Mona ja palavan rakkauden aika

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mona ja palavan rakkauden aika
Ohjaaja Mikko Niskanen
Käsikirjoittaja Pekka Parviainen
Anna-Leena Härkönen
Arja Tiainen
Timo Humaloja
Taavi Kassila
Perustuu Mikko Niskasen omaan aiheeseen
Tuottaja Mikko Niskanen
Säveltäjä Matti Bergström
Pelle Miljoona
Kuvaaja Pertti Mutanen
Leikkaaja Marjatta Niiranen
Lavastaja Tuula Mannersuo
Pääosat Anna-Leena Härkönen
Markku Halme
Liisamaija Laaksonen
Erkki Pajala
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö National-Filmi Oy
Ensi-ilta 23. joulukuuta 1983
Kesto 109 min
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 102 781
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mona ja palavan rakkauden aika on Mikko Niskasen ohjaama elokuva vuodelta 1983.

Elokuvan aiheena on nuoren ihmisen uskonnollinen kokemus kavereiden kännisekoilujen keskellä. Aiheen taustalla on Niskasen oma uskonnollinen vaihe 1980-luvun alussa.[1] Pääosaan monien ehdokkaiden joukosta löydetty harrastajanäyttelijä Anna-Leena Härkönen kirjoitti samaan aikaan esikoisteostaan Häräntappoasetta. Härkönen osallistui jonkin verran käsikirjoituksen tekoon mutta ei laajasti, kuten joskus on esitetty. Henkkaa esittävä Markku Halme näytteli Ylioppilasteatterissa. Näyttelijöistä Sari Mällisen, Tero Jartin ja Jouko Klemettilän Niskanen löysi Jouko Turkan johtamasta Teatterikorkeakoulusta, mutta pääosa nuorista näyttelijöistä oli lahtelaisia harrastajanäyttelijöitä.[2]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarviot jakautuvat kahtia. Oli pettyneitä, jota odottivat Ajolähdön kaltaista nuorisokuvausta. Esimerkiksi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti) piti elokuvaa sekavana, päämäärättömänä, pinnallisena ja rakenteellisesti käsiin hajoavana". Samalla linjalla oli Heikki Eteläpää (Uusi Suomi), joka tosin näkee elokuvan viime hetket saavuttavat kauniin tehon, kun siinä nostetaan esille kysymyksiä kokijoittensa pohdittaviksi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat) piti elokuvaa vuoden parhaana kotimaisena.[3]

Aikalaiskriitikoilta elokuva sai voimakkaan uskonnollisen paatoksen vuoksi nuivat arvostelut,[1] ja Niskanen kommentoi päiväkirjassaan kriitikoiden suhtautumista sensuroitavin termein.[4] Katsojia elokuva sai niin paljon (102 781), ettei se jäänyt taloudellisesti tappiolle.[2] Myöhemmin Niskasen vilpittömyydelle annettiin arvo[4]. Härkönen itse oli suoritukseensa tyytyväinen ja on muistellut kokemusta intensiivisenä työnä, jossa hän oli täysillä mukana[1].

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Anna-Leena Härkönen  … Liisa, ”Mona”  
 Markku Halme  … Henkka  
 Liisamaija Laaksonen  … Monan äiti  
 Erkki Pajala  … Teuvo Virtanen, herätyskokouksessa todistava muusikko  
 Veli Keskiväli  … Monan isä  
 Markku Hannula  … herätyskokouksen saarnaaja  
 Seppo Jokela  … Henkan isä  
 Marja-Liisa Nisula  … Henkan äiti  
 Carita Bergström  … Lellu  
 Tiina Liimatainen  … Jatta, jengistä erkaantuva tyttö  
 Heta Haukinen  … Siru  
 Sari Mällinen  … Paula  
 Tero Jartti  … Pate  
 Laura Pettersson  … Tiina, jengin jäsen  
 Jouko Klemettilä  … Jore, jengin jäsen  
 Jarmo Salminen  … Eppu, jengin jäsen  
 Mikko Laiho  … Klasu, jengin jäsen  
 Liisa Taipalus  … Disa, jengin jäsen  
 Mikko Hursti  … nuori saarnaaja  
 Virve Kokkonen  … Monan opastaja herätyskokouksessa, pianisti  
 Toni Lappi  … Teemu, Monan veli  
 Sakari Niskanen  … herätyskokouksen järjestysmies  
 Pekka Parviainen  … nuori uskontodistaja  
 Yrjö Juhani Renvall  … teurastamotyöläinen  
 Arja Eronen  … kaljanjuontikilpailun osanottaja  
 Anne Halmekivi  … kaljanjuontikilpailun osanottaja  
 Timo Äijö  … poliisi  
 Mikko Niskanen  … Martti, Monan äidin esimies  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Harri Römpötti, Autokyyti oli alku näyttelijän ammatille, Helsingin Sanomat 26.4.2012, sivu D 7
  2. a b Mona ja palavan rakkauden aika Elonetissä, Taustaa Elonet.fi], viitattu 26.4.2012
  3. Mona ja palavan rakkauden aika Elonetissä, Lehdistöarvio, Elonet.fi], viitattu 2.7.2014
  4. a b Jussi Karjalainen, Herätys, Mona!, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 16/2012 sivu 25
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.