Rautakausi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gotlannista löydetty rautakautinen kirveenterä

Rautakausi on yksi esihistoriallisista kausista. Rautakaudelle siirryttäessä rauta otettiin yleiseen käyttöön työkalujen, aseiden ja muiden tarve-esineiden valmistuksessa. Raudan valmistuksen merkittävä käyttö alkoi noin 1200 eaa. nykyisen Turkin alueella, mistä raudanvalmistuksen taito levisi muutaman vuosisadan kuluessa laajalle alueelle. Rauta levisi siis Lähi-idästä Afrikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan, ja on yhä edelleen merkittävin työkalumetalli.

Raudan käyttö oli yleisempää kuin aikoinaan pronssin käyttö laajimmillaan, sillä rautamalmia esiintyy luonnossa melko yleisesti, ja raudan valmistus on helpompaa kuin pronssin. Meteoriittirautaa tiedetään käytetyn yksittäisten esineiden valmistuksessa jo 4000 eaa. Keski-Euroopan merkittäviä rautakautisia kulttuureja ovat mm. keltteihin liitetyt Hallstattin ja La Tènen kulttuurit.

Pohjois- ja Keski-Euroopassa rautakauden alkua voidaan pitää esihistoriallisena kautena. Sen sijaan osissa Etelä-Eurooppaa, Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa kirjoitustaito oli keksitty jo kauan ennen raudan keksimistä ja siten ollen rautakausi ajoittuu historialliselle ajalle. Suomen rautakausi alkoi 500 eaa. ja päättyi 1300 jaa.lähde?, jolloin kirkollisen ja maallisen keskitetyn hallinnon saapuminen päättivät esihistoriallisen ajan.

Rautakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhin löydetty rautaesine on noin 6000 vuotta vanha.lähde? Pieniä määriä rautaa alettiin pelkistää Lähi-Idässä ja Indusjoen laaksossa 3000–2000 eaa. Rautaa pidettiin mahdollisesti seremoniametallina, joka oli kultaakin kalliimpaa. Jotkut taas pitivät rautaa kuparin kuonametallina. Heettiläiset alkoivat tuottaa rautaa järjestelmällisesti noin 1300 eaa. Intiassa alkoi 1800 eaa. kehittyä oma rautakulttuurinsa, joka tuotti 200 eaa. korkealuokkaista hiiliterästä. Raudan käsittelytaito levisi laajalle Lähi-Idässä vuoteen 1200 eaa. mennessä, vaikka pronssia käytettiinkin yhä raudan ohella.

Eurooppaan raudan käsittelytaito saapui 1000 eaa. ja se levisi hitaasti länteen. Suomeen raudan käsittelytaito levisi vuoteen 500 eaa. mennessä. Rautaa käyttivät myös Tšernogorovkan ja Novotšerkasskin kulttuurit noin 900 eaa. Kaukasuksen pohjoispuolisilla alueilla. Sieltä rautateknologia kulkeutui länteen suuntautuvassa kansainvaelluksessa noin 800 eaa. Hallstattin keskieurooppalaiseen kulttuuriin, joka kukoisti 800-450 eaa. Pohjois-Euroopan kulttuuri- ja kauppayhteydet Välimeren tienoille heikkenivät huomattavasti tämän jälkeen ja tämän arvellaan johtuneen kelttiläisen La Tènen kulttuurin vahvistumisesta.lähde?

Rautakausi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen esihistoria

Ensimmäiset rautaiset esineet kulkeutuivat Suomeen noin 800-400-luvuilla eaa. Esineitä saapui Suomeen kahdesta suunnasta, rannikolle Skandinaviasta tai muualta Itämeren alueelta ja sisämaahan ja Pohjois-Suomeen Ananjino-kulttuurin alueelta Euroopan-puoleisen Venäjän itäosasta, jonne yhteydet olivat muodostuneet jo myöhäis-pronssikaudella. Nämä varhaisimmat Suomeen kulkeutuneet esineet olivat pääasiassa kirveitä, veitsiä, keihäänkärkiä, sirppejä ja myöhemmin myös viikatteita sekä erilaisia koruja.[1]

Varhaisimmat merkit Suomessa paikallisesta raudan tuotannosta ovat 300-200-luvuilla eaa. Todisteina tästä on Pohjois- ja Itä-Suomesta löydetyt raudan pelkistysuunit. Samanlaisia uuneja tunnetaan myös Itä-Karjalasta. Vastaavia uuneja ei tunneta rannikkoseudulta, mutta joiltain niin sanotun esiroomalaisen rautakauden asuinpaikoilta ja röykkiöhaudoista on löytynyt rautakuonaa joka voi viitata myös raudan tuotantoon. Ananjino-kulttuurin pronssikirveet säilyttivät suosionsa pitkälle esiroomalaisen rautaukauden puolelle, mikä viittaa raudan käytön yleistymisen hitauteen.[1]

Rautakauden kulttuuri jatkoikin pitkään pronssikautisia perinteitä, joille oli ominaista jakautuminen sisämaan itäiseen ja rannikon läntiseen kulttuuripiiriin.Rannikon ihmiset asuivat pääosin yksittäistaloissa tai muutaman talon ryhmissä. Elinkeinoina olivat maanviljelys, metsästys ja kalastus, pienessä määrin myös kaupankäynti. Viljelykasveina olivat mm. ohra, spelttivehnä, ruis, kaura ja nauris. Aura oli alkeellinen koukkuaura. Kotieläiminä pidettiin nautoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Talot olivat 10–20 metrin mittaisia pystypaalujen varaan rakennettuja hallitaloja, joiden seinät olivat savella tilkittyä oksapunosta tai turvetta.

Röykkiöhautoja tehtiin edelleen roomalaisajallakin. Kansainvaellusajalla sekä merovingiajalla 200–800 jaa. hautalöytöjen määrä kasvoi. Noin vuonna 500 kuoppahautaus alkoi yleistyä Suomessa röykkiö- ja kalmistohautauksen rinnalla. Vuoden 800 jälkeen hautalöydöissä alkavat näkyä kauppa- ja kulttuuriyhteydet viikinkiajan kulttuuripiireihin idässä ja lännessä.

Rautakauden jako Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa rautakausi jaetaan seuraaviin vaiheisiin:

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rautakausi.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjoismaiden rautakausi.
  • a b Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 217-219. Gaudeamus, 2015.