Elinkeinoelämän valtuuskunta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elinkeinoelämän valtuuskunta
EVA logo full.jpg
Perustettu 1974
Toimiala ajatuspaja
Kotipaikka Helsinki
Hallitus (2017) Jorma Ollila, Timo Ahopelto, Matti Alahuhta, Bengt Holmström, Satu Huber, Kari Jordan, Matti Kähkönen, Veli-Matti Mattila, Leena Mörttinen, Tuula Teeri, Björn Wahlroos
Sivusto www.eva.fi

Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA[1]) on 1974 perustettu ja vuoden 1975 alussa toimintansa aloittanut järjestö. Sen toiminta-ajatus on toimia suomalaisen elinkeinoelämän edistäjänä ja talouspoliittisena ajatushautomona. Se perustettiin, kun suomalaiset yritysjohtajat pitivät 1970-luvun alussa suomalaista ilmapiiriä teollisuudelle vihamielisenä. Aloitteen EVA:n perustamisesta teki joulukuussa 1973 Suomen Pankin johtokunnan jäsen, Suomen Työnantajain Keskusliiton entinen toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki. EVA:n tarkoituksena oli pyrkiä vaikuttamaan yhteiskuntaan niin, että ilmapiiri saataisiin muuttumaan ja talouselämän toimintaedellytykset turvattaisiin. Tavoitteena oli myös markkinatalouden etujen esille tuominen. EVA:n perustajajäsenet olivat Suomen Teollisuusliitto, Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto ja Teollisuudenharjoittajain Liitto, jotka yhdistyivät vuonna 1975 Teollisuuden Keskusliitoksi, sekä Liiketyönantajain Keskusliitto, Pellervo-Seura, Suomen Pankkiyhdistys ja Suomen Työnantajain Keskusliitto.

EVA on nykyään ensisijaisesti teollisuuden näkökulman esiintuojalähde?. EVA tekee tiivistä yhteistyötä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n kanssa.

EVAn johtaja on Matti Apunen ja toimitusjohtaja on Vesa Vihriälä. Hallituksen puheenjohtajana toimii Jorma Ollila. Hallituksen muut jäsenet ovat professori Bengt Holmström, hallituksen puheenjohtaja Timo Ahopelto, hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta, toimitusjohtaja Satu Huber, toimitusjohtaja Kari Jordan, toimitusjohtaja Matti Kähkönen, toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila, toimitusjohtaja Leena Mörttinen, rehtori Tuula Teeri ja hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EVA:n ensimmäinen toimitusjohtaja oli Max Jakobson, joka ryhtyi tehtävään vuoden 1975 alussa toimittuaan sitä ennen muun muassa Suomen YK-suurlähettiläänä ja Suomen Tukholman-suurlähettiläänä. Tällöin EVA puolusti läntistä markkinatalousmallia Neuvostoliiton tarjoamaa mallia vastaan. Pyrkiessään hankkimaan todenmukaista tietoa sosialistisesta talousjärjestelmästä EVA käytti hyväkseen alan asiantuntemuksen ulkomailla saaneen Tauno Tiusasen perustaman konsulttitoimiston apua. 1970- ja 1980-lukujen ilmapiirille oli kuvaavaa, että Teollisuuden Keskusliitto ja Suomen Työnantajain Keskusliitto kielsivät EVA:a mainitsemasta niiden edustajien osallistumista läntisen ja itäisen talousjärjestelmän vertailututkimukseen pelätessään häiriöitä monille yrityksille keskeisessä idänkaupassa.lähde? EVA julkaisi tutkimuksen vuonna 1976 kirjana Talouden tosiasiat.

Valtaosa riippumattomista sanomalehdistä suhtautui EVA:n perustamiseen vähätellen ja kuittasi asian ylimalkaisella uutisoinnilla. Taistolainen lehti Tiedonantaja luonnehti EVA:a "kaikkivoivaksi hirviöksi, joka juo köyhälistön verta".[2] Kielteistä suhtautumista EVA:an ilmeni myös toisella suunnalla; Helsingin Sanomat ja Sanoma Oy:n voimahahmo Aatos Erkko halveksivat sitä avoimesti. Jukka Tarkan mukaan Erkkoa harmitti erityisesti EVA:n tuki Uudelle Suomelle, jota hän piti tekohengityksenä konkurssikypsälle lehdelle. EVA piti Uutta Suomea tärkeänä markkinatalouden puolustajana aikana, jolloin länsimaisia arvoja vastaan suuntautui voimakas yhteiskunnallinen kritiikki. Helsingin Sanomat puolestaan oli koko historiansa ajan pitänyt Uutta Suomea ideologisena vastustajanaan, vaikka lehdet olivat itäisen ja läntisen yhteiskuntajärjestelmän välisessä taistelussa barrikadin samalla puolella.[3] Lisäksi Helsingin Sanomissa vaikutti tuolloin Sakari Määttäsen ympärille ryhmittynyt toimittajajoukko, jonka asenne Max Jakobsonia kohtaan oli Tarkan mukaan avoimen pahantahtoinen.[4]

