Suomen ja Venäjän raja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Norjan, Suomen ja Venäjän rajapyykki Muotkavaaralla.
Rajavyöhykkeestä varoittavat kyltit Kuusamon Paljakassa.
Rajan itäisin kohta saaressa Virmajärvellä. Suomen sinivalkoinen ja Venäjän punavihreä rajapylväs.

Suomen ja Venäjän raja eli Suomen itäraja on noin 1 340 kilometriä pitkä valtionraja.[1]

Tuoreimman rajankäynnin mukaan Suomen ja Venäjän valtakunnanrajan virallinen pituus on 1343,6 kilometriä. Siitä maarajan osuus on 1289,6 kilometriä.[2]

Maaraja jakaantuu vielä niin, että rajan pituus on maalla 1080,3, järvillä 125,7 sekä joissa ja puroissa 83,6 kilometriä. Suomenlahdella rajan pituus on 54 kilometriä, josta 0,3 kilometriä kulkee saarilla.[2]

Rajan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoisessa raja alkaa Norjan rajalta Muotkavaaralta. Raja ylittää Paatsjoen alkupään lähellä Inarijärveä, kulkee jonkin matkaa itään Paatsjoen eteläpuolella ja kääntyy sitten pääasiassa etelään. Rajan itäisin piste on Ilomantsilla Virmajärvessä. Virmajärven jälkeen raja kääntyy etelälounaaseen. Maaraja päättyy Virolahden rantaan. Meriraja jatkuu Suomenlahdella Kotkan Haapasaaren kaakkoispuolelle pisteeseen, jossa maiden aluevesirajat erkanevat.[3]

Raja kulkee pääasiassa kuivalla maalla suorin linjoin rajamerkistä toiseen. Rajamerkkejä ovat ”puiset pylväät, puupaalut, puu- ja kivipyykit, linjataulut, betonimerkit ja viitat sekä rajaviivalle pystytetyt kolmiomittaus- ja muut merkit, jotka täyttävät rajamerkkien tehtävät.” Rajajoissa ja -puroissa raja kulkee sopimuksen mukaan ”päähaaran keskellä”.[4]

Rajavyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajan molemmin puolin on rajavyöhyke, jolla oleskelu on luvanvaraista. Suomen puolella rajavyöhyke on paikoin vain noin 100 metriä, enintään 3 km (merellä 4 km) leveä. Vyöhyke on merkitty maastoon keltaisin tauluin, puihin maalatuin keltaisin renkain ja muovinauhoin, ja vesistössä keltaisin poijuin, viitoin ja tauluin.[5][6] Virmajärvellä rajavyöhyke on rajattu niin, että järven rannassa voi vierailla katsomassa Suomen ja EU:n manneralueen itäisintä pistettä.[7][8]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajan ylitys on sallittu ainoastaan vahvistettujen rajanylityspaikkojen kautta.[9] Maanteiden lisäksi rajan ylittää rautatie Vainikkalassa, Imatralla, Niiralassa ja Vartiuksessa.

Rajan ylittävä liikenne on nykyisin vilkasta. Itärajan ylittää yli 10 miljoonaa matkustajaa vuodessa.[10] Rekkaliikenne on ajoittain ruuhkautunut: vuonna 2008 rekkajonot Vaalimaan raja-asemalle Suomen puolella venyivät ajoittain yli 50 kilometrin pituisiksi.[11][12]

Venäjän Suomea vastaan olevan osan aika on tunnin edellä Suomen aikaa, mutta Suomi käyttää kesäaikaa mutta Venäjä ei, joten Suomen kesäaikaa käytettäessä rajan yli mentäessä ei tarvitse siirtää kelloa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen rajamuutokset

Nykyinen raja periytyy useista eri sopimuksista eri aikakausilta. Vanhimmat yhä voimassaolevat rajaosuudet ovat peräisin Ruotsin ja Venäjän rajasta Kainuussa (Täyssinän rauha 1595) ja Ilomantsissa Virmajärveltä pohjoiseen (Stolbovan rauha 1617).[13][7]

Suomen siirtyessä osaksi Venäjää (Haminan rauha 1809) raja jäi voimaan Suomen suuriruhtinaskunnan ja muun Venäjän rajana. Autonomian aikana tehtiin muutamia rajajärjestelyjä (1812, 1833, 1842 ja 1866). Vuoden 1833 rajanjärjestelyn mukaan raja kohtaa Norjan rajan "Mutkavaaralla" (Muotkavaaralla), jossa näiden valtioiden rajapyykki nykyäänkin sijaitsee.[14]

Suomen itsenäistyttyä rajasta tuli jälleen itsenäisten valtioiden raja. Tarton rauhassa (1920) siirrettiin Petsamo osaksi Suomea. Rajan itäpuolinen valtio vaihtui Neuvostoliitoksi vuonna 1922.

Moskovan rauhassa (1940) Suomi luovutti Neuvostoliitolle alueita Karjalassa, Suomenlahden ulkosaaret, Sallan–Kuusamon alueen ja osan Petsamoa. Rauhansopimuksessa uusi raja määritettiin ylimalkaisesti ja liitekartan paksu tussiviiva kulki muun muassa Enson ylitse. Rajan tarkemman kulun määräsi sekakomitea, jossa kiistojen jälkeen Enson ja Värtsilän tehdasalueet jäivät Neuvostoliitolle.[15][16] Moskovan välirauhassa (1944) Suomi luovutti vielä koko Petsamon ja 1947 erillisellä sopimuksella kiilamaisen Jäniskosken-Niskakosken alueen.[17][18]

Neuvostoliiton lakatessa (1991) rajan itäpuolinen valtio vaihtui jälleen Venäjäksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomi lukuina > Ympäristö ja luonnonvarat 24.4.2012. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2012.
  2. a b Suomen itäraja piteni yllättäen 20 kilometriä Helsingin Sanomat. 6.6.2018. Viitattu 6.6.2018.
  3. Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 6.12.2012.
  4. SOPIMUS Suomen Tasavallan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä finlex.fi. 23.6.1960. Viitattu 6.12.2012.
  5. Ilpo Lehtinen: Itärajan aita on rakennettu pidättelemään kotieläimiä. Etelä-Saimaa, 25.10.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.12.2012.
  6. Rajavyöhyke 2012. Rajavartiolaitos. Viitattu 6.12.2012.
  7. a b Vierailu EU:n mantereen itäisimmällä pisteellä Rajavartiolaitos. Viitattu 6.12.2012.
  8. Itäpisteen vierailuohje ja kartta Rajavartiolaitos. Viitattu 6.12.2012.
  9. Rajanylitys 2012. Rajavartiolaitos. Viitattu 6.12.2012.
  10. Rajoilla vilkas liikenne - Rajanylittäjiä jo reilut 10 miljoonaa Aamulehti.fi. 18.1.2012. Viitattu 6.12.2012.
  11. Itärajan rekkajono venyi 50 kilometriin Keskisuomalaisen verkkolehti. 13.9.2008. Viitattu 6.12.2012.
  12. Tieliikenne Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla 2000-2012 rajaliikenne.fi. Viitattu 6.12.2012.
  13. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY (Täyssinän rauhan rajakivet) 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 6.12.2012.
  14. Pekka Tätilä: Suomen ja Norjan valtakunnanraja - Vuoden 2000 rajankäynti. Maanmittaus, 2003, 78. vsk, nro 1–2, s. 46–56. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.12.2012.
  15. Rauhansopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä finlex.fi. 12.3.1940. Viitattu 6.12.2012.
  16. Timo Pulkkinen: Missä se raja kulkee? Moskovan rauhansopimuksen rajojen synty ja seuraukset (Pro gradu -tutkielma) 2008. Joensuun yliopisto. Viitattu 6.12.2012.
  17. Välirauhasopimus toiselta puolen Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan sekä toiselta puolen Suomen välillä heninen.net. 19.9.1944. Viitattu 6.12.2012.
  18. Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen finlex.fi. 3.2.1947. Viitattu 6.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]