Koordinaatit: 61°N, 27°E

Kymenlaakson maakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymenlaakson maakunta
Kymmenedalen
Kymenlaakson maakunnan vaakuna.svg Kymenlaakso sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Historialliset läänit Viipurin ja Savonlinnan lääni (1634–1721)
Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747)
Viipurin lääni (1812–1945)
Kymen lääni (1945–1997)
Etelä-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Kotka (virallinen)
Kouvola (hallinnollinen)
Maakuntajohtaja Jaakko Mikkola
Pinta-ala ilman merialueita 4 947,65 km²
18:nneksi suurin 2021 
Kokonaispinta-ala 6 768,51 km²
17:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 4 558,54 km²
– sisävesi 389,11 km²
– meri 1 820,86 km²
Väkiluku 159 204
11:nneksi suurin 31.3.2023 [2]
– väestötiheys 34,92 as./km² (31.3.2023)
Maakuntalaulu Kymenlaakson laulu
Nimikkolajit  
– eläin saukko
– järvi Vuohijärvi
– kala kilohaili
– kasvi keltakurjenmiekka
– kivi rapakivi
– lintu punatulkku
Lyhenne FI-09

Kymenlaakso (ruots. Kymmenedalen) on Suomen maakunta Kaakkois-Suomessa. Maakunnan nimi johtuu sen halki kulkevasta Kymijoesta, jonka varrella tai lähellä ovat seudun suurimmat asutuskeskukset. Kymenlaakso on Suomen ainoa maakunta, jossa maakuntakeskuksia on yhden sijaan kaksi; maakuntakeskukset ovat Kotka ja Kouvola[3]. Kotkassa sijaitsevat muun muassa keskussairaala ja maakuntamuseo. Kotka on myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen isäntäkunta. Kouvolassa puolestaan sijaitsevat Ely-keskus, maakunnan liiton hallinto, Kymenlaakson käräjäoikeus, Kaakkois-Suomen pääpoliisiasema, maakuntakirjasto (vuoteen 2017 asti) ja maakunnan suurin rautatieasema. Kouvola on ollut maakunnan suurin kaupunki vuonna 2009 tehtyjen kuntaliitostensa jälkeen 82 559 asukkaalla. Maakunnan suurin taajama sen sijaan on Kotkan keskustaajama 51 704 asukkaalla. Ennen Kouvolan seudun kuntaliitosta maakunnan suurin kaupunki ja samalla maakunnan keskus oli Kotka.

Kymenlaakso oli Satakunnan tavoin Suomen ensimmäisiä laajasti teollistuneita alueita, jo 1800-luvulta alkaen. Teollisuus keskittyi Voikkaan ja Kotkan välisen rautatien varteen. Nykyään alue kärsii raskaan teollisuuden, pääosin paperiteollisuuden, taantumisesta, kun korvaavaa työllistäjää ei ole löytynyt. Taantumisen seurauksena alueella on muuttotappio pääosin Helsingin seudulle. Uusia asukkaita saapuu myös ulkomailta, etupäässä Venäjältä. Bruttokansantuote Kymenlaaksossa oli vuonna 2017 yhteensä 5 702 miljoonaa euroa.[4]

Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien alueet muodostivat Kymen läänin vuosina 1945–1997[5]. Nykyään näiden kahden maakunnan muodostamaa aluetta saatetaan kutsua Kaakkois-Suomeksi. Vanhat Kymen läänin kunnat muodostivat Kymen vaalipiirin, ennen kuin se yhdistettiin Etelä-Savon vaalipiirin kanssa Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi vuonna 2015.[6] Kaakkois-Suomi on tämän vuoksi viitteellisenä käsitteenä aiheuttanut sekaannusta.[6]. Kaakkois-Suomena kielenkäytössä ja virallisissa yhteyksissä on totuttu kuitenkin pitämään nimenomaan vanhaa Kymen lääniä vastaavaa aluetta.[7][7][8][9][10][11][12][13][14][15]

Suomen kielen kaakkoismurteita puhutaan Etelä-Karjalassa sekä Kymenlaakson Virolahdella ja Miehikkälässä.[16]

Kymenlaakson maakuntaa ympäröivät Uusimaa lounaassa, Päijät-Häme luoteessa, Etelä-Savo koillisessa ja Etelä-Karjala idässä. Idässä Kymenlaaksolla on rajaa myös Venäjän kanssa ja etelässä se rajautuu Suomenlahteen. Kymenlaaksossa sijaitsee vähiten kuntia muihin Suomen maakuntiin nähden.

