Karjalaisten laulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karjalaisten laulu on karjalaisten maakuntalaulu, jota lauletaan paljon karjalaisten pitäjäjuhlissa. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut P. J. Hannikainen. Laulusta lauletaan yleensä ensimmäinen, neljäs ja viimeinen säkeistö. Toinen karjalaisten paljon laulama laulu on Karjalan kunnailla.

Laulua on soitettu myös Kotiteollisuus-yhtyeen keikkojen alussa.

Ensimmäisen version synty 1881[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P. J. Hannikainen kirjoitti Karjalaisten laulun ensimmäisen version vuonna 1881, jolloin se julkaistiin Savo-Karjalaisen osakunnan laulukokoelmassa "Uusi kannel Karjalasta, soitto sointuva Savosta. Helsingin yliopiston musiikinopettaja Richard Faltin valitsi laulun sävelmäksi Liperistä muistiin merkityn kansansävelmän, joka myöhemmin tuli tunnetuksi joululauluna No onkos tullut kesä. Hannikaisen mielestä sävelmän valinta ei kuitenkaan ollut onnistunut eikä laulu on tekstiltäänkään hyvä. Hän ei halunnut julkaista laulua uudelleen, kun opettaja Pekka Puhakka vuonna 1898 pyysi häneltä uutta sovitusta tekeillä olleeseen Kansanopiston laulukirjaan. Hannikainen toivoi myös, ettei kukaan muukaan sitä sovittaisi, vaan Karjalalle tehtäisiin kokonaan uusi maakuntalaulu.[1]

Lopullinen versio vuonna 1899[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulu jäi kuitenkin vaivaamaan P. J. Hannikaisen mieltä. Niinpä hän kesän 1899 aikana kirjoitti uuden tekstin ja sävelsi sen. Hän teki siitä yli 20 työversiota ennen kuin oli tyytyväinen. Puhakka sai nuotit loppukesällä 1899. Hän jakoi laulua kaikkiin Pohjois-Karjalan kansakoulupiireihin ja Hannikainen puolestaan painatti laulun kahteen lauluvihkoon, jolloin Karjalaisten laulu alkoi nopeasti levitä.[2]

Laulun onnistumista kuvaa Hannikaisen kohtaaminen säveltäjämestari Sibeliuksen kanssa kesällä 1899. Hannikainen oli esittänyt Karjalaisten laulua Sibeliukselle, joka oli lausunut siitä pienen kohteliaisuuden. Myöhemmin Hannikainen näki Sibeliuksen istumassa ajatuksissaan, ja hän kuuli Sibeliuksen hyräilevän Karjalaisten laulua.[2]

Kurja-sana hämmentää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulun viimeisen säkeistön sanoja "kurja Karjalamme" on aika ajoin arvosteltu. Varsin usein tässä kohdassa on alkuperäisten sanojen sijasta laulettu "kaunis Karjalamme"[3]. Maaherra Pirjo Ala-Kapee ehdottikin heinäkuussa 2004 laulun sanoja muutettavaksi.lähde? Hän piti sanoja "kurja Karjalamme" Karjalaa väheksyvänä. Karjalaiset kävivät keskustelua muun muassa Karjala-lehdessä eivätkä lämmenneet muutokselle.lähde? Sana "kurja" viittaa tässä siihen, että kaikista Suomen maakunnista juuri Karjala on kautta aikojen joutunut eniten kärsimään sodista, kuten on tapahtunut useita kertoja sekä ennen laulun kirjoittamista että myöhemminkin.[1][3] Tämän totesi myös Ala-Kapeen herättämän keskustelun yhteydessä muun muassa Markku Laukkanen. Muutosta vastaan on huomautettu myös, että laulun ensimmäisessä säkeistössä todella sanotaankin: "kaunis karjalamme".[1]

Laulun sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,
laulun laaja kotimaa!
 :,: Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa. :,:
2. Perintönä laulun juuret
meill' on entisajoilta,
jolloin kaikki toimet suuret
laulun tehtiin mahdilla,
jolloin meidän kankahilla
taitomiehet askaroi,
nuotioilla nokisilla
ongelmoita askaroi.
3. Yli Suomenniemen vielä
maine kuulu kulkevi,
kuinka Väinön kannel siellä
koko luonnon lumosi;
kuinka Seppo taitoniekka
Sammon kirjokannen loi,
tahi Kaukomielen miekka
sota-innoin salamoi.
4. Ei oo meillä rikkautta
eikä maamme viljavaa,
vaan on laulun runsautta,
kylvämättä kasvavaa;
 :,: sit' ei pane Idän halla
eikä Pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,
sitä ei lyö rakehet. :,:
5. Kyll' on kansa Karjalankin
monet kovat kokenut,
väkivallan raaimmankin
iskut tuimat tuntenut;
kestänyt on sodan pauhut,
sorrot vuosisatojen,
sodan pauhut, vainon kauhut,
kolkot vuodet katojen.
6. Mutta meiltä laulun mahti
mennyt maan ei rakohon,
säveleiden sorja tahti
viel ei vierryt pakohon.
Josko murhe mieltä painaa
tahi riemu kohottaa,
laulu,soitto, meiltä aina
yhtä herkäst' irtoaa.
7. Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koittelee,
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee.
 :,: Ja kun onnen päivän koitto
Suomellen taas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa! :,:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Reijo Pajamo: Koulun laulutunnilla, s. 32–33. REPALE-kustannus, 2013. ISBN 979-0-9001698-0-8.
  2. a b Petri Kivimäki: Suositussa maakuntalaulussa raikui alun perin tutun joululaulun sävel Yle Itä-Suomi. 22.11.2017. Viitattu 25.11.2017.
  3. a b Väärien käsitysten sanakirja, s. 81. Suomentanut Kalevi Haikara. Otava, 1977. ISBN 951-1-04422-2.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: