Tämä on lupaava artikkeli.
Koordinaatit: 20.2°S, 57.5°E

Mauritius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mauritiuksen tasavalta
Republic of Mauritius (englanniksi)
République de Maurice (ranskaksi)
Mauritiuksen lippu Mauritiuksen vaakuna
lippu vaakuna

Mauritiuksen sijainti Afrikassa tummanvihreällä
Mauritiuksen sijainti Afrikassa tummanvihreällä

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Pritivirajsing Roopun
Pääkaupunki Port Louis
Pinta-ala
– yhteensä 2 040[1] km² (sijalla 180)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2018) 1 364 283[1] (sijalla 155)
– väestötiheys 588 / km²
– väestönkasvu 0,57[1] % (2018)
Viralliset kielet
Valuutta Mauritiuksen rupia (MUR)
BKT
– yhteensä 28,27 miljardia (PPP, 2017) USD[1] (sijalla 130)
– per asukas 22 300 USD
HDI (2014) 0,777[2] (sijalla 63)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,9 %[1] %
– teollisuus 24,6 %[1] %
– palvelut 70,5 %[1] %
Aikavyöhyke UTC+4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta

12. maaliskuuta 1968[3]
Lyhenne MU
– lentokoneet: 3B
Kansainvälinen
suuntanumero
+230
Motto Stella Clavisque Maris Indici (Intian valtameren tähti ja avain)[4]
Kansallislaulu Motherland
Edeltäjä(t) Mauritius (Commonwealth realm)
(1968–1992)
Brittiläisen Mauritiuksen lippu Brittiläinen Mauritius
(1810–1968)

Mauritiuksen tasavalta (engl. Republic of Mauritius, ransk. République de Maurice) eli Mauritius on saarivaltio Intian valtameressä 900 kilometriä Madagaskarista itään. Yhdessä Réunionin ja Rodriguesin kanssa Mauritiuksen saari muodostaa Maskareenien saariryhmän.

Yhteiskunnallisesti Mauritius on Afrikan maaksi poikkeuksellinen. Koko itsenäisyyden ajan siellä on vallinnut toimiva monipuoluedemokratia, ja maassa on melko pitkälle kehittynyt hyvinvointi.[5]

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritius on koralliriuttojen ympäröimä tuliperäinen saari. Keskiylänköä reunustavat vuoret.[3] Mauritiuksen korkein kohta on Mont Piton, jonka korkeus on 828 metriä.[1]

Mauritiuksella on trooppinen, merellinen ilmasto. Lämpötila ja kosteus ovat korkeita ympäri vuoden. Sateita saadaan läpi vuoden, eniten joulukuusta huhtikuuhun. Trooppiset syklonit saattavat iskeä saarille sadekauden aikana.[6]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksendodo.

Mauritiuksendodo eli drontti oli yksi Mauritiuksen endeemisistä eliölajeista, joita ei esiinny missään muualla. Eurooppalaisten saavuttua saarelle tämä laji alkoi harvinaistua ja lopulta se hävisi sukupuuttoon. Viimeiset drontit kuolivat 1600-luvun lopulla. Drontti on vielä nykyäänkin ylpeyden aihe Mauritiukselle. Se näkyy monesta asiasta, esimerkiksi Mauritiuksen vaakunassa on drontti.[7]

Muita vain tällä saarella eläviä lintulajeja ovat muun muassa mauritiuksentuulihaukka, mauritiuksenkyyhky, mauritiuksenkaija, mauritiuksenkäpinkäinen, mauritiuksenbulbuli, mauritiuksenrilli ja mauritiuksenkutoja.[8] Drontin ohella sukupuuttoon kuolleita ovat esimerkiksi mauritiuksensinikyyhky, mauritiuksenluhtakana ja Mascarenotus sauzieri -pöllölaji.[9]

Mauritiuksella luonnostaan tavattavia nisäkkäitä ovat muun muassa etelänmerinorsu ja lepakkolajit Taphozous mauritianus, Pteropus niger ja Mormopterus acetabulosus. Pteropus subniger-hedelmälepakko on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen tuomina saarella elävät muun muassa mustakaulajänis, rotat, hännätöntanrekki, hiiripäästäinen, mungo, timorinhirvi ja villisika.[10]

