Veroparatiisi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Veroparatiisi (myös verokeidas tai veroetuvaltio) tarkoittaa maata tai aluetta, jossa on matala tai olematon verotusaste, alhainen säätely ja usein myös tiukka pankkisalaisuus tai muita salassapitokäytäntöjä. Tietojen saaminen veroparatiiseista on usein vaikeaa tai mahdotonta, mikä mahdollistaa myös rahanpesun ja muun talousrikollisuuden. Veroparatiiseihin siirretään rahoja verotuksen välttämiseksi tai varojen kätkemistarkoituksessa.[1]

OECD:n mukaan veroparatiisin määrittää kolme keskeistä tekijää:[2]

  1. Olemattomat tai vain nimelliset verot. Lisäksi alueet tarjoavat mahdollisuuden välttää veroja myös sellaisille henkilöille, jotka eivät asu alueella.
  2. Puutteellinen tietojen vaihto. Alueiden lait ja hallintokäytännöt tavallisesti salaavat liiketoiminnan tai ihmisten tiedot muilta veroviranomaisilta.
  3. Avoimuuden puute. OECD:n mukaan lakeja pitäisi soveltaa avoimesti ja johdonmukaisesti. Jos yksi alue salaa tietoja, eivät muiden alueiden veroviranomaiset voi soveltaa lakejaan tehokkaasti tai reilusti.

Tyypillistä veroparatiiseille on myös se, että niiden tarjoamat edut on rajattu pääosin ulkomaisille sijoittajille.

Eräiden arvioiden mukaan maailmassa on yhteensä noin 70–80 veroparatiisia. Arvioita ovat tehneet muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto, Tax Justice Network -järjestö ja useat tutkijat. Veroparatiiseja ovat muun muassa Sveitsi, Luxemburg, Liechtenstein, Jersey, Belgia, Mansaari, Monaco, Guernsey, Itävalta, Andorra ja Brittiläiset Neitsytsaaret.[3]

Veroparatiisien käyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei-perinteisiin verokeitaisiin, kuten Luxemburgiin, tytäryhtiöitä perustetaan esimerkiksi ostettaessa yritys epävakaasta maasta, kuten Venäjältä. Tämä suojaa poliittisilta riskeiltä ja vastuilta, esimerkiksi siltä, että kohdevaltio yrittäisi kaapata yrityksen, kuten Jukos-öljy-yhtiön kohdalla tehtiin.[4]

Valtiovarainministeriössäkin työskennellyt veroasiantuntija, oikeustieteen tohtori Janne Juusela sanoo, että verokeitaat eivät auta verosuunnittelussa, koska esimerkiksi osinkotulot sellaisesta verotetaan täysimääräisesti, vaikka EU-maista saadut osinkotulot ovat verottomia. Juuselan mukaan yhteydet perinteisiin verokeitaisiin ovat luultavasti syntyneet yritysostoissa: ostetulla yhtiöllä on ollut tytäryhtiö verokeitaassa.[4]

Verokeitaasta saatujen tulojen jättäminen ilmoittamatta on rangaistavaa verovilppiä.[4]

Helsingin yliopiston kansainvälisen vero-oikeuden professori Marjaana Helminen sanoo, että yrityksen tai henkilön "yhteydet" verokeitaisiin eivät tarkoita, että toiminnassa olisi jotain moitittavaa. Verosuunnittelu on eduskunnan tarpeellisiksi katsomien mahdollisuuksien, kuten vähennysten, laillista käyttämistä. Eduskunnan tehtävä on päättää lakeja säätämällä, miltä osin verosuunnittelua halutaan rajoittaa.[4]

Juuselan mukaan joissain tapauksissa pyrkimys kotiuttaa voitot johtaisi kaksinkertaiseen verotukseen ja näin ei saataisi investointeja ja työpaikkoja tuovaa rahoitusta. Helmisen mielestä on silti olemassa myös ei-toivottavaa verosuunnittelua, jossa verot kertyvät eri valtioon kuin liiketoiminta.[4]

Veroparatiisitalletusten rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisen verotarkastajan Richard Brooksin mukaan veroparatiisitalletuksille on olemassa vain muutamia muita kuin veronkierrollisia syitä. Jotkut voivat toki käyttää tilejä laillisesti verojen vähentämiseen, mutta veroparatiisien ideana on piilottaa rahaa sekä tarjota veronkierto- ja veropetospalvelua. Toiminnan seurauksena on verotulojen väheneminen ja sitä myötä valtioiden julkisten palveluiden heikkeneminen.[5]

Veroparatiisitalouden laajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-yliopiston professori Tomi Viitalan mukaan ei ole olemassa luotettavia arvioita veronkierron aiheuttamista tulonmenetyksistä Suomessa tai juuri muuallakaan.[6]

