Pietari Suuren merilinnoitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pietari Suuren merilinnoitus Riianlahdelta Suomenlahdelle.

Pietari Suuren merilinnoitus tai Tallinnan–Porkkalan linnoitettu puolustusasema oli 1900-luvun alussa suunnitellun Venäjän keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria vihollisen maihinnousulta suojaava meripuolustusjärjestelmä.

Pietari Suuren merilinnoituksen rakennustyömaalla työskentelevistä n. 10 000 rakentajasta pääosa oli suomalaisia. Kun ryhdyttiin rakentamaan kenttälinnoituksia v. 1915 jouduttiin väkeä ottamaan työmaille pakko-otoilla, jotka perustuivat venäläiseen sotatilalakiin.[1]

Työvoimapulaa helpottamaan tuotiin lisäksi elokuussa vuonna 1916 Helsingin seudulle Suomeen 2 100 työntekijää Venäjältä. Pakkotyöhön tuodut rakentajat olivat tataareja, kirgiisejä[2] ja aasialaisia, todennäköisesti sotavankeja. Suomalaiset puhuivat kiinalaisista ja hunghuuseista.[3] Heitä käytettiin pääasiassa metsätöihin Espoossa ja Sipoossa. [4]

Linnoituksen raunioita Virossa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän tarve Suomenlahden rannikkopuolustuksen dramaattiselle vahvistamiselle seurasi Tsushiman meritaistelusta 1905, jossa merkittävä osa sen Itämeren laivastosta upposi. Nopein ja halvin tapa Pietarin suojaamiseksi oli uuden laivaston rakentamisen sijaan rannikkotykistö. Ajatus puolustusasemien rakentamisesta esitettiin ensimmäisen kerran 1907. Keisari Nikolai II hyväksyi suunnitelmat 5. heinäkuuta 1912, jonka jälkeen rakennustöiden oli määrä alkaa. Suunnitelma puolustusjärjestelyiksi tunnettiin merivoimien Itämeren suunnitelmana eurooppalaisen sodan varalta (ven. План морских сил Балтийского моря на случай европейской войны) [5]

Puolustusjärjestelmän linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusjärjestelmä käsitti useita kehiä.

Sisin kehä Pietarista katsottuna oli Suomenlahden keskellä kaupungin edustalla oleva merilinnoitussaari Kronstadt sekä Viipurin maa- ja merilinnoitusasemat, joiden tehtävänä oli varmistaa, ettei Kronstadtin linjaa pystytä kiertämään pohjoisesta Viipurinlahdelle tehtävällä maihinnousulla.

Seuraava puolustuslinja oli KotkanKurkolanniemen-Merikülan (Viron mantereella) tasolla, ja kulki Suomenlahden saarien kautta.

Kolmas linja kulki TallinnanPorkkalan tasolla. Suunnitelman mukaan Porkkalaan sekä Tallinnan rannikolle oli rakennettava järeitä rannikkotykkejä sekä Tallinnaan perustettava laivastotukikohta. Paikka valittiin, koska se oli Suomenlahden kapein kohta. Mäkiluodon ja Naissaaren väli on vain 36 kilometriä, kun järeiden rannikkotykkien kantama oli tuolloin noin 25 kilometriä. Näin Suomenlahdella kulkeva osasto olisi joutunut ristituleen.

Neljäs linja käsitti Tahkunan (Hiidenmaalla)– Dirhamin (ruots. Derhamn - Viron mantereella)-Hankoniemen tason. Lisäksi venäläiset vahvistivat rannikkotykistöä sen länsipuolella Saarenmaalla ja Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalle sijoitettiin rannikkotykistöä suojaamaan Maarianhaminaa sekä valvomaan Pohjanlahden meriliikennettä ja Suomenlahdelta tulevaa liikennettä. Krimin sodan jälkeen demilitarisoidulle Ahvenanmaalle sijoitettiin kolme lentoveneasemaa ja yksi lentoveneiden tukiasema sekä rannikkopatteri 71.

Alkuperäisten venäläisten suunnitelmien mukaista linnoitusten valmistumista hidasti ensimmäinen maailmansota. Rakennelmat olivat vain osittain valmiit, kun Suomi ja Viro itsenäistyivät lokakuun vallankumouksen jälkeen.

Tallinnan–Porkkalan raskaat ja järeät patterit 1. syyskuuta 1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietari Suuren merilinnoituksen rannikkotykistöä vuodelta 1916.

Järeimmät 356 mm/52 -tykkien vm. 1913 muodostamat patterit olivat tällöin vielä pahasti kesken.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomenlahden tykistösulku Suomenlahden samaan kohtaan keskittynyt 1930-luvulla rakennettu Suomen ja Viron rannikkopuolustusten yhteistyöhön perustunut sulkujärjestelmä. Sulun tarkoituksena oli estää Neuvostoliiton laivastoa liikkumasta Suomenlahden pohjukasta länteen ja samalla mahdollistaa maihinnousu Viron tai Suomen rannikolle. Tässä tarkoituksessa Suomenlahti suunniteltiin suljettavaksi merimiinakentillä ja rannikkotykistön tykkitulella.
  • Krepost Sveaborg Helsinkiä ja kaupunkiin sijoitettua laivastoasemaa suojaava ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Linnoitustyöt www.novision.fi. Viitattu 27.2.2021.
  2. Linnoitustyöt www.novision.fi. Viitattu 27.2.2021.
  3. Ensimmäisen maailmansodan linnoitustyöt yle.fi. Viitattu 27.2.2021.
  4. Linnoitustyöt www.novision.fi. Viitattu 27.2.2021.
  5. http://militera.lib.ru/tw/denisov_perechnev/07.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]