Kuusamo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Kuusamo on myös Dannyn albumi.
Kuusamo
Guossán
Kuusamo.vaakuna.svg Kuusamo.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

www.kuusamo.fi
Sijainti 65°58′00″N, 29°11′00″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Koillismaan seutukunta
Perustettu 1868
– kaupungiksi 2000
Kokonaispinta-ala 5 809,00 km²
10:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 4 977,86 km²
– sisävesi 831,14 km²
Väkiluku 15 980
72:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 3,21 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,1 %
– 15–64-v. 63,0 %
– yli 64-v. 20,9 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,6 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,2 %
Kunnallisvero 19,50 %
229:nneksi suurin 2013 [4]
Kaupunginjohtaja Timo Halonen
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • Vihr.
 • Vas.

25
5
5
3
3
2

Kuusamo (pohjoissaameksi Guossán) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Koillismaalla. Kuusamon kunta perustettiin vuonna 1868 ja kaupunki Kuusamo on ollut vuoden 2000 alusta alkaen. Kuusamo on Koillis-Suomen talousalueen keskus. Kuusamon naapurikuntia ovat Posio, Salla, Suomussalmi ja Taivalkoski. Rukan hiihtokeskus sijaitsee Kuusamossa. Kuusamossa sijaitsee myös lentoasema, johon on matkaa Kuusamon keskustasta 6 km.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamossa on ollut asutusta jo kivikaudella. Siitä on löytynyt runsaasti merkkejä ajalta 20003000 eaa.. Kivikautista esineistöä on löydetty mm. Ahvensalmelta sekä Poussunjärven ja Verkkosalmen rannoilta. Rautakauden aikaista esineistöä edustavat mm. Suolijärven rannalta löydetyt kuparisoljet ja hopeisen kaularenkaan kappaleet.[6]

Keskiajalta 1800-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaan Kuusamo lueteltiin Kemin Lappiin. Seudulla sijaitsi Kemin Lapin kaksi eteläisintä saamelaiskylää, Kitkan kylä Kitkajärven pohjoisrannalla nykyisen Posion kunnan alueella ja Maanselän kylä Kuusamojärven pohjoisrannalla. Muut Kemin Lapin kylät olivat Sodankylä, Sompio, Kittilä, Kuolajärvi ja Inari. Kemin Lapin saamelaiset olivat yleensä metsästeleviä ja kalastelevia puolipaimentolaisia, jotka omistivat myös jossain määrin porokarjaa. Kuusamon alueella asustaneet saamelaiset hankkivat elantonsa kuitenkin pääasiassa villipeurojen pyynnillä ja kalastuksella.[6]

Kuusamon kantakaupunkia.

1670-luvulla Kuusamoon saapui väestöä Kainuusta, Sotkamon, Paltamon ja Pudasjärven ja Iin pitäjistä sekä lännestä Tornio- ja Kemijoenvarresta. Saamelaiset haastoivat uudisasuttajia käräjille luvattomasta tunkeutumisesta alueilleen, mutta uudisasuttajien poikkeuksellisen suuri määrä - vuonna 1685 jo lähes 200 henkeä - merkitsi ettei oikeuslaitoksella ollut käytännön mahdollisuuksia paljonkaan puuttua tapahtuneeseen.[7] Uudisasukkaiden muutto Kuusamon alueelle johti saamelaiskulttuurin nopeaan tuhoutumiseen. Pastori Laguksen antamien tietojen perusteella 1713 Kuusamossa asui 79 uudisasukas- ja 10 saamelaisperhettä, mutta 1760-luvulla koko Kuusamon alueella ei ollut enää ainuttakaan saamelaista. Saamelaisasutuksesta kertovat yhä mm. hautapaikat, asumusten jäännökset tulisijoineen ja noitarummut sekä nykypäiviin asti säilynyt rikas saamenkielinen paikannimistö. Uudisasukkaiden mukana maanviljely nousi vähitellen tärkeimmäksi elinkeinoksi. Maatalouden ohella harjoitettiin poronhoitoa ja tervanpolttoa. Asumukset jouduttiin usein pystyttämään tietämättömien taipaleiden taakse ja ainoana kulkuvälineenä oli pitkä sulavaliikkeinen vene ja metsissä poro.[6]

