Tämä on lupaava artikkeli.

Sierra Leone

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sierra Leonen tasavalta
Republic of Sierra Leone
Sierra Leonen lippu Sierra Leonen vaakuna
lippu vaakuna

Sierra Leonen sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Ernest Bai Koroma

Pääkaupunki Freetown

Muita kaupunkeja Bo, Kenema, Makeni

Pinta-ala
– yhteensä 71 740[1] km² (sijalla 118)
– josta sisävesiä 0,2 %

Väkiluku (2015) 7 092 113[2] (sijalla 113)
– väestötiheys 98,6 / km²
– väestönkasvu 2,33[3] % (2014)

Viralliset kielet englanti

Valuutta Sierra Leonen leone (SLL)

BKT
– yhteensä 5,1 mrd. USD[4] (sijalla )
– per asukas 772 USD

HDI (2014) 0,413[5] (sijalla 181)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 60,9[6] %
– teollisuus 5,8[6] %
– palvelut 33,3[6] %

Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta

27. huhtikuuta 1961

Lyhenne SL

– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: 9L

Kansainvälinen
suuntanumero
+232

Motto Unity, Freedom, Justice
(suom.
Yhtenäisyys, vapaus, oikeudenmukaisuus)

Kansallislaulu High We Exalt Thee, Realm of the Free

Edeltäjä(t) Sierra Leonen Commonwealth realmin lippu Sierra Leone (Commonwealth realm)
(1961–1971)
Sierra Leonen siirtomaan ja protektoraatin lippu Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti
(1808–1961)

Sierra Leonen tasavalta (engl. Republic of Sierra Leone) eli Sierra Leone on valtio Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannikolla. Valtion rajanaapurit ovat Guinea pohjoisessa ja Liberia kaakossa. Sierra Leonessa on noin 7,1 miljoonaa asukasta, ja sen pinta-ala on 71 740 neliökilometriä. Sierra Leone on presidenttijohtoinen tasavalta, ja valtion johdossa on viisivuotiskausittain valittava presidentti. Pääministerin virkaa ei enää ole.

Maa oli Britannian kruununsiirtomaana vuodesta 1808 vuoteen 1961, jolloin se itsenäistyi ja jonka jälkeen maa oli Commonwealth realmina vuosikymmenen ajan ennen lopullista kehittymistään nykyiseksi Sierra Leonen tasavallaksi vuonna 1971. Englanti on maan ainoa virallinen kieli, ja sitä puhutaan virallisena kielenä kouluissa, valtionhallinnossa ja mediassa. Sierra Leone on kuitenkin monikielinen maa, jossa puhutaan miltei 25 kieltä.

Sierra Leonesta vietiin aikoinaan tuhansia orjia Atlantin taakse. Pääkaupungin Freetownin perustivat vapautetut orjat vuonna 1787. Maa on hitaasti toipumassa vuosikymmenen kestäneestä sisällissodasta, joka vaati ainakin 70 000 ihmisen hengen. Sierra Leonea on koetellut myös Länsi-Afrikan ebolaepidemia vuonna 2014, johon maassa kuoli 4 000 ihmistä. Lisäksi vuonna 2015 maalle tärkeän tulonlähteen rautamalmin maailmanhinta romahti.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sierra Leonen maantiede
Sierra Leonen piirikuntakeskukset maan kartalla. Maakuntakeskukset on vahvennettu. Kaupunkien suuruusluokat ovat suuntaa-antavia.

Pinnanmuodot ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen kartta.

Sierra Leone voidaan jakaa maantieteellisesti neljään alueeseen: rannikkotasankoon, sisämaan tasankoon, sisämaan ylätasankoon ja Sierra Leonen niemimaahan.[7] Rannikolla on sekä 8–40 kilometriä leveä rannikkotasanko että Sierra Leonen niemimaa, jossa nousee kolme rinnakkaista vuorijonoa rannikosta 200–1 000 metrin korkeuteen. Rannikkotasangolla on useita pieniä jokia ja estuaareja, joihin on muodostunut mangrovesoita.[8][7] Se on Länsi-Afrikan ainoa osaksi vuoristoinen rannikkoalue.[9]

Rannikkotasangon jälkeen maa kohoaa sisämaan tasankoon, joka on pinta-alaltaan noin puolet koko maan pinta-alasta.[7] Tasangon eteläosissa on mäkistä metsämaata, jossa yksittäiset kukkulat kohoavat yli 300 metriin.[8] Sierra Leonen koillisosa on osa Guinean ylätasankoa, joka on pääosin 300–600 metrin korkeudessa merenpinnasta.[7] Siitä nousee kuitenkin joitakin vuoristoja, kuten Loma- ja Tingivuoret.[8] Maan korkein kohta Loma Mansa (Bintimani) sijaitsee Lomavuorilla ja kohoaa 1 948 metriä merenpinnan yläpuolelle.[10][11]

Sierra Leonea halkovat useat joet, joista monet saavat alkunsa Guineasta Fouta Djallonin alueelta. Sieltä ne virtaavat lounaaseen Sierra Leonen halki kohti Atlanttia. Jokien keskijuoksulla on useita koskia. Sierra Leonen suurimmat joet pohjoisesta etelään ovat Kolenté, Kaba, Rokel, Gbangbaia, Jong, Sewa, Waanje, Moa ja Mano. Suurin valuma-alue on Sewajoella, 14 140 neliökilometriä.[8]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen ilmasto on trooppinen, jossa sadekausi on huhti-marraskuussa. Rannikon sademäärä on hyvin korkea, ja maaperää on huuhtoutunut vähitellen vuosien saatossa mereen.[9] Sateisimmat kuukaudet ovat kesäkuusta elokuuhun, vähiten sataa joulukuusta helmikuuhun. Atlantin rannikon Sherbron saaren Bonthessa sataa heinäkuussa keskimäärin 824 mm, sisämaan Kabalassa vain 386 mm. Lämpötilojen alueelliset erot eivät ole kovin suuria. Lämpimin kuukausi on maaliskuu, keskimääräinen ylin Bonthessa 33 °C ja Kabalassa 35 °C, ja viileimmän kuukauden eli elokuun keskimääräinen alin Bonthessa 23 °C ja Kabalassa 21 °C.[12] Köppenin ilmastoluokituksessa valtaosa Sierra Leonesta sijoittuu trooppiseen monsuuni-ilmastoon (Am) ja maan koillisosa savanniin (Aw).lähde?

