Mona ja palavan rakkauden aika
| Mona ja palavan rakkauden aika | |
|---|---|
 Elokuvan juliste, Kyösti Varis 1983. |
|
| Ohjaaja | Mikko Niskanen |
| Käsikirjoittaja |
Pekka Parviainen Anna-Leena Härkönen Arja Tiainen Timo Humaloja Taavi Kassila |
| Perustuu | Mikko Niskasen omaan aiheeseen |
| Tuottaja | Mikko Niskanen |
| Säveltäjä |
Matti Bergström Pelle Miljoona |
| Kuvaaja | Pertti Mutanen |
| Leikkaaja | Marjatta Niiranen |
| Lavastaja | Tuula Mannersuo |
| Pääosat |
Anna-Leena Härkönen Markku Halme Liisamaija Laaksonen Erkki Pajala |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | National-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 23. joulukuuta 1983 |
| Kesto | 109 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Katsojat | 102 781 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Mona ja palavan rakkauden aika on Mikko Niskasen ohjaama elokuva vuodelta 1983. Elokuvan pääosassa on Anna-Leena Härkönen.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Anna-Leena Härkönen | … | Liisa, ”Mona” |
| Markku Halme | … | Henkka |
| Liisamaija Laaksonen | … | Monan äiti |
| Erkki Pajala | … | Teuvo Virtanen, herätyskokouksessa todistava muusikko |
| Veli Keskiväli | … | Monan isä |
| Markku Hannula | … | herätyskokouksen saarnaaja |
| Seppo Jokela | … | Henkan isä |
| Marja-Liisa Nisula | … | Henkan äiti |
| Carita Bergström | … | Lellu |
| Tiina Liimatainen | … | Jatta, jengistä erkaantuva tyttö |
| Heta Haukinen | … | Siru |
| Sari Mällinen | … | Paula |
| Tero Jartti | … | Pate |
| Laura Pettersson | … | Tiina, jengin jäsen |
| Jouko Klemettilä | … | Jore, jengin jäsen |
| Jarmo Salminen | … | Eppu, jengin jäsen |
| Mikko Laiho | … | Klasu, jengin jäsen |
| Liisa Taipalus | … | Disa, jengin jäsen |
| Mikko Hursti | … | nuori saarnaaja |
| Virve Kokkonen | … | Monan opastaja herätyskokouksessa, pianisti |
| Toni Lappi | … | Teemu, Monan veli |
| Sakari Niskanen | … | herätyskokouksen järjestysmies |
| Pekka Parviainen | … | nuori uskontodistaja |
| Yrjö Juhani Renvall | … | teurastamotyöläinen |
| Arja Eronen | … | kaljanjuontikilpailun osanottaja |
| Anne Halmekivi | … | kaljanjuontikilpailun osanottaja |
| Timo Äijö | … | poliisi |
| Mikko Niskanen | … | Martti, Monan äidin esimies |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan aiheena on nuoren ihmisen uskonnollinen kokemus kavereiden humalaisten sekoilujen keskellä. Aiheen taustalla on Niskasen oma uskonnollinen vaihe 1980-luvun alussa.[1]
Pääosaan löydettiin monien ehdokkaiden joukosta harrastajanäyttelijä Anna-Leena Härkönen, joka kirjoitti samaan aikaan esikoisteostaan Häräntappoasetta. Härkönen osallistui jonkin verran käsikirjoituksen tekoon. Henkkaa esittävä Markku Halme näytteli Ylioppilasteatterissa. Näyttelijöistä Sari Mällisen, Tero Jartin ja Jouko Klemettilän Niskanen löysi Jouko Turkan johtamasta Teatterikorkeakoulusta, mutta pääosa nuorista näyttelijöistä oli lahtelaisia harrastajanäyttelijöitä.[2]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarviot jakautuvat kahtia. Oli pettyneitä, jota odottivat Ajolähdön kaltaista nuorisokuvausta. Esimerkiksi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti) piti elokuvaa sekavana, päämäärättömänä, pinnallisena ja rakenteellisesti käsiin hajoavana. Samalla linjalla oli Heikki Eteläpää (Uusi Suomi), joka tosin näki elokuvan viime hetkien saavuttavan kauniin tehon, kun siinä nostetaan esille kysymyksiä kokijoittensa pohdittaviksi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat) piti elokuvaa vuoden parhaana kotimaisena.[3]
Aikalaiskriitikoilta elokuva sai voimakkaan uskonnollisen paatoksen vuoksi nuivat arvostelut,[1] ja Niskanen kommentoi päiväkirjassaan kriitikoiden suhtautumista sensuroitavin termein.[4] Katsojia elokuva sai niin paljon (102 781), ettei se jäänyt taloudellisesti tappiolle.[2] Myöhemmin Niskasen vilpittömyydelle annettiin arvo[4]. Härkönen itse oli suoritukseensa tyytyväinen ja muisteli myöhemmin kokemusta intensiivisenä työnä, jossa hän oli täysillä mukana[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Römpötti, Harri: Autokyyti oli alku näyttelijän ammatille. Helsingin Sanomat 26.4.2012, s. D 7.
- ↑ a b Mona ja palavan rakkauden aika Elonet. . Taustaa. Elonet.fi]. Viitattu 26.4.2012.
- ↑ Mona ja palavan rakkauden aika Elonet. Lehdistöarvio. Elonet.fi. Viitattu 2.7.2014.
- ↑ a b Karjalainen, Jussi: Herätys, Mona! Päivän elokuvia. Tv-maailma 16/2012, s. 25.
| ||||||||||||||||||||