Maailmassa verosuunnittelu aiheuttaa Oecd:n arvion mukaan yli 100 miljardia dollarin menetykset, Euroopan Unionin alueella europarlamentti puhuu noin 60 miljardin euron menetyksestä. HS-taloustoimittaja Paavo Teittinen kirjoittaa, että vaikka arviot olisivat oikein, se ei tarkoittaisi, että koko summaa voisi saada takaisin, ja yritys estää verosuunnittelu voi tulla Viitalan mukaan hyötyjä kalliimmaksi, koska se vaikuttaa yritysten ja yksityisten käyttäytymiseen. Etenkin Suomen kaltaiset pienten kotimarkkinoiden vientivetoiset taloudet ovat varmimmin häviäjiä yrityksessä suitsia veronkiertoa. Kiina ja Intia olisivat todennäköisempiä voittajia.[6]

Väite, että EU-tason menetys olisi 1000 miljardia euroa vuodessa, on peräisin Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän teettämästä selvityksestä, jonka takana olevia menetelmiä pidetään epäluotettavina. Jopa Tax Justice Networkin arviossa koko maailman menetykset ovat luokkaa 189 miljardia dollaria koko maailmassa.[7]

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi vuonna 2000, että yli puolet pankkien omaisuudesta on talletettu veroparatiiseihin.[8]lähde tarkemmin?

Finanssikriisi 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 talouskriisin aiheuttaman alankomaalaisen Fortis-pankin konkurssin yhteydessä paljastui pankilla olevan 700 veroparatiisiyhtiötä Caymansaarilla, Brittiläisillä Neitsytsaarilla, Panamassa ja Alankomaiden Antilleilla. Ongelmaluottoja oli siirretty eurooppalaisen rahamarkkinasäätelyn ja kuluttajasäätelyn ulottumattomiin.[9]

Brittiläisen Northern Rock -pankin kansallistamisen yhteydessä selvisi, että asuntoluottoja oli piilotettu mahdollisesti jopa 50 miljardia euroa Jerseylle Granite-nimiseen trustiin. Trustirahastot ovat varainhallintamuoto, josta ei pidetä rekisteriä ja jotka ovat yhtiölainsäädännön ulkopuolella.[9]

Veroparatiisivaltiot ja salailevat valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tax Justice Networkin mukaan maailman pahin veroparatiisivaltio on Sveitsi, mutta Yhdistynyt kuningaskunta sijoittuisi ensimmäiseksi, jos mukaan laskettaisiin kaikki sen hallinnoimat veroparatiisialueet, esimerkiksi Caymansaaret, Bermuda, Jersey ja Gibraltar, ja niiden vaikutukset maailmantalouteen.[10][11] Salailevat valtiot ovat joko varsinaisia veroparatiiseja tai sellaisia maita, joilla on salaileva lainsäädäntö, joka mahdollistaa pääomien piilottelemisen verottajien ulottumattomiin. Esimerkiksi Ruotsi on listattu salailevaksi valtioksi luultavasti johtuen siitä, että se tarjoaa kotimaisille sijoittajille salaisuussuojaa hallintarekisterin avulla. Myös Suomi on vaarassa joutua tälle Tax Justice Networkin salailijavaltiolistalle, sillä Suomeen ollaan kaavailemassa samankaltaista hallintarekisterilakia kuin Ruotsissa.[12]

Luettelo veroparatiiseista ja salailevista valtioista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veroparatiiseiksi tai salaajavaltioiksi luetaan yhteensä 82 maailman valtiota tai hallintoaluetta. Luettelo perustuu Tax Justice Networkin vuonna 2013 tekemiin tutkimuksiin. Mitä korkeampi taloussalailun indeksiluku (Financial Secrecy Index, FCI), sitä korkeammalle maa sijoittuu veroparatiisilistalla ja sitä negatiivisempi on maan vaikutus avoimuuteen ja avoimeen talouspolitiikkaan.[10][11]

Sveitsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsi on suurin maailman veroparatiiseista. Boston Consulting Group arvioi sen hallussa olevan 2 000 mrd. dollaria eli 27 % maailman ilmoittamattomista varoista. Sveitsiläisen lain mukaan pankkitietojen luovuttamiseksi rahojen hankintaan täytyy liittyä rikos. Sveitsin lain mukaan veronkierto ei ole rikos.[13]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen senaatin valiokunta on tehnyt laajan raportin veronkierrosta Yhdysvalloissa, johon sisältyy muun muassa sveitsiläisen UBS:n, Liechtensteinin LGT-pankin ja kalifornialaisen kiinteistösijoittajan Igor Olenicoffin tapaus. UBS auttoi Olenicoffia kätkemään monimutkaisilla järjestelyillä 200 miljoonaa dollaria piiloon verottajalta.[13]

Sveitsiläinen UBS on yhdysvaltalaisten tarkkailussa. Marraskuussa 2008 Barack Obaman mukaan UBS auttaa yhdysvaltalaisia verohuijauksissa.lähde tarkemmin? Yhdysvaltain viranomaisten mukaan UBS on avustanut maan kansalaisia veronkierrossa tarjoamalla nimettömiä talletustilejä vuosina 2000-2007.lähde tarkemmin? UBS:n tileillä arvioidaan olevan 19 000 yhdysvaltalaisen asiakkaan 20 mrd. dollarin omaisuus. Sveitsin lakien salassapitopykälät ovat auttaneet pankkia kätkemään myös sen omia lainvastaisia toimia Yhdysvalloissa. Subprime-kriisissä tappioita tehnyt UBS lopetti Sveitsin tiliensä markkinoinnin Yhdysvalloissa vuonna 2008.[13]

