Savon rata

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Savon rata
Pieksämäen rautatieasema 1.jpg
Perustiedot
Reitti Kouvola – Iisalmi
Rakennettu useissa osissa
Avattu 1902
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Liikenne
Operaattori(t) VR-Yhtymä
Henkilöjunia / vrk 20
Tavarajunia / vrk 51
Tekniset tiedot
Pituus 357,8 km
Raiteiden lkm 1 (2 Iloharju–Kuopio)
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys 25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä Kouvola–Kinni 140 km/h,
Kinni–Otava 200 km/h,
Otava–Iisalmi 140 km/h
 • tavaraliikenteessä 120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus (Kouvola)–(Pieksämäki)–(Kuopio)–(Iisalmi)[1]
Ohjauskeskus Kouvola (Kouvola–Pieksämäki),
Pieksämäki (Pieksämäki–(Kuopio)–Iisalmi)
Miehitetyt asemat Kuopio, Iisalmi
Suojastus linjasuojastus
Kulunvalvonta JKV

( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan.

Savon rata on osa Suomen rataverkkoa. Se ulottuu Kouvolasta Iisalmeen, pituutta radalla on 358 kilometriä ja se on koko matkalta sähköistetty.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savon radan rakentamista ehdotettiin vuoden 1882 valtiopäivillä. Reittiehdotuksena oli Viipuri-keskeisestikenen mukaan? Luumäeltä Mikkelin kautta Kuopioon. Vielä hanke ei saanut enemmistöä, mutta jo 1885 radalla oli vahva kannatus. Kiistaa herätti tosin radan linjaus. Valtiopäivien edustaja Edvin Avellan huomautti, että esityksessä rata ei sivunnut tarpeeksi vesireittejä, eikä palvellut siten kasvavaa puunjalostusteollisuutta. Saman vuoden valtiopäivien kaikki neljä säätyä olivat kuitenkin lopulta yksimielisiä. Rata päätettiin rakentaa haarana HelsinkiRiihimäkiPietari-radalta, pieneltä Kouvolan asemalta Mikkeliin ja sieltä Kuopioon. Ensiksi valmistui väli Mikkelistä Kuopioon, sitten Mikkelistä Kouvolaan.

Rata Kouvolasta Kuopioon avattiin 1. lokakuuta 1889.[2] Jatkoa tälle radalle oli luvassa seuraavana vuonna, jolloin valmistui rata Kouvolasta Kotkaan. 1900-luvun taitteessa rataa jatkettiin Kuopiosta pohjoiseen, jolloin eräänä laajimmista rakennuskohteista oli silta- ja pengeryhteys Kallaveden yli eli Kallansillat. Alun perin tarkoitus oli rakentaa rata rahojen säästämiseksi kapearaiteiseksi,lähde? mutta se päätettiin kuluista huolimatta tehdä leveäraiteiseksi (1 524 mm). Liikenne Iisalmeen alkoi vuonna 1902.[3] Vuonna 1904 rataa oli jatkettu jo Kajaaniin.[3] Radan pituus siihen aikaan oli 443 kilometriä ja se tehtiin mutkaiseksi, jotta säästettäisiin maastonmuokkauskuluissa.

Vielä 1800-luvun lopulla matkustaminen oli hidasta. Matka Mikkelistä Kouvolan kautta Helsinkiin kesti yli 12 tuntia, joskin pari tuntia täytyi odottaa Kouvolassa junan vaihtoa. Ennen Suomen itsenäisyyttä oli Mikkelistä Viipuriin paremmat yhteydet kuin Helsinkiin, sillä Viipuri oli lähempänä ja se oli Itä-Suomen suurin kaupunki. Kouvolassa junanvaihtokaan ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia. Itsenäisyyden jälkeen Helsingistä tuli Mikkelistä lähtevän matkustajaliikenteen kannalta yhä tärkeämpi. Alkuperäisen Viipuri-keskeisen linjauksen takia Helsingistä tulevat junat joutuvat vieläkin vaihtamaan kulkusuuntaa jatkaessaan Savon radalle. Vuoteen 1939 mennessä matka-aika oli jo nopeutunut niin, että matka Helsingin ja Mikkelin välillä kesti noin 5,5 tuntia.