Mauritius satelliittikuvassa
Mauritiuksen kartta

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabien ja malaijien oletetaan tunteneen saaren jo 900-luvulla. Eurooppalaisista saaren löysi ensimmäisenä portugalilainen Afonso de Albuquerque 1500-luvun alussa. Portugali ei kuitenkaan ryhtynyt asuttamaan saarta. Alankomaalaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1598 amiraali Wybrand van Warwijckin etsiessä huoltosatamaa Itä-Intian reitin kauppalaivoille. Tuolloin nimi Mauritius annettiin saarelle Alankomaiden käskynhaltijan Morits Oranialaisen mukaan.[11] Saari palveli Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian tukikohtana. Tuolloin saarella vielä asui mauritiuksendodoja, jotka hävitettiin sukupuuttoon 1600-luvun loppuun mennessä. Alankomaalaiset eivät pystyneet asuttamaan saarta pysyvästi. Heidän lähdettyään 1700-luvun alussa saarta hallitsivat Madagaskarin merirosvot, kunnes ranskalainen Guillame Dufresne d'Arcel otti saaren haltuun kuningas Ludvig XIV:n nimissä vuonna 1715.[12]

Vuodesta 1721 lähtien Ranska hallitsi ja alkoi viljellä saarta. Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1814 Pariisin rauhansopimus toi saarelle brittivallan. Vuoden 1835 jälkeen saarelle tuotiin intialaisia työläisiä, kun orjuus lopetettiin.[3]

Saari sai autonomian Britannian alaisuudessa vuonna 1948 ja täydellisen itsenäisyyden Commonwealth realmina vuonna 1968, mutta tasavallaksi se julistettiin vasta vuonna 1992.[13]

Mauritiuksen ensimmäinen pääministeri oli Sir Seewoosagur Ramgoolam, joka johti maata pääministerinä sen itsenäistymisestä vuonna 1968 vuoteen 1982, jolloin hän hävisi vaalit vasemmistolaiselle koalitiolle. Mauritiuksen työväenpuolueen johtajana ollut Ramgoolam oli rakentamassa Mauritiukselle afrikkalaisittain ainutlaatuista hyvinvointia. Häntä on sanottu kansakunnan isäksi. Vuonna 1983 hänet valittiin Mauritiuksn kenraalikuvernööriksi, joka oli seremoniallinen valtionpäämiehen virka silloin, kun maa oli vielä itsenäistymisen jälkeenkin muodollisesti Britannian monarkin alaisuudessa. Ramgoolam kuoli vuonna 1985 85-vuotiaana[14].[15]

Ensimmäiseksi presidentiksi äänestettiin vuonna 1992 Cassam Uteem. Vuonna 2002 hän erosi, koska ei halunnut allekirjoittaa uusia terrorisminvastaisia lakeja[16][17]. Hänen sijalleen nousi Karl Offman.[18] Sir Anerood Jugnauth oli pääministerinä vuodesta 2000 ja lokakuussa 2003 hänet valittiin presidentiksi.[19]

Mauritiuksen ensimmäisen pääministerin Sir Seewoosagur Ramgoolamin poika Navin Ramgoolam oli Mauritiuksen pääministerinä vuosina 1995-2000 ja uudelleen vuodesta 2005. [20] Vuoden 2010 vaaleissa pääministeri Navin Ramgoolamin johtama hallitus sai vaalivoiton ja hänen johtamansa työväenpuolueen PTR johtama allianssi sai 41 parlamentin 62 paikasta.[21] Ideologinen vastakkainasettelu vallitsi pääministeri Ramgoolamin ja presidentti Jugnauthin välillä. Presidentti Jugnauth oli toiminut aiemmin pääministerinä vuosina 1982-1995 ja 2000-2003.[22]

Jugnauth erosi presidentin virasta vuonna 2012 palatakseen puoluepolitiikkaan ja hänen seuraajakseen uudeksi presidentiksi valittiin parlamentin puhemies Kailash Purryag.[23]

Joulukuussa 2014 Anerood Jugnauth taas nousi Mauritiuksen pääministeriksi, sillä hänen johtamansa Alliance Lepep -koalitio oli saanut maan parlamenttivaaleissa murskaavan vaalivoiton.[24]

Vuonna 2015 presidentiksi valittiin kasvitieteilijä Ameenah Gurib.[25][26] Presidentiksi vuonna 2015 valittu Ameenah Gurib-Fakim oli Mauritiuksen ensimmäinen naispresidentti.[27] Maaliskuussa 2018 Ameenah- Gurib-Fakim erosi presidentin virasta, koska häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä. Tuolloin Gurib-Fakim oli Afrikan ainoa vallassa oleva naispresidentti. Hän itse kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin.[28] Joulukuussa 2019 Mauritiuksen parlamentti valitsi yksimielisesti uudeksi presidentiksi pääministerin ehdotuksesta Pritivirajsing Roopunin.[29]

Tammikuussa 2017 pääministeri Anerood Jugnauth erosi virastaan 86-vuotiaana ja nimesi seuraajakseen poikansa Pravind Jugnauthin. Oppositio protestoi tätä vallanvaihtoa, mutta presidentti totesi vallanvaihdon hyväksyttäväksi ja perustuslain mukaiseksi. Vallanvaihto kuitenkin korosti Mauritiuksen politiikan perhe-dynastioiden merkitystä.[30]

YK:n alainen Kansainvälinen oikeuisistuin (ICJ) totesi tammikuussa 2019, että ennen Mauritiuksen itsenäistymistä vuonna 1968 tehty päätös irrottaa Mauritiuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta saaret, joilla on Yhdysvaltain sotilastukikohta Diego Garcia, oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Mauritiuksen pääministeri Pravind Jugnauth vaati Iso-Britanniaa noudatamaan oikeuden selkeätä päätöstä ja luovuttaa saaret Mauritiuksen hallintaan.[31]

Marraskuun 2019 vaaleissa pääministeri Pravind Kumar Jugnauthin johtama koalitio sai taas selkeän vaalivoiton ja hän jatkaa edelleen pääministerinä. Koalition johtava puolue oli pääministerin MSM (Militant Socialist Movement), joka nykyään käytännössä edustaa keskusta-vasemmistolaista politiikkaa ja jonka kannattajakunnan ydin on Mauritiuksen hindu-väestö, joka muodostaa noin puolet kansasta. MSM oli muodostanut vuoden 2019 vaaleihin koalition pienempien puolueiden kanssa nimellä Alliance Morisien ja koalitio sai vuonna 2019 parlamentin paikoista 63% ja kaikista äänistä 37%. Mauritiuksen työväenpuolueen johtama koalitio sai 22% paikoista ja 34% äänistä. Mauritiuksen militantti liike MMM sai 13% paikoista ja 20% äänistä.[32]


Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritius on parlamentaarinen demokratia, jonka valtionpäämies on presidentti, jolla ei ole kovin paljon valtaa. Kansalliskokous äänestää presidentin ja varapresidentin viisivuotiskaudelle, saman ehdokkaan korkeintaan kahdelle kaudelle. Presidentti nimittää pääministerin, jolla on ylin poliittinen valta, mutta joka on vastuussa kansalliskokoukselle.[1] Presidentti on lähinnä seremoniallinen virka vähäisillä poliittisilla valtaoikeuksilla. Presidentin siis kansalliskoukous valitsee viideksi vuodeksi kerrallaan. Merkittävin poliittisen vallan käyttäjä on pääministeri, jonka presidentti nimittää kansalliskokouksen suurimmasta puolueesta tai suurimmasta puoluekoalitiosta.[33]

Freedom Housen vuoden 2018 arvion mukaan Mauritius on avoin ja vapaa monipuoluedemokratia, jossa valta voi vaihtua vapaiden ja rehellisten vaalien välityksellä puolueelta toiselle. Kuitenkin todetaan, että poliittista johtajuutta hallitsee muutama perhe ja korruptio on ongelma.[34]

Parlamentti on yksikamarinen kansalliskokous, johon valitaan 62 kansanedustajaa suoraan yleisillä vaaleilla ja kahdeksan kansanedustajaa menee eniten ääniä saaneille hävinneille ehdokkaille. Vaalikausi on viisi vuotta ja äänioikeuden ikäraja 18 vuotta.[1][35]

Mauritiuksen perustuslaki ei määrittele valtiolle mitään virallista kieltä, mutta parlamentin työkieli on englanti. Parlamentissa voi kuitenkin käyttää myös ranskaa [36].

