Tarton tuomiokirkko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tarton tuomiokirkko
Tartu toomkirik
Tarton tuomiokirkon rauniot.
Tarton tuomiokirkon rauniot.
Sijainti Toomemägi, Tartto, Viro
Koordinaatit 58°22′48.7″N, 26°42′54″E
Materiaali tiili
Tyylisuunta gotiikka
Avoinna yleisölle
2016
1.5.– 30.9.
ke–su klo 11.00 – 17.00
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Tarton tuomiokirkko, aiemmin Dorpatin tuomiokirkko, (Tartu toomkirik, , saks.: Dorpater Domkirche) on raunioitunut kirkko Virossa Tartossa. Se ei enää ole kirkollisessa käytössä. Sen torneissa on Tarton yliopiston museo. Se on ainoa keskiaikainen kaksitorninen kirkko Virossa. Kirkkoa rakennettiin pitkän ajan kuluessa, todennäköisesti 1200-luvulta ja 1500-luvun alkupuolle. Se tuhoutui Liivinmaan sodassa. Tornit avattiin matkailijoille 2005.[1]

Näkymä tornista raunioille.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tartossa Emajoen niemen mäellä Toomemäellä oli ollut virolaisten rakentama linnoitus, jonka saksalaiset tuhosivat 1224. Sen paikalle rakennettiin piispanlinna, castrum Tarbate, ja saman mäen toiselle nyppylälle tuli tuomiokirkko.[2][3]

Tarton hiippakunta oli perustettu 1200-luvun alussa,[2][3] ja ensimmäiset piispat olivat Hermann von Buxhöwden 1224–1248 ja Alexander 1263–1268.

Riian piispa Albert nimitti veljensä Hermannin[4] juuri perustetun hiippakunnan piispaksi[5]. Alexander on käyttänyt itsestään myös titteliä Karjalan piispa, mutta sen taustasta ei ole tietoa.[6]. Kun Riiasta tuli 1255 arkkihiippakunta, Tarton piispa jäi sen alaiseksi. Tarton piispalla oli myös maallinen valta, toisin kuin Tallinnan.[5]

Ensimmäisten piispojen aktiivisen toiminnan aikana alkoi Virossa myös kirkkojen rakentaminen. Kirjallisia merkintöjä Tarton tuomiokirkon rakentamisen alun ajankohdasta ei ole, mutta se on sijoitettu noin 1280-luvulle. Seurakunnista on mainintoja jo 1200-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.[5] Kuoriosa ja keskilaiva olivat käytössä ainakin 1299. Korkea kuori ja pääpilarit valmistuivat lopulliseen kokoonsa vasta 1470-luvulla. Myös kaksoistornit rakennettiin 1400-luvun jälkipuoliskolla. Tornien korkeus oli 66 metriä. Kirkko nimettiin Pietarille ja Paavalille. Kirkon ympärille tuli hautausmaa ja asuntoja. Kirkon ja linnan suojaksi rakennettiin muuri.[2][3] Vuoden 1300-tienoilla Tarttoon perustettiin dominikaaniluostari.[7]

Kirkko kärsi pahoja vaurioita 1500-luvulla Liivinmaan sodassa, ja sen holvit romahtivat 1600-luvun alussa. Tornit madallettiin 1763 keskilaivan korkuisiksi, ja rakennelma suunniteltiin tykkien alustaksi.[3]

Tarton tuomiokirkon korjaussunnitelma.
Johann Wilhelm Krause.

Kun Tarton yliopisto avattiin tauon jälkeen uudelleen 1800-luvun alussa, katedraalin kuori kunnostettiin 1806 yliopiston kirjastoksi. Kuori jaettiin kolmeksi kerrokseksi. Suunnitelman teki yliopiston saksalaissyntyinen arkkitehti Johann Wilhelm Krause. Kirkon keskiosa ja tornit jätettiin raunioiksi.[2][3] Sittemmin kirjasto muutti uuteen rakennukseen,[8] ja tilat siirtyivät yliopiston museon käyttöön (Tartu Ülikooli ajaloomuuseum).[2]

Torneista on näköala yli Toomemäen rinteen kaupunkiin. 1800-luvun lopulla pohjoiseen torniin asennettiin vesisäiliö huolehtimaan Toomemäellä olevien yliopiston rakennusten ja lähiseudun vedentarpeesta. Raunioiden tuhon estämiseksi on niiden konservointi aloitettu 2000-luvun alussa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Visit Tartu, viitattu 30.12.2016
  2. a b c d e f Towers of the Dome Cathedral, Tarton yliopisto, viitattu 30.12.2016
  3. a b c d e Dome Church' ruins, Visit Tartu, viitattu 30.12.2016 (Archive.org)
  4. Albert von Buxhövden The Buxhövden Family. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)
  5. a b c Estonica, viitattu 30.12.2016
  6. Excerpt from sources Arkistolinkki, Arkistoitu 27.9.2007}. Latinaksi. Hosted by the National Archive of Finland. Katso Arkistolaitos ja Diplomatarium Fennicum -valikosta.
  7. Estonica.org, History ca 1200-1558, viitattu 30.12.2016
  8. Heli Luik: Library Presentation 2016, viitattu 30.12.2016

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]