Maapinta-alaltaan Kymenlaakso on Suomen toiseksi pienin maakunta Ahvenanmaan jälkeen sekä Manner-Suomen pienin. Jos kuitenkin vesialueet lasketaan mukaan, on Keski-Pohjanmaa pienempi kuin Kymenlaakso.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verlan puuhiomo ja paperitehdas Kouvolassa entisten Jaalan ja Valkealan kuntien alueella on Unescon maailmanperintökohde.

Kymenlaakso ei kuulu Suomen historiallisten maakuntien joukkoon, vaan se on vanhastaan ollut neljän maakunnan, Uudenmaan, Hämeen, Savon ja Karjalan raja-aluetta. Käsitykset siitä, missä kohdassa näiden maakuntien rajat kulkivat, ovat kuitenkin eri aikoina suuresti vaihdelleet, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa valtakunnan rajan ja myös läänien rajojen muutokset. Kymenlaakson kaupungeista Haminan voidaan katsoa kuuluneen Karjalaan.lähde? Viitteellisen Uudenmaan ja Karjalan historiallisen rajan voitaneen katsoa kulkeneen Kymijoessa. Kymenlaakson pohjoisosan on useasti katsottu kuuluvan Hämeeseen[17], vaikka keskiajalla Kymijoki oli raja hämäläisten ja karjalaisten välillä.[18] Otavan julkaisema Pieni tietosanakirja vuodelta 1926 määrittelee Kymenlaakson Kymijoen ympäristöillä olevaksi sivistysmaantieteelliseksi alueeksi, joka ulottuu Loviisasta Virolahdelle ja Suomenlahdesta Iittiin.[19]

1600-luvulla nykyisen Kymenlaakson alue kuului silloiseen Viipurin ja Savonlinnan lääniin. Suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa 1721 suuri osa tästä läänistä joutui Venäjälle. Läänin Ruotsille jääneestä osasta muodostettiin yhdessä Käkisalmen läänin rippeiden kanssa Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni, johon kuuluivat nykyisen Kymenlaakson lisäksi suunnilleen nykyiset Etelä- ja Pohjois-Savo, Etelä- ja Pohjois-Karjala sekä osa Itä-Uuttamaata. Läänin hallintokeskuksena toimi Lappeenranta. Hattujen sodan jälkeen Turun rauhassa 1743 valtakunnanraja siirrettiin Kymijokeen, ja sen suistoalueella raja kulki joen läntisintä haaraa myöten. Pohjoisempana raja kulki Kymijoesta Mäntyharjun reittiä pitkin itään ja edelleen Saimaan poikki. Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneistä osista tuli nyt Kymenkartanon ja Savon lääni. Läänin hallintokeskus siirrettiin Loviisaan. Vuonna 1775 Kymenkartanon ja Savon lääni jaettiin kahtia. Sen pohjoisosasta (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) muodostettiin Savon ja Karjalan lääni ja eteläosasta (pääosa Etelä-Savoa ja Kymijoen länsirantaa myötäillyt maakaistale) tuli Kymenkartanon lääni. Kymenkartanon läänin hallintokeskukseksi tuli Heinola.

Kymin kihlakunnan sinetti vuodelta 1642

Sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjään suuriruhtinaskunnaksi, keisari Aleksanteri I päätti vuonna 1812 yhdistää Venäjään aikaisemmin liitetyn Vanhan Suomen muuhun Suomeen, ja siitä muodostettiin uusi Viipurin lääni. Kymijoen itäpuoli kuului Viipurin lääniin 1940-luvulle saakka, mutta sen länsipuoli siirrettiin jo 1830-luvulla kuulumaan Uudenmaan lääniin, ja Kymenkartanon läänin jäljelle jääneen osan nimi muutettiin Mikkelin lääniksi.