Vuonna 1960 aloitettiin 15 vuotta kestänyt Savon radan perusparannus ja siihen liittyneet mutkaisen radan oikaisut, joiden tuloksina radasta tuli suoraviivaisempi ja sillä voitiin ajaa suuremmilla nopeuksilla. Monilta osin kyseessä oli käytännössä radan rakentaminen uudelleen. Suurimmat työt tehtiin Kouvolan ja Mikkelin sekä Suonenjoen ja Kuopion välillä. Ensimmäinen suuri muutos oli radan lähtökaarteen loiventaminen Kouvolassa, ja huomattavia mutkien oikaisuja tehtiin mm. Vuohijärvellä, Hillosensalmella, Suonenjoen asemalla ja Kuopion Kurkimäessä.[4]

Mikkeli–Pieksämäki-osa otettiin käyttöön VR:n ensimmäisenä kauko-ohjattuna rataosana vuonna 1962. Seuraavana vuonna otettiin myös Kouvola–Mikkeli-rataosan kauko-ohjaus käyttöön. Sähköliikenne aloitettiin Kouvola–Pieksämäki-välillä 1. joulukuuta 1980. Pieksämäki–Kuopio-rataosan kauko-ohjaus otettiin käyttöön vuonna 1982, sähköistys vuonna 1983. Kuopio–Iisalmi-rataosan sähköistys otettiin käyttöön vuonna 1984, kauko-ohjaus otettiin käyttöön vuonna 1988. Uusi kauko-ohjaus välille Kouvola–Pieksämäki valmistui vuonna 2001.

Vielä vuoteen 2002 asti pääsi monille Kouvola–Kuopio-välin pienille asemille paikallisjunalla, mutta kyseiset junavuorot sekä henkilöliikenne niiden käyttämillä liikennepaikoilla kuitenkin lakkautettiin matkustajamäärien vähyyden vuoksi.

Savon radan Pendolino-liikenne alkoi 5. kesäkuuta 2005 (Iisalmesta Kuopion ja Mikkelin kautta Helsinkiin, Pieksämäki–Kuopio-välillä oli liikennöity jo aiemmin).

Sivuradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savon radan oikaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahti–Heinola-rata valmistui vuonna 1932.[3] Jo silloin oli suunnitelmissa, että rataa olisi myöhemmin jatkettu Savon radalle, johon se olisi liittynyt Mäntyharjussa tai Mikkelissä. Tämä olisi tarjonnut Savon radan varrelta nopeamman rautatieyhteyden Helsinkiin. Suunniteltu jatke jäi kuitenkin rakentamatta eikä sitä ole myöhemminkään toteutettu, mutta uusia suunnitelmia sen rakentamisesta on vuosikymmenien kuluessa esitetty useita kertoja.

Vuonna 1989 Lahden ja Heinolan kaupungit kutsuivat koolle Mäntyharjun, Mikkelin, Pieksämäen, Varkauden ja Iisalmen edustajat. Paikalta puuttuivat kutsutuista Loviisan, Mäntsälän, Jyväskylän, Kuopion ja Kajaanin edustajat. Tätä ennen Lahden kaupunki ja Päijät-Hämeen seutukaavaliitto olivat maaliskuussa 1989 julkistaneet selvityksen Lahden ja Helsingin välisestä suorasta ratayhteydestä Keravan ja Mäntsälän kautta Riihimäen itäpuolelta.

Heinolassa pidettiin tärkeänä koko Savon radan oikaisua, ei pelkästään Lahden ja Keravan välin oikaisua, koska Heinolan ja Mikkelin välistä rataosuutta oli toivottu noin 50 vuoden ajan. Mikkelin kaupunginjohtajan mukaan Savon radan oikaisu saatettaisiin kokea HELI-radan jonkinlaiseksi kilpailijaksi. Lopputuloksena suunnitelmasta oikaista koko Savon rata toteutettiin vain Lahden oikorata. Yhteyttä Heinolan ja Mikkelin välille Kouvolan ohittamiseksi ei toteutettu.

Lentävä kalakukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savon radasta on tehty oma laulu ja elokuva, Lentävä kalakukko (1953). Kalakukko oli Helsinki–Kuopio-pikajuna. Oma laulu on myös Pohjanmaan radasta: Matti Jurvan esittämä ”Pohjanmaan junassa” (1938)[5].

Näyte laulusta ”Lentävä Kalakukko”:

»Riihimäk ja Lahti, Koovola, Mikkelj – Koovola, Mikkelj.
Siipilöissä loestaa raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkavus alkoo – purkavus alkoo.
Asemalla oekoo väsynyttä jalakoo Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: ’Kuopijoon käy tie!’
Kiskotkin kirskuivat: ’Tervehykset vie!’»
(Sanat Reino Helismaa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. RHK Kauko-ohjatut radat
  2. Iltanen, Jussi: ”23. Savon rata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 298. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  3. a b c Suomen leveäraiteiset rataosat, taulukko valmistumisvuosista. Grafiscreen. Interet Archive.
  4. Petri P. Pentikäinen: Savon rautatie: Kouvola-Kuopio 1889–2014, s. 113–126. Helsinki: Petrin Viestintä / Petri P. Pentikäinen, 2014. ISBN 978-952-93-4218-1.
  5. Matti Jurva esittää Yle Elävä arkisto. 1938. Viitattu 29.9.2010. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]