2017
  33. Kreutzwaldi sajand, viitattu 20.2.2017
  34. Miina Härma, Kreutzwaldi sajand, viitattu 20.2.2017
  35. Zetterberg s. 497–502
  36. Julius Kuperjanov, Kultuur.ee, viitattu 22.2.2017
  37. a b Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g., Liftljandskaja gubernija (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897. Liivinmaan kuvernementti, kaupunki löytyy nimellä g. Jurjev (г. Юрьев)) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
  38. Kun Daavid löi Gojatin, Tuglas-seura, viitattu 18.2.2017
  39. Tarton rauhasta 90 vuotta, Yle.fi, uutiset 14.10.2010, viitattu 18.2.2017
  40. [http://www.tbilisi.vm.ee/estonia/history/aid-501 Soviet deportations from Estonia in 1940s, Viron suurlähetytystö Tbilisissä, 17.3.2009, viitattu 24.2.2017
  41. Zetterberg s. 641–643
  42. Zetterberg s. 648
  43. The holocaust in Estonia, Ajaloo Muuseum viitattu 28.2.2017
  44. Zetterberg s. 650–651
  45. a b Estonian architectural heritage destroyed in World War II, Estonica.org, viitattu 18.2.2017
  46. Kirsti Narinen, Tervetulopuhe. Suomen suurlähetystö, viitattu 18.2.2017
  47. Saatteeksi, Vuodet 1989-1998, Tampere-Tartto-seura, viitattu 18.2.2017
  48. Viron jättimäinen kansallismuseo aukeaa ensi viikolla, Yle.fi22.92016, viitattu 18.2.2017
  49. Letter of 40 Intellectuals, viitattu 3.2.2017 (englanniksi)
  50. Fosforiittisota vaikutti Viron itsenäistymiseen, Yle.fi uutiset, viitattu 3.2.2017
  51. Muinsuskaitseliikumine, Muinsuskatise.ee (viroksi)
  52. a b Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
  53. a b c d e f g h i Statistical Database: Population (PO0291: Population number, area and density by administrative unit or type of settlement, 1 January: Tartu city (Tietokantahaku Viron tilastokeskuksen tietokannasta) Statistics Estonia, Tallinn. Viitattu 2.5.2013. (englanniksi)
  54. Tartu linnavalitsus, viitattu 7.2.2017
  55. Tartu linn, Valimistulemus valdades ja linnades, viitattu 23.1.2017 (viroksi)
  56. Vladimir Šokmanin sivu, Tarton kaupungin sivusto, viitattu 2.2.2017
  57. Triin Anette Kaasikin cv, Tarton kaupungin sivusto, viitattu 2.2.2017
  58. Kaupunginvaltuusto Tarton kaupunki. Viitattu 28.7.2016. (viroksi) (Kaupunginvaltuusto Archive.orgissa versio 20.4.2015)
  59. Organisaatiokaavio Tartu.ee. Viitattu 28.7.2016. (Archive.org, sivun versio 12.6.2016)
  60. Urmas Kruuse Viron hallituksen sivustolla (Arkistoitu linkki) (englanniksi)
  61. A. le Coq, Estonian trade, viitattu 3.2.2017
  62. Salvesti ajalugu (vaadatud 11.01.2013)
  63. Tartu Airport, viitattu 17.2.2017 (viroksi) (englanniksi)
  64. a b Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
  65. Tilastoviraston tulostama sivu, jonne ei voi linkittää suoraan, vaan on tehtävä haku.
  66. Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii. (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Kaupunki löytyy nimellä Derpt (Дерпть) julkaisun sivulta 19/41 otsikon Liftljandskaja gubernija (Liivinmaan kuvernementti) yhteydestä.) Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
  67. Rahvastiku koostis ja korteriolud. 1. III 1934 Rahvaloenduse andmed, vihk II. (PDF) Riigi statistika keskbüroo. Tallinn, 1934.. Viitattu 3.5.2013. (viroksi)
  68. Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
  69. Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä.) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
  70. Päring Statistikaameti andmebaasist (viroksi)
  71. Tampereen Tartto-seura, viitattu 13.2.2017
  72. Sanna Tuurnas, Matkailun kehittämisen malleja maailmalta: Mistä puhutaan? Fire-tutkimusprojekti 25.4.2012, Vuoden 2010 lähde.
