Klaus Härö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klaus Härö helmikuussa 2010.

Klaus Juhani Härö[1] (s. 31. maaliskuuta 1971 Porvoo)[2] on suomalainen ohjaaja.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teini-ikäisenä Härö harrasti elokuvia ja tutustui Ingmar Bergmanin ja Martin Scorsesen tuotantoon. Murrosikäisenä hänen elämäänsä liittyivät oleellisesti Raamatun tutkiminen ja uskonnollisten asioiden pohdinta. Tuossa vaiheessa hän piti papin ammattia varteenotettavana uravaihtoehtona.[3]

Härö opiskeli Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella ohjauksen ja käsikirjoituksen linjalla ja valmistui taiteiden maisteriksi vuonna 1999.[1] Opintojensa aikana ja niiden jälkeen hän on ohjannut lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia televisioon. Härön ensimmäinen lyhytelokuva Johannes 10–11 vuotta oli lastenelokuva. Hän on sen jälkeenkin työskennellyt usein lasten ja nuorten kanssa. Härön tutkintoelokuva Yölento (Nattflykt, 1999) sai lastenjuryn kunniamaininnan vuoden 2000 Berliinin elokuvajuhlilla, The Golden Cairo Awardin Kairon lastenelokuvajuhlilla 2001 sekä ensimmäisen palkinnon Argentiinan lastenelokuvafestivaaleilla 2001.

Härön dokumenttielokuva Kolme toivetta (2001) palkittiin pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Norvisionin parhaimpana dokumenttielokuvana 2001. Lisäksi se sai Suomessa Joan Harms -kunniapalkinnon ja Telvis-kunniapalkinnon 2002. Vuoden 2007 huhtikuussa Svenska kulturfonden myönsi Härölle säätiön suuren kulttuuripalkinnon (15 000 euroa).

Härön ohjaaman Näkymättömän Elinan (2002) tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Tornionlaaksoon. Elokuvan pääosassa on 10-vuotias Elina, joka kohtaa vaikeuksia suomen kielen käyttöön jyrkän kielteisesti suhtautuvan opettajan alaisuudessa.[4] Härön seuraava ohjaustyö oli sotaorpojen kohtaloa kuvaava elokuva Äideistä parhain (2005). Vuonna 2007 Härön ohjaama Uusi ihminen voitti Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Juryn Grand Prix’n.[5] Huhtikuussa 2010 Härö palkittiin vuoden nuorena menestyjänä.[6] Vuonna 2012 hän sai kirkkotaiteen Engel-palkinnon.[7]

Härön ohjaama Miekkailija (2015) oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globe -palkinnon saajaksi.[8] Se valittiin myös Suomen viralliseksi Oscar-palkintoehdokkaaksi parhaan vieraskielisen elokuvan sarjassa.[9]

Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut Häröä pienten, heikkojen ja jotain menettäneiden kuvaajaksi.[4] Häröä on pidetty Aki Kaurismäen hengenheimolaisena pieneen ihmiseen kohdistuvan kiinnostuksensa vuoksi, vaikka tyyleiltään he ovatkin erilaisia ohjaajia.[3]

Härö on asunut lähes koko ikänsä Porvoossa lukuun ottamatta opiskeluaikaa Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa.lähde? Nuoruudessa hänen suosikkielokuvansa oli Steven Spielbergin E.T. (1982). Sittemmin hän on nimennyt suosikeikseen muun muassa Coenin veljesten Fargon (1996) ja Sam Mendesin Matkalla Perditioniin (2002).lähde?

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannes 10–11 år (Johannes 10–11 v.) (lyhytelokuva, 1993)
  • Jagande efter vind (Tuulen tavoittelua) (lyhytelokuva, 1995)
  • Maraton (lyhytelokuva, 1997)
  • Två kärlekar (Kaksi rakkautta) (dokumentti, 1998)
  • Ofödda poeters sällskap (Syntymättömien runoilijoiden seura) (dokumentti, 1998)
  • Nattflykt (Yölento) (lyhytelokuva, 1998)
  • Sommartider (Samassa veneessä) (lyhytelokuva, 1999)
  • Hem över havet (Meren yli kotiin) (dokumentti, 1999)
  • Statisten (Statisti) (1999)
  • Nattflykt (Yölento) (1999)
  • Gator av guld (Kadut kuin kultaa) (dokumentti, 2000)
  • Kolme toivetta (Tre önskningar) (2001)
  • Huvudrollen (Päärooli) (lyhytelokuva, 2005)
  • Dagmamman (2013)[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kylänpää, Riitta: Klaus Härö. Suomen Kuvalehti, 2005, nro 35. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.1.2015.
  2. Klaus Härö Elonetissä
  3. a b Halminen, Laura: Katso ihmistä. Metro live, 3.4.2009, s. 4.
  4. a b Pajukallio, Arto: Klaus Härön vaitelias tyttö. Helsingin Sanomat, 6.4.2009, s. D7.
  5. ”Klaus Härön ohjaama Uusi ihminen palkittiin Shanghaissa”. Helsingin Sanomat 24.6.2007.
  6. 39-vuotias kelpasi vuoden nuoreksi menestyjäksi Taloussanomat. 24.4.2010. Viitattu 4.5.2010.
  7. Iranto, Annamari: Klaus Härölle kirkkotaiteen Engel-palkinto Yle Uutiset. 12.2.2012. Viitattu 11.1.2015.
  8. Aromaa, Jonni: Klaus Härön Miekkailija kisaa Golden Globe -elokuvapalkinnosta Yle Uutiset. 10.12.2015. Viitattu 10.12.2015.
  9. Blomberg, Maria: Miekkailija-elokuva Suomen virallinen Oscar-ehdokas Yle Uutiset. 1.9.2015. Viitattu 3.9.2015.
  10. Miekkailija Finnkino. Viitattu 4.1.2015.
  11. Pakkanen, Iida: Klaus Härö kuvaa seuraavaa elokuvaansa Porissa 7.3.2013. Yle Uutiset. Viitattu 18.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]