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman biodiversiteettitutkimus tunnisti Sierra Leonesta kuusi pääasiallista ekosysteemiluokkaa: metsät, vuoristot, savannit, viljelysmaat, makeanveden kosteikot ja merialueet rannikoineen. Luonnontilainen metsä peitti vuonna 1970 enää viisi prosenttia maa-alasta, kun sen osuus 1900-luvun alussa oli noin 60 prosenttia. Metsäkadon suuruutta ei vuonna 2014 julkaistussa monimuotoisuusraportissa osattu arvioida, mutta se arvioitiin silti merkittäväksi ympäristöuhaksi.[13]

Savannia on pääasiassa Sierra Leonen pohjois- ja koillisosissa, ja se peittää noin kolmanneksen maan pinta-alasta.[14] Kosteikkoja on puolestaan noin 4 840 neliökilometriä. Suometsiä on kaikkialla maassa, ja mangroveita rannikkoalueella.[15]

Sierra Leonessa elää 178 nisäkäslajia. Uhanalaisia ovat muun muassa valkohäntägueretsa, guineanruostegueretsa, dianamarakatti, guineansimpanssi, jentinkinsukeltaja-antilooppi, juovasulkeltaja-antilooppi, savanninorsu, jonka uskotaan jo lähes hävinneen Sierra Leonesta, afrikanmanaatti, kääpiövirtahepo ja leopardi.[16]

Sierra Leonen lintulajistoon kuuluu 632 lajia, joita tavataan siellä pysyvästi tai säännöllisesti. Maan kokoon nähden lajisto on melko monipuolinen.[17] Paikallisista lajeista suurin osa kuuluu Guinean–Kongon metsävyöhykkeen lajeihin. Lisäksi maassa elää 28 Sudanin–Guinean savannivyöhykkeen lajia.[18] Muuttolinnuista 146 lajia muuttaa Euroopan ja Välimeren sekä Afrikan välillä, kun taas 48 lajia ovat Afrikan sisällä muuttavia lajeja.[19]

Erilaiset luonnonsuojelualueet kattavat 2 941 neliökilometriä eli 4,1 prosenttia Sierra Leonen maapinta-alasta.[1] Vuoden 2016 alussa maassa oli neljä kansallispuistoa. Sierra Leonen vanhin kansallispuisto on maan pohjoisosassa 1 109,0 neliökilometrin laajuinen Outamba-Kilimin kansallispuisto.[20] Se on perustettu suojelemaan savannin eläimistöä, etenkin apinoita.[21] Vuonna 2007 perustettiin lähelle Liberian rajaa Golan sademetsäkansallispuisto (pinta-ala 750,0 km²).[20] Puisto jatkuu Liberian puolella Golan laajempana sademetsäalueena, ja yhdessä niiden on suunniteltu muodostavat yli 2 000 neliökilometriä kattavan, rajan ylittävän rauhanpuiston.[22] Vuonna 2013 perustettiin Lomavuorten kansallispuisto (332,01 km²) maan koillisosaan ja Läntisen alueen niemimaan kansallispuisto aivan pääkaupungin Freetownin eteläpuolelle (176,88 km²).[20][23]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sierra Leonen historia

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoriallisia ruukunpalasia Sierra Leonesta.

Arkeologisista löydöistä on pääteltävissä Sierra Leonen alueen olleen asuttu tuhansia vuosia. Alueen asuttamisen on perinteisesti ajateltu tapahtuneen toisiaan seuraavina maahanmuuttoaaltoina, mutta kielten tutkimus osoittaa rannikon bulomien ja temnejen asuneen paikoillaan jo pitkään, kun taas sisämaan mendeä puhuvia kansoja on muuttanut alueelle satunnaisesti. Asujaimisto oli järjestäytynyt pieniksi itsenäisiksi kuningaskunniksi ja päällikkökunniksi. Salaseurat, kuten Poro, toimivat alueella jo varhain.[24]

Islam tuli alueelle muslimikauppiaiden mukana. Eurooppalaisia löytöretkeilijöitä pysähtyi rannikolla jo 1400-luvulla. Laivat pysähtyivät nykyisen Freetownin lähelle Rokeljoen suuhun hakemaan juomavettä.[24]

Orjakauppa, vapautetut orjat ja siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonelle antoi sen nykyisen nimen portugalilainen tutkimusmatkailija Pedro de Sintra, joka kävi alueella noin vuonna 1462.[8] Ei tiedetä, onko nimen antamisen syynä ollut maan muoto vai ilmasto-olosuhteet. Joidenkin mukaan rannikkoalueet muistuttivat leijonan hampaita, kun taas toiset ovat esittäneet, että de Sintran mielestä vuoristoisen niemimaan yläpuolella olevat ukkoset kuulostivat aivan leijonan karjahdukselta.[25] Professori C. Magbaily Fylen mukaan kyseessä on saattanut olla väärinkäsitys, sillä Serra Lyoasta on hänen mukaansa puhuttu jo ennen kuin de Sintran retkikunta oli käynyt Sierra Leonen rannikolla. Maan nimeäjän henkilöllisyys olisi siis vieläkin pimennossa.[26]