Omaksi seurakunnakseen Kuusamo erotettiin Kemin Lapista 1675 ja ensimmäisen kirkkonsa se sai viisi vuotta myöhemmin. Kuusamon ensimmäinen kirkkoherra oli Gabriel Tuderus. Kuusamon emäseurakunta ulottui tuolloin Iijoen latvoilta Inarin Lappiin. Vuonna 1747 erotettiin Sodankylä omaksi seurakunnaksi sekä samana vuonna erosi Inari sekä edelleen 1776 Kuolajärven pitäjä. Pääosin Kuusamon länsiosasta muodostettu Posion kunta alkoi toimia vuoden 1926 alussa.[6]

Kuusamon kirkko

Pitäjän asukasluku oli 1718 vain 615, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin jo yli tuhat. Korkea kuolleisuus verotti väestöä kuitenkin 1780-luvun alussa. Väestönkato johtui neljästä perättäisestä katovuodesta ja niitä seuranneesta isorokkoepidemiasta. Korkean syntyvyyden ansiosta väkiluku lisääntyi kuitenkin niin, että vuosisadan vaihteessa se oli yli 3000. Vuodet 1800 ja 1802 olivat pahoja katovuosia ja kuolleisuus ylti tuolloin 40%. Vuonna 1880 oli asukasluku kohonnut 6750 ja 1900 asukkaita oli jo 9813. Väkiluku väheni 1920-luvulla, jolloin alueliitokset Posioon toteutuivat. Kuusamon kehitykseen on vaikuttanut erityisesti sen asema Venäjän rajanaapurina. Naapuruudesta on ollut pitäjän asukkaille sekä hyötyä että haittaa. Usein syntyi kahnausta kuusamolaisten poromiesten ja vienankarjalaisten rajatonpoikien kesken, jotka ampuivat rajan yli menneitä kuusamolaisten poroja. Rajanaapuruudesta koitunut hyöty oli kuitenkin suurempi, sillä Kuusamon alue oli Vienanmeren ja Pohjanlahden välisen kaupan risteyspaikka. Kuusamossa toimi 1700- ja 1800-luvulla useita huomattavia kauppiastalonpoikia, jotka ostivat poroja, turkiksia, lintuja ja kalaa Vienanmeren kauppapaikoista, Vienan Kemistä, Kieretistä ja Knäsöistä ja myivät niitä Pohjanlahden kauppapaikkoihin Rovaniemelle, Tornioon, Iihin ja Ouluun. Tärkeitä kauppa-artikkeleita olivat myös vilja, hamppu ja pellava. Kauppatiet kulkivat Kuusamosta aina Ruijan rannikolle saakka. Myös eräät raha- ja hopealöydöt osoittavat Kuusamon olleen jo 1100- ja 1300-luvulla yksi Novgorodin kaukokaupan etappipaikkoja.[6]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maailmansota merkitsi vakavaa iskua elinkeinoelämälle, sillä rajan sulkeuduttua pitäjä menetti kaupanvälittäjän asemansa. Samoin menetettiin tukkisavotat ja muut työmahdollisuudet rajan takana. Toinen maailmansota oli niinikään tuhoisa pitäjälle, sillä sodassa kaatui yli 500 kuusamolaista. Suurin osa pitäjät hävitettiin saksalaisten vetäytyessä pohjoiseen. Kuusamon asukasluku kasvoi tasaisesti aina 1960-luvun lopulle, jolloin se kääntyi laskuun. 1980-luvulla väkiluku alkoi jälleen kasvaa.[6]

Aluemuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamon itäosa (noin 1 700 km²) luovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940, vallattiin takaisin 1941 ja luovutettiin uudelleen 1944. Syksyllä 1944 aikana Itä-Karjalasta Kiestingin suunnasta vetäytyneet saksalaiset sotajoukot tuhosivat, pääosin polttamalla, Kuusamon asutuksen. Kirkonkylän osalta tuho oli melkein täydellinen, vain muutaman rakennuksen jäädessä pystyyn. Nämäkin tosin pahoin vaurioituneina. Venäläiset joukot, jotka saksalaisten vetäytymisen jälkeen rauhansopimusta rikkoen miehittivät Kuusamon, rakensivat Kirkkokedon alueelle joukoilleen ”korsukaupungin”. Myöhemmin vetäytyessään alueelta puna-armeija täydensi Kuusamon tuhoa rikkomalla ja varastamalla suomalaisten yksityisomaisuutta, sekä tuhosivat räjäyttämällä kaikki Salpa-linjan teräsbetonibunkkerit. Kun rauhanteon aika tuli, liitettiin kunnan viljamimmat, vauraimmat ja matkailunähtävyyksinä arvokkaimat kylät Paanajärvi ja Tavajärvi Neuvostoliitolle.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluetta alettiin kutsua Kuusamoksi 1690-luvun alussa Kuusamojärven mukaan. Ei ole varmaa tietoa, mistä järvi on saanut nimensä, mutta Kuusamon entinen apulaispappi Elias Lagus (1741–1819) katsoi sen olevan saamelaista alkuperää ja tarkoittavan kuusimaata. Nimen taustalla voisi olla myös kuusama eli lehtokuusama, joka oletettavasti on kasvanut Kuusamojärven rannalla.[6]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kuusamon väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
17 200
1985
  