Mauritiuksen merkittävimmät poliittiset puolueet ovat Militantti Sosialistinen Liike (MSM; Militant Socialist Movement), jonka johtaja on pääministeri Pravind Jugnauth, entisen pääministerin Navinchandra Ramgoolamin johtama Mauritiuksen työväenpuolue (PTR; Mauritian Labour Party), entisen pääministerin Paul Berengerin johtama Mauritiuksen Militantti Liike (MMM; Mauritian Militant Movement). Vuoden 2014 vaaleihin muodostettu Alliance Lepep muodostui MSM-puolueesta sekä Mauritiuksen Sosialidemokraattisesta puolueesta (PMSD; Mauritian Social Democratic Party)) ja vapausliikkestä (LM; Liberation Movement). Vuoden 2014 vaaleissa Alliance Lepep sai 47 paikkaa 62:sta paikasta, kun PTR-MMM koalitio sai 13 paikkaa. Vaalitulosta pidettiin reaktiona Ramgoolamin ehdottamaan perustuslaki-muutokseen, jolla olisi lisätty presidentin valtaa. Vuonna 2016 PMSD jätti Alliance Lepepin ja siirtyi oppositioon.[37]

Vuoden 2019 vaaleissa myös MSM:n johtama uusi koalitio Alliance Morisien sai selkeän vaalivoiton ja pääministerinä jatkaa Pravind Kumar Jugnauth.[38][39]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen saari itsessään jakautuu yhdeksään alueeseen (district). Suluissa asukasluku vuonna 2008:[40]

  1. Rivière Noire (73 000)
  2. Flacq (138 000)
  3. Grand Port (114 000)
  4. Moka (80 000)
  5. Pamplemousses (135 000)
  6. Plaines Wilhems (381 000)
  7. Port Louis (130 000)
  8. Rivière du Rempart (108 000)
  9. Savanne (70 000)

Mauritiuksen tasavaltaan kuuluu myös kolme muuta saarta ja saariryhmää riippuvuusalueena (dependency):

  • Agalega-saaret (289 asukasta)
  • Cargados Carajos Shoals (asumattomia)
  • Rodrigues (38 000 asukasta)

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen talous on yksi Afrikan menestyneimmistä, ja ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti on maanosan korkeimpia. Talouden perustana ovat turismi, tekstiilit, sokeri ja talouspalvelut. Viime vuosina myös tietoteollisuus ja kalastus ovat lisänneet merkitystään.[3]

Mauritiuksella on viisi lentokenttää, joista yhden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Port Louis on ainoa merkittävä satamakaupunki.[1]

Mauritiuksen kansainvälinen lentoasema sijaitsee 48 km pääkaupungista Port Louisista ja se on nimeltään Sir Seewosagur Ramgoolam International Airport SSR. Moderni terminaali-rakennus avattiin vuonna 2013 ja kenttä on Mauritiuksen kansallisen lentoyhtiön Air Mauritiuksen kotikenttä. Moderni kansainvälinen lentokenttä on keskeisen tärkeä Mauritiukselle taloudellisesti merkittävän turismi-elinkeinon kannalta.[41]


Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen asukkaat koostuvat monista aineksista. Saarelle tuotiin afrikkalaisia orjia, ja vuosina 1834–1924 maahan muutti runsaasti intialaisia. Saaren nykyisistä asukkaista noin 68 prosenttia on taustaltaan intialaisia.[3] Loput ovat: eurooppalaisia 2 prosenttia, kreoleja 27 prosenttia, kiinalaisia 3 prosenttia. Maassa harjoitetaan myös useita uskontoja. Suurin uskontokunta on hindulaisuus 52 prosenttia, muut ovat: kristittyjä 28,3 prosenttia, joista katolilaisia 26 prosenttia, protestantteja 2,3 prosenttia, ja muslimeja on 16,6 prosenttia.[1]

Mauritiuksella käytetyt kielet ovat englanti, morisyen (kreoli), ranska, hindi, urdu, hakka, bhodžpuri, tamili. Mauritiuksella puhutaan väestön keskuudessa julkisesti yleensä ranskaan pohjautuvaa kreolikieltä, morisyenia.[42][1][3]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritiuksen omaleimainen kansantanssi ja sitä säestävä musiikkityyli on nimeltään sega. Sitä esitetään perinteisesti paikallisilla instrumenteilla: triangelia, rumpua ja marakassia muistuttavilla soittimilla. Alkuperäinen mauritiuslainen kielisoitin bobre on väistynyt tavallisempien kitaroiden tieltä.[43]

