Aatos Erkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aatos Erkko
Aatos Erkko vuonna 1963.
Aatos Erkko vuonna 1963.
Henkilötiedot
Syntynyt 16. syyskuuta 1932
Helsinki
Kuollut 5. toukokuuta 2012 (79 vuotta)
Helsinki
Arvonimi ministeri
Muut tiedot
Yritys Sanoma Osakeyhtiö
Asema toimitusjohtaja 1965–1976
hallituksen puheenjohtaja 1972–1999

Aatos Juho Michel Erkko (16. syyskuuta 1932 Helsinki5. toukokuuta 2012 Helsinki) oli merkittävä suomalainen lehdenkustantaja, ministeri ja yksi Suomen varakkaimmista henkilöistä.[1][2] Hän oli Helsingin Sanomien päätoimittaja ja Sanoma-yhtiön toimitusjohtaja sekä yhtymän suurin yksittäinen omistaja. Erkon suvun kolmannen polven jäsentä luonnehdittiin yhdeksi Suomen vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän esiintyi julkisuudessa vain harvoin.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatos Erkon isä oli sanomalehtimies ja poliitikko Eljas Erkko ja äiti englantilaissyntyinen Violet Eugenie Sutcliffe.[3] Hänen isoisänsä oli sanomalehtimies ja poliitikko Eero Erkko.[1]

Aatos Erkko kävi Suomalaista yhteiskoulua, mutta keskeytti oppikoulun viimeisen kouluvuoden jouluna. Vuonna 1952 hän opiskeli vuoden ajan journalismia Columbian yliopistossa New Yorkissa.[4]

Erkon puoliso vuodesta 1959 oli Jane Airola (1936–2014).[5] Avioliitto oli lapseton.[6]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikkosanomain päätoimittaja Aatos Erkko työpöytänsä ääressä 1953.

Erkko teki uransa Sanoma Osakeyhtiössä.

Oman kertomansa mukaan Aatos Erkko ei olisi halunnut lehtialalle, mutta ei voinut isänsä päätöksiä vastustaakaan.[4] Aatos Erkko aloitti vuonna 1953 suoraan Viikkosanomat-lehden päätoimittajana.[1] Hänet valittiin Sanoma Osakeyhtiön hallitukseen vuonna 1957.[7] Helsingin Sanomien päätoimittaja hän oli 1961–1970 ja sen sekä Ilta-Sanomien kustantajana 1970–1989. Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja Erkko oli vuosina 1965–1976. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana Erkko toimi 1972–1999. Sanoman hallituksen puheenjohtaja hän oli 1999–2001.[1] Erkko jätti SanomaWSOY:n hallituksen lopulta 1. huhtikuuta 2003.[7]

Suomen EU-äänestyksen alla Erkko laittoi lukuisten lehtien etusivuille EU:n jäsenyyttä kannattavia ilmoituksia. Silloisena Kauppalehden päätoimittajana toimineen Lauri Helveen mukaan Erkko oli vahvasti EU-jäseneksi liittymisen kannalla ja Erkko otti tehtäväkseen Suomen uittamisen EU:n jäseneksi ilmoituskampanjalla. Lehtien joukkoon kuuluivat muiden muassa Helsingin Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat ja Kauppalehti.[8]

Jane ja Aatos Erkon säätiö on lahjoittanut Tampereen yliopistolle Amerikan-tutkimukseen keskittyvän oppituolin.[9]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun alussa, hieman alle 20-vuotiaana, Aatos Erkko kaatui ajaessaan polkupyörällä Hietalahden torilla ja löi päänsä katukiveen. Hän sai turmassa aivoverenvuodon, josta hän ei koskaan täysin toipunut. Päänsärkykohtaukset ja keskittymisvaikeudet varjostivat Erkon koko loppuelämää. Myös Aatos Erkon suhde isään Eljas Erkkoon oli vaikea. Isä piti ainoaa poikaansa kyvyiltään mitättömänä ja uskoi tämän tuhoavan perheyhtiön.[10]