  73. Toomemägi Park, Visit Estonia, viitattu 1.2.2017
  74. History of Tartu, aikajana, Tartu.ee, viitattu 1.2.2017
  75. Tarton yliopiston museon tuomiokirkon tornit, Visit Estonia, viitattu 1.2.2017
  76. Kristjan Jaak Petersonin muistomerkki (viroksi), Kristjan Jaak Peterson, Tuglas-seura
  77. K. E. von Baerin muistomerkki (viroksi), K. E. v. Baerin elämäkerta (englanniksi)
  78. The History of the Old Observatorio, Tarton yliopisto (englanniksi)
  79. Tarton yliopiston museo, viitatu 5.1.2017
  80. Pilte Riigkohtust Viron korkein oikeus. Viitattu 1.2.2017. (viroksi)
  81. Tartu ülikool annab naistekliiiku sotsiaaltaduskonnale, Tartu.postimees.ee, viitattu 1.2.2017
  82. Tartto, Viro.fi, viitattu 1.2.2017
  83. Inglisild Viron kultuurimälestiste riiklikus registris, viitattu 1.2.2017 (viroksi)
  84. Kuradisild Viron kulttuurimuistojen rekisterissä, viitattu 1.2.2017 (viroksi)
  85. Tarton raatihuone, Visit Estonia, viitattu 27.12.2016
  86. Tartto, Viro.fi viitattu 17.1.2017
  87. Tartto on historiallinen kaupunkikohde, Viro.fi, viitattu 1.2.2017
  88. Stamps, Tartu Stone Bridge/ 133-08-1997, Eesti post 17.1.2017
  89. The Leaning House of Tartu (englanniksi)
  90. Kulttuuri kukoistaa yliopistokaupunki Tartossa, Turun Sanomat 12.4.2006, viitattu 1.2.2017
  91. Tarton yliopiston taidemuseo, Visit Tartu, viitattu 16.2.2017
  92. How did they build the university in Tartu, UT blog, 26.10.2016, University of Tartu (englanniksi)
  93. Suomen kielen ja kulttuurin professuuria juhlittiin Tarton yliopistossa, Suomen suurlähetystö 7.9.2006, viitattu 23.2.2006
  94. Gustav II Adolf -muistopatsas, Visittartu.com, viitattu 25.2.2017
  95. Tarton yliopiston historia, viitattu 25.2.2017 (viroksi)
  96. a b Matkalla Virossa Osa 2. Komea kartanokulttuuri Yle.fi. Viitattu 10.2.2017.
  97. Viron evankelis-luterilaisen kirkon Tarton Johanneksen kirkko (Jaani kirik), Visit Tartu, viitattu 11.2.2017
  98. Tarton infokeskus, Tampere-Tartto-seura, viitattu 13.2.2017
  99. Matkalla Virossa 7., viitattu 12.2.2017
  100. Uppsala maja, Visit Tartu
  101. Uppsala maja, viitattu 12.2.2017 (Archive.org)
  102. Tarton lelumuseo, viitattu 12.2.2017
  103. Antonius-courtyard, Visit Estonia, viitattu 12.2.2017
  104. Home of Theatre, Visit Estonia, viitattu 12.2.2017
  105. Kasvitieteellinen puutarha, Tarton yliopisto, viitattu 17.2.2017 (englanniksi)
  106. Bernotas s. 58 karttapiirros
  107. Monument to Juri Lotman, Visit Estonia, viitattu 2.2.2017
  108. Suomen Viron-instituutti Viitattu 15.2.2017.
  109. Turulle infopiste Tarttoon Turun Sanomat. 5.5.2007. Viitattu 15.2.2017.
  110. Suomi avasi Tarttoon kunniakonsulaatin Suomen Viron suurlähetystö. 16.6.2016. Viitattu 15.2.2017.
  111. Inkerinsuomalaisten liitto Inkeri.ee. Viitattu 15.2.2017.
  112. Granö-keskuksen kotisivu Granö-keskus,] Turun yliopisto, viitattut 17.2.2017
  113. Tartu konvendihoone, Sakala.ee, viitattu 17.2.2017
  114. Läkk, Ene. Eesti arhitektuuri esimene pääsuke. Eesti Ekspress, 18.9.2002. viitattu 21.2.2017 (Archive.org) (viroksi)
  115. Holmila, Paula: Tarton Paavalinkirkko on yksi Eliel Saarisen merkkitöistä. Betoni, 2016, nro 1, s. 38. Helsinki: Betoniteollisuus ry. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.11.2016.
  116. Raunistula ja Supilinn kohtaavat Tatossa, Turun Sanomat 6.6.2004, viitattu 13.2.2017
  117. Kastani tänava miljööväärtusega hoonestusala, Tartu.ee, viitattu 15.2.2017
  118. Tartu arvudes 2012, viitattu 21.3.2017 (englanniksi)
  119. International Teams Valve Corporation. Viitattu 21.3.2017. (englanniksi)
  120. Nokian Tyres World Orienteering Championships 2017woc2017, viitattu 21.3.2017 (englanniksi)
  121. Tartu sõpruslinnad, Tartu.ee, viitattu 18.2.2017

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Malle Salupere: Tuhandeaastane Tartu – Nooruse ja heade mõtete linn. Tartu Ülikooli Kirjastus, 2004. ISBN 9985-56-908-3.
  • Villem Raam (toim.): Eesti arhitektuur 4. Tartumaa, Jõgevamaa, Valgamaa, Võrumaa, Põlvamaa. Valgus. Valgus, 1999. ISBN 9985-68-050-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Tartto Wikimatkoissa