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin mukaan 30 prosenttia Afrikan rahavarallisuudesta on veroparatiiseissa, joka tarkoittaa noin 14 miljardin menetettyjä verotuloja vuodessa koko Afrikan maanosalle. [14]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa yhtiöiden raportointivelvollisuuksia säätelevät lait eivät velvoita julkaisemaan listausta mahdollisista tytäryhtiöistä. Verohallinto on arvioinut, että suuryritysten verosuunnittelu vie Suomen valtiolta verotuloja vuosittain 320 miljoonaa euroa. Suomen 20 liikevaihdoltaan suurimmalla yrityksellä olikin vuonna 2013 yhteensä 225 tytäryhtiötä veroparatiiseissa. Kaikilla suomalaisyrityksillä on veroparatiiseissa yhteensä 438 tytäryhtiötä. Noin puolet tytäryhtiöistä sijaitsee Alankomaissa tai Belgiassa. Toiminnan laajuutta kuvaa esimerkiksi se, että lähes 90 prosenttia Suomesta Alankomaihin tehdyistä suorista sijoituksista on tehty sinne rekisteröityihin tytäryhtiöihin.[15] Jotkut yrityksistä, kuten esimerkiksi yksityinen perintätoimisto Lindorff, maksaa mm. Jerseyn saarelle suuntautuvien veroparatiisijärjestelyiden ja muiden kikkailujen kautta Suomesta hankittujen miljoonien eurojen liikevoitostaan vain alle 1% veroja Suomeen.[16]

Suomalaisyritykset Panamassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadoilla suomalaisilla on yritys tai he toimivat yrityksen johtotehtävissä Panamassa. Osittain on kyse normaalista Panamasta käsin tapahtuvasta kaupankäynnistä, mutta moni yritys on rekisteröity Panamaan veronkierto-, verosuunnittelu- tai varojen kätkemistarkoituksissa.

Osa yhtiöistä on perustettu 1980–1990-luvuilla, jolloin Suomessa oli vielä voimassa varallisuusvero. Helsingin Sanomat sai vuonna 2013 haltuunsa laajan, jopa satojatuhansia Panamaan rekisteröityjä yrityksiä käsittävän tietokannan, jonka oli koonnut eräs brittiläinen hakkeri. Tietovuodon avulla on paljastettu useita veronkiertotapauksia muun muassa Saksassa. Panamaan rekisteröityjä suomalaisten johtamia yrityksiä on luultavasti vielä paljon enemmän, sillä osa niistä on perustettu bulvaanien avulla, jolloin niiden alkuperäinen omistaja on jäänyt piiloon. Bulvaaniyhtiössä virallista määräysvaltaa käyttää todellisen omistajan nimittämä henkilö. Panamaan on rekisteröity monia yrityksiä, jotka näyttävät juuri tällaisilta bulvaaniyrityksiltä, kuten Joensuu Investment, Espoo Investment, Oulu Finance International Corporation ja Tampere Commercial Corporation. Tähän viittaa esimerkiksi se, että eräs Tampere Commercial Corporationissa johtavassa asemassa oleva henkilö on johtotehtävissä yli tuhannessa muussakin yrityksessä.

Panama on veroparatiisi, joka on houkutellut etenkin rikkaita yhdysvaltalaisia. Panamaan on kätketty myös rikollista, muun muassa huumekaupalla hankittua rahaa.

Suomi on solminut Panaman valtion kanssa verotietojen vaihtoa koskevan sopimuksen vuonna 2012. Sopimus ratifioitiin eli se astui voimaan virallisesti vuonna 2013.[17]

Huhtikuussa 2016 paljastuneessa siihen asti maailman suurimmassa tietovuodossa, ns. Panaman paperit -vuodossa huomattiin, että hyvin monet suomalaisyritykset olivat sekaantuneet verokikkailuun ja veronkiertoon Panaman kautta. Materiaalissa mainittiin 214 488 offshore-yritystä, joista ehkä tunnetuin Suomessa vaikuttanut yritys oli Nordea, joka mainittiin vuodossa yli 10 000 kertaa. Vuodetuista asiakirjoista selvisi myös, että Nordea avusti lähes neljääsataa yritystä veroparatiisiyrityksen perustamisessa vuosina 2004-2014. [18]