Eurooppalaisia kauppiaita alkoi 1400-luvun loppupuolella tulla lähelle Freetownia.[8] Alkuun kauppaa tehtiin erityisesti kullalla ja norsunluulla, mutta 1550-luvulla tärkeimmäksi kaupan kohteeksi muodostuivat orjat. Vuosina 1668–1807 Buncensaarelta vietiin yli 50 000 orjaa.[27]

Sierra Leoneen perustettiin 1787 asutusalue 400:lle Englannista tulleelle vapaalle mustaihoiselle ihmiselle.[28] Samana vuonna maan viralliseksi nimeksi hyväksyttiin Sierra Leone. Englantilaiset merimiehet olivat 1500-luvulla kutsuneet maata Sierra Leoaksi, josta kehittyi 1600-luvulla Sierra Leone.[25] Englannista tuodut mustaihoiset asuttivat nykyisen Freetownin niemimaan, ja heihin liittyi 1790-luvulla kotimantereelle palanneita vapautettuja orjia Kanadan Nova Scotiasta.[29] Krioiksi tai kreoleiksi kutsutut paluumuuttajat kärsivät pahasti paikallisista olosuhteista ja sairauksista, ja paikallisen temneväestön vastarinta oli väkivaltaista.[30]

Majaveroa vastustanut temneheimon päällikkö Bai Bureh ja häntä vartioiva mies (1898).

Freetownin alueesta tuli vuonna 1808 Britannian kruununsiirtomaa, ja sisämaa-alueista tuli vuonna 1896 brittien protektoraatti.[31] Britit eivät olleet aluksi kiinnostuneita sisämaasta, mutta ranskalaisten lisättyä toimintaansa Freetownin pohjoispuolella Britanniakin otti haltuunsa sisämaa-alueita.[32] Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti käsitti siis kaksi erillistä hallintoaluetta, Freetownin ympäristön siirtomaan ja sisämaan protektoraatin.[33]

Britannian siirtomaahallintoa vastaan käytiin vain yksi suurempi yhteenotto, kun Bai Burehin johtama kapina käytiin vuonna 1898 niin sanotusta majaverosta.[8]

Britit alkoivat toisen maailmansodan jälkeen luopua Länsi-Afrikan siirtomaista.[8] Vuonna 1947 säädetty perustuslaki käynnisti prosessin kohti itsehallintoa.[34] Sierra Leoneen perustettiin ensimmäiset ministeriöt vuonna 1953, jolloin maan ensimmäiseksi pääministeriksi valittiin Sierra Leonen kansanpuolueen Milton Margai.[35]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1961 brittien kruununsiirtomaa ja protektoraatti yhdistyivät, ja niistä muodostettiin itsenäinen Sierra Leonen valtio. Aluksi se oli Commonwealth realm, jonka valtionpäämies oli edelleen Britannian kuningatar Elisabet II. Talous kehittyi hyvin ensimmäisinä vuosina, ja valtio käytti rautamalmista ja timanteista saamansa tulot muun muassa koulutuksen kehittämiseen.[8]

Pääministeriksi tuli vuonna 1967 Siaka Stevens. Hän teki vuonna 1971 maasta tasavallan ja julisti vuonna 1978 maahan yksipuoluejärjestelmän.[8] Stevensin yksipuoluejärjestelmän aikana Sierra Leonessa vallitsi laaja korruptio, ja iso osa muun muassa timanttituotoista meni yksityishenkilöille.[36] Stevens jäi eläkkeelle vuonna 1985 ja nimesi seuraajakseen Joseph Saidu Momohin.[8]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen sisällissota käytiin vuosina 1991–2002. Sen osapuolina olivat vallankumousrintama RUF johtajanaan Foday Sankoh sekä valtiollinen armeija johdossaan ensin Joseph Saidu Momoh ja vuoden 1992 sotilasvallankaappauksen jälkeen Valentine Strasser.[37]

Liberian sisällissota oli aiheuttanut levottomuuksia rajaseuduilla 1980-luvulta asti. Ennen Sierra Leonen sisällissotaa timanttivarojen huono hallinta ja korruptio olivat johtaneet siihen, että maa oli Yhdistyneiden kansakuntien tilastojen mukaan maailman köyhin. Sodan puhkeamiseen vaikutti sisäisten ongelmien lisäksi rajanaapurissa Liberiassa käyty sisällissota. Yksi sen osapuolen johtajista, Charles Taylor, tuki RUF:ia saadakseen Sierra Leonen epävakaampaan tilaan. Sierra Leonen sisällissota alkoi vuonna 1991, kun hallituksen joukot kohtasivat raja-alueella sekä liberialaisen Charles Taylorin johtaman Liberian kansallisen isänmaallisen rintaman että Tayloria tukevan sierraleonelaisen vallankumousrintama RUF:n joukot. Sisällissotaa käyvät kapinallisjoukot rahoittivat toimintaansa ”veritimanteiksi” kutsutuilla laittomasti kaivetuilla timanteilla.[37]

Sodassa kuoli ainakin 70 000[37], joidenkin lähteiden mukaan jopa yli 120 000 sierraleonelaista.[38] kodeistaan joutui lähtemään yli kolmannes väestöstä, yli kaksi miljoonaa ihmistä.[37][38] Noin 490 000 ihmistä haki turvapaikkaa naapurimaista Liberiasta ja Guineasta. Ulkomaille lähteneistä sierraleonelaisista suurin osa on jo palannut kotimaahansa, ja vuoden 2008 arvion mukaan pakolaisista ulkomailla asui 43 500 ihmistä.[39]

Sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissota päättyi vasta tammikuussa 2002. Tuona aikana valta vaihtui maassa monta kertaa. Rauhaa yrittivät tuoda maahan sekä länsiafrikkalaiset ECOMOG-joukot että YK:n Sierra Leone -operaatio, joka lopulta vuonna 2001 onnistui riisumaan aseista sekä RUF:ta että hallitusta tukevat sissit. YK antoi vuonna 2000 päätöslauselman, jolla se pyrki kieltämään timanttien kaupan ilman hallituksen myöntämää todistusta.[40]

Sisällissodan jälkeen vuonna 2002 presidentiksi valittiin Ahmad Tejan Kabbah. Hänen aikanaan perustettiin muun muassa Sierra Leonen erikoistuomioistuin. Tuomioistuimessa sai syytteen muun muassa Charles Taylor, joka tuomittiin vuonna 2012 Haagissa 50 vuodeksi vankilaan.[41][42]

Sierra Leonen talous on kehittynyt selvästi sisällissodan jälkeen. Siirtyminen takaisin monipuoluejärjestelmään on sujunut suhteellisen hyvin, ja vuonna 2007 valta siirtyi oppositiopuolueelle, kun Ernest Bai Koroma valittiin presidentiksi.[43][44]

Länsi-Afrikan ebolaepidemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen talouden kehitys koki pahoja takaiskuja 2010-luvulla, kun maahan julistettiin heinäkuussa 2014 Länsi-Afrikan ebolaepidemian takia hätätila. Lisäksi vuonna 2015 rautamalmin hinta maailmanmarkkinoilla romahti.[31][45] Puolitoista vuotta kestäneen ebolaepidemian vuoksi Sierra Leonessa kuoli lähes 4 000 ihmistä.[46]

Vuoden 2017 mutavyöryt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamuyöllä maanantaina 14. elokuuta 2017 Sierra Leonessa tapahtui mutavyöryjä. Useita päiviä kestäneet rankkasateet olivat aiheuttaneet Freetownin ympäristössä tulvia, ja aamuyöllä 14. elokuuta vuorenrinne Freetownin suurkaupunkialueeseen kuuluvassa Regentissä sortui sateiden vaikutuksesta, jolloin kaupunkialueelle vyöryi suuri määrä vetistä maa-ainesta ja satoja taloja tuhoutui.[47][48]

Mutavyöryjen vahvistettiin aiheuttaneen ainakin 499 ihmisen kuoleman, ja 19. elokuuta oli yhä kateissa satoja.[49] Kuolleista yli 150 oli lapsia. Mutavyöryjen vuoksi yli 20 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa tai menetti sen.[49][50]

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionjohto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen nykyinen presidentti Ernest Bai Koroma.

Sierra Leone on presidenttijohtoinen tasavalta. Valtionpäämies on viisivuotiskausittain valittava presidentti. Perustuslaki rajoittaa presidentin valtakaudet kahteen. Presidentti on toimeenpanovallan johdossa, ja hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentin tärkein avustaja on varapresidentti, joka valitaan vaaleissa samalla äänestyslipulla kuin presidentti. Presidentillä on toimeenpanovalta, ja hän vastaa muun muassa ulkosuhteista, Sierra Leonen kansainvälisistä sopimuksista ja sodanjulistuksesta. Presidenttiä avustavat hänen tehtävissään ministerit ja apulaisministerit.[51]

Yksikamarisessa parlamentissa on 124 edustajanpaikkaa. Presidentinvaalien yhteydessä valitaan 112 edustajaa. 12 paikan jaosta aluepäälliköt äänestävät erillisissä vaaleissaan. Parlamentilla on lainsäädäntävalta, ja se voi tehdä lisäyksiä perustuslakiin.[51]

Vuoden 2007 presidentinvaalit voitti Ernest Bai Koroma ja parlamenttivaalit hänen puolueensa All People’s Congress (APC).[52] Vuonna 2012 molemmat uusivat vaalivoittonsa.[3] APC oli ollut vallassa 1968–1992 ja palasi siis valtaan viidentoista vuoden tauon jälkeen.

Sierra Leonen perustuslaki takaa yleisen äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle. Maan sisällissodan jälkeen käytyjä vaaleja on pidetty vapaina, rehellisinä ja läpinäkyvinä. Köyhyys estää kuitenkin suurta osaa kansasta asettumaan ehdolle tai kampanjoimaan ehdokkuutta. Lisäksi mediaa on syytetty vaaleissa hallituksen suosimisesta.[53]

Puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monipuoluejärjestelmästä huolimatta Sierra Leonessa on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä. Maata hallitsevat All People’s Congress (APC) ja Sierra Leonen kansanpuolue (SLPP). SLPP:sta vuonna 2005 eronnut People’s Movement for Democratic Change -puolue (”Demokraattisen muutoksen kansanliike”, PMDC) on yrittänyt nousta kolmanneksi puolueeksi, mutta sen kansallinen merkitys on ainakin toistaiseksi ollut vähäinen. Presidentti Koroman johtama All People’s Congress sai vuoden 2012 vaaleissa 67 paikkaa ja SLPP 43 paikkaa parlamentista. PMDC menetti kaikki 10 paikkaa, jotka se oli saanut vuoden 2007 vaaleissa.[54]

