Koordinaatit: 60°N, 26°E

Suomenlahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomenlahti karttakuvassa.
Suomenlahti satelliittikuvassa.

Suomenlahti (viroksi Soome laht, ruots. Finska viken, ven. Финский залив) on Itämeren itäisin lahti Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosat kuuluvat Venäjälle. Suurimmat Suomenlahden rannikolla sijaitsevat kaupungit ovat Pietari, Helsinki ja Tallinna. Suomenlahdella sijaitsee useita merkittäviä satamia ja sen pohjassa sijaitsee Nordstream-maakaasuputki.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja suurin leveys 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijaitsevaan Rohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10–28 km:n levyiseksi Nevanlahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti.

Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari. Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80–100 metrin syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 metrin syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla Tallinnasta koilliseen. Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella.

Coriolis-ilmiöstä johtuen merivirrat virtaavat Suomenlahden etelärannikolla lännestä itään ja pohjoisrannikolla idästä länteen päin.[1] Pohjukassa Suomenlahteen laskee suuri Nevajoki. Sen vuoksi lahden vesi on makeampaa sen itä- kuin länsipäässä.

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahdella on kaksi kansallispuistoa, Itäisen Suomenlahden kansallispuisto ja Tammisaaren saariston kansallispuisto.[2] Viron rannikolla sijaitsee Lahemaan kansallispuisto.[3]

Suomenlahdelta kalastetaan seuraavia kalalajeja: ahven, hauki, kuha, lahna, lohi, made, meritaimen, särki, säyne, siika, silakka ja sorva.[2] Meritaimenen alamitta on 65 cm, kun se muualla Suomessa on 60 cm. Istutetut kalat on merkitty poistamalla niiltä rasvaevä, ja kaikki rasvaevälliset meritaimenet pitää vapauttaa.[4]

Ammattikalastajat pyytävät lohta, meritaimenta, siikaa, silakkaa ja kilohailia käyttäen troolia, rysää ja ajosiimaa.[1]

Vuonna 2005 arvioitiin Suomenlahdella elävän noin 900 harmaahyljettä ja joitakin satoja itämerennorppia. Norpista suurin osa elää Venäjän merialueella.[1]

Suomessa lintujen muutto keskittyy erityisesti Suomen- ja Pohjanlahden rannikkolinjoille. Suomenlahdelle sijoittuva arktisten vesilintujen ja hanhien muuttoreitti on kansainvälisestikin merkittävä.[5] Siperiaan muuttaa satoja tuhansia lintuja pitkin Suomenlahtea.[1]

Suomenlahdella pesivät monet saaristolinnut kuten kalatiirat, meriharakat, karikukot, punajalkaviklot, luotokirviset, kivitaskut ja västäräkit. Itäisen Suomenlahden ulkosaariston lajeja ovat ruokki, riskilä ja lapintiira. Harmaalokin ja merimetson kannat ovat kasvamassa.[1] Läntisen Suomenlahden saaristossa pesii myös paljon haahkoja.[6]

Suomenlahdella esiintyy monia uhanalaisia kasveja. Niiden elinvoimaisuutta uhkaavat rehevöityminen, umpeenkasvu ja perinnemaisemien häviäminen.[6]

Ympäristöongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsaina lauttamaisina leväkukintoina.

Suomenlahden rannalla on useita öljynjalostamoita, joihin on paljon tankkeriliikennettä. Yksirunkoisen aluksen säiliön puhkeaminen aiheuttaisi vakavan öljyvahingon.

Suomenlahdella kuljetetaan vuosittain öljyä 165 miljoonaa tonnia. Määrä on seitsemän kertaa niin suuri kuin 1990-luvulla. Kolmannes Venäjän öljystä kulkee Suomenlahden satamien kautta.[7]

Satamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ust-Lugan satama oli vuonna 2014 Venäjän toiseksi suurin rahtisatama, ja sen liikenne kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna yli 20 %. Myös Pietarin suursatama, Vysotskin satama ja Viipurin satama kasvattivat rahtimääriään. Sen sijaan Primorskin öljysataman liikennemäärä pieneni.[8]

Tallinna Sadaman satamissa käsitellään noin 90 % Viron tavaraliikenteestä.[9]

HaminaKotkan satama on Suomen suurin yleissatama, kun taas Helsingin Satama on vilkkain matkustajasatama ja lisäksi merkittävät rahtisatama. Sköldvikin satamassa kulkee öljytuotteita, Loviisassa hiiltä, puuta ja raakamalmeja. Hangossa laivataan autoja ja paperia. Kantvikin kautta kulkee hiiltä, sementtiä ja raakasokeria.[9] Tonnimäärillä mitaten HaminaKotka, Helsinki ja Sköldvik olivat Suomen neljän suurimman sataman joukossa toukokuussa 2015 (niiden väliin kolmanneksi kiilasi Rauma).[10]

Nord Stream -yhtiö on suunnitellut kahden nykyisen kaasuputken lisäksi kahden uuden putken vetämistä Suomenlahdelle.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristossa on hautaröykkiöitä, jotka ajoitetaan pronssi- ja rautakaudelle. Rantakallioille on rakennettu jatulintarhoiksi kutsuttuja kivilabyrinttejä, joiden rakentamisaikaa ei tiedetä. Saarten kallioihin on kaiverrettu laivojen nimiä ja muuta kirjoitusta.[1]

Suomenlinnan ja Svartholman merilinnoitukset rakennettiin alkujaan Ruotsin laivaston tukikohdiksi sekä Venäjän vastaisen rajan turvaksi.[12] Suomen autonomian aikana Venäjä linnoitti saaristoa ja rannikkoa lisää. Pietari Suuren merilinnoitus suunniteltiin suojaamaan Pietaria.[13]

Suomenlahti on yksi maailman suurimmista laivojen hautausmaista. Sinne on uponnut monia aluksia jota säilyvät hyvin alhaisen suolapitoisuuden (joka johtaa laivamatojen poissaoloon) sekä hapettomien syvänteiden ansiosta ja siksi, että alueella ei ole voimakkaita merivirtoja tai vuorovettä.[14][15]

Itsenäiset Suomi ja Viro sopivat Suomenlahden tykistösulun rakentamisesta 1930-luvulla.[16] Talvisodan merisotatoimet keskittyivät pääosin Suomenlahdelle.lähde? Toisessa maailmansodassa Suomenlahdella käytiin monia meritaisteluita. Elokuussa 1941 kun Neuvostoliitto evakuoi laivastoaan Tallinnasta Kronstadtiin, saksalaiset upottivat 15 sotalaivaa ja 43 kuljetusalusta.[17]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Itämerellä ei ollut taisteluita, mutta Venäjä, Englanti ja Saksa upottivat sinne kymmeniätuhansia miinoja.[18] Toisessa maailmansodassa Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto laskivat Suomenlahteen yhteensä noin 70 000 miinaa.[19]

Vuonna 1978 Pietarin edustalle alettiin rakentaa jättiläismäistä Pietarin tulvapatoa, jonka piti suojata kaupunkia tulvilta. Se valmistui 2011.[20]

Kesällä 2015 Venäjä kiinnostui jälleen Suomenlahden saarista ja alkoi raivata miinoja Suomenlahden ulkosaarista.[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Itäisen Suomenlahden kansallispuiston ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma Metsähallitus. Viitattu 5.8.2015.
  2. a b Suomenlahti Fishing Finland. Kalatalouden keskusliitto. Viitattu 10.7.2015.
  3. Viron rannikkoviiva Visit Estonia. Viitattu 6.8.2015.
  4. Taimen RKTL / Luke. Viitattu 10.7.2015.
  5. Toivanen, Tero & Metsänen, Timo & Lehtiniemi, Teemu: Lintujen päämuuttoreitit Suomessa 2014. Birdlife Suomi. Viitattu 10.7.2015.
  6. a b Tammisaaren ja Hangon itäisen saariston hoito- ja käyttösuunnitelma 2012. Metsähallitus ja Uudenmaan ELY-keskus. Viitattu 5.8.2015.
  7. Järkyttävä aikapommi tikittää Suomenlahdella - "Olemme olleet onnekkaita" 2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 10.7.2015.
  8. Throughput of Russian seaports (including Crimea) up 5.7% to 623.4 mln t in 2014 PortNews. Viitattu 5.8.2015.
  9. a b Kiiskinen, Lauri: RORO-alusten turvallisuus Suomenlahdella (s. 14-16) 2013. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Viitattu 5.8.2015.
  10. Ulkomaan meriliikenteen kuukausitilasto 5/2015. Liikennevirasto. Viitattu 5.8.2015.
  11. Suomenlahdelle harkitaan kahta uutta kaasuputkea 2012. Yle. Viitattu 6.8.2015.
  12. Linnat ja linnoitukset Rakennusperintö.fi. Viitattu 6.8.2015.
  13. Tallinnassa: Pietari Suuren merilinnoitus Lennusadam. Viitattu 6.8.2015.
  14. Itämeri on hylkyjen aarrekellari 2012. hs.fi. Viitattu 6.8.2015.
  15. Suomenlahden pohjasta löytyi useita kadonneita sota-aluksia – historia pian uusiksi? 2014. Yle. Viitattu 6.8.2015.
  16. Suomi ja Viro salaisessa sotilasyhteistyössä Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta 1999. Verkkouutiset. Viitattu 6.8.2015.
  17. http://www.feldgrau.com/baltsea.html
  18. Erik Wihtol: Merimiinoitteet Suomen vesillä talvisodassa ja Suomenlahdella vuonna 1941 1987. Tiede ja Ase. Viitattu 10.8.2015.
  19. Merimiinasodankäynti 2005. Rannikonpuolustaja. Viitattu 5.8.2015.
  20. Pietaria suojaava tulvapato valmistui yli 30 vuotta töiden käynnistymisestä 2011. Rakennuslehti. Viitattu 6.8.2015.
  21. IS: Venäjän armeija operoi Suomenlahden saarilla Kymen sanomat. Viitattu 6.8.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajanen, Kaisa & Soulanto, Marjo & Sikk, Erik (toim.): Suomenlahti. Alkumerestä nykymereksi. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus: Rakennusalan kustantajat: Kustantajat Sarmala, 2005. ISBN 951-664-151-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomenlahti.