Etelä-Karjalan maakunta

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Etelä-Karjala)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Karjalan maakunta
Etelä-Karjala.vaakuna.svg Etelä-Karjala.sijainti.suomi.2010.svg
vaakuna
Flag of South Karelia.svg

lippu

sijainti

Historialliset läänit Viipurin ja Savonlinnan lääni (1634–1721)
Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747)
Viipurin lääni (1812–1945)
Kymen lääni (1945–1997)
Etelä-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Lappeenranta
Maakuntajohtaja Matti Viialainen
Kokonaispinta-ala 6 872,10 km²
16:nneksi suurin 2017 [1]
– maa 5 326,91 km²
– sisävesi 1 545,19 km²
Väkiluku 129 048
16:nneksi suurin 31.10.2018 [2]
väestötiheys 24,23 as./km² (31.10.2018)
Maakuntalaulu Karjalaisten laulu
Nimikkolajit  
– järvi Saimaa
– kala järvilohi
– kasvi kangasvuokko
– kivi spektroliitti
– lintu satakieli
Lyhenne FI-02

Etelä-Karjala (ruots. Södra Karelen, Sydkarelen) on maakunta Kaakkois-Suomessa Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Etelä-Karjalan maakuntakeskus on Lappeenranta.

Etelä-Karjala on nimensä mukaisesti eteläinen osa Suomen puolelle jääneestä osasta vanhaa historiallista Suomen Karjalaa. Kulttuurillisesti ja historiallisesti alue on osaa vanhaa Viipurin lääniä. Etelä-Karjalan pohjoisin kunta on Parikkala ja eteläisin Lappeenranta. Etelä-Karjalaa ympäröivät Kymenlaakso lounaassa, Etelä-Savo pohjoisessa, Pohjois-Karjala koillisessa, Venäjän Leningradin alue etelässä ja Karjalan tasavalta idässä.

Bruttokansantuote Etelä-Karjalassa oli 35 382 euroa/asukas vuonna 2011.

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Karjalan maakunnan kaupungit ja kunnat
Kuntakeskukset
 30 000–100 000 as. kunta
 10 000–30 000 as. kunta
 3 000–10 000 as. kunta
Etelä-Karjalan maakunta kuntakeskuksineen.

Etelä-Karjala jakaantuu kahteen seutukuntaan ja yhdeksään kuntaan, joista kaksi on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti käy ilmi oheisesta maakuntakartasta.

Nimi Vaakuna Kuntamuoto Väkiluku[3] Pinta-ala[4] Väestötiheys Seutukunta Perustettu
Lappeenranta (ruots. Villmanstrand)
Lappeenranta.vaakuna.svg
maakunnan
pääkaupunki
72 725 1 723,56 km² 50,73 as./km² Lappeenrannan seutukunta 1649
Imatra
Imatra.vaakuna.svg
kaupunki 27 203 191,28 km² 175,49 as./km² Imatran seutukunta 1948
Ruokolahti
Ruokolahti.vaakuna.svg
kunta 5 180 1 219,85 km² 5,5 as./km² Imatran seutukunta 1868
Parikkala
Parikkala.vaakuna.svg
kunta 4 939 760,71 km² 8,34 as./km² Imatran seutukunta 1635
Taipalsaari
Taipalsaari.vaakuna.svg
kunta 4 736 761,94 km² 13,73 as./km² Lappeenrannan seutukunta 1571
Luumäki
Luumäki.vaakuna.svg
kunta 4 725 859,83 km² 6,3 as./km² Lappeenrannan seutukunta 1642
Savitaipale
Savitaipale.vaakuna.svg
kunta 3 484 690,56 km² 6,46 as./km² Lappeenrannan seutukunta 1639/1867
Rautjärvi
Rautjärvi.vaakuna.svg
kunta 3 390 401,89 km² 9,64 as./km² Imatran seutukunta 1871
Lemi
Lemi.vaakuna.svg
kunta 3 059 262,48 km² 14,04 as./km² Lappeenrannan seutukunta 1688/1867

Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Karjalaan kuuluvat myös Suomelle jääneet osat Jääsken ja Säkkijärven kunnista, joiden alueista suurin osa jäi toisen maailmansodan jälkeen luovutetulle alueelle. Näiden kuntien Suomelle jääneet osat liitettiin jo 1940-luvulla muihin kuntiin.

