Uusi Suomi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoteen 1991 asti ilmestynyttä sanomalehteä. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Uusi Suomi
Uuden Suomen etusivu 15. kesäkuuta 1940. Pääuutisena saksalaisten toteuttama Pariisin valtaus ja Neuvostoliiton välirauhan aikana alasampuma suomalainen matkustajalentokone Kaleva.
Uuden Suomen etusivu 15. kesäkuuta 1940. Pääuutisena saksalaisten toteuttama Pariisin valtaus ja Neuvostoliiton välirauhan aikana alasampuma suomalainen matkustajalentokone Kaleva.
Lehtityyppi Sanomalehti
Julkaisija Uusi Suomi Oy
ISSN ISSN 0355-5461
Perustettu 1919
Lakkautettu 1991
Päätoimittaja Jarmo Virmavirta (19901991)
Sitoutuneisuus Porvarillinen
(1976 asti Kok.)
Kotimaa Suomi
Sivukoko Tabloid

Uusi Suomi oli suomalainen päivälehti, joka ilmestyi vuosina 19191991.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden Suomen viimeisen numeron etusivu 29. marraskuuta 1991.

Uuden Suomen edeltäjiä olivat Uusi Suometar ja sen edeltäjä Suometar. Suomettaren ensimmäinen numero ilmestyi 12. tammikuuta 1847.[1] Sen perustajana pidetään Paavo Tikkasta. Lehden tavoitteena oli suomalaisuuden asian ajaminen ja kansan sivistäminen. Suometar kuitenkin lakkautettiin vuonna 1866.[1] Uuden Suomen suora edeltäjä oli vuodesta 1869 ilmestynyt fennomaaniaatteen äänenkannattaja Uusi Suometar, joka lakkautettiin vuonna 1918. Lehden toimittajana toimi 36 vuoden ajan Viktor Löfgren.

Vuonna 1919 perustettiin itse Uusi Suomi, joka oli kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti. Vuoden 1976 jälkeen Uusi Suomi julistautui riippumattomaksi porvarilliseksi lehdeksi. 1970-luvulla lehti ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin[2]. Vuonna 1977, jolloin Uuden Suomen eloon jääminen oli veitsen terällä, Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toimitusjohtaja Max Jakobson ja puheenjohtaja Mika Tiivola sekä Uusi Suomi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Lassila aloittivat lehden elvyttämiseksi taloudellisen tukikampanjan, jolla se saatiinkin sillä kerralla jaloilleen. EVA piti Uutta Suomea tärkeänä markkinatalouden puolustajana aikana, jolloin länsimaisia arvoja kohtaan suuntautui voimakas yhteiskunnallinen kritiikki.[3]

Max Jakobsonin mukaan Uuden Suomen pelastusoperaatio jäi kuitenkin eräässä tärkeässä suhteessa puolitiehen; lehden toimittajakuntaa ei vahvistettu. Niinpä Uusi Suomi alkoi jälleen olla ahdingossa 1980-luvun lopussa, ja 1990-luvun alun lamassa lehdelle ei enää mistään löytynyt pelastajaa. Suurin osa Uutta Suomea aiemmin tukeneista yrityksistä oli itsekin ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin. Lehden kuoleman taustalla oli Jakobsonin mukaan myös se, että 1970-luvulla vaikuttaneet ideologiset motiivit olivat sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän luhistuttua menettäneet merkityksensä; markkinatalous oli voittanut, Uusi Suomi oli tehnyt tehtävänsä ja sai mennä. Uutta Suomea ei pelastanut edes Helsingin Sanomat; päin vastoin Sanoma Oy:n voimahahmo Aatos Erkko sanoi vielä lokakuussa 1991 Keskisuomalaiselle antamassaan haastattelussa Uuden Suomen edeltäjineen olleen aina HS:n aatteellinen vastustaja ja pysyvän sellaisena loppuun saakka.[4]

Sanomalehtenä Uusi Suomi ilmestyi viimeisen kerran 1. lokakuuta 1991. Syyskuun lopulla 1991 Uusi Suomi Oy:n hallitus päätti muuttaa lehden viikkolehdeksi, mutta tämäkään ei enää auttanut. Tappiollisen lehden viimeinen numero ilmestyi 29. marraskuuta 1991.[5]

Rautatiekirjakaupan irtonumeromyynnissä Uusi Suomi oli vuonna 1933 sijalla 6, vuonna 1943 sijalla 3, vuonna 1953 sijalla 7, vuonna 1963 sijalla 11, vuonna 1973 sijalla 43 ja vuonna 1983 sijalla 23.[6]

Uuden Suomen henkisenä jatkajana ilmestyy edelleen Iltalehti, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1980 Uuden Suomen iltapäiväpainoksena.[7] Vuonna 2007 kustantaja Niklas Herlin osti oikeudet Uuden Suomen nimen käyttöön ja perusti syksyllä 2007 samannimisen vain internetissä ilmestyvän verkkolehden.

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vesikansa, Jyrki: Levikkikierre jauhaa verkkaisesti Kanava. 5.2.2008. SSL. Viitattu 19.10.2010.
  2. Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 17. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
  3. Max Jakobson: Vallanvaihto: havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1974–92, s. 162–163. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12288-6.
  4. Jakobson 1992, s. 162–163.
  5. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 16. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
  6. Kastemaa, Matti J.: Rautakirjalla on puolensa, s. 50–51. tilasto perustuu heinä–syyskuun myyntiin kunakin vuonna. Porvoo: Rautakirja, 1985.
  7. Iltalehden tarina

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]