Vaikka Kymijoen varsi ei muodostanut hallinnollista yksikköä vaan lääninraja jakoi sen kahtia, se alkoi asutuksellisilla, liikenteellisillä ja taloudellisilla perusteilla varsinkin 1800-luvun lopulla muodostua selvästi erottuvaksi aluekokonaisuudeksi, jota vähitellen alettiin pitää uutena maakuntana. Tähän vaikuttivat erityisesti teollisuuden keskittyminen useisiin Kymijoen varrella oleviin taajamiin sekä Kouvolan–Kotkan rautatien rakentaminen. Huomattaviksi asutuskeskuksiksi tulivat uusi Kotkan kaupunki sekä Kouvola, Inkeroinen, Koria ja Kuusankoski. Niinpä jo 1930-luvulla Kymenlaaksolle perustettiin oma maakuntaliitto, ja samoihin aikoihin se sai myös oman maakuntalaulunsa.

Kun toisen maailmansodan jälkeen pääosa Viipurin läänistä joutui Neuvostoliitolle, sen jäljelle jääneestä osasta muodostettiin Kymen lääni, johon liitettiin myös muutamat Uudenmaan läänin itäisimmät kunnat. Täten Kymenlaakso tuli kokonaisuudessaan kuulumaan samaan lääniin, johon kuitenkin kuului myös Etelä-Karjala. Läänin pääkaupunkina oli aluksi Kotka, myöhemmin Kouvola. Kymen lääni lakkautettiin vuonna 1997, kun muodostettiin uudet entisiä suuremmat läänit. Lopullisen vahvistuksen asemalleen erillisenä maakuntana Kymenlaakso sai, kun maakuntien hallinto järjestettiin vuonna 1993 annetun lain mukaisesti.

Kymenlaakso avasi kesäkuussa 2007 ensimmäisenä Suomen maakuntana oman yhteystoimiston Viroon.

Iitti siirtyi 1. tammikuuta 2021 Kymenlaaksosta Päijät-Hämeen maakuntaan.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utin lentoasema
Kimolan kanava

Maantieliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaakson maakuntaa palvelevat tärkeimmät päätiet ovat valtatiet: 6, 7, 12, 15 sekä 26. Maakunnan alueella kulkee myös kantatie 46.

Raideliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaaksossa on rautatieyhteydet Helsingistä, Lahden kautta Kouvolaan (Lahti–Kouvola-rata). Lisäksi Kouvolasta menee Kotkaan (Kotkan rata) sekä suora yhteys Pietariin (Riihimäki–Pietari-rata) ja Mikkelin kautta Pieksämäelle ja Kuopioon (Savon rata) sekä Luumäelle, josta rata haarautuu Lappeenrannan kautta Joensuuhun (Karjalan rata) sekä Vainikkalan raja-aseman kautta Venäjälle.

Ilmailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaaksossa sijaitsee Utin lentoasema. Kouvolan Valkealassa, Utissa sijaitseva sotilaslentoasema.

Vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimolan kanava on seitsemän kilometriä pitkä entinen nippu-uitto kanava joka yhdistää Kymijoen yläjuoksun Konniveden ja Pyhäjärven. Kotkan satama yhdistyi vuonna 2011 Haminan sataman kanssa Hamina-Kotkan satamaksi, joka on Suomen suurin yleissatama. Kotkan satama oli jo ennen yhdistymistään yleissatamista Suomen suurin vientisatama.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veturi, Kaakkois-Suomen suurin kauppakeskus Kouvolassa.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kymenlaakson väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 198 992
1985
  
 197 342
1990
  
 193 919
1995
  
 192 282
2000
  
 187 474
2005
  
 185 196
2010
  
 182 382
2015
  
 178 688
2020
  
 170 929
Lähde: Tilastokeskus.[20]

Maakunta jakautuu Kouvolan seutukuntaan ja Kotkan–Haminan seutukuntaan. Kouvolan seutukunnan asukasluku on 95 203 (30.11.2009) ja Kotkan–Haminan seutukunnan 87 245 (30.11.2009).

Vuoden 2009 kuntaliitoksista johtuen Kymenlaakson suurin kunta sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan on Kouvola noin 88 000 asukkaallaan. Väkiluvultaan toiseksi suurin kunta on Kotkan kaupunki, jossa asuu noin 55 000 ihmistä. Pyhtään 5 340 asukkaasta ruotsinkielisiä on 415 (7,78%)[20] ja se on Kymenlaakson ainoa kaksikielinen kunta.

