Heikki Partanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Heikki Juhani Partanen (29. tammikuuta 1942 Helsinki26. marraskuuta 1990 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja sekä animaattori. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat Ramses ja unet (1982) sekä Pessi ja Illusia (1983), jotka hän sekä ohjasi että tuotti. Hän sai yksin ja yhdessä muiden kanssa yhteensä neljä Jussi-palkintoa. Hänellä oli yhdessä vaimonsa Riitta Rautoman (1944–1994) kanssa tuotantoyhtiö Partanen & Rautoma.[1]

Partanen opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen elokuvakoulussa 1960–1963 ja toimi siellä kamerataiteen lehtorina 1965–1968. Hänen yhdessä Juha Soisalon kanssa opinnäytetyönään tekemä lyhyt pala-animaatio Minna ja Merihärkä palkittiin Pohjoisvision kilpailussa 1964. Partanen muistetaan hänen vuosina 1964–1968 tekemistään, klassikoiksi muodostuneista pala-animaatiosarjoista Hinku ja Vinku ja Käytöskukka, joissa lapsille opetettiin hyviä tapoja. Sarjoissa seikkailivat porsaat Hinku ja Vinku sekä pahantuulinen Suursyömäri. Ensimmäinen Hinku ja Vinku -sarja sai vuonna 1966 parhaan televisioelokuvan Jussin lastensarjassa ja se palkittiin myös valtion elokuvapalkinnolla sekä Moskovan elokuvafestivaaleilla. Partanen työskenteli 1960-lopulta alkaen yhdessä vaimonsa Riitta Rautoman kanssa. Käytöskukan jälkeen he toteuttivat muun muassa 13-osaisen animaatiosarjan Satuja vallasta (1973), jonka tuottivat yhdessä Yleisradio ja Sveriges Radio, sekä vuosina 1973–1975 Kaarle Krohnin kokoamiin kansansatuihin perustuneet lyhytanimaatiot Kettu ja Karhu, Koiran ja suden ystävyys ja Jänis ja vuohi.[1][2]

Partanen ja Rautoma siirtyivät 1970-luvun puolivälissä lyhyistä animaatioista pitkiin live-elokuviin. He ohjasivat yhdessä Katariina Lahden kanssa vanhaan suomalaiseen kansansatuun perustuneen elokuvan Antti Puuhaara (1976), josta he voittivat seuraavana vuonna yhdessä parhaan ohjauksen Jussin. Partanen oli myös yksi elokuvan käsikirjoittajista. Partasen vuonna 1982 ohjaama Egyptin historiasta kertonut dokumentti Ramses ja unet sai kolme Jussia, joista parhaan tuottajan Jussi jaettiin Partasen ja Rautoman kesken. Lisäksi Partanen sai vuonna 1984 parhaan ohjauksen jussin Yrjö Kokon satukirjaan perustuneesta elokuvasta Pessi ja illusia (1983). Partanen oli myös tuotantopäällikkönä Timo Bergholmin elokuvassa Punahilkka (1968) ja ohjasi joitain lyhytelokuvia. Partasen viimeinen ohjaus oli vuonna 1988 Lauri Viidan runon pohjalta tehty lyhytelokuva Kukunor.[1]

Partanen nimitettiin taiteilijaprofessoriksi 1988.[2] Hän teki itsemurhan 48-vuotiaana vuonna 1990.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Heikki Partanen Elonetissä (biografia Kari Uusitalo 8.2.2014)
  2. a b Tuula Leinonen: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 88–90. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.