APC:n ja SLPP eroavat toisistaan maantieteellisen kannatuksensa suhteen, mutta niiden poliittiset ohjelmat ovat suhteellisen samanlaiset. APC:n kannatus on syvintä pohjoisilla alueilla sekä temnien ja limbojen parissa. SLPP on puolestaan kaakkoisosien mendejen puolue. Pääkaupunki Freetownin alueella puolueiden kannatus sen sijaan vaihtelee selvästi.[55]

Oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomiovalta Sierra Leonessa on vuoden 1991 perustuslaissa säädetty oikeuslaitokselle. Oikeuslaitoksen riippumattomuus ei kuitenkaan toteudu täysin, sillä toimenpanoelin pyrkii vaikuttamaan tuomiovaltaan.[56]

Oikeuslaitos muodostuu kolmesta pääoikeudesta, korkeimmasta oikeudesta, vetoomustuomioistuimesta ja poliisituomioistuimesta.[57] Korkeinta oikeutta johtaa ylituomari. Korkein alioikeuksista on poliisituomioistuin, jollainen on jokaisessa piirikunnassa. Paikallisoikeudet hoitavat tapaoikeutta Läntisen alueen ulkopuolella.[58]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sierra Leonen aluejako

Sierra Leone jakautuu aluehallinnon ylimmällä tasolla neljään osaan. Alueet jakautuvat edelleen yhteensä 14 piirikuntaan. Piirikunnat jakautuvat päällikkökuntiin, joita johtavat päälliköt ja neuvostot. Piirikuntien neuvostoissa tehdään paikallisia päätöksiä, ja ne ovat suoraan keskushallinnon alaisuudessa. Päälliköiden valta on perinnöllistä, ja heillä on edelleen vaikutusvaltaa perinteiseen kulttuuriin ja oikeudellisiin asioihin, vaikka keskushallinto onkin vienyt heiltä suurimman osan hallinnollisesta vallasta.[8] Läntisellä alueella on päällikkökuntia vastaava paikallistason jako äänestysalueisiin.

Sierra Leonen alueet ja niiden hallintokeskukset ovat:[59][60]

Maakunta tai alue[59] Piirikunnat[59] Sijainti Hallinto-
keskus
Väkiluku
(VL2015)[2]
Osuus väestöstä
(%, VL2015)[2]
ISO 3166-2[61]
Eteläinen maakunta Bon, Bonthen, Moyamban ja Pujehunin piirikunta Sierra Leone - Southern.svg Bo &&&&&&&&01441308.&&&&001 441 308 20,3 SL-S
Itäinen maakunta Kailahunin, Keneman ja Konon piirikunta Sierra Leone - Eastern.svg Kenema &&&&&&&&01642370.&&&&001 642 370 23,2 SL-E
Läntinen alue Läntisen alueen maaseutupiirikunta ja kaupunkipiirikunta (Freetown) Sierra Leone - Western Area.svg Freetown &&&&&&&&01500234.&&&&001 500 234 21,1 SL-W
Pohjoinen maakunta Bombalin, Kambian, Koinadugun, Port Lokon ja Tonkolilin piirikunta Sierra Leone - Northern.svg Makeni &&&&&&&&02508201.&&&&002 508 201 35,4 SL-N
Sierra Leone yhteensä 14 piirikuntaa - Freetown &&&&&&&&07092113.&&&&007 092 113 100,0 SL

Talous ja infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruttokansantuote ja talouden alat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen viennin jakautuminen eri tuotealueisiin (2012) (englanniksi). Suurimpia vientituotteita olivat tuolloin timantit, bauksiitti, kaakao ja titaanimalmit.

Sierra Leonen talous on kasvanut voimakkaasti sisällissodan jälkeen. Parhaimmillaan bruttokansantuote kasvoi peräti 20,7 prosenttia vuoden 2013 aikana. Tämän jälkeen maan talouteen iskivät rautamalmin maailmanhinnan romahdus ja Länsi-Afrikan ebolaepidemia. Vuonna 2015 bruttokansantuote laski 21,1 prosenttia. Talous on tästä jo selvinnyt, ja vuonna 2016 bruttokansantuote kasvoi 4,3 prosenttia. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että vuonna 2016 maan BKT olisi 4,289 miljardia Yhdysvaltain dollaria (maailman 153. suurin ja Afrikan 38. suurin talous).[62]

Alkutuotanto (maatalous, metsätalous, kalastus ja metsästys) on Sierra Leonen talouden kulmakivi, ja vuonna 2015 se tuotti 61,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on kuitenkin pääosin pienimuotoista kotitarveviljelyä.[63] Omavaraismaatalous kattaakin noin puolet Sierra Leonen bruttokansantuotteesta, ja kaksi kolmasosaa väestöstä työskentelee tällä sektorilla.[64] Riisiä kasvatti vuonna 2011 yli 90 prosenttia maata viljelevistä talouksista. Se on valtion taloudellisestikin selvästi merkittävin kasvi, sillä sen osuus bruttokansantuotteesta samana vuonna oli yli 15 prosenttia. Monet kotitaloudet kasvattavat ruokakasvien seassa myös rahakasveja, kuten kahvia, kaakaota ja palmuöljyä. Kaakaon merkitys on niistä suurin.[65]

