Laukaanjoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laukaanjoki
Luga
Laukaanjoen valuma-alue
Laukaanjoen valuma-alue
Alkulähde Tjosovon suoalue
Laskupaikka Suomenlahti (Laukaansuu)
Maat Venäjä
Pituus 353 km
Alkulähteen korkeus 53 m
Virtaama 93 /s
Valuma-alue 13 200 km²

Laukaanjoki[1] (myös Laukaa, vatjaksi Laugaz, Laukaa jõtši,[2] ven. Лу́га, Luga) on joki Novgorodin ja Leningradin alueilla Venäjällä. Sen pituus on 353 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 13 200 neliökilometriä. Keskimääräinen virtaus 60 kilometrin päässä joen suusta on 93 kuutiometriä sekunnissa.[3] Keskijuoksulla leveys on 50–100 metriä ja joen suussa jopa 500 metriä[4].

Laukaanjoki Jaamassa.

Joki saa alkunsa Tjosovon suoalueelta ja laskee Suomenlahden Laukaanlahteen. Korkean veden aikaan se laskee Rosonajoen kautta myös Narvajoen suuhun. Joessa on jääpeite joulukuun alkupuolelta huhtikuun alkuun.[3] Tärkeimmät sivujoet ovat Ortesjoki, Jaštšera, Lemusajoki, Saba ja Ruutainjoki[4].

Laukaanjoki on osittain purjehduskelpoinen yhteensä 173 kilometrin pituudelta[3]. Pisin liikennöitävä osuus sijaitsee Tolmatšovon taajaman ja Lugan piirin Hilokin kylän välillä[4]. Joen varrella sijaitsevat Lugan ja Jaaman kaupungit,[3] Laukaansuun taajama sekä muun muassa Suuren-Lutskan, Haavikon, Kukkosin, Narvusin ja Joenperän kylät. Jaamassa on vesivoimalaitos[4]. Laukaansuun taajamasta on suunniteltu kehitettävän vuoteen 2017 mennessä 24,5 tuhannelle ja 2025 mennessä jopa 34,5 tuhannelle asukkaalle mitoitettu, paljolti Ust-Lugan satamaa palveleva kaupunki.[5]

Joen nimi on itämerensuomalaista perua[4]. Sen alajuoksulla on ollut inkerinsuomalaista, inkerois- ja vatjalaisasutusta[6]. Jaaman ympäristössä oli 1700-luvulla perustettuja saksalaisia siirtokuntia[7].

Keskiajalla Laukaanjoki oli Novgorodin Itämereen yhdistänyt tärkeä liikenneväylä[4]. 1600-luvulla sen keskijuoksu toimi Ruotsille kuuluneen Inkerinmaan rajana[8]. Heinä-elokuussa 1941 joella oli tärkeä puolustuslinja, joka hidasti saksalaisten etenemistä kohti Leningradia[4].

Jaaman lähellä sijaitsevan Fosforit-lannoitetehtaan jätealueelta Laukaanjokeen valuva fosfori oli vuosikausia, alkuvuoteen 2012 asti yksi Suomenlahden pahimpia saastuttajia.[9] Asian noustua laajempaan tietoisuuteen lannoitetehdas on sittemmin pyrkinyt estämään kaivosjätevuorista valuneet fosforipäästöt padoilla ja valumavesien osittaisella puhdistuksella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kotimaisten kielten keskus: Venäjän Lugajoki on Laukaanjoki Viitattu 30.1.2012.
  2. Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas Viitattu 21.1.2012.
  3. a b c d Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 15, s. 44. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1974.
  4. a b c d e f g Kultura Leningradskoi oblasti: Luga Viitattu 21.1.2012. (venäjäksi)
  5. Urban development ust-luga.ru. Viitattu 27.9.2012. (englanniksi)
  6. P. v. Koeppen: Ethnographische Karte des St. Petersburgischen Gouvernements. Moskva: Akademie der Wissenschaften zu St. Petersburg, 1849.
  7. Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Jamburg (gorod). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  8. Uusi tietosanakirja, 12. osa, s. 231. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1963.
  9. Venäläiseltä lannoitetehtaalta jättipäästöt Suomenlahteen Helsingin Sanomat. 21.1.2012. Viitattu 20.1.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]