Hugo Simberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hugo Simberg
Omakuva, 1907.
Omakuva, 1907.
Syntynyt 24. kesäkuuta 1873
Hamina
Kuollut 12. heinäkuuta 1917 (44 vuotta)
Ähtäri
Kansallisuus suomalainen
Ala taidemaalaus
Taidesuuntaus symbolismi

Hugo Gerhard Simberg (24. kesäkuuta 1873 Hamina12. heinäkuuta 1917 Ähtäri) oli suomalainen taidemaalari ja graafikko[1]. Hän on Suomen taiteen symbolismin päänimiä.[1] Hän toi Akseli Gallen-Kallelan ohella symbolismin ajatuksia suomalaiseen taiteeseen ja kokeili uusia eurooppalaisia taidesuuntia 1900-luvun alussa. Hän maalasi piruhahmoja, kuolema-aiheita ja luonnonnäkyjä naivistisella tyylillä, mutta käytti myös lämmintä realismia esimerkiksi vuonna 1898 maalaamassaan Täti-maalauksessa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simberg varttui viipurilaisessa virkamieskodissa ja aloitti taideopintonsa Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa 1891 jatkaen sen jälkeen opintojaan 1893–95 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Jo Simbergin varhaisista töistä voi nähdä, että hän oli synnynnäinen symbolisti, mutta Ateneumin taideopetus ei tarjonnut hänelle mahdollisuutta opiskella hänelle tärkeiden aiheiden parissa. Simberg päätti kirjoittaa suomalaisen symbolismin päämestarille, Akseli Gallen-Kallelalle, joka otti hänet oppipojakseen Ruovedelle vuonna 1895. Tästä alkoi Simbergin taiteilijankehityksen tärkein vaihe. Gallen-Kallela rohkaisi häntä jatkamaan oman tyylinsä parissa. Simberg vietti kesään Niemenlautassa, sukunsa kesäpaikassa Viipurin lähistöllä. Seudun maisemat vaikuttivat hänen teoksiinsa.

Vuonna 1903 aloitettiin Lars Sonckin suunnitteleman Tampereen tuomiokirkon rakennustyöt. Kirkosta haluttiin jugendin hengen mukaisesti kokonaistaideteos, ja sisäosien koristeluun nimettiin Magnus Enckell, joka teki alttaritaulun, ja Hugo Simberg, joka teki vuosina 1905–06 kirkon katto- ja lasimaalaukset, kaksi erillistä seinämaalausta (”Haavoittunut enkeli” ja ”Kuoleman puutarha”) ja lehterikaiteen maalauksen ”Köynnöksenkantajat”. Maalaukset eivät olleet tavanomaista kirkkokoristelua, mutta lasimaalauksissa Simberg noudatti perinteistä kristillistä tyyliä ja arvomaailmaa. Lehterikaiteen ”Köynnöksenkantajat” alastomine poikineen oli sen sijaan ennen näkemätön, ja se aiheuttikin paljon kohua.

Suomen taide koki kovan kolauksen Pariisin taidenäyttelyssä vuonna 1908, kun sitä moitittiin tylsäksi ja värittömäksi. Monet taiteilijat etsivät uusia suuntia, mutta Simberg pysyi symbolismissaan, joka koettiin aikansa eläneeksi. Simberg päätti esiintyä näyttelyissä ulkokohtaisena naturalistina ja koloristina, jopa impressionistina, mutta pysyi perusluonteeltaan pienimuotosten fantasiakuvien tekijänä. Vuonna 1912 Simberg järjesti näyttelyn, jossa hän esitteli joukon piirustuksiaan ja pienoisakvarellejaan. Teoksissa oli jälleen Simbergin mielikuvituksellinen satumaailma, ja näyttely osoitti tämän aiheen kestävyyden. Muille taiteilijoille symbolismi oli ollut ohimenevä vaihe, mutta Simbergille se oli luontevin ilmaisutapa. Myös graafikkona Simberg on sangen arvostettu[1].

Simbergin maalaus Haavoittunut enkeli valittiin vuonna 2007 Ateneumin taidemuseon järjestämässä äänestyksessä ”Maamme tauluksi”.

Hugo Simberg on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle: V3-1-12.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan iso Fokus, s. 3814.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stewen, Riikka: Hugo Simberg – unien maalari. Helsingissä: Otava, 1989 (4. painos 2004). ISBN 951-1-10455-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.