Suomalaisyritykset Luxemburgissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradion tutkivan journalismin ohjelman MOT:n syksyllä 2014 lähettämän ohjelman mukaan suomalaisyhtiöt ovat käyttäneet hyväkseen Luxemburgin veroparatiisia kiertääkseen verojaan. Tämä niin sanottu LuxLeaks-skandaali paljastui vuonna 2014. Kansainvälisen tutkivan journalismin organisaation ICIJ:n haltuunsa saamien dokumenttien mukaan yli 300 kansainvälistä yritystä, joista ainakin seuraavat suomalaisyritykset ovat käyttäneet hyväkseen tätä veronkierron mahdollisuutta: Huhtamäki-yhtymä, SRV, Suomen Lähikauppa, Dasos Capital ja IK Investment Partners, Huhtamäki-yhtymän Luxemburgissa toiminut tytäryhtiö maksoi vain 0,1 % veroja. SRV:n tytäryhtiö ei maksanut lainkaan veroja osingoista eikä ole velvollinen maksamaan veroja myyntivoitoistaan. Suomalaisyrityksiä on veronkiertotekniikoissa avustanut tilintarkastus- ja konsultointiyritys PricewaterhouseCoopers (PWC). Toiminta on jatkunut jo vuosia ja muun muassa Huhtamäki ja SRV ovat olleet veronkiertoasioissa yhteydessä Luxemburgin veroviraston yhteyshenkilöön Marius Kohliin jo vuodesta 2009 alkaen.[19][20][21]

Suomessa näkyvästi pienvarastotilojaan vuokraava tanskalaisomisteinen Pelican Self Storage käyttää myös hyväkseen Luxemburgin veroparatiisia. Suomen Pelican-varastojen toiminnasta vastaavaa konsernia johdetaan Luxemburgista käsin. Yhtiön 20 miljoonan euron velkaketjun avulla saadaan aikaiseksi se, että Suomessa toimiva Pelicanin holding-yhtiö maksaa korkokuluja 1,2 miljoonaa Luxemburgiin eikä siksi maksa Suomeen lainkaan yhteisöveroa.[22]

Nordean 20.7.2016 julkaistun sisäisen selvityksen mukaan pankin Luxemburgin konttori Nordea Bank S.A on avustanut yhteensä 562 asiakasta veroparatiisiyrityksen perustamisessa. Selvitys julkaistiin seurauksena Nordean jäätyä aiemmin vuonna 2016 kiinni veroparatiisiepäselvyyksistä n.s. Panaman paperit -tietovuodon yhteydessä.[23]

Yksityishenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisilla yksityishenkilöillä on arviolta ainakin 450 miljoonan euron korkosijoitukset eurooppalaisissa veroparatiiseissa.[3] Eniten yksityisten suomalaisten rahaa on Sveitsissä ja Luxemburgissa, kummassakin lähes 200 miljoonaa euroa.[3] Kolmantena on Jersey: 22,3 miljoonaa[24] ja Liechtensteinissa rahaa on 2,4 miljoonaa.[3] Veroparatiiseissa on tämän lisäksi suomalaisten yhtiöiden ja säätiöiden talletuksia ja sijoituksia sekä yksityishenkilöiden arvopapereita, esimerkiksi osakkeita.[3]

Suomalaisten rahaa on myös Neitsytsaarilla, mikä paljastui huhtikuussa 2013, kun julki tuli yhdysvaltalaisen toimittajaryhmä ICIJ:n tekemä tutkimus Neitsytsaarille omaisuuttaan tallentaneista.[25][26]

Suomalaiset saivat veroparatiiseista noin 8,9 miljoonan euron korkotulot vuonna 2006.[24] Vaikkei tallettajien henkilöllisyydestä tai lukumäärästä ole tietoa, saatiin rahan määrä arvioitua koska EU:n säästödirektiivi toisaalta antaa 11 valtion salata tallettajiensa henkilöllisyyden, mutta velvoittaa valtiot siinä tapauksessa maksamaan lähdeveron tallettajan kotivaltioon.[24] Talletusten määrä arvioitiin maksetun veron ja keskikoron perusteella.[24]

Talletukset verokeitaissa ovat vähäiset verrattuna suomalaisten yksityishenkilöiden kaikkiin talletuksiin, joita oli vuonna 2006 noin 65 miljardin euron verran ja jotka tuottivat korkoa 1,35 mrd euroa. Valtiovarainministeriön projektipäällikkö Markku Hirvosen mukaan korkomenetykset eivät näytä kovin merkittäviltä, mutta kysymys siitä mitä nuo eurooppalaisissa verokeitaissa olevat varat ovat ja mistä ne ovat kertyneet on mielenkiintoinen.[24]

Rahanpesuun liittyvää väitöskirjaa valmistelevan Matti Korhosen ja asiaa tutkineen tietokirjailija Matti Ylösen mukaan Nordealla on laajat veroparatiisiverkostot Jerseyssä, Luxemburgissa ja Liechtensteinissa. Rahanpesua ehkäisevä OECD:n Financial Action Task Force korosti lokakuussa 2008 Suomen raportissaan pankkien ja luottolaitosten vastuuta todellisten omistajasuhteiden, etävälittäjien ja poliittisten siteiden selvittämiseksi. Korhosen ja Ylösen mukaan Suomen hampaattomien rahanpesulakien vuoksi pankkien vastuu jää vähäiseksi, ja talouskriisin kestävä ratkaisu sekä julkistalouden vakaus edellyttäisivät veroparatiisiongelman ratkaisua. Korhonen ja Ylönen laskevat Merrill Lynchin tekemän sijoitusten keskimääräisen rahanpesuarvion ja Tilastokeskuksen omaisuuslukujen perusteella, että suomalaisilla voi olla veroparatiiseissa jopa 5,1 miljardia euroa, jonka arvioidun tuoton tulouttamaton pääomavero olisi 110 miljoonaa euroa.[9]