Luovutetut kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvi- ja jatkosodan seurauksena Suomi luovutti Neuvostoliitolle noin puolet Suomen Karjalan pinta-alasta. Lappeenrannan kaupunginkirjaston ylläpitämän Carelica-kotiseutukokoelman keruualue kattaa seuraavat 33 luovutetun alueen lakkautettua kaupunkia, kauppalaa ja kuntaa.[5][6] Näiden kuntien perinnevaakunat eivät ole virallisia, vaan luovutettuja alueita edustavien säätiöiden ja seurojen tunnuksia.[7]


Näistä kunnista vain osa Jääsken ja Säkkijärven alueista kuuluu edelleen Suomeen, mutta niiden Suomelle jääneet osat liitettiin pian sodan jälkeen muihin kuntiin.

Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Etelä-Karjalassa sijaitsi 21 taajamaa.[8] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[9]
1 Lappeenrannan keskustaajama Lappeenranta 55 740
Taipalsaari 3
&&&&&&&&&&055743.&&&&0055 743
2 Imatran keskustaajama Imatra 26 370
Lappeenranta 1 494
Ruokolahti 320
&&&&&&&&&&028184.&&&&0028 184
3 Joutsenon kirkonkylä Lappeenranta &&&&&&&&&&&06876.&&&&006 876
4 Rasila Ruokolahti &&&&&&&&&&&02608.&&&&002 608
5 Taavetti Luumäki &&&&&&&&&&&02126.&&&&002 126
6 Saimaanharju Taipalsaari &&&&&&&&&&&01838.&&&&001 838
7 Savitaipaleen kirkonkylä Savitaipale &&&&&&&&&&&01829.&&&&001 829
8 Simpele Rautjärvi &&&&&&&&&&&01685.&&&&001 685
9 Parikkalan kirkonkylä Parikkala &&&&&&&&&&&01543.&&&&001 543
10 Taipalsaaren kirkonkylä Taipalsaari &&&&&&&&&&&&0906.&&&&00906

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Etelä-Karjalan liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Karjalan liitto on yksi Suomen 18 maakuntaliitosta. Siihen kuuluvat kaikki Etelä-Karjalan kunnat. Liiton päättävien elinten luottamushenkilöt ovat jäsenkuntien poliittisia vaikuttajia, jotka edustavat kuntalaisia kunnallisvaalien tuloksen mukaisesti.[10]

Liitto ajaa maakunnan, kuntien, väestön ja elinkeinoelämän etuja ja sen tavoitteena on maakunnan henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin sekä kulttuurin edistäminen. Sen lakisääteisiä tehtäviä ovat alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Lisäksi liitossa tehdään maakuntaa koskevia tutkimuksia, tilastointia, suunnitelmia ja selvityksiä. Liitto on myös maakunnan vaikuttajien ja sidosryhmien yhteistyöorganisaatio.[10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan keskustaa.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Etelä-Karjalan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
144 284
1985
  
142 292
1990
  
140 244
1995
  
138 678
2000
  
136 299
2005
  
134 786
2010
  
132 899
2015
  
131 155
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Etelä-Karjalaa luonnehtivat järvet, Salpausselän harjut ja kankaat, sekametsät ja kylämaisemat.

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Karjala on suosittu ympärivuotinen matkailukohde. Alueen matkailun erityispiirteitä ovat viisumivapaat risteilyt Venäjälle sekä seudun monipuolinen luonto.[12] Etelä-Karjalassa matkailijoille on tarjolla muun muassa golfkenttiä, kylpylöitä, safareita ja tapahtumia.[13] Maakunnassa sijaitsee Imatran Valtionhotellin ja Imatran kylpylän lisäksi historiallinen Lappeenrannan Kylpylä ja syksyllä 2011 toimintansa aloittanut Holiday Club Saimaan kylpylähotelli.[14][15]

Etelä-Karjalan maisemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Etelä-Karjala on muodostunut selväpiirteiseksi aluekokonaisuudeksi vasta toisen maailmansodan ja alueluovutusten jälkeen. Sen nimikin vakiintui käyttöön nykyisessä merkityksessään vasta 1950-luvulla, varsinkin sen jälkeen, kun vuonna 1954 perustettiin Etelä-Karjalan maakuntaliitto.[16] Aikaisemmin se on ollut Savon ja Karjalan historiallisten maakuntien raja-aluetta[17], jossa käsitykset maakuntien välisestä rajasta ovat eri aikoina vaihdelleet.

Nykyistä Etelä-Karjalaa ovat aikoinaan halkoneet luode-kaakko-suunnassa Pähkinäsaaren (1323) ja Täyssinän (1595) rauhojen rajat. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 se joutui kokonaan Ruotsille, mutta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa se jaettiin jälleen Ruotsin ja Venäjän kesken, ja vuonna 1743 Turun rauhassa se joutui kokonaisuudessaan Venäjälle osana Vanhaa-Suomea. Kun Vanha-Suomi vuonna 1812 yhdistetiin Suomen suuriruhtinaskuntaa, siitä muodostettiin Viipurin lääni, johon myös nykyinen Etelä-Karjala kokonaisuudessaan kuului toiseen maailmansotaan saakka. Maakunnassa mielessä suuri osa siitä kuitenkin luettiin vielä 1900-luvun alkupuolella yleensä Savoon kuuluvaksi.[18]

Nykyisen Etelä-Karjalan itäisimmät kunnat Simpele, Parikkala, Saari ja Uukuniemi luettiin ennen toista maailmansotaa kuuluviksi Laatokan-Karjalaan. Viipurin länsipuolella olevaa aluetta nimitettiin ennen sotaa Lounais-Karjalaksi[19], mutta siitä jäi sodan jälkeen Suomelle vain pieni osa, josta Etelä-Karjalaan kuuluvat nykyisin lähinnä vain entiset, myöhemmin Lappeenrantaan liitetyt Ylämaan ja Nuijamaan kunnat. Lounais-Karjalaan kuuluivat aikoinaan myös Virolahti ja Miehikkälä, mutta nykyisin ne luetaan Kymenlaaksoon. Muu osa nykyistä Etelä-Karjalaa, muun muassa Lappeenranta ja Imatra, katsottiin 1900-luvun alkupuolella muun muassa hakuteoksissa tavallisesti Savoon kuuluviksi.[20][21] Tämä johtui pitkälti siitä, että Topelius oli Maamme kirjassaan maininnut koko Saimaan ja Imatran koskenkin sijaitsevan Savossa.[16][22] Eino Jutikkalan mukaan kyseessä tämä johtui kuitenkin vain historiallisesta väärinkäsityksestä: Uudenkaupungin rauhan rajaa oli alettu pitää maakuntien rajana, vaikka Savon ja Karjalan välisenä heimorajana oli jo 1500-luvulla pidetty silloisten Viipurin ja Savonlinnan linnaläänien välistä rajaa, joka kutakuinkin vastaa nykyistäkin Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan välistä maakuntarajaa. Paikalliset asukkaat olivatkin vanhastaan käsittäneet Imatran seudun Karjalaan kuuluvaksi.[16]

Etelä-Karjalassa syntyneitä tai vaikuttaneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2017 1.1.2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2017.
  2. Ennakkoväkiluku muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli ja Tiedot 23.11.2018. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2018.
  3. Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  4. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  5. Carelica Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 12.12.2011.
  6. Pitäjät Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 12.12.2011.
  7. Luovutetun Karjalan pitäjien vaakunat ja standaarit Karjalan Liitto. Viitattu 12.12.2011.
  8. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  9. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  10. a b Etelä-Karjalan liitto Etelä-Karjalan liitto. Viitattu 11.7.2014.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 29.12.2017.
  12. Etelä-Karjalan Liitto Etelä-Karjalan Liitto. Viitattu 7.8.2012.
  13. goSaimaa-matkailusivusto goSaimaa Oy. Viitattu 7.8.2012.
  14. Kylpyläelämyksiä Saimaalla gosaimaa.com. GoSaimaa. Viitattu 10.8.2012.
  15. Etelä-Karjalaan taas uusi kylpylä mtv3.fi. 24.2.2012. MTV3. Viitattu 10.8.2012.
  16. a b c Yrjö Kaukiainen, Jouko Nurmiainen: ”Hajanaisesta jäännösalueesta Etelä-Karjalan maakunnaksi”, Viipurin läänin historia, VI osa: Karjalan itärajan varjossa, s. 306–310. Karjalan kirjapaino, 2010. ISBN 978-952-5200-76-8.
  17. ”Etelä-Karjala”, Otavan iso Fokus, 2. osa (El–Io), s. 737. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  18. ”Suomen kartta, osa 4”, Pieni tietosanakirja, 4. osa (San Remo-Öölanti). (Karttaan on merkitty sekä läänien että kapeammalla viivalla myös Suomen historiallisten maakuntien rajat). Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
  19. ”Karjala”, Tietosanakirja, 4. osa (Kaivo-Kulttuurikieli), s. 367. Tietosanakirja Oy, 1912. Teoksen verkkoversio.
  20. ”Lappeenranta”, Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje-Maskotti). Otava, 1926. Teoksen verkkoversio.
  21. ”Savo”, {{{Nimike}}}, s. 33. Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
  22. Zachris Topelius: ”Landskapen”, Boken om vårt land. Läsebok for de lägsta läroverk i Finland, andra kursen, s. 31. Ab Svenska Läromedel, 1937 (näköispainos). Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etelä-Karjalan maakunta.