Laatokan Karjala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Laatokan Karjala on historiallinen alue entisessä Suomen Karjalassa. Nykyisin sillä voidaan tarkoittaa myös Venäjän Karjalan osaa (ven. Ладожская Карелия, Ladožskaja Karelija, Карельское Приладожье, Karelskoje Priladožje tai Северное Приладожье, Severnoje Priladožje) eli aluetta Laatokan pohjoispuolella, joka rajoittuu idässä Aunuksen Karjalaan, lounaassa Leningradin alueeseen ja luoteessa Suomeen. Nykymuotoinen Laatokan Karjalan alue käsittää Lahdenpohjan, Pitkärannan ja Sortavalan kuntapiirit eli Karjalan tasavallan lounaisosan.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatokan Karjala kuului osana Käkisalmen lääniä ensin Novgorodin valtiolle ja sittemmin Venäjälle. Käkisalmen läänin mukana se siirtyi Ruotsille Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsi menetti Laatokan Karjalan Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle, jonka jälkeen alue tuli kuulumaan Viipurin kuvernementtiin. Tämä Vanha-Suomi yhdistettiin Viipurin lääninä Suomen suuriruhtinaskuntaan 1812. Suomeen kuulunut vanha Laatokan Karjalan alue [3] jakaantui Keski-Karjalaan ja Raja-Karjalaan.[4]

Keski-Karjala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset kunnat (kihlakunta):

Myös Hiitola luettiin toisinaan Laatokan Karjalaan kuuluvaksi. Pälkjärvi kuului Ilomantsin kihlakuntaan ja täten Kuopion lääniin - maantieteellisen aseman ja historiallisen taustansa takia se voitiin kuitenkin liittää myös Laatokan Karjalaan.[5]

Raja-Karjala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raja-Karjalassa puhuttiin yleisesti karjalan kieltä ja suurin osa väestöstä oli uskonnoltaan ortodokseja.

Entiset kunnat (kaikki kunnat Salmin kihlakunta):

Toisesta maailmansodasta aiheutuneet muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 suurin osa Suomen aikaista vanhaa Laatokan Karjalaa oli Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella ja tuli osaksi Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa. Jatkosodan alussa 1941 suomalaisjoukot valtasivat alueen, mutta joutuivat vetäytymään osin kesällä ja Moskovan välirauhansopimuksen mukaan kokonaan syksyllä 1944.

Suomeen kuuluneesta vanhasta Laatokan Karjalasta nykyisten Suomen rajojen sisäpuolelle jääneet alueet sekä samalla, alueluovutuksista huolimatta, itsenäisenä kuntina toimintaansa jatkaneet kunnat (Parikkala, Saari, Simpele, Uukuniemi) ovat nykyään osa Etelä-Karjalan maakuntaa: entiset Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen kunnat osana nykyistä Parikkalan kuntaa (kuntaliitos v. 2005) sekä entinen Simpeleen kunta osana nykyistä Rautjärven kuntaa (kuntaliitos v. 1973). Myös nyky-Suomen puolelle jääneet entisen Korpiselän kunnan alueet, ns. tynkä-Korpiselkä, liitettiin Tuupovaaran kuntaan. Nämä alueet ovat nykyään osa Joensuuta Pohjois-Karjalan maakunnassa.

Laatokan Karjalan suomalaiset asukkaat jouduttiin talvisodan aikana lähes kokonaan evakuoimaan ja jatkosodan jälkeen siirtoväki asettui - erityisesti Raja-Karjalan osalta - pääasiassa Pohjois-Karjalaan (muun muassa Valtimolle) ja Pohjois-Savon pohjoisosiin sekä Kainuun eteläosaan ja Pohjois-Pohjanmaalle.

Laatokan Karjalaan muutti pääasiassa venäläisiä, mutta jonkin verran myös karjalaisia ja muita kansallisuuksia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Северное Приладожье Карелия культурный туризм (venäjäksi)
  2. Northern Priladozhje Karelia cultural tourism (englanniksi)
  3. Kartasto - Nykyinen Karjalan tasavalta ja Laatokan Karjalan alueet (Arkistoitu sivu sivustolla archive.today) 29.04.2013. Säätiö Väinölä, www.saatiovainola.fi.
  4. Ahola V, Kuhlman I. ja Luotio J. (toim.): Tietojätti 2000, s. 443. Viides painos. Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.
  5. http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/palkjarvi/palkjarvihist.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]