Vehkalahti
| Vehkalahti Veckelax |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Hamina |
|
 |
 |
|
vaakuna |
sijainti |
| Lääni | Etelä-Suomen lääni |
| Maakunta | Kymenlaakson maakunta |
| Kuntanumero | 917 |
| Hallinnollinen keskus | Summa |
| Perustettu | 1427 |
| Liitetty | 2003 |
| – syntynyt kunta | Hamina |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.2002) |
| – maa | 588,3 km² |
| Väkiluku |
11 961 [2] (31.12.2002) |
.jpg)
Vehkalahti (ruots. Veckelax) on Kymenlaaksossa Suomenlahden rannikolla sijainnut entinen Suomen kunta, joka liittyi vuoden 2003 alussa yhteen Haminan kanssa muodostaen uuden Haminan kaupungin. Haminan kaupunki muodostettiin aikanaan Vehkalahden vanhasta kirkkopitäjästä. Kuntaliitoksessa syntynyt kaupunki säilytti Haminan nimen ja Vehkalahden vanhan vaakunan (Hamina otti jälleen käyttöön aiemman vaakunansa vuoden 2013 alussa). Juuri ennen liitosta kunnassa oli 11 962 asukasta (31.12.2002)[2]. Vehkalahden harmaakivikirkko on 1400-luvulta. Vehkalahden alueen suurimmat taajamat ovat Summa, Husula, Neuvoton ja Pyhältö. Vehkalahden kunnantalo ja kirkko sijaitsivat Haminassa, kunnan pääkirjasto, yläaste ja lukio puolestaan Ruissalossa. Uudessa-Summassa oli Stora Enson Summan paperitehdas.
Vehkalahden naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Anjalankosken, Haminan ja Kotkan kaupungit sekä Luumäki, Miehikkälä ja Virolahti.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehkalahtea luonnehtivat muun muassa rapakivikalliot ja lukuisat saaret. Useimmat Vehkalahden kivikautiset löydöt ajoittuvat 5 500–4 000 vuoden taakse. Myös pronssi- ja rautakautisia löytöjä on tehty. Pysyvä asutus muodostui 1100–1200-luvuilla. Ensi kerran Vehkalahti mainitaan asiakirjoissa vuonna 1336. Vehkalahdella oli olettavasti kirkko jo vuonna 1396, mutta seurakunta itsenäistyi 1427 ja nykyinen Marian kirkko on peräisin 1400-luvulta. Suur-Vehkalahden pitäjä käsitti keskiajalla lähes koko nykyisen Kymenlaakson.[4] Kirkonkylä erotettiin Haminan kaupungiksi (aluksi nimeltään Vehkalahden Uusikaupunki/Veckelax Nystad) vuonna 1653.[5][6] Raja-alueena Vehkalahti joutui usein sodan jalkoihin 1500–1700-luvuilla. Käsityöläisammatteihin, jotka olivat arvostettuja, kuului muun muassa summalaisten veneenveistotaito.
1600-luvulla suurimmat läänityksenhaltijat Vehkalahdella olivat Lorentz Creutz ja Jakob Duwall perillisineen.[7]
Vehkalahti on historiansa aikana kuulunut useisiin hiippakuntiin. Vuodesta 1554 lähtien Vehkalahti kuului Viipurin piispan alaisuuteen. Vuosina 1723–1742 se kuului Porvoon hiippakuntaan ja vuodesta 1743 vuoteen 1812 Haminan hiippakuntaan, jonka keskuksena Marian kirkko toimi. Vanhan Suomen palauduttua muun Suomen yhteyteen Vehkalahti tuli jälleen Porvoon hiippakunnan osaksi. Vuonna 1897 Vehkalahti liitettiin juuri perustettuun Savonlinnan hiippakuntaan, jonka keskus puolestaan siirtyi ensin 1924 Viipuriin ja vuonna 1945 Mikkeliin. Haminan kaupunki oli osa Vehkalahden seurakuntaa vuoteen 1905, jolloin perustettiin erillinen Haminan seurakunta. Seurakunnat yhdistyivät uudelleen vuonna 2004, vuosi Haminan ja Vehkalahden kuntaliitoksen jälkeen.
