Matti Ijäs

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matti Ijäs huhtikuussa 2010.

Matti Kalevi Ijäs (s. 25. helmikuuta 1950 Helsinki)[1] on suomalainen käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja.

Ijäksen elokuvien tyylilajin ja huumorin yhteydessä on usein viitattu Veijo Mereen. Hänen elokuviensa tarinoita luonnehditaan usein hillityn novellimaisiksi ja dialogia hersyvän moniulotteiseksi.[2] Usein Ijäksen elokuvissa käsitellään syntymisen ja kuoleman tematiikkaa, alkamisia ja loppumisia. Näitä outoja, mutta lämpimän huumorin siivittämiä näkyjään Ijäs toteuttaa tarkoin, pienin keinoin.

Matti Ijäs on Suomessa Aki Kaurismäen ohella harvoja edelleen aktiivisia niin sanottuja auteur-ohjaajia; hän käsikirjoittaa ja ohjaa elokuvansa pääosin itse. Lisäksi auteur-statukseen kuuluu tekijän persoonallinen, valtavirran elokuvista poikkeava kerrontatyyli.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Ijäs kasvoi Helsingin Töölössä arkkitehtiäidin ja armeijan rakennusmestarina toimineen isän viisilapsisessa perheessä. Hän ylsi uimahyppääjänä Pohjoismaiden nuorten mestariksi ja kiersi kesäisin Suomea pellehyppyseurueessa. Ijäs opiskeli tiedotusoppia Tampereen yliopistossa ja työskenteli Tukholmassa Ruotsin radiossa välillä tiskaajana, välillä suomenkielisen toimituksen reportterina.[4] 1970-luvun alkupuolella Ijäs muutti kahdeksaksi vuodeksi Turkuun, jossa pääsi tekemään lastenohjelmia Ylen aluestudiossa muun muassa Pentti Järvisen ja Erkki Mäkisen kanssa. Ensimmäinen ohjaustyö oli Vieras poika, vuonna 1974 ensiesitetty dokumentti kymmenvuotiaasta chileläisestä pakolaisesta. Laajin projekti tältä ajalta oli neliosainen nuortensarja Läskilinssi (1976–1977).[5] Hänen lastenelokuvansa saivat Tampereen lyhytelokuvajuhlilla monia palkintoja.[6]

Ijäs toimi yhtenä neljästä käsikirjoittajasta János Zsombolyain elokuvassa Tullivapaa avioliitto (1980) ja käsikirjoitti yhdessä Mikko Niskasen kanssa tämän elokuvan Ajolähtö (1982).[7]

1980-luvun alkupuolella Ijäs siirtyi TV1:n televisioteatteriin, jossa syntyi sarja omaleimaisia televisioelokuvia, kuten Venla-palkittu Viimeinen keikka (1984), Painija (1985) sekä kulttimainetta nauttiva Katsastus (1988), joka perustui Joni Skiftesvikin novelleihin.

Ijäksen ensimmäistä teatterielokuvaa Koomikko (1983) on pidetty hahmotukseltaan vielä jokseenkin haparoivana tuotoksena, mutta vuonna 1990 valmistunut Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa lunasti katsojien odotukset. Groteskin ja surrealistisen huumorin siivittämä elokuva sai hyvän vastaanoton, aivan kuten myös pari vuotta myöhemmin valmistunut Pilkkuja ja pikkuhousuja (1992).

Matti Ijäksen ura on jatkunut tasaisesti vuorotellen television ja teatterielokuvien välillä. Hetken aikaa Ijäs toimi myös TV1:n Kotikatu-sarjan ohjaajana 1990-luvun lopulla. Ijäksen tuoreemmista teatterielokuvista Sokkotanssi (1999) ja Haaveiden kehä (2002) keskittyvät kuvaamaan lapsen kokemusmaailmaa, kun taas televisioelokuvissa Pala valkoista marmoria (1998), Lahja (1997), Aita (2001) ja Tuulikaappimaa (2003) henkilökohtaisia irtiottojaan ottavat niin keski-ikäiset kuin vanhuksetkin.

Vuonna 2000 Ijäkselle myönnettiin elokuvataiteen valtionpalkinto.[8] Vuonna 2002 hän oli yksi Pro Finlandia -palkituista.

Matti Ijäksen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkät elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio ja lyhytelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Science Fiction (työryhmän jäsen, 1973)
  • Vieras poika (ohjaus ja suunnittelu, 1974)
  • Hessu Hepo saa uudet kengät (ohjaus ja suunnittelu, 1974)
  • Minikamera kiertää (tv-sarja, (ohjaus ja toimitus, 1975–1976)
  • Rauha – mikä se rauha oikein on (ohjaus ja suunnittelu, 1975)
  • Suutari eli nauravan kengän hymy hyytyy (työryhmän jäsen, 1976)
  • Suomuista elämää (ohjaus ja suunnittelu Pertti Melasniemen kanssa, 1976)
  • Polkupyörä (ohjaus ja toimitus, 1976)
  • Läskilinssi (käsikirjoitus ja ohjaus, 1976)
  • Laivanrakentaja (työryhmän jäsen, 1976)
  • Loruja ja lauluja kesästä (ohjaaja, 1976)
  • Pillipiipari (työryhmän jäsen, 1976)
  • Majakka (työryhmän jäsen, 1976)
  • Ilon ja surun rypyt (ohjaus ja suunnittelu Pertti Melasniemen kanssa, 1977)
  • Nyhverö Nyyssönen (tv-sarja, ohjaus ja suunnittelu, 1977)
  • Meiltäpäin (työryhmän jäsen, 1977)
  • Klovni joka kadotti naurunsa (ohjaus ja käsikirjoitus, 1977)
  • Virnusuinen nauru (ohjaus, 1977)
  • Loruja ja lauluja syksystä (ohjaus ja käsikirjoitus, 1977)
  • Loruja ja lauluja talvesta (ohjaus ja käsikirjoitus, 1978)
  • Loruja ja lauluja keväästä (ohjaus ja käsikirjoitus, 1978)
  • Taiteilijakuvia 1–2 (käsikirjoitus ja ohjaus, 1978)
  • Vonkalat (tv-sarja, käsikirjoitus jaksoihin 2 ja 4, 1978–1979)
  • Pelistä pois (ohjaus yhdessä Pentti Järvisen kanssa, 1979)
  • Aidan raosta peremmälle (ohjaus ja käsikirjoitus, 1979)
  • Hauen leukaluu (ohjaus ja käsikirjoitus, 1979)
  • Muni maailmani, muni (käsikirjoitus ja ohjaus, 1979)
  • Suomalaisia maisemia (ohjaus ja käsikirjoitus, 1980)
  • Naakka Mustakorppi (ohjaus, 1979)
  • Lompakko (käsikirjoitus, 1980)
  • Näyteikkuna (käsikirjoitus ja ohjaus, 1981)
  • Kehvelit (käsikirjoitus ja ohjaus, 1981)
  • Delegaatio (käsikirjoitus, 1982)
  • Ulosmittaajat (tv-sarja, käsikirjoitus yhdessä Sulevi Peltolan kanssa, 1982–1983)
  • Minä, siili ja trumpetti (käsikirjoitus ja ohjaus, 1983)
  • Viimeinen keikka (käsikirjoitus ja ohjaus, 1984)
  • Painija (käsikirjoitus ja ohjaus, 1985)
  • Kastematojen aika (ohjaus, 1986)
  • Siriuksen vieraat (ohjaus, 1987)
  • Katsastus (käsikirjoitus ja ohjaus, 1988)
  • Kolme yötä (ohjaus, 1989)
  • Jonakin päivänä (jakso tv-sarjassa Nuori rakkaus, ohjaus, 1994)
  • Johanneksen leipäpuu (käsikirjoitus ja ohjaus, 1994)
  • Pieniä valheita (käsikirjoitus ja ohjaus, 1994)
  • Marja (tuottaja, 1994)
  • Syrjähyppyjä (ohjaus, 1996)
  • Lahja (käsikirjoitus ja ohjaus, 1997)
  • Pala valkoista marmoria (ohjaus, 1998)
  • Aita (ohjaus, 2001)
  • Tuulikaappimaa (käsikirjoitus ja ohjaus, 2003)
  • Tarpeettomia ihmisiä (käsikirjoitus ja ohjaus, 2005)
  • Kolme suudelmaa (käsikirjoitus ja ohjaus, 2006)
  • Puolueet: Perintölakana (ohjaus, 2006)
  • Katve (ohjaus, 2007)
  • Enon opetukset (ohjaus, 2011)
  • Puolin ja toisin (ohjaus, 2013)
  • Hyvää joulua (käsikirjoitus ja ohjaus, 2015)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Timonen 2013 s. 16–27.
  3. Timonen 2013 s. 16–27.
  4. Timonen 2013 s. 45–49.
  5. Timonen 2013 s. 12–14, 33, 36.
  6. The Prize-Winners of the National Competition, Tampere Film Festival. Viitattu 18.5.2014.
  7. Timonen 2013 s. 495–496.
  8. Elokuvataiteen valtionpalkinto ohjaaja Matti Ijäkselle 29.11.2000. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]