Mona ja palavan rakkauden aika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mona ja palavan rakkauden aika
Elokuvan juliste, Kyösti Varis 1983.
Elokuvan juliste, Kyösti Varis 1983.
Ohjaaja Mikko Niskanen
Käsikirjoittaja Pekka Parviainen
Anna-Leena Härkönen
Arja Tiainen
Timo Humaloja
Taavi Kassila
Perustuu Mikko Niskasen omaan aiheeseen
Tuottaja Mikko Niskanen
Säveltäjä Matti Bergström
Pelle Miljoona
Kuvaaja Pertti Mutanen
Leikkaaja Marjatta Niiranen
Lavastaja Tuula Mannersuo
Pääosat Anna-Leena Härkönen
Markku Halme
Liisamaija Laaksonen
Erkki Pajala
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö National-Filmi Oy
Ensi-ilta 23. joulukuuta 1983
Kesto 109 min
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 102 781
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mona ja palavan rakkauden aika on Mikko Niskasen ohjaama elokuva vuodelta 1983. Elokuvan pääosassa on Anna-Leena Härkönen.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Anna-Leena Härkönen  Liisa, ”Mona”  
 Markku Halme  Henkka  
 Liisamaija Laaksonen  Monan äiti  
 Erkki Pajala  Teuvo Virtanen, herätyskokouksessa todistava muusikko  
 Veli Keskiväli  Monan isä  
 Markku Hannula  herätyskokouksen saarnaaja  
 Seppo Jokela  Henkan isä  
 Marja-Liisa Nisula  Henkan äiti  
 Carita Bergström  Lellu  
 Tiina Liimatainen  Jatta, jengistä erkaantuva tyttö  
 Heta Haukinen  Siru  
 Sari Mällinen  Paula  
 Tero Jartti  Pate  
 Laura Pettersson  Tiina, jengin jäsen  
 Jouko Klemettilä  Jore, jengin jäsen  
 Jarmo Salminen  Eppu, jengin jäsen  
 Mikko Laiho  Klasu, jengin jäsen  
 Liisa Taipalus  Disa, jengin jäsen  
 Mikko Hursti  nuori saarnaaja  
 Virve Kokkonen  Monan opastaja herätyskokouksessa, pianisti  
 Toni Lappi  Teemu, Monan veli  
 Sakari Niskanen  herätyskokouksen järjestysmies  
 Pekka Parviainen  nuori uskontodistaja  
 Yrjö Juhani Renvall  teurastamotyöläinen  
 Arja Eronen  kaljanjuontikilpailun osanottaja  
 Anne Halmekivi  kaljanjuontikilpailun osanottaja  
 Timo Äijö  poliisi  
 Mikko Niskanen  Martti, Monan äidin esimies  

Elokuvan aiheena on nuoren ihmisen uskonnollinen kokemus kavereiden humalaisten sekoilujen keskellä. Aiheen taustalla on Niskasen oma uskonnollinen vaihe 1980-luvun alussa.[1]

Pääosaan löydettiin monien ehdokkaiden joukosta harrastajanäyttelijä Anna-Leena Härkönen, joka kirjoitti samaan aikaan esikoisteostaan Häräntappoase. Härkönen osallistui jonkin verran käsikirjoituksen tekoon. Henkkaa esittävä Markku Halme näytteli Ylioppilasteatterissa. Näyttelijöistä Sari Mällisen, Tero Jartin ja Jouko Klemettilän Niskanen löysi Jouko Turkan johtamasta Teatterikorkeakoulusta, mutta pääosa nuorista näyttelijöistä oli lahtelaisia harrastajanäyttelijöitä.[2]

Aikalaisarviot jakautuvat kahtia. Oli pettyneitä, jota odottivat Ajolähdön kaltaista nuorisokuvausta. Esimerkiksi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti) piti elokuvaa sekavana, päämäärättömänä, pinnallisena ja rakenteellisesti käsiin hajoavana. Samalla linjalla oli Heikki Eteläpää (Uusi Suomi), joka tosin näki elokuvan viime hetkien saavuttavan kauniin tehon, kun siinä nostetaan esille kysymyksiä kokijoittensa pohdittaviksi. Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat) piti elokuvaa vuoden parhaana kotimaisena.[3]

Aikalaiskriitikoilta elokuva sai voimakkaan uskonnollisen paatoksen vuoksi nuivat arvostelut,[1] ja Niskanen kommentoi päiväkirjassaan kriitikoiden suhtautumista sensuroitavin termein.[4] Katsojia elokuva sai niin paljon (102 781), ettei se jäänyt taloudellisesti tappiolle.[2] Myöhemmin Niskasen vilpittömyydelle annettiin arvo[4]. Härkönen itse oli suoritukseensa tyytyväinen ja muisteli myöhemmin kokemusta intensiivisenä työnä, jossa hän oli täysillä mukana[1].

  1. a b c Römpötti, Harri: Autokyyti oli alku näyttelijän ammatille. Helsingin Sanomat 26.4.2012, s. D 7.
  2. a b Mona ja palavan rakkauden aika Elonet.. Taustaa. Elonet.fi]. Viitattu 26.4.2012.
  3. Mona ja palavan rakkauden aika Elonet. Lehdistöarvio. Elonet.fi. Viitattu 2.7.2014.
  4. a b Karjalainen, Jussi: Herätys, Mona! Päivän elokuvia. Tv-maailma 16/2012, s. 25.


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.