Kaupungit ja kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaakson maakunnan kaupungit ja kunnat
Kuntakeskukset
 30 000–100 000 as. kunta
 10 000–30 000 as. kunta
 3 000–10 000 as. kunta
 < 3 000 as. kunta
Kymenlaakson maakunta kuntakeskuksineen.
Nimi Vaakuna Kuntamuoto Väkiluku Pinta-ala Väestötiheys Seutukunta
Hamina (ruots. Fredrikshamn) Hamina.vaakuna.svg kaupunki 19 559 1 155,15 km² 32,07 as./km² Kotka-Hamina
Kotka Kotka.vaakuna.svg kaupunki 50 640 949,76 km² 186,21 as./km² Kotka-Hamina
Kouvola Kouvola.vaakuna.2009.svg kaupunki 79 434 2 883,29 km² 31,06 as./km² Kouvola
Miehikkälä Miehikkala.vaakuna.svg kunta 1 791 440,37 km² 4,24 as./km² Kotka-Hamina
Pyhtää (Pyttis) Pyhtää.vaakuna.svg kunta 5 117 780,96 km² 15,76 as./km² Kotka-Hamina
Virolahti (Vederlax) Virolahti.vaakuna.svg kunta 2 988 558,98 km² 8,03 as./km² Kotka-Hamina
Nykyisen Kymenlaakson alueen kunnat 1960-luvulla.

Entisiä kuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anjala.vaakuna.svg Anjala, yhdistettiin Sippolan kanssa Anjalankoskeksi vuonna 1975
  • Anjalankoski.vaakuna.svg Anjalankosken kaupunki, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Elimäki.vaakuna.svg Elimäki (Elimä), yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Haapasaari.vaakuna.svg Haapasaari (Aspö), liitettiin Kotkaan vuonna 1974
  • Jaala.vaakuna.svg Jaala, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Karhula.vaakuna.svg Karhulan kauppala, yhdistettiin silloisen Kotkan ja Kymin kanssa uudeksi Kotkaksi vuonna 1977
  • Kuusankoski.vaakuna.svg Kuusankosken kaupunki, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Kymi.vaakuna.svg Kymi (Kymmene), yhdistettiin Karhulan ja silloisen Kotkan kanssa uudeksi Kotkaksi vuonna 1977
  • Anjalankoski.vaakuna.svg Sippola, yhdistettiin Anjalan kanssa Anjalankoskeksi vuonna 1975
  • Valkeala.vaakuna.svg Valkeala, yhdistettiin viiden muun kunnan kanssa uudeksi Kouvolaksi vuonna 2009
  • Vehkalahti.vaakuna.svg Vehkalahti (Veckelax), yhdistettiin silloisen Haminan kanssa uudeksi Haminaksi vuonna 2003

Aluemuutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iitti.vaakuna.svg Iitti (Itis), siirtyi Päijät-Hämeen maakuntaan vuonna 2021

Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Kymenlaaksossa sijaitsi 23 taajamaa.[21] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 9 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[22]
1 Kotkan keskustaajama Kotka 51 691
Hamina 13		 &&&&&&&&&&051704.&&&&0051 704
2 Kouvolan keskustaajama Kouvola &&&&&&&&&&048289.&&&&0048 289
3 Haminan keskustaajama Hamina &&&&&&&&&&015581.&&&&0015 581
4 Valkeala Kouvola &&&&&&&&&&&05957.&&&&005 957
5 Myllykoski Kouvola &&&&&&&&&&&05883.&&&&005 883
6 Inkeroinen Kouvola &&&&&&&&&&&04892.&&&&004 892
7 Koria Kouvola &&&&&&&&&&&04050.&&&&004 050
8 Siltakylä Pyhtää &&&&&&&&&&&02878.&&&&002 878
9 Elimäen kirkonkylä Kouvola &&&&&&&&&&&01350.&&&&001 350

Maakuntakeskuksia vastaavat keskustaajamat on lihavoitu.

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaakso on evankelioiva herätyskristillisyyden vahvaa tukialuetta. Tuntuvimman kannatuksen liike saa Kouvolassa ja sen kannatus on voimakasta Kymijokivarressa. Kansanlähetyksellä on kannattajaryhmiä myös muualla Saimaan ympäristössä ja maaseudulla. Vanhoista herätysliikkeistä evankelisuus on vaikuttanut seudulla. Liikkeellä on niin ikään kannatusta Kymenjokilaaksossa ja Haminan ympäristössä.[23]

Äkillisen rakennemuutoksen alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymenlaaksossa äkillisen rakennemuutoksen alue on Kouvolan seutukunta, joka sai jatkoa vuodeksi 2009.

