Hankoniemi
Hankoniemi (ruots. Hangö udd) on niemimaa Manner-Suomen lounaiskolkassa, Suomenlahden rannikon länsipäässä. Niemen kärkiosasta noin 20 kilometriä kuuluu Hangon kaupunkiin, tyviosa puolestaan Raaseporiin.
Hankoniemen lounaiskärjessä Tulliniemessä on Suomen mantereen eteläisin kohta. Hankoniemeä pidetään myös Suomenlahden, Saaristomeren ja Pohjois-Itämeren rajakohtana.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hankoniemeä on käytetty satamana ainakin 1200-luvulta alkaen.[3]
Hankoniemen sijainti on tärkeä Suomenlahden sotilaallisen hallinnan takia. Ensimmäisiä linnoituksia niemelle rakensivat ruotsalaiset vuonna 1656. Linnoitustahti kiihtyi vuosina 1790–1807, kun Venäjän uhka koettiin voimakkaammaksi. Suomen sodassa 1808–1809 Hankoniemen varuskunnan sotilaat komennettiin Viaporin suojaksi, ja venäläiset miehittivät linnoituksen ilman taisteluita.
Krimin sodassa venäläiset puolustajat räjäyttivät perääntyessään linnoituksen itse. 1900-luvun alussa Hankoniemen linnoitusta taas kohennettiin Pietarin suojaksi.
Hankoniemen sijainti ja muoto pitkänä Itämereen työntyvänä sormena mahdollisti talvimerenkulun vielä, kun maan muut satamat olivat jäiden vuoksi suljettuina. Tämän vuoksi niemelle rakennettiin vuosina 1871–1873 suuri satama ja sinne pääradasta Hyvinkäällä erkaneva rautatie. Vuonna 1874 niemen kärkeen, sataman ympärille perustettiin Hangon kaupunki.
Talvisodassa Hankoa pommitettiin raskaasti. Sodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa 1940 Hankoniemi oli luovutettava 30 vuodeksi Neuvostoliitolle, joka linnoitti alueen. Jatkosodassa alueella taisteltiin verisesti. Viimeiset neuvostojoukot vetäytyivät Hankoniemeltä 2. joulukuuta 1941. Virallisesti Neuvostoliitto luopui ennenaikaisesti vuokraoikeudestaan Hangon vuokra-alueeseen jatkosodan lopettaneessa Moskovan välirauhassa 1944.[4]
Hangon kaupunkiin kuului 1970-luvulle saakka vain varsinainen kaupunkialue satamineen ja lähisaarineen. Muu osa niemeä oli jaettuna Bromarvin, Tenholan ja Tammisaaren maalaiskunnan kesken. Vuoden 1977 alussa Bromarv liitettiin pääosin Tenholaan, mutta lähimpänä Hankoa sijainnut osa samoin kuin Tenholaan kuulunut Lappohja ja Tammisaaren maalaiskunnan Tvärminne Hankoon. Samalla muu Tammisaaren maalaiskunta liitettiin Tammisaareen, johon vuonna 1993 liitettiin myös Tenhola. Vuoden 2009 alusta lähtien Tammisaari on ollut osa Raaseporin kaupunkia.
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hankoniemi on osa Ensimmäistä Salpausselkää, ja sen maaperä on karu yhdistelmä kalliota, moreenia ja hiekkakankaita.[5] Niemen rannoilla on hiekkadyynejä.[6]
Kasvi- ja eläinlajistoltaan niemi on Suomessa poikkeuksellisen monimuotoinen; Suomen uhanalaisista lajeista tavataan Hankoniemellä 15 prosenttia.[5] Monimuotoisuuteen vaikuttavat leuto ilmasto, maaperän kalkkipitoisuus ja laivojen painolastin mukana tulleet erikoiset kasvilajit.[5][7] Hankoniemelle saapuvat kevään ensimmäiset muuttolinnut, ja niemellä havaitaan vuosittain noin 270 lintulajia.[7]
Niemen kaakkoiskulmassa on Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellinen asema. Niemen läntisimmässä kärjessä sijaitsee Uddskatanin luonnonsuojelualue.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Merisääennusteiden ja -varoitusten aluejako Ilmatieteen laitos. Viitattu 11.6.2009.
- ↑ Itämeren osat Itämeriportaali. 5.3.2008. Arkistoitu 23.7.2009. Viitattu 11.6.2009.
- ↑ Hangon kaupungin matkailusivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luontoon.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Tvärminnen eläintieteellinen asema Helsingin yliopisto. Arkistoitu 6.10.2009. Viitattu 11.6.2009.
- ↑ Tuulikerrostumat Ymparisto.fi. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.6.2009.
- ↑ a b Luonto lähelläsi Hangon kaupunki. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 11.6.2009.