Tšekkoslovakian miehityksen jälkimainingeissa syksyllä 1968 yhdysvaltalainen sanomalehti Washington Post julkaisi "varmoihin silminnäkijähavaintoihin" perustuneen uutisen, jonka mukaan Lappeenrantaan oli saapunut satoja siviiliasuisia neuvostoliittolaisia sotilaita ja kaupungin lähimetsiin univormuasuisia puna-armeijan upseereja. Erkko raivostui artikkelista ja lennätti yksityiskoneella Washington Postin apulaisuutispäällikön henkilökohtaisesti Suomen itärajalle tutustumaan tilanteeseen, joka oli täysin rauhallinen.[10]

Presidentti Urho Kekkosen virkakauden ollessa päättymässä syksyllä 1981 Erkko kannatti uudeksi presidentiksi Suomen Pankin vt. pääjohtajaa Ahti Karjalaista. Uudeksi presidentiksi valittiin kuitenkin Helsingin Sanomien toimituksellisen johdon ja lehden poliittisen toimituksen suosikki, pääministeri Mauno Koivisto. Erkko pettyi lehtensä toimitukseen ja peläten jopa puna-armeijan panssarien vyörymistä Suomen itärajan yli vaati lehteään julkaisemaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden jatkuvuutta pönkittävän linja-artikkelin. Tähän päätoimittaja Heikki Tikkanen ei kuitenkaan suostunut.[10]

Omistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkko oli Sanoma-yhtymän suurin yksittäinen omistaja. Kesäkuussa 2009 hänen hallinnassaan oli 23,29 prosenttia yhtiön osakkeista,[11] kun vielä 2003 hän omisti lähes 29 prosenttia osakekannasta.[7] Erkko testamenttasi omistamansa Sanoma-yhtiön osakkeet Jane ja Aatos Erkon säätiölle, jonka hän oli perustanut puolisonsa kanssa vuonna 2002.[12] Erkon kuollessa hänen kaikkien osakkeidensa arvo oli noin 700 miljoonaa euroa.[13]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkko sai Islannin Haukan ritarikunnan upseerinmerkin (1978), Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkin (1980) sekä Suomen Leijonan ritarikunnan suurristin (1999). Hän sai ministerin arvonimen vuonna 1995, valtiotieteiden kunniatohtorin arvon Helsingin yliopistosta samoin vuonna 1995 ja Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan (Knight Commander of the British Empire) arvonimen vuonna 1997.[1]

Stadin Slangi ry valitsi Erkon vuoden 2002 Stadin Kundiksi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2002.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kulha, Keijo K.: Erkko, Aatos (1932–2012). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kulha, Keijo K.: Erkko, Aatos (1932–2012). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Suomen 100 suurituloisinta 2008 Iltasanomat. 2.11.2009. Viitattu 2.11.2009.
    HS: Aatos Erkko on kuollut Yle. 7.5.2012. Viitattu 7.5.2012.
  3. Keijo K. Kulha: Erkko, Eljas (1895–1965) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b Antti Blåfield: Loistavat Erkot, s. 177. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29625-6.
  5. Savela, Heleena: Rouva Jane Erkko on kuollut Hs.fi. 17.3.2014. Sanoma Media Finland. Viitattu 17.3.2014.
  6. Mäkilä-Alitalo, Anneli: Erkko (suku) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  7. a b c Rusanen, Markku: Mitä Missä Milloin 2004, s. 83. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  8. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012050815545686_uu.shtml
  9. Myönnetyt apurahat 2005 Jane ja Aatos Erkon säätiö. Viitattu 29.5.2012.
  10. a b c Tuomas Manninen: Aika oli heidän: Erkot. Ilta-Sanomat 19. lokakuuta 2019, s. 11. Helsinki: Sanoma Media Finland.
  11. Suurimmat osakkeenomistajat Sanoma Oyj. Viitattu 2.11.2008.
  12. Jane ja Aatos Erkon säätio Jane ja Aatos Erkon säätiö. Viitattu 29.5.2012.
  13. Aatos Erkon Sanoma-osakkeet Jane ja Aatos Erkon säätiölle. Helsingin Sanomat 29.5.2012. Viitattu 29.5.2012.
  14. Stadin Slangi Stadin Friidu ja Kundi Viitattu 13.6.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]