Luxemburgin LGT-pankissa vuonna 2008 tapahtuneen tietovuodon yhteydessä parikymmentä suomalaista jäi kiinni veronkierrosta. Heidän joukossaan oli muun muassa vuorineuvos Casimir Ehrnrooth sekä kahvi- ja mausteyhtiö Pauligin omistajiin kuuluva Bertel Paulig.[27][28]

Ahvenanmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa ei kuulu EU:n veroalueeseen.[29] Siksi tavaran lähettäminen verorajan yli Manner-Suomeen tai muualle EU:hun katsotaan maahantuonniksi, ja Suomeen alle 22 euron paketin voi lähettää ilman, että siitä tarvitsee maksaa 24 prosentin arvonlisäveroa.[29]

Valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien mukaan OECD on taistellut kymmenen vuotta veroparatiiseja vastaan rahanpesun ja veronkierron estämiseksi. Sen myötä monet pienet valtiot ovat lupautuneet jakamaan tietoja. Yhteistyöstä on kieltäytynyt Andorra, Liechtenstein ja Monaco. Lehden mukaan Andorra näyttää haluavan pois mustalta listalta. Vuonna 2002 arvioitiin, että saksalaisten omaisuutta olisi piilossa läheisissä veroparatiiseissa 300 miljardia euroa.[30] Angela Merkel vaati Liechtensteinia avaamaan ripeästi maan pankkisalaisuutta helmikuussa 2008 Saksan suurimman veropetosskandaalin paljastuttua. Entinen liechtensteinilaisen LGT-pankin työntekijä myi varastamansa tiedot 4 miljoonalla eurolla Saksan tiedustelupalvelulle.[31] Tiedoissa oli 1 400 nimeä, joista 600 saksalaisia ja lisäksi säätiöiden edunsaajia 4 527 henkeä.lähde? Finanssipalveluiden osuus on 30 % maan kansantuotteesta (16 pankkia ja 1 500 finanssipalveluita tarjoavaa yritystä).

Liechtenstein on luvannut tehdä jatkossa enemmän yhteistyötä ulkomaisten veropakoilijoiden paljastamiseksi luovuttamalla joitakin tietoja viranomaisille.[32]

Vuosien 2008–2009 taantuman seurauksena hallitukset haluavat useissa maissa parantaa kansainvälisen talouden sääntelyä vuonna 2009. Barack Obama ajoi senaattorina verokeitaiden vastaista lakia. Ranska ja Saksa painostivat verokeidasvaltioita luopumaan pankkisalaisuudesta ja ehdottivat tarvittaessa sanktioita maaliskuussa 2009. OECD:lla on suositukset tiedonvaihdosta veroasioissa ja se pitää listaa valtioista, jotka eivät niitä noudata. Listalla ovat Monaco, Andorra ja Liechtenstein, mutta listaa päivitetään huhtikuussa 2009. Pankkisalaisuudesta moitittuihin maihin sisältyvät Luxemburg, Belgia, Itävalta ja Sveitsi. Maaliskuussa 2009 nämä maat lupasivat antaa tapauskohtaisesti tietoja konkreettisten todisteiden perusteella pyydettäessä. Suomen verohallituksen ylitarkastaja piti avoimuuslupausta lähinnä huvittavana, koska tietoja luvattiin vain veronkiertoepäilyn perusteella. Joidenkin mielestä se tukee veronkiertoa tehokkaan valvonnan ja ehkäisyn sijaan. Mustat aukot, kuten verokeitaat, rapauttavat taloutta ja ne vauhdittivat ja syvensivät talouskriisiä vuosina 2008–2009. Maailmanpankin mukaan valtiot menettävät verotuloja verokeitaiden vuoksi vuosittain 350–500 mrd. euroa.[33]

Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen toivoi, että selvitys veroparatiisien aiheuttamista verotuottomenetyksistä saataisiin valmiiksi vuoden 2014 aikana.[34] Siinä missä Ruotsissa on 200 päätoimista verotarkastajaa tutkimassa veroparatiisikuvioita, Suomessa on vain 10–20 tarkastajaa.[35]

Veroparatiisien avautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun massivisten kansainvälisten talouskriisien seurauksena ovat äänenpainot koventuneet veroparatiisitoiminnan kitkemiseksi maailmantaloudesta. Veronkierron kanavia halutaan tukkia aktiivisesti nyt niin USA:ssa kuin EU:ssa.

Sveitsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 maailman vahvimman pankkisalaisuuden omaava maa Sveitsi luovutti Yhdysvalloille 4 500 amerikkalaisen asiakkaan pankkitiedot sveitsiläisestä UBS-pankista alkaneen niin sanotun Birkenfeld-skandaalin takia, jossa amerikkalainen pankkiiri Bradley Birkenfeld jäi kiinni veronkierrosta. Skandaali saattoi Sveitsin ja Yhdysvallat poliittiseen kriisiin ja lähestulkoon taloudelliseen sotatilaan. Yksi Sveitsin suurimmista pankeista joutui vastuuseen ja pankkisalaisuus raottui hiukan.[36]

OECD on painostanut Sveitsiä avaamaan pankkisalaisuuttaan, jonka turvin maa on vaurastunut huomattavasti. Sveitsi on antanut periaatteessa myönteisen vastauksen, että maan pankkisalaisuus muuttuisi vuoden 2015 aikana avoimemmaksi. Sen seurauksena monet varojaan verottajilta piilottelevat ovat matkustaneet Sveitsiin hakemaan rahat pois käteisenä, sillä tilisiirrosta ei jää silloin jälkiä verottajalle. Etenkin vuodenvaihteen 2015 tienoilla on nähty vilkasta varojen siirtoa pois Sveitsistä.[37]

Sveitsi ilmoitti toukokuussa 2014 liittyvänsä pankkitietoja jakavien maiden joukkoon, kunhan se ensin muodostuisi maailmanlaajuiseksi standardiksi. Ensimmäiset tietojenvaihdot tapahtuvat aikaisintaan vuonna 2018.[38]

EU:n veroparatiisit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 alusta on OECD:n painostuksen ansiosta saatu aikaan, että EU-maiden veroviranomaisten välinen tietojenvaihto muuttuu merkittävästi tehokkaammaksi. EU:n ns. tiukan pankkisalaisuuden maat Luxemburg, Liechtenstein, Monaco, San Marino ja Andorra ovat antaneet sitoumuksen olla mukana kehityksessä. Sveitsi saatiin mukaan myös periaatteen tasolla, mutta vasta käytäntö osoittaa, kuinka paljon Sveitsin pankeista lopulta saadaan tietoja.[37]

Veroparatiisien vastainen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veroparatiisien hyväksikäyttö verosuunnittelussa alkaa olla entistä vaikeampaa, sillä monet tahot ovat havahtuneet huomaamaan veroparatiisitoiminnan haitallisuuden. Nykyään käynnissä on useita kansallisia ja kansainvälisiä projekteja, joilla pyritään estämään haitallinen veronkierto ja verosunnittelu veroparatiisien avulla. Tuloksia vastatoimista on kuitenkin nähtävissä vasta lähitulevaisuudessa.

Oxfam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam vaati vuonna 2016 veroparatiisien kieltämistä. Järjestö perusteli vaatimustaan mm. sillä, että maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa saman verran kuin puolet maailman köyhimmästä väestöstä yhteensä, eli 3,5 miljardia ihmistä. Viiden vuoden aikana näiden 62 ihmisen joukon varallisuus on kasvanut yhteensä jopa 44 prosenttia. Kokonaisumma on 1 760 miljardia dollaria (eli noin 1 620 miljardia euroa).lähde?

Oxfamin mukaan suurin syy taloudellisen eriarvoisuuden kasvamiselle on rikkaiden verovälttely ja veroparatiisit.lähde?

Oxfamin raportti perustuu talouslehti Forbesin miljardöörilistaan ja sveitsiläisen Credit Suisse -talousyhtiön lukuihin.[39] Credit Suisse muistuttaa, että koska kaikkein rikkaimpien omaisuudesta on hankala saada tietoja, heidän omaisuutensa arviot saattavat jäädä alle todellisten lukemien. [40][41]

BEPS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OECD:llä on käynnissä erittäin laaja kansainvälinen projekti (BEPS, eli base erosion and profit shifting), jolla pyritään estämään veropohjan rapautumista ja verotettavien tulojen siirtoa pois jäsenmaista.

EU:n toimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU on alkanut tutkimaan kaikissa sen jäsenvaltiossa tapahtuvaa verotukseen haitallisesti vaikuttavaa toimintaa.

Tutkiva journalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni tutkiva journalisti on ottanut asiakseen paljastaa erilaisia yritysten ja yksityishenkilöiden veroparatiisikytköksiä. Näiden joukossa ovat mm. kansainvälinen lehtimiesten yhteenliittymä ICIJ sekä lukuisat yksittäiset mediatoimijat ja journalistit. Suomessa tutkivaa journalismia harjoittaa muun muassa Yleisradion MOT-ohjelma. Vuonna 2015 julkaistiin Helsingin Sanomien kustantamana tutkivan toimittajan Jyri Hännisen kirja: ”Veroparatiisit ja Suomi – eli kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun siitä maksamme me”.[42]

Tietovuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla on veroparatiisitoimintaa järkyttänyt yhä enenevä tietovuotojen määrä. Monesti kyseessä ovat tapaukset, joissa joku veronkiertoa harjoittavan tahon sisäpiirissä oleva työntekijä paljastaa asiakirjoja, joista selviää veronkiertoa harjoittaneiden yritysten tai yksityishenkilöiden nimiä ja yhteyksiä veroparatiiseihin tehtyihin talletuksiin.