Kaivosteollisuus oli 2010-luvun alussa Sierra Leonen talouden veturi. Vuosina 2011–2013 sen osuus bruttokansantuotteesta nousi 4,3 prosentista 19 prosenttiin. Rautamalmin osuus kasvoi 0,2 prosentista 15,4 prosenttiin. Monet muuttivat maaseudulta työn perässä kaivoskeskuksiin. Ebolaepidemian ja kansainvälisen kauppahinnan romahduksen takia vuonna 2015 rautamalmin osuus laski peräti 96 prosenttia ja timanttien osuus 19,1 prosenttia.[66] Vuonna 2009 yhdysvaltalainen, australialainen ja brittiläinen yhtiö ilmoittivat löytäneensä suuren merenalaisen öljyesiintymän Sierra Leonen aluevesiltä.[52] Titaanioksidia esiintyy Sierra Leonen maaperässä sekä ilmeniittinä että rutiilina. Sierra Leonen rutiiliesiintymät löydettiin vuonna 1954, ja nykyään maa tuottaa kolmanneksen maailman luonnonrutiilista.[67][68]

Makrotalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen valtion budjetti on pahasti alijäämäinen.[69] Talouden epätasapainoon vaikuttavat ulkomaankaupan tulot ja menot sekä valuuttavarantojen vähyys. Valtion talous onkin melko pitkälti riippuvainen ulkomaisesta avusta.[70]

Sierra Leonen valtionvelka on vähentynyt paljon 2000-luvun aikana vaikeasti velkantuneille köyhille maille suunnatun velkahelpotusten ja monenkeskeisen velkahelpotusaloitteen ansiosta. Maan velka oli vuonna 2014 24,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.[71] Vuonna 2005 se oli peräti 140 prosenttia bruttokansantuotteesta.[70]

Sierra Leone toimii aktiivisesti Länsi-Afrikan talousyhteisössä (ECOWAS) ja Manojoen unionissa (MRU).[72] Yhdessä Gambian, Ghanan, Nigerian ja Guinean kanssa Sierra Leone on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta econ käyttöönottoa.[73][74]

Sisällissodan jälkeen on korruptio ollut polttava ongelma. Vuonna 2000 perustettiin korruptionvastainen yksikkö ACC, mutta se ei ole kyennyt ajamaan tuomioita korkeille virkamiehille. ACC:n toiminta on kuitenkin lisännyt tietoisuutta korruption vaaroista ja siitä kiinni jäämisen riskistä.[52]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen maan infrastruktuuri oli huonossa kunnossa ja sähkökatkot yleisiä. Vuonna 2011 alle 10 prosenttia kotitalouksista oli kytketty sähköverkkoon. Monet yrittäjät tekevät sähköä huonotehoisilla dieselgeneraattoreilla. Ruoanvalmistus, lämmitys ja muut kotitaloustoimet perustuvat suurelta osin polttopuiden käyttöön. Bumbunan vesivoimalan ensimmäisen vaiheen valmistuminen 2009 ja kahden suuren dieseliä polttavan voimala valmistuminen ulkomaisen tuen turvin 2010 ja 2011 paransivat sähkön saantia huomattavasti. Maassa olisi hyvät mahdollisuudet aurinko- ja vesivoiman käyttöön, mutta hyödyntäminen on alkutekijöissään.[75]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sierra Leonen liikenne

Maantieliikenne on tavaroiden ja ihmisten liikkumisessa keskeisessä asemassa. Sen heikko kunto aiheuttaa kuitenkin ongelmia.[76] Vuonna 2011 tehdyn arvion mukaan Sierra Leonessa oli 11 555 kilometriä teitä, mistä 1 031 kilometriä oli päällystettyä.[77] Tieverkko on keskittynyt erityisesti Läntiselle alueelle, jossa on 0,42 kilometriä teitä neliökilometriä kohden, kun Pohjoisessa maakunnassa niitä on vain 0,09 kilometriä. Maaseudun liikennettä haittaavat lisäksi teiden huono kunto ja liikennetoimijoiden vähyys. Kaupunkiliikennettä puolestaan vaivaavat ruuhkat ja toimimaton julkinen liikenne.[78]

Sierra Leoneen on huonot lentoyhteydet, sillä maahan lentäviä yhtiöitä on vain muutamia. Lisäksi Sierra Leonen päälentokenttä Lungin kansainvälinen lentoasema on sijainniltaan huono. Se on niemimaalla, jonka erottaa Freetownista kuusi kilometriä leveä lahti. Lentoasemalta pääsee nopeimmin Freetowniin helikopterilla tai vesitaksilla.[78] Uutta Mamaman kansainvälistä lentoasemaa on suunniteltu rakennettavaksi Port Lokon piirikuntaan kiinalaisten kanssa yhteistyössä. Suunniteltu lentoasema sijaitsisi maanteitse noin 60 kilometriä pääkaupungista itään.[79][80] Lentokenttähankeen kritiikissä on ihmetelty suuren summan (400 miljoonaa dollaria) sijoittamista ulkomaiseen työvoimaan sen sijaan, että sillä parannettaisiin budjetiltaan alijäämäisen maan tunnettuja, keskeisimpänä pidettyjä kehityshaasteita.[80]

Sierra Leonessa on neljä satamaa. Niistä kolme on Sierra Leonen satamaviranomaisen alaisuudessa, ja Pepelin satama on vuokrattu African Mineralsille. Ulkomaankaupan kannalta tärkein satama on Freetownin Kuningatar Elisabet II:n satama.[81] Kauppalaivastoon kuuluu 215 alusta, joista 98 on ulkomaiden omistuksessa.[3] Jokiliikenteessä on 800 kilometriä vesiteitä, joista 600 kilometriä on ympäri vuoden liikennöitävissä.[82]

Sierra Leonessa kulkee 84 kilometriä rautatietä. Valtion omistama rautatie, joka kulki Freetownista Bon kautta Kenemaan ja Daruun (sivuraide Makeniin) suljettiin vuonna 1974. Maalla ei ole rautatieyhteyttä naapurimaihinsa Guineaan ja Liberiaan kanssa.[83] Sierra Leonen ainoa nykyinen rautatielinja kulkee Marampan kaivosalueelta Pepelin satamaan. African Minerals käyttää sitä malmin kuljettamiseen.[82]

