Markku Pölönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Markku Pölönen
Markku Pölönen heinäkuussa 2012.
Markku Pölönen heinäkuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt 16. syyskuuta 1957 (ikä 63)
Eno
Ammatti elokuvaohjaaja
elokuvakäsikirjoittaja
Puoliso eronnut
Ohjaaja
Aktiivisena 1984–
Palkinnot

Parhaan ohjauksen Jussi

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Markku Tapani Pölönen (s. 16. syyskuuta 1957 Eno) on nykyisin Kontiolahdella asuva elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja. Hänellä on yhteensä kuusi Jussi-palkintoa, kolme ohjauksesta, kolme käsikirjoituksesta.

Pölösen elokuvat edustavat useasti suomalaista romantisoitua maalaismenneisyyttä ja kertovat miehen roolin muutoksesta.[1] Näitä ovat alle tunnin mittainen Onnen maa (1993) sekä pitkät elokuvat Kivenpyörittäjän kylä (1995), Kuningasjätkä (1998) ja Koirankynnen leikkaaja (2004). Hänen kotiseutunsa Pohjois-Karjala toimii tapahtumapaikkana elokuvan Lieksa! (2007) sukutarinalle. Heti sodan jälkeisestä ajasta 1945–1952 maaseudulla kertoo hänen vuonna 2018 ensi-iltansa saanut elokuva Oma maa.[2] Pölönen on ohjannut myös kaksi komediaa, joista Emmauksen tiellä (2001) itseironisoi hänen elokuviensa perusasetelmia sekä ralliautoilusta kertova Ralliraita (2009). Pölönen on ohjannut myös yleisömenestykseen yltäneen elokuvan Badding (2000).

Pölönen rakennutti elokuvakylän Kontioniemeen. Se toimi suositun TV-sarjan Karjalan Kunnailla kuvauspaikkana vuoteen 2009 saakka.

Pölönen osti yhtiönimen Suomen Filmiteollisuus yhdessä silloisen vaimonsa Satu Sadinkankaan kanssa, mutta myi siitä yli puolet sijoittajille alkukesästä 2011.[3]

Pölösen teatterielokuville on tyypillistä samojen tuotantohenkilöiden hyödyntäminenlähde?.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pölönen on tehnyt useita mainoselokuvia, lyhyitä dokumentteja, opetuselokuvia ja tilaustöitä. Näitä ovat muun muassa kriittinen kalanviljelydokumentti Lohikuningas (1986), tieteiselokuvan keinoin lapsille kierrätystä esittelevä Kiertotähden keisari (1990) sekä puhelinoperaattori Telen osittain dramatisoitu historiikki Ikuinen viesti (1997).[1]

Markku-liitto valitsi vuonna 1997 Pölösen kaikkien aikojen ensimmäiseksi vuoden Markuksi.[4]

2000-luvun alussa Pölönen oli menestynyt elokuvillaan Kivenpyörittäjän kylä, Kuningasjätkä ja Koirankynnen leikkaaja[5]. Ne kaikki palkittiin Jussilla[6]. Hän omisti viinitilan Genovan lähellä Italiassa[5]. Hän rakennutti Joensuuhun Suomen ensimmäisen elokuvakylän, jossa kuvattiin suosittu Karjalan kunnailla -televisiosarja, ja tarkoitus oli kuvata elokuvia ja tv-tuotantoja vielä pitkään[5].

Mutta sitten Yle keskeytti pitkään suunnitellun televisioprojektin ja Pölösen elämässä seurasi romahdus[5]. Hän menetti elinkeinonsa, luottotietonsa ja asuntonsa[5]. Velat menivät ulosottoon[5]. Pölösen avioliitto päättyi[5]. Pölönen ja tuottajapuoliso Satu Sadinkangas erosivat vuonna 2011.[7] Pölönen asui patjalla toimistonsa lattialla[5]. Kun Pölöselle myönnettiin taiteen Pro Finlandia -mitali vuonna 2016, hän oli varaton mies[5].

Toipuminen pääsi käyntiin, kun elokuvaohjaaja Jarmo Lampela kannusti Pölöstä muokkaamaan Ylen kymmenen vuotta aiemmin torjuman pitkän televisiosarjan elokuvan muotoon. Tuloksena syntyi jälleenrakennuksen ajan Suomesta kertova elokuva Oma maa (2018). Se sai lopulta yli 200 000 katsojaa ja oli vuoden toiseksi katsotuin kotimainen elokuva. Elokuussa 2020 Pölösen luottokelpoisuus palautettiin.[5]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkät elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Onnen maa
  • Kuningasjätkä
  • Emmauksen tiellä
  • Kahdeksan kärjessä – elämäni levyt
  • Rikkaan rakkaus
  • Laula minulle rakkaudesta
  • Kauppa-auto

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anttila, Eila (toim.): Lyhyttä ja pitkää: Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-474-3.
  2. Elokuvaohjaaja Markku Pölönen haaveilee parisuhteesta, jossa asuttaisiin eri osoitteissa: ”Voitaisiin lähetellä savumerkkejä” Ilta-Sanomat. 3.11.2018. Viitattu 3.11.2018.
  3. Markku Pölönen myi pääosan tuotantoyhtiöstään Yle Uutiset. 4.9.2011. Viitattu 21.7.2012.
  4. Vuoden Markut Web Archive (Markkuliitto.fi). 2015. Suomalainen Markku-liitto ry. Viitattu 24.7.2019.
  5. a b c d e f g h i j Elokuvaohjaaja Markku Pölönen menetti kerralla kodin, elannon ja itsetunnon – silloin hänelle selvisi, mitä eroa on niukkuudella ja köyhyydellä Yle Uutiset. Viitattu 19.9.2020.
  6. Niko Jutila: Eniten Jussi-palkintoja voittaneet ohjaajat www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 19.9.2020. (englanniksi)
  7. IS: Suomalainen suosikkiohjaaja erosi mtv3.fi. 4.1.2012. mtv3.fi. Viitattu 29.7.2015.
  8. Pro Finlandia -palkittu Martti Suosalo Yle.fi/uutiset. 6.12.2016. Viitattu 30.1.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]