Uusi Suomi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoteen 1991 asti ilmestynyttä sanomalehteä. Uusi Suomi on myös vuonna 2007 perustettu verkkojulkaisu.
Uusi Suomi
Lehtityyppi Sanomalehti
ISSN ISSN 0355-5461
Perustettu 1919
Lakkautettu 1991
Päätoimittaja Jarmo Virmavirta (19901991)
Sitoutuneisuus Porvarillinen
(1976 asti Kok.)
Kotimaa Suomi
Sivukoko Tabloid

Uusi Suomi oli suomalainen päivälehti, joka ilmestyi vuosina 19191991.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden Suomen edeltäjiä olivat Uusi Suometar ja sen edeltäjä Suometar. Suomettaren ensimmäinen numero ilmestyi 12. tammikuuta 1847.[1] Sen perustajana pidetään Paavo Tikkasta. Lehden tavoitteena oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Suometar kuitenkin lakkautettiin vuonna 1866.[1] Uuden Suomen suora edeltäjä oli vuodesta 1869 ilmestynyt fennomaaniaatteen äänenkannattaja Uusi Suometar. Uusi Suometar lakkautettiin vuonna 1918. Lehden toimittajana toimi 36 vuoden ajan Viktor Löfgren.

Vuonna 1919 perustettiin itse Uusi Suomi, joka oli kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti. Vuoden 1976 jälkeen Uusi Suomi julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. Uusi Suomi alkoi kuitenkin olla ahdingossa 1980-luvun lopussa, ja tappiollisen lehden viimeinen numero ilmestyi 29. marraskuuta 1991.

Rautatiekirjakaupan irtonumeromyynnissä Uusi Suomi oli vuonna 1933 sijalla 6, vuonna 1943 sijalla 3, vuonna 1953 sijalla 7, vuonna 1963 sijalla 11, vuonna 1973 sijalla 43 ja vuonna 1983 sijalla 23.[2]

Uuden Suomen henkisenä jatkajana ilmestyy edelleen Iltalehti, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1980 Uuden Suomen iltapäiväpainoksena.[3] Vuonna 2007 kustantaja Niklas Herlin osti oikeudet Uuden Suomen nimen käyttöön ja perusti syksyllä 2007 samannimisen vain internetissä ilmestyvän verkkolehden.

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vesikansa, Jyrki: Levikkikierre jauhaa verkkaisesti Kanava. 5.2.2008. SSL. Viitattu 19.10.2010.
  2. Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa, s. 50–51. tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna. Porvoo: Rautakirja, 1985.
  3. Iltalehden tarina

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]