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BBC Media Actionin vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan 53 prosenttia sierraleonelaisista omisti matkapuhelimen ja 83 prosenttilla väestöstä oli mahdollisuus käyttää matkapuhelinta. Matkapuhelinten määrä on ollut 2010-luvulla selvässä nousussa, sillä maan tilastoviranomaisen mukaan vuonna 2008 matkapuhelimia oli 28 prosentilla väestöstä ja 2013 jo 55 prosentilla. BBC Media Actionin mukaan 52 prosenttia puhelimista oli peruspuhelimia, joilla ei ollut mahdollisuutta päästä internetiin.[84]

Vuonna 2016 Sierra Leonessa oli noin 160 000 internet-käyttäjää. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 2–2,5 prosenttia sierraleonelaisista on internet. Määrä on kasvanut suhteellisen hyvin, sillä vuonna 2010 internetin käyttäjiä oli Sierra Leonessa vain noin 33 500 eli alle 0,5 prosenttia maan väestöstä.[85]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temne-lapsia 1960-luvulla.
Suurimpien etnisten ryhmien jakautuma Sierra Leonessa vuonna 1969.

Sierra Leonessa oli vuoden 2015 väestönlaskennan mukaan 7 092 113[2] Naisia oli alustavien arvioiden mukaan noin 3,60 miljoonaa ja miehiä 3,47 miljoonaa.[59]

Sierra Leonessa elää 15–20 etnistä ryhmää.[86] Niistä suurimmat ovat temnet (35 % väestöstä), mendet (31 %), limbat (8 %) ja konot (5 %). Vapautettujen jamaikalaisten orjien jälkeläisiä kutsutaan krioiksi, ja heitä on noin 2 %.[3] Jokaisella ryhmällä on oma kielensä, mutta lähes kaikki puhuvat lisäksi mendeä, temneä tai krioa.[86]

Muslimeita on 60 prosenttia, kristittyjä 10 prosenttia ja paikallisia heimouskontoja harjoittaa noin 30 prosenttia väestöstä.[3] Uskonnolla ei Sierra Leonessa ole erityisen suurta merkitystä etnisessä identiteetissä tai poliittisessa toiminnassa, ja monet pitävät uskontoa yksityisenä asiana. Kristittyjen ja muslimien väliset avioliitot ovat yleisiä, ja maassa toimii uskontojen välinen neuvosto, jonka tarkoituksena on lisätä eri uskontojen välisiä hyviä suhteita. Maan suuren muslimiväestön takia Sierra Leone kuuluu Islamilaiseen yhteistyöjärjestöön.[87]

Alhaisella inhimillisen kehityksen indeksillään (0,423) maa sijoittui YK:n kehitysohjelman (UNDP) 188 maan listalla vuonna 2014 vasta sijalle 181.[88] Lisäksi huomattavaa on, että Sierra Leonen epätasa-arvoon suhteutettu inhimillisen kehityksen indeksi oli vain 0,241. Indeksien erotus (41,7 %) on Sierra Leonessa maailman suurimpia ja kuvastaa Sierra Leonen yhteiskunnan erittäin suurta epätasa-arvoa alueellisesti ja sukupuolten välillä. Jälkimmäistä osoittaa myös maan sijoitus sukupuolten epätasa-arvoa kuvaavalla indeksillä mitattuna (gender inequality index).[88]

Vuosituhattavoitteet ja terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leone ei saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteita määräaikaan eli vuoteen 2015 mennessä.[89] 60 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan (1,25 dollaria/vrk) alapuolella, 70 prosenttia nuorista on työttömiä ja 41 prosenttia aikuisista on lukutaidottomia.[90] Aliravitsemuksen ja köyhyyden poistaminen ovat suurimpia haasteita. Myös kestävä kehitys ja terveydenhuoltoon liittyvät pyrkimykset jäivät osin toteutumatta. Maan lähtötason todettiin olleen haastava ja 11 vuotta kestäneen sisällissodan vaikeuttaneen tavoitteisiin pääsemistä määräajassa.[91][89]

Alle viisivuotiaiden lapsikuolleisuus oli Maailman terveysjärjestö WHO:n vuoden 2015 yhteenvedon mukaan erittäin korkea: 12,0 prosenttia.[92][93] Äitiyskuolleisuus oli elossa syntyneitä lapsia kohden 1,36 prosenttia (maailman korkein maakohtainen arvo 2015).[94] Koska sierraleonalaiset naiset synnyttivät elinaikanaan keskimäärin 4,8 lasta,[95] keskimäärin joka 17. nainen kuoli äitiyden takia.[94] Malariaan kuoli vuosittain 102, HIViin 54 ja HIViin liittyvään tuberkuloosiin 43 ihmistä 100 000:a kohden.[96] Syntyvän lapsen elinajanodote oli 50,7 vuotta (2014).[88]

Aikuisista oli vuonna 2012 HIV-positiivisia 1,5 prosenttia.[3] CDC:n arvion mukaan ARVT-lääkitystä saa 3 660 henkeä, mutta lääkkeen tarpeessa arvioidaan olevan noin 20 000 henkeä (syksyllä 2010).[97] Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2005 lääkettä sai alle kaksi prosenttia tarvitsijoista.