Myös maallisen hallinnon rajat muuttuivat usein. 1560-luvulta lähtien Vehkalahti oli osa Kymenkartanon läänin voutikuntaa, joka muuttui vuonna 1634 kihlakunnaksi. Vuosina 1634–1721 pitäjä kuului Viipurin ja Savonlinnan lääniin. Isonvihan jälkeen 1721–1743 Vehkalahti kuului Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniin ja sen jälkeen Viipurin kuvernementtiin. Vuonna 1812 Vehkalahti liitettiin Viipurin lääniin. Vuosina 1946–1997 se kuului Kymen lääniin ja sen jälkeen vuoteen 2009 Etelä-Suomen lääniin.[8]
Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 siihenastisen Vehkalahden alue säilyi osana Suomea lukuun ottamatta Narvin ja Somerin saaria, jotka sisältyivät Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2000 lopussa Vehkalahdella oli 12 015 asukasta, joista 9 347 asui taajamissa, 2 607 haja-asutusalueilla ja 61 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit olivat tiedossa; Vehkalahden taajama-aste oli 77,8 %. Vehkalahden taajamaväestö jakautui kuuden eri taajaman kesken:
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2000) |
|---|---|---|
| 1 | Haminan keskustaajama* | 6 860 |
| 2 | Neuvoton | 1 538 |
| 3 | Metsäkylä* | 439 |
| 4 | Vilniemi | 275 |
| 5 | Myllykylä | 223 |
| 6 | Kotkan keskustaajama* | 12 |
Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluivat tähän kuntaan vain osittain. Vehkalahden suurin asutuskeskus (Summa) ja muut Summan läheisyydessä olleet taajama-alueet eivät enää 1980-luvun jälkeen muodostaneet omaa taajamaa, vaan olivat osa Haminan keskustaajamaa, joka ulottui Haminan kaupungin ja Vehkalahden kunnan alueelle.
Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Husula, Husupyöli, Ihamaa, Kannusjärvi, Kitula, Kolsila, Kuorsalo, Lankila, Metsäkylä, Myllykylä, Mäntlahti, Neuvoton, Onkamaa, Paijärvi, Pampyöli, Pyhältö, Pyöli, Pyötsaari, Rakila, Reitkalli, Ruissalo, Salmenkylä, Salmi, Sivatti, Summa, Tammio, Turkia, Töytäri, Uusi-Summa, Vehkjärvi, Vilniemi
Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vehkalahden pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla limppisoppa, rusinasoppa sekä lantusta, perunasta, siansivusta ja ruisleipätaikinasta leivottu lohkopiirakka.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 2002 (PDF) (sivu 92) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ a b Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2002 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Husulan koulun kotisivut
- ↑ Vehkalahden ja Haminan seurakuntien historia – Haminan seurakunta
- ↑ Historiaa – Haminan kaupunki
- ↑ Hamina, Rampsinkari – Venenetti
- ↑ Korhonen, Martti: Vehkalahden pitäjän historia II. Vehkalahden kunta 1981, s. 246-250
- ↑ Vehkalahti | paikallishistoria.fi
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 104–105. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Martti Korhonen: Vehkalahden pitäjän historia II. Yhteiskunnallisesta kehityksestä 1600-luvulla sekä maakirjatilojen synty. Vehkalahden kunta, 1981. ISBN 951-99317-0-8.
- Ragnar Rosén: Vehkalahden pitäjän historia I. Suur-Vehkalahden asutus- ja aluehistoria n. vuoteen 1610. Vehkalahden kunta, 1936.
| ||||||||
- ↑ Lakkautuivat kuntina maantieteellisesti 1940 (paitsi Petsamo), lakkautettiin hallintoyksikköinä 1948
- ↑ Muolaaseen liitettiin Kyyrölän kunta vuonna 1934
- ↑ Petsamon koillisosa luovutettiin 1940 (alue linjalle Kuavlajärven länsipuoli - Pieni Tšerdekaisi - Hukkalahti Maattivuonon Punaisessalahdessa, johon kuului myös Kalastajasaarennon luoteisosa ja Keskisaarennon suurempi osa, ilman edustan Heinäsaaria). Petsamo lakkautui kuntana maantieteellisesti 1944
- ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa ja jotka lakkautettiin 1948
- ↑ Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntiin 1948, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
- ↑ a b c d Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntaan/kuntiin 1946, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
- ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa mutta kuntaa ei lakkautettu 1948
- ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
- ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940-1944 (palautui käytännössä 1941)
- ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944-1956
- ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946 (vuokra-alueella ollut osa käytännössä 1957)