17 923
1990
  
18 126
1995
  
18 687
2000
  
17 729
2005
  
17 113
2010
  
16 492
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamon luonto on pinnanmuodoiltaan ja kasvillisuudeltaan hyvin omaleimainen. Lapin eteläpuolella Kuusamon ylänkö on ainoa seutu, missä maanpinnan korkeusvaihtelut ovat yli 200 m. Tyypillisiä ovat myös kanjonilaaksot, joissa kosket ja könkäät kuohuvat vielä vapaina.[6]

Kallioperä ja tunturit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallioperältään Etelä-Kuusamo kuuluu ns. Itä-Suomen graniitti-gneissialueeseen, joka on iältään maapallon vanhimpia. Se on ehtinyt kulua lähes tasaiseksi, loivat vaarat ovatkin tyypillisiä Etelä-Kuusamolle. Pohjois-Kuusamon kallioperä kuuluu noin miljardi vuotta nuorempaan ns. Karjalaiseen liuskevyöhykkeeseen. Tästä vuoristosta ovat kertomassa mm. monet yksittäiset jäännösvuoret, joiden, laet ovat jääneet ympäristöään korkeammalle. Poimuvuoriston liuskekivien yhteydessä on paljon runsaskalkkisia karbonaattikiviä. Kuusamon ylänkö sijaitsee kauttaaltaan yli 200 m merenpinnan yläpuolella. Yli 300 m korkeuteen yltäviä lakia on useita kymmeniä ja näistä 15 tavoittaa 400 m korkeuden. Mahtavimman tunturijakson (Rukatunturin-Valtavaara) lounaispää on 25 km kirkonkylän pohjoispuolella. Eteläisin tähän kuuluva laki on Pyhätunturi (460 m), jota myös Pyhävaaraksi kutsutaan, jonka jälkeen seuraavat itse Ruka (490 m), Valtavaara (492 m) ja pohjoisimpana jyrkkäpahtainen Konttainen (437 m). Idässä lähellä valtakunnan rajaa kohoaa Kuntivaara (481 m). Kunnan etelä- ja keskiosan korkeimpia huippuja ovat Yli-Kitkan itäpuolinen Naatikkavaara (432 m), n. 10 km kirkonkylän eteläpuolella oleva Salmivaara ja sen itäpuolella vesireittien välissä Mustavaara sekä Marjovaara. Marjovaarasta kaakkoon on yli 10 km. pitkä vaarajakso, jonka korkein huippu on Iivaara (469 m).[6] [9]

Yleisin maalaji on moreeni. Paljaita kalliopintoja on pääasiassa tuntureiden rinteillä ja kanjoneissa. Moreenista muodostuneet, mannerjäätikön liikesuunnan mukaiset drumliiniharjanteet antavat pinnanmuodoille länsiluode-itäkaakkosuunteisen yleisleiman. Kuusamossa näitä drumliinimaisemia on vanhastaan kutsuttu selkämaiksi eli selännemaisemiksi. Maiseman juovikkuuden vuoksi puhutaan täällä poikkimaiseen tai pitkinmaiseen kulkemisesta.[6]

Paikoin Kuusamossa on myös mannerjäätikön virranneiden sulavesien lajittelemaa ainesta, soraa ja hiekkaa. Lajittuneita maalajeja on etenkin harjujaksojen yhteydessä. Laajin harjujakso kulkee Joukamojärven pohjoispuolelta Kuusamon kirkonkylän kautta Vasaperän-Haatajan seutuville ja sieltä edelleen Yli-Kitkan ja Livojärven välisen kannaksen kautta Korojoen latvoille. Toinen huomattava harjujakso sivuaa Kuusamoa Etelässä Suomussalmen jaTaivalkosken rajamailla. Siellä täällä maastossa on myös tuulen lajittelemaa ja kuljettamaa lentohiekkaa. Kasvillisuus on sitonut nämä muinaiset hiekkakinokset, dyynit jo vuosituhansia sitten. Kuusamon meijerin ympäristö kirkonkylän pohjoispuolella on tyypillistä tuulen kerrostamaa kukkulamaastoa.[6]

Vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamoa halkoo vedenjakaja, joka erottaa Vienanmereen ja Pohjanlahteen laskevat vedet. Pohjois-Kuusamon järvet laskevat vetensä itään Venäjän puolelle Oulanka- ja Pistojokia myöten. Etelä-Kuusamon vedet puolestaan laskevat etelään Iijoen vesistöön. Sallan puoleleta alkunsa saava Oulankajoki virtaa halki Oulangan kansallispuiston, jossa siihen yhtyvät Maaninkajoki ja Aventojoki. Yläjuoksullaan joki virtaa pitkälti mahtavassa jyrkkärinteisessä kalliorotkossa muodostaen komeita koskia, Kuten Taivalkönkään (putouskorkeus 6,2 m) Kiutakönkään ja Paanajärven välillä joki kiemurtelee hiekkakerrostumien täyttämässä leveässä, kalliorinteisessä laaksossa. Lähellä valtakunnan rajaa Oulankajokeen yhtyy Kitkajoki, jonka latvajärviä ovat Yli-Kitka ja Ala-Kitka Kuusamon länsirajalla. Kitkajoessa on useita tunnettuja matkailunähtävyyksiä, kuten Myllykoski, Aallokko ja Jyrävä. Kuusamon tunnetut rotkolaaksot, kurut ja kanjonit ovat muistoina ikivanhoista kalloperän siirroksista ja jääkauden sulamisvesien työstä. Tunnetuimmat ovat Kitka- ja Oulankajokiin liittyvät könkäät ja kalliopahdat sekä Etelä-Kuusamon rotkojärvi Julma Ölkky.[6]

Kuusamon itäisten järvien Kiitämän, Suininhin ja Vuotungin vedet virtaavat koilliseen pitkin Kuusinjokea, joka yhdessä Oulankajoen kanssa laskee Paanajärveen valtakunnan rajan taakse. Osa tämän joen koskista on kahlittu Vuotunkiin 1956 rakennetulla Myllykosken voimalaitoksella. Eteläisin Vienanmereen laskeva vesistö on Pistojoen reitti, jonka kautta laskevat Kuusamon pitäjän keskiosan suuret järvet Kuusamo- ja Muojärvi sekä Joukamojärvi. Kirpistö on ihmisten tekemä ns. bifurkaatiojärvi. Sen vedet laskevat kahtaalle: Kuusinkijokea pitkin Oulangan reittiin ja Pistojoen reittiä kaakkoon. Iijoen reitti kerää vedet pääosasta Etelä-Kuusamoa ja Posion eteläosista. Kuusamon kaakkoisosan vedet laskevat Suomussalmen reittiin. Alueen järvistä erikoisin on Julma Ölkky, jonka rantakallioiden jyrkät seinämät ovat paikoin yli 50 metrin korkuiset. Useimmissa Kuusamon järvissä näkyy selvästi seudun maankamaran muodoille ominainen suuntautuneisuus. Alaltaan pienet järvet sijaitsevat mannerjäätikön liikesuunnan mukaisissa painanteissa. Laajemmissa järvissä ilmenee samanlainen suuntaus niemissä ja saarissa sekä niiden väliin jäävissä järven selissä.[6]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymää Iivaarasta