Mauritiuksella on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Aapravasi Ghat ja Le Mornen kulttuurimaisema.[44]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauritius on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964. Parhaiten on menestynyt Bruno Julie, joka sai pronssimitalin nyrkkeilystä vuonna 2008.[45] Mauritiuksen jalkapallomaajoukkue sijoittuu FIFA-rankingissa tammikuussa 2018 sijalle 157.[46] Maassa toimii 70 jalkapalloseuraa, ja niissä pelaa 17 000 rekisteröityä pelaajaa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m CIA: CIA World Factbook Mauritius World Factbook. 4.2.2009. Viitattu 4.2.2009. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  3. a b c d e f Background note (arkisto) 2012. US Dept. of State. Viitattu 20.10.2013. [vanhentunut linkki]
  4. a b Country Info FIFA
  5. Kimmo Kiljunen: Maailman maat ja liput, osio Afrikka, artikkeli Mauritius
  6. Country Guide Mauritius BBC Weather (web archive)
  7. Jonathan Fryer: Bringing the dodo back to life BBC. 2002. Viitattu 23.3.2019.
  8. Species Mauritius and Rodrigues African Bird Club. Viitattu 23.3.2019.
  9. List of Birds that Have Recently Gone Extinct Earth Life
  10. Wilson & Reeder: Mammal Species of the World (Hakusana "mauritius") Bucknell University. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  11. The Dutch Settlements (1638–1658 and 1664–1710) Encyclopedia Mauritiana [vanhentunut linkki]
  12. The French Period (1715–1810) Encyclopedia Mauritiana [vanhentunut linkki]
  13. Independence Encyclopedia Maiuritiana [vanhentunut linkki]
  14. Sir Seewoosagur Ramgoolam, 85; Mauritius Leader Los Angeles Times. 19.12.1985. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  15. Sir Seewoosagur Ramgoolam, 85; Mauritius Leader Los Angeles Times. 19.12.1985. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  16. Mauritius president resigns BBC News 15.2.2002
  17. Mauritius presents new anti-terror law Afrol News
  18. Timeline Mauritius BBC
  19. Sir Anerood Jugnauth – The Founder MSM Party
  20. Tor Sellström: Africa in the Indian Ocean: Islands in Ebb and Flow. BRILL, 2015-05-27. ISBN 978-90-04-29249-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.1.2020). en
  21. Mauritius: Prime Minister Navin Ramgoolam wins election | Pambazuka News www.pambazuka.org. Viitattu 5.1.2020.
  22. Mauritius - Independence Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  23. Mauritius Profile Leaders BBC News. Viitattu 21.10.2013.
  24. AFP/PTI: Mauritius names new prime minister Anerood Jugnauth Business Standard India. 14.12.2014. Viitattu 5.1.2020.
  25. Bernstein, Rachel: Biodiversity researcher becomes first female president of Mauritius Science. 6.7.2015. American Association for the Advancement of Science. Viitattu 22.1.2018. (englanniksi)
  26. Carey, Sean: Mauritius gets its first female president New African Magazine. 4.6.2015. Viitattu 22.1.2018. (englanniksi)
  27. Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  28. Africa's only woman head of state 'to quit' bbc.com. 17.3.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  29. Pritivirajsing Roopun elected as new President of Mauritius by parliament Current Affairs Today. 3.12.2019. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  30. Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  31. Kono Tasina: UN court ruling puts future of strategic US military base Diego Garcia into question Andi Sendi. Viitattu 5.1.2020.
  32. Roukaya Kasenally: How Pravind Jugnauth clinched the win in Mauritius' elections The Conversation. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  33. Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  34. Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  35. Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  36. The Constitution of the Republic of Mauritius (kpl 49) mauritiusassembly.govmu.org. 2016.
  37. Mauritius freedomhouse.org. 4.1.2018. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  38. Roukaya Kasenally: How Pravind Jugnauth clinched the win in Mauritius' elections The Conversation. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  39. Mauritius Prime Minister Kumar Jugnauth re-elected for five-year term | IOL News www.iol.co.za. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  40. Mauritius Citypopulation
  41. Mauritius Airport - SSR International Mauritius Airport - Mauritius Attractions mauritiusattractions.com. Viitattu 6.1.2020.
  42. Languages of Mauritius Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.2009
  43. A Taste of the Mauritian Sega Encyclopedia Mauritiana [vanhentunut linkki]
  44. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  45. Mauritius: 7 games Sport Reference
  46. Mauritius Football Association 10.6.2015. FIFA. Viitattu 20.6.2015. (englanniksi)