Koordinaatit: 60°N, 26°E

Suomenlahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomenlahti karttakuvassa.
Suomenlahti satelliittikuvassa.

Suomenlahti (viroksi Soome laht, ruots. Finska viken, ven. Финский залив) on Itämeren itäisin lahti Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosat kuuluvat Venäjälle. Suurimmat Suomenlahden rannikolla sijaitsevat kaupungit ovat Pietari, Helsinki ja Tallinna. Venäjän tärkeimmät öljysatamat ovat Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympäristössä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja suurin leveys 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijaitsevaan Rohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10–28 km:n levyiseksi Nevanlahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti.

Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari. Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80–100 metrin syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 metrin syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla Tallinnasta koilliseen. Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella.

Coriolis-ilmiöstä johtuen merivirrat virtaavat Suomenlahden etelärannikolla lännestä itään ja pohjoisrannikolla idästä länteen päin.[1] Pohjukassa Suomenlahteen laskee suuri Nevajoki. Sen vuoksi lahden vesi on makeampaa sen itä- kuin länsipäässä.

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahdella on kaksi kansallispuistoa, Itäisen Suomenlahden kansallispuisto ja Tammisaaren saariston kansallispuisto.[2] Viron rannikolla sijaitsee Lahemaan kansallispuisto.

Suomenlahdelta kalastetaan seuraavia kalalajeja: ahven, hauki, kuha, lahna, lohi, made, meritaimen, särki, säyne, siika, silakka ja sorva.[2] Meritaimenen alamitta on 65 cm, kun se muualla Suomessa on 60 cm. Istutetut kalat on merkitty poistamalla niiltä rasvaevä, ja kaikki rasvaevälliset meritaimenet pitää vapauttaa.[3]

Suomessa lintujen muutto keskittyy erityisesti Suomen- ja Pohjanlahden rannikkolinjoille. Suomenlahdelle sijoittuva arktisten vesilintujen ja hanhien muuttoreitti on kansainvälisestikin merkittävä.[4]

Ympäristöongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsaina lauttamaisina leväkukintoina.

Suomenlahden rannalla on useita öljynjalostamoita, joihin on paljon tankkeriliikennettä. Yksirunkoisen aluksen säiliön puhkeaminen aiheuttaisi vakavan öljyvahingon.

Suomenlahdella kuljetetaan vuosittain öljyä 165 miljoonaa tonnia. Määrä on seitsemän kertaa niin suuri kuin 1990-luvulla. Kolmannes Venäjän öljystä kulkee Suomenlahden satamien kautta.[5]

Merkittävimpiä satamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa:

Venäjällä:

Virossa:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.metsa.fi
  2. a b Suomenlahti Fishing Finland. Kalatalouden keskusliitto. Viitattu 10.7.2015.
  3. Taimen RKTL / Luke. Viitattu 10.7.2015.
  4. Toivanen, Tero & Metsänen, Timo & Lehtiniemi, Teemu: Lintujen päämuuttoreitit Suomessa 2014. Birdlife Suomi. Viitattu 10.7.2015.
  5. Järkyttävä aikapommi tikittää Suomenlahdella - "Olemme olleet onnekkaita" 2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 10.7.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajanen, Kaisa & Soulanto, Marjo & Sikk, Erik (toim.): Suomenlahti. Alkumerestä nykymereksi. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus: Rakennusalan kustantajat: Kustantajat Sarmala, 2005. ISBN 951-664-151-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomenlahti.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.