EVA otti 1980-luvun alkupuolella käyttöön käsitteen "kolmas tasavalta", joka kuvasi toisaalta Suomen poliittisen kulttuurin muutosta vuoden 1982 presidentinvaalien ja vuoden 1983 eduskuntavaalien myötä, toisaalta samaan aikaan tapahtunutta suomalaisen yhteiskunnan rakenteen muuttumista maatalous- ja teollisuusyhteiskunnasta tieto- ja palveluyhteiskunnaksi.

Vuonna 1984 Jakobsonin jäädessä eläkkeelle hänen seuraajakseen valittiin kansleri Kauko Sipponen. Sipposen aikakaudella kansainvälisten kysymysten ja turvallisuuspolitiikan rinnalle tuotiin korostetusti valtiosääntö, omistusoikeus, julkishallinto ja väestökehitys. Myös EY-jäsenyyteen valmistautuminen kuului Sipposen ajan teemoihin. Asenne- ja arvotutkimuksista tuli EVAn tavaramerkki.

Vuoden 1990 syyskuussa EVAn toimitusjohtajaksi valittiin pankinjohtaja Jaakko Iloniemi. Jos Jakobsonin kausi oli ollut ideologisen kamppailun ja markkinatalouden puolustamisen aikaa ja Sipposen aikana Suomi oli avautunut ja kokenut rakennemuutoksen, niin Iloniemen kaudella edessä oli kansainvälistyminen, erityisesti eurooppalaistuminen. Hänen kauteensa osui myös Suomea rajusti ravistellut lama.

EVA uudelle vuosituhannelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iloniemen siirtyessä eläkkeelle 1999 EVAn toiminta ajettiin minimiin.

Vuoden 2001 syyskuun terrori-iskut New Yorkin World Trade Centeriin saivat elinkeinoelämän päättäjät kuitenkin taas valpastumaan. Itsenäistä, moniarvoista ja ei-propagandistista keskustelua, yhteiskunnallista vaikuttamista tarvitaan sittenkin. EVAn yksinkertainen perusidea – yhteiskunnallinen tiedostaminen ja massa-asenteisiin vaikuttaminen äärimmäisellä julkisuudella – ei ollutkaan vanhentunut. Vuoden 2002 elokuussa EVAn johtajaksi valittiin tohtori Risto E. J. Penttilä.

Nykyään EVAn tavoitteena on edistää suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystä, selvittää ja arvioida yrityksille ja yhteiskunnalle tärkeitä kehityssuuntia. Suomen rooli kansainvälisessä toimintaympäristössä ja suomalaisten hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kehittäminen ovat EVAn toiminnassa keskeisiä kysymyksiä. EVA julkaisee raportteja ja analyyseja sekä toimii verkostona ja keskustelun herättäjänä muun muassa järjestämällä EVA Forum -keskustelutilaisuuksia. EVAn johtajana on 1.8.2010 alkaen toiminut Matti Apunen Penttilän siirryttyä Keskuskauppakamarin toimitusjohtajaksi.

EVA kommentoi vuonna 2016 Panaman tietovuotoa sanomalla, että siitä syntynyt keskustelu on liioitellut veroparatiiseihin liittyviä ongelmia. Järjestön mukaan voimakkaampi puuttuminen aggressiiviseen verosuunnitteluun ei toisi suurta lisäystä verotuloihin ja laillinen verosuunnittelu on jokaisen oikeus.[5]

Toimitusjohtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Jukka Tarkka: Max Jakobson – kylmän sodan diplomaatti, s. 259. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23697-9.
  3. Max Jakobson: Vallanvaihto, s. 163.
  4. Tarkka, 2010, s. 292.
  5. Valtiovarainministeriö ärähti elinkeinoelämän veroparatiisiraportista – “Lukujamme siteerattu väärin” Yle Uutiset. Viitattu 10.5.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]