Kuusamon alueen kasvillisuutta hallitsevat kuusimetsät, joissa monin paikoin on rahkoittumisesta johtuvia ”itsemurhakuusikkojen” piirteitä. Alue on sekä pohjoisen, eteläisen että itäisen lajiston kohtaamispaikka. Tähän ovat syynä kasvihistorialliset tekijät, kalkkipitoinen kallioperä ja vaihteleva, monenlaisia kasvupaikkoja tarjoava korkokuva. Rotkolaaksoissa, kalkkipitoisten lähteiden reunustoilla ja lettosoilla viihtyvät useat tundra- tai tunturilajit. Etenkin kalkkipitoisten vaarojen rinteillä, missä vesi kostuttaa maaperää, on kasvillisuus rehevää ja muodostaa lehtomaisia metsätyyppejä. Vaatelias kasvilajisto, jonka ansioista Kuusamo on tullut tunnetuksi ns. Kuusamon lehtokeskuksena, keskittyy Kuusamon pohjoisosien liuskealueille. Kasvistostaan kuuluisia ovat Juuman vuomat, Hautaniitynvuoma ja Jäkälävuoma, jotka ovat Jyrävänniemessä sijaitsevia jäätikön sulamisvesien kaivamia jokiuomia. Näiden rotkojen pohjilla ja kalliopahdoilla kasvaa erilaisia rikkolajeja, lapinvuokkoa, varvassaraa, tunturiarhoa ja tunturiarnikkia. Taivalkönkään ja Kiutakönkään dolomiittikallioilla on pohjoisia lajeja, kuten ailakkia, pahtahanhikkia ja saraketta, joiden lähimpiä tunnettuja kasvupaikkoja ovat Kuolan niemimaa ja Kölin vuoristo. Metsät Kuusamossa ovat yleensä harvahkoja. Puiden kasvu on hidasta ja tukkipuukierron kesto on n. 80 vuotta. Yleisin metsätyyppi on variksenmarja-mustikkatyyppi.[6]

Suot peittävät noin kolmanneksen Kuusamon pinta-alasta. Suokasvillisuutensa puolesta alue kuuluu ns. Peräpohjolan aapasuovyöhykkeeseen. Oma lukunsa ovat rinnesuot, joiden synty liittyy läheisesti ilmaston viileyteen ja runsaaseen ilmankosteuteen.[6]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamon eläimistä on verrattain runsaslajinen. Kaikkiaan suurpetoja, karhua, sutta ja ahmaa tavataan täällä tuon tuosta. Pienemmistä petoeläimistä mainittakoon kettu, supikoira, kärppä, lumikko, minkki, näätä, mäyrä ja saukko. Alueen yleisimpiä lintuja kesäaikaan ovat pajulintu, järripeippo, pyy, leppälintu, peippo ja kuukkeli. Avosoiden linnuista tavallisia ovat mm. kurki, joutsen ja metsähanhi.[6]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamon ilmasto on varsin ankara. Vuoden keskilämpötila on 0 °C ja Kuusamon säähavaintoasemalle on laskettu jopa suurin talven ankaruutta kuvaava indeksi koko Suomessa. Vuotuinen sademäärä alueella on n. 520 mm. Alueen suurilmastolle ovat ominaisia mantereiset suurivaihtelevaiset lämpösuhteet ja viileistä oloista johtuvat merelliset kosteussuhteet. Kuusamo kuuluu myös Suomen runsaslumisimpiin seutuihin. Runsaan lumisuuden vuoksi Kuusamon metsät ovat Suomen pahimpia lumituhoalueita.[6] Kuusamon pakkasennätys on -48 °C, joka mitattiin tammikuussa 1985 Kiutakönkään mittauspisteessä. Lämpöennätys taas on +31,2 °C heinäkuulta 2003. Sadepäiviä on keskimäärin 212 kappaletta vuodessa.

Kiutakönkään kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) -9,8 -8,3 -1,8 4,3 10,7 17,1 20 16,8 10,8 3,5 -3,3 -7,4 Ø 4,4
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) -20 -19,2 -14 -7,1 -0,2 5,8 9,3 6,9 2,5 -2,3 -10,3 -16,5 Ø -5,4
Vuorokauden keskilämpötila (°C) -14,5 -13,4 -7,6 -1 5,5 11,9 14,9 11,8 6,6 0,7 -6,5 -11,7 Ø -0,3
Sadanta (mm) 34 29 31 29 53 58 78 64 55 50 42 36 Σ 559
Sadepäivät (d) 20 17 16 13 17 16 18 17 18 19 21 20 Σ 212
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-9,8
-20
-8,3
-19,2
-1,8
-14
4,3
-7,1
10,7
-0,2
17,1
5,8
20
9,3
16,8
6,9
10,8
2,5
3,5
-2,3
-3,3
-10,3
-7,4
-16,5
S
a
d
a
n
t
a
34
29
31
29
53
58
78
64
55
50
42
36


Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kunnista Kuusamossa on viidenneksi eniten kesämökkejä. Vuoden 2009 alussa luvuksi on ilmoitettu 6 300 kpl.[10] Matkailijoille on tarjolla mm. koskenlaskua, patikointia, moottorikelkkailua, kalastusta, metsästystä ja laskettelua. Kunnassa sijaitsee Kuusamon Suurpetokeskus.

Karhunkierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamon kuuluisin vaellusreitti on pääosin Oulangan kansallispuistossa kiertelevä Karhunkierros, jonka pituus on noin 70 kilometriä (Ristikalliolta) ja 80 km (Hautajärven luontotuvalta, Sallan kunnan puolelta). Pienen Karhunkierroksen lähtö- ja päätepiste on Juuman kylässä ja reitin pituus noin 12 km. Pienen Karhunkierroksen varrella on useita pysähdyspisteitä ja nähtävyyksiä, mm. Jyrävän putous, joka on yksi Suomen korkeimmista putouksista. Myös vuonna 2006 kuvatun elokuvan Suden arvoitus kuvauksia suoritettiin Jyrävän putouksen juurella.

Ruka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruka on Kuusamon talvimatkailun keskus, joka sijaitsee Kuusamosta noin 25 km pohjoiseen. Rukatunturin korkeus merenpinnasta on noin 490 metriä. Ruka ei kuitenkaan ole tunturi vaan vaara, sillä sen huipulla on kasvanut puita, jotka on hakattu pois rinteiden ja hissien tieltä. Se tosin saavuttaa yhtenäisen metsän rajan, joka on näillä Suomen eteläisimpinä pidettyjen tuntureiden leveyspiireillä useimmiten 400-450 metriä merenpinnan yläpuolella. Varsinaiset aidot Koillismaan avotunturit ovat jääneet rajan taakse mm. Nuorunen (577 m) ja Mäntytunturi (550 m).

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheiluseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusamossa toimii tällä hetkellä kymmenen urheiluseuraa. Näistä merkittävämpiä ovat Kuusamon Erä-Veikot, joka keskittyy hiihtoon, mäkihyppyyn, suunnistukseen, uintiin, voimanostoon, yleisurheiluun ja keilailuun, sekä Kuusamon Pallo-Karhut, joka keskittyy jalkapalloon, jääkiekkoon, lentopalloon ja salibandyyn. Kuusamossa toimii myös voimisteluseura Kuusamon Naisvoimistelijat, alppihiihtoseura Ruka Slalom, ampumaseura Kuusamon Ampujat, karateseura Shotokai Kuusamo, golfseura Ruka Golf, squashseura Sc-Ruka, pyöräilyseura Cyclos Kuusamo sekä Kuusamon Senioritanssijat ja Kuusamon Soutajat.

Suurimmat järvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukamojärvi, Iijärvi, Iso-Kero, Irni, Kiitämä, Kitka, Kurkijärvi, Kuusamojärvi, Muojärvi, Suininki, Vuotunki

Suurimmat joet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän puolelle laskevia jokia ovat: Oulankajoki, Kitkajoki, Kuusinkijoki (Koutajoen vesistö), sekä Pistojoki. Iijärvestä alkunsa saava pitkä Iijoki laskee Pohjanlahteen.

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uraanivaltaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppa- ja teollisuusministeriö on 19.1.2007 hyväksynyt kanadalaisen Cooper Minerals Inc omistuksessa olevan Namura Finland Oy:n uraanivaltaushakemukset Kuusamossa Kitkajärven rantaan Kouvervaara - Naatikkavaara - Jäkäläniemen alueelle. Päätös valtausoikeuksien myöntämisestä antaa Namura Finland Oy:lle oikeuden radontutkimukseen ja valtaukset ovat voimassa vuoden. Valtausoikeudet koskevat 10 valtausaluetta, joiden kokonaispinta-ala on noin 8,6 km². Yhtiö otaksuu valtausalueilta löytyvän kuparia ja uraania.

Tunnettuja kuusamolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon Historiaan (verkkoversio) (5/2005)
  2. Tiehallinto - Paikkakuntien välimatkoja Suomessa
  3. Kuusamon sijainti - Kuusamon koordinaatit
  4. Kuusamon hallinto

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 4.1.2013.
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  7. Hiltunen, Norjan ja Norlannin välissä s.159, Raahe 2007
  8. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  9. www.retkikartta.fi Metsähallitus, Maanmittauslaitos
  10. Tilastokeskus, Markku Nieminen: Kesämökkibarometri 2009 (pdf) (sivu 25) 19.3.2009. Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 13.5.2009. suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuusamo.