Timo Humaloja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Timo Sakari Humaloja (s. 7. toukokuuta 1947 Helsinki)[1] on näytelmäelokuvien ja dokumenttien ohjaaja sekä kuunnelmien tekijä, joka on tehnyt pitkän uran elokuva-alalla. Vuonna 1979 hän sai yhtenä työryhmän jäsenenä Suomen arvostelijain liiton jakaman Kritiikin Kannukset -palkinnon kuunnelmasarjasta Eurooppalainen Odysseia. Vuonna 1985 Humaloja sai Jussi-palkinnon parhaasta ohjauksesta televisioelokuvissa 8. päivä ja Yksinpuhelu[2].

Humaloja työskenteli ohjaajana Radioteatterissa 1976–1981 ja samaan aikaan käsikirjoittajana ja ohjaajana Televisioteatterissa 1976–1985. Hän toimi käsikirjoittajana elokuvassa Pedon merkki (1981) yhdessä ohjaaja Pakkasvirran ja Arvo Salon kanssa, sekä yhtenä viidestä käsikirjoittajasta Mikko Niskasen elokuvassa Mona ja palavan rakkauden aika (1983). Vuonna 1986 Humaloja toi ensi-iltaan ensimmäisen itse ohjaamansa pitkän teatterielokuvansa Valkoinen kääpiö, johon hän laati myös käsikirjoituksen Bo Carpelanin romaanin pohjalta. Sen tuotti Humalojan vuonna 1984 perustama Panfilmi Humaloja-Innanen Oy[3], jonka puitteissa hän on tehnyt paljon lyhytelokuvia ja tv-elokuvia.[4]

Toisen pitkän teatterielokuvansa Humaloja pääsi tekemään Suomen elokuvasäätiön tuotantoneuvoja Petri Jokirannan vuonna 1998 käynnistämässä projektissa, jossa neljä tunnettua käsikirjoittajaa sai kirjoittaa vapaavalintaisesta aiheesta ja valita ohjaajan tekstilleen. Outi Nyytäjältä tilatusta tarinasta syntyi Humalojan ohjaamana pitkä näytelmäelokuva Laina-aika (2000).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.