Maisemia Kymenlaaksosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöitä Kymenlaaksosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. ↑ Väestörakenteen ennakkotiedot muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot 27.4.2023. Tilastokeskus. Viitattu 27.4.2023.
  3. ↑ Kymenlaakson maakuntasuunnitelma 2005-2015 Kymenlaakso.fi.
  4. ↑ Kansantalous Tilastokeskus.
  5. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (s. 353, Liite 4: Kuntien siirrot läänistä toiseen vuosina 1881–1976) Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. 1979. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.7.2013.
  6. ↑ a b Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistetään vuoden 2015 eduskuntavaaleihin Vaalit.fi. 11.4.2013. Oikeusministeriö. Arkistoitu 2.11.2014. Viitattu 9.2.2017.
  7. ↑ a b Kaakkois-Suomen pintavedet Ymparisto.fi. Arkistoitu 15.1.2022. Viitattu 8.4.2020.
  8. ↑ Vesienhoito Kaakkois-Suomessa Ymparisto.fi.
  9. ↑ [https%3A%2F%2Fwww-testi.ely-keskus.soft.ware.fi%2Fdocuments%2F10191%2F93977%2FToiminta-aluekartta_2013_KAS%2F720c3eb3-a434-4983-9db3-975cad387da8%3Ft%3D1362403668672&imgrefurl=https%3A%2F%2Fwww-testi.ely-keskus.soft.ware.fi%2Fru%2Fweb%2Fely%2Fely-kaakkois-suomi-tehtavat-ja-toiminta%3FcssIs%3Dweb&tbnid=qCILGtwj6CiWMM&vet=12ahUKEwip3cS9otjoAhULeZoKHaIdAzUQMygPegUIARD7AQ..i&docid=4unYaKSwmsUF9M&w=516&h=430&q=Kaakkois-Suomi&ved=2ahUKEwip3cS9otjoAhULeZoKHaIdAzUQMygPegUIARD7AQ Kaakkois-Suomen ELY] ELY-keskus.
  10. ↑ Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit SDP.fi. Arkistoitu 17.1.2020. Viitattu 8.4.2020.
  11. ↑ YLE Kaakkois-Suomi Yleisradio. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 8.4.2020.
  12. ↑ Kaakkois-Suomen poliisilaitos Suomen poliisilaitos.
  13. ↑ Kaakkois-Suomen ELY Kaakkois-Suomen ELYn Facebook-sivut.
  14. ↑ [www.ymparisto.fi%2Fdownload%2Fnoname%2F%257B9B98ED35-228B-41CC-9DE3-8D0A18DCC662%257D%2F98827&tbnid=CFnR_Fql419hXM&vet=10CC8QMyjfAWoXChMIsLLnhaTY6AIVAAAAAB0AAAAAEAk..i&docid=Pi7JfxOvhl9joM&w=640&h=447&q=Kaakkois-Suomi&ved=0CC8QMyjfAWoXChMIsLLnhaTY6AIVAAAAAB0AAAAAEAk Kaakkois-Suomen vesienhoidontoimenpideohjelma] Ymparisto.fi.
  15. ↑ TE-keskus Kaakkois-Suomi TE-palvelut.fi.
  16. ↑ Kaakkoismurteet Erkki Savolainen. Arkistoitu 19.2.2020. Viitattu 8.4.2020.
  17. ↑ Iso tietosanakirja, 12. osa (Siemen-Suomyrtti), takakannen taskussa oleva kartta
  18. ↑ Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 118. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  19. ↑ 859-860 (Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti) runeberg.org. Viitattu 21.6.2019.
  20. ↑ a b Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 4.1.2018.
  21. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
  22. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
  23. ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaukiainen, Yrjö: Kymenlaakson historia I: Jokilaakso ja rajamaa esihistoriasta 1810-luvulle. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-353-1.
  • Kaukiainen, Yrjö: Kymenlaakson historia II: Rajamaasta maakunnaksi 1810-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-354-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kymenlaakson maakunta.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kymenlaakson_maakunta&oldid=21540087”