Tunnettuja tietovuotoja ovat esimerkiksi yhdysvaltalaisen pankkiirin Bradley Birkenfeldin sveitsiläistä UBS-pankkia koskevat paljastukset, ns. Birkenfeld-skandaali, ICIJ-journalistiryhmän vuonna 2014 tekemä LuxLeaks-paljastus, jossa paljastettiin Luxemburgiin veronkiertotarkoituksessa siirrettyjä yritysvaroja sekä 2015 julki tullut it-asiantuntija Hervé Falcianin jo vuonna 2007 tekemä SwissLeaks eli HSBC-pankin tietovuoto, jossa julkistettiin dokumentteja sveitsiläisen HSBC-pankin rahankätkentätoimissa, joissa avustettiin tuhansia rikkaita asiakkaita sekä rikollisia piilottamaan rahojaan verottajien ulottumattomiin.[43][44][45]

Keväällä 2016 tuli julkisuuteen laaja tietovuoto panamalaisesta Mossack Fonseca -lakiasiaintoimistosta, jossa tuntemattomana pysyttelevä tietolähde vuosi Süddeutsche Zeitungille 11,5 miljoonaa asiakirjaa, jotka valaisivat veroparatiisitoiminnan kansainvälistä laajuutta ja sen rikollista luonnetta.[46]

Syksyllä 2016 Bahamasaarten kaupparekisterin tiedot vuodettiin jälleen Süddeutsche Zeitung -lehdelle. Vuoto sisälsi tietoja yli 175 000 yhtiöstä jotka ovat alkuperältään 1990-luvun alusta nykypäivään. Veroja Bahaman kautta vältelleiden poliittisten päättäjien joukossa oli mm. entinen EU-komissaari Neelie Kroes Hollannista ja Kolumbian entinen kaivos- ja energiaministeri Carlos Caballero Argáez. Suomalaisista Bahaman veroparatiisiin kytköksissä olevien joukossa oli 27 Suomen kansalaista, mm. Diakonissalaitoksen strategiajohtaja Mitti Storckovius.[47]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marko Junkkari, Datajournalismin keinoin veroparatiisien kimppuun, Helsingin Sanomat 4.1.2015, s. B8
  2. Tax Haven Criteria 12.5.2012. Viitattu 3.10.2015.
  3. a b c d e Pietiläinen, Tuomo: Suomalaisilla 450 miljoonaa Euroopan veroparatiiseissa. Helsingin Sanomat 12.4.2008 s. A3, www-versio (maksullinen)
  4. a b c d e Vero-oikeuden tuntijat moittivat suomalaista keskustelua verosuunnittelusta Helsingin Sanomat. 17.4.2016.
  5. http://www.theguardian.com/business/2015/feb/08/hsbc-files-expose-swiss-bank-clients-dodge-taxes-hide-millions
  6. a b Harmaa talous ei ole valtion rahasampo Helsingin Sanomat. 8.4.2016.
  7. KATRI KOSONEN: MITÄ VEROPARATIISIT MAKSAVAT EUROOPAN UNIONILLE? Faktabaari. 15.5.2014.
  8. Offshore Financial Centers - IMF background paper 23.6.2000.
  9. a b c Matti Korhonen (väitöskirjatutkija, London School of Economics) ja Matti Ylönen, kirjailija: Veroparatiisit syynä finanssikriisiin. Helsingin Sanomat 25.11.2008, Vieraskynä s. A2. Verkkoversio (maksullinen)
  10. a b http://www.financialsecrecyindex.com/
  11. a b http://www.financialsecrecyindex.com/introduction/fsi-2013-results
  12. http://maailma.net/artikkelit/pahimmat_veroparatiisit_listattu
  13. a b c Yhdysvallat-Sveitsi 1-1, Helsingin Sanomat 14.11.2008 B8
  14. http://yle.fi/uutiset/maailman_62_rikkainta_omistaa_saman_verran_kuin_koyhin_puolikas_maapallon_vaestosta/8602895
  15. Raportti: Suurilla suomalaisyrityksillä kymmeniä tytäryhtiöitä veroparatiiseissa Yle 8.1.2014.
  16. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012100416084939_uu.shtml
  17. http://www.hs.fi/kotimaa/a1365078276057 Helsingin Sanomat 5.4.2013, Jyri Hänninen: Sadoilla Suomalaisilla yhtiö Panaman veroparatiisissa
  18. http://yle.fi/uutiset/nordea_auttanut_satoja_veroparatiisiyritysten_perustamisessa/9037732 Yle uutiset 20.7.2016
  19. Yle: Suomalaisyhtiöt käyttävät Luxemburgin veronkiertopalveluja, Helsingin Sanomat 11.11.2014 sivu A16
  20. Hufvudstadsbladet 11.11.2014
  21. http://cloudfront-files-1.publicintegrity.org/apps/2014/12/luxleaks/index.html - Kaikki Luxemburg-vuotojen dokumentit julkaistuna netissä
  22. Kaisa Hakkarainen, Jyri Hänninen, Pienvarastobisnes kahden yhtiön halliussa, Helsingin Sanomat 31.1.2015, s. A29
  23. http://yle.fi/uutiset/nordea_auttanut_satoja_veroparatiisiyritysten_perustamisessa/9037732 Yle uutiset 20.7.2016
  24. a b c d e Pietiläinen, Tuomo: Euroopan veroparatiisit paljastivat suomalaisrahojen korkotuotot. HS 12.4.2008 s. B9, www-versio (maksullinen)
  25. Veroparatiisin salaisuudet paljastuivat Ylen uutiset 4.4.2013
  26. Historian suurin paljastus veroparatiiseista, Tietoja myös suomalaisyhtiöistä Ylen uutiset 4.4.2013
  27. http://www.hs.fi/talous/a1390023786461
  28. http://www.hs.fi/talous/a1381207258042
  29. a b Ihmettelitkö verkkokaupan halpoja hintoja? Yle tutki, miten Ahvenanmaan veroton pakettiralli toimii Viitattu 11.9.2016.
  30. Vakaumukselliset veroparatiisit, Helsingin Sanomat 25.2.2008 B4
  31. Saksan veropetosskandaali ajaa pankkivaltio Liechtensteinia ahtaalle, Helsingin Sanomat 28.2.2008 B5, web-versio, (maksullinen)
  32. Veroparatiisi raottaa salaisuuden verhoa, STT–Reuters. Taloussanomat 15.8.2008
  33. Ulkoinen painostus rapauttaa Euroopan veroparatiisien asemaa, Ranskalaisekonomisti odottaa G20-kokoukselta rangaistuksia, Elämänuran veronkieroa tutkinut Markku Hirvonen: Olen toiveikas, Helsingin Sanomat 1.4.2009 B5
  34. Urpilainen: Valtion veroparatiiseihin menettämät tulot selvitettävä Helsingin Sanomat 19.1.2014.
  35. Asiantuntijat HS:lle: Tutkintaan saatava lisäresursseja. Verotusneuvos: Veroparatiisit aiheuttavat hillittömiä tappioita Helsingin Sanomat 19.1.2014.
  36. http://www.lapinkansa.fi/Kritiikki/1194946843482/artikkeli/veroparatiisin+salaisuudet+julki.html
  37. a b http://yle.fi/uutiset/onko_sveitsiin_menijoita__pankkisalaisuuden_murtuminen_innostaa_myos_suomalaisia_rahanhakumatkoille/7551756
  38. http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2014/10/08/sveitsi-pankkitietoja-aletaan-jakaa-aikaisintaan-2018/201413988/12?pos=related
  39. http://publications.credit-suisse.com/tasks/render/file/index.cfm?fileid=C26E3824-E868-56E0-CCA04D4BB9B9ADD5
  40. http://yle.fi/uutiset/maailman_62_rikkainta_omistaa_saman_verran_kuin_koyhin_puolikas_maapallon_vaestosta/8602895
  41. http://yle.fi/uutiset/video_superrikkaat_ovat_jo_katoava_luonnonvara/8603737
  42. Marjaana Helminen, Tilinpäätös veroparatiisien hulluista vuosista, Helsingin Sanomat 4.1.2015, s. B8-9
  43. http://www.worldpolicy.org/blog/2012/09/12/bradley-birkenfeld-whistleblower-his-own-words
  44. http://www.irishtimes.com/business/lux-leaks
  45. http://www.hs.fi/talous/a1423377977038
  46. http://panamapapers.sueddeutsche.de/articles/56febff0a1bb8d3c3495adf4/ Süddeutsche Zeitung
  47. http://yle.fi/uutiset/uusi_veroparatiisivuoto_bahamalta_paljastaa_entisen_eu-komissaarin_ministereita_ja_diakonissalaitoksen_johtajan/9183553 Yle Uutiset 22.9.2016

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Deneault, Alain: Offshore: Tax Havens and the Rule of Global Crime. New York: The New Press, 2011. ISBN 978-1-59558-648-3. (englanniksi)
  • Hänninen, Jyri: Veroparatiisit ja Suomi, eli Kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun siitä maksamme me. Helsinki: HS-kirjat, 2014. ISBN 978-952-5557-60-2.
  • Kuosma, Tapio: Veroparatiisit: Saalistajaeliittien turvapaikat. Espoo: Livres 'Belles-Lettres', 2014. ISBN 78-952-67994-1-4.
  • Shaxson, Nicholas: Aarresaaret: Miehet jotka ryöstivät maailman. (Treasure Islands: Tax Havens and the Men who Stole the World, 2011.) Suomentaja: Henri Purje. Helsinki: Into-Kustannus, 2011. ISBN 978-952-264-078-9.
  • Ylönen, Matti: Veroparatiisit: 20 ratkaisua varjotalouteen. Helsinki: Like: Into, 2008. ISBN 978-952-01-0264-7.
  • Kosonen, Katri: Veroparatiisit, verosuunnittelu ja veronkierto. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2013, 109(3). vsk, s. 383-398. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]