Vuosina 2014–2015 Sierra Leone oli yksi kolmesta Länsi-Afrikan ebolaepidemiasta pahimmin kärsineestä maasta.[98][99] Ebolaan kuoli Sierra Leonessa yhteensä 3 956 ihmistä. Ebolaepidemia todettiin päättyneeksi Sierra Leonessa marraskuussa 2015,[100] ja päättyminen vahvistettiin taudin jälkiseurannan jälkeen maaliskuussa 2016.[101]

Sierra Leonessa matkustavan on syytä suojautua erittäin hyvin hyttysiltä, koska ne levittävät monia vakavia tauteja. Malarian riski on koko maassa erittäin suuri ympäri vuoden, ja alueella esiintyy enimmäkseen pahanlaatuista malariaa (P. falciparum). Matkailija tarvitsee aina Sierra Leoneen matkustaessaan malariaa vastaan estolääkityksen. Myös keltakuumetta esiintyy, ja matkailijoille suositellaan keltakuumerokotusta [102] Lisäksi zikavirusta on alueella endeemisesti.[103]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Koulutus Sierra Leonessa
Ala-asteen toisluokkalaisia.

Sierra Leonessa on oppivelvollisuus kaikille lapsille noin 6-vuotiaasta 12-vuotiaaksi ensimmäisen asteen kouluasteella (verrattavissa Suomen ala-asteeseen) ja kolme vuotta toisen asteen kouluasteella, joka käydään ikävuosien 13–18 välillä (verrattavissa Suomen yläasteeseen), mutta sen toteutuminen kävi mahdottomaksi, koska kouluista ja opettajista on pulaa.

Ebolaepidemia aiheutti koulutyössä yhdeksän kuukauden tauon. Koulut avattiin uudestaan huhtikuussa 2015. Tilastojen perusteella kouluihin palasi vuoden 2015 aikana ainakin 1,8 miljoonaa oppilasta. Määrä vastasi ennen epidemiaa koulua käyneiden oppiladen määrää.[104]

Vaikka koulutustilanne on parantunut sisällissodan jälkeen, vuoden 2011 tilastojen perusteella sierraleonelaislapsista kolmasosa ei käynyt koulua. Köyhyys oli suurin opetuksesta pois jäämisen syy. Sodan takia yleinen koulutustaso oli huono, sillä työikäisistä 54,6 prosentilla ei ollut virallista koulutusta ja vain 2,8 prosentilla oli ylemmän kouluasteen tutkinto.[105] Unescon mukaan yli 15-vuotiaiden lukutaito vuonna 2015 oli 48,1 prosenttia.[106] Vielä vuonna 2004 lukutaito oli vain 34 prosenttia.[107]

Vuoden 2017 alussa maassa toimi kolme yliopistoa.[108][109][110][111] Sierra Leonen yliopisto on Länsi-Afrikan vanhin yliopisto, ja siihen kuuluu kolme korkeakoulutasoista osaa.[108][112] Njalan yliopisto on saanut alkunsa vuonna 1964 perustetusta korkeakoulusta (Njala University College), ja sillä on kampukset Njalan ja Bon kaupungeissa.[109] Lisäksi vuonna 2009 myönnettiin yliopiston asema Makenin yliopistolle.[110][111]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temnevästön odelay-yhteisön naamio Brooklyn Museumissa.

Alueen eri etnisten ryhmien välistä yhteistä kansallistunnetta ovat luoneet yhteinen historia kolonialismin aikana, krion kielen kehittyminen lingua francaksi ja kuuluminen yhteisiin sosiaalisiin mies- tai naisverkostoihin (etenkin miesten Poro ja naisten Sande).[86]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmille sierraleonelaisille riisi on perusruokaa, jota syödään päivittäin. Sen päälle laitetaan kasviksista, lihasta tai kalasta tehtyä kastiketta. Ruokaa valmistetaan useimmiten ”kolmen kiven liedellä” eli lähes avoimella nuotiolla, jonka päällä pata pysyy kivien varassa. Monissa kylissä tai suvuissa on ruokatabuja.[86]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierraleonelaisella kirjallisuudella on taustansa kansan historiassa, sosioekonomisessa tilanteessa, luonnossa ja perinteisissä arvoissa. Vaikka maalla on rikkaat suulliset perinteet, kirjoitettu kaunokirjallisuus kehittyi oikeastaan vasta 1900-luvulla.[113] 1800-luvulla ilmestyi kuitenkin jo joitakin kirjallisia teoksia, kuten Africanus Hortonin kirjat ja pamfletit sekä A. B. C. Sibthorpen Sierra Leonen historiaa käsitellyt teos.[8]

Varhaisimpia kaunokirjailijoita olivat Adelaide Casely-Hayford, joka käsitteli runoissaan ensimmäisten joukossa Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja Sierra Leonen yhteiskuntaa, sekä Crispin George ja Jacon Stanley Davis.[113] 1950-luvun puolivälissä Thomas Decker edisti krion kielen käyttämistä kirjallisuudessa, kokosi kansanrunoja, käänsi Shakespearea krioksi ja julkaisi omia runojaan ja näytelmiään. Hänen ansiostaan krionkielinen kirjallisuus alkoi levitä.[114]

Sierraleonelainen näytelmäkirjailija Mohamed Sheriff palkittiin vuonna 2006 BBC:n kilpailussa.[115] Vaikka maassa ei ole yhtään varsinaista teatteria, näytelmät ovat suosittuja ja niitä esitetään toreilla ja aukioilla.[116][117]

Sierra Leonen sisällissotaa koskevaa kirjallisuutta on paljon. Näistä entisen lapsisotilaan Ishmael Beah’n muistelmat Leikin loppu on saanut laajaa huomiota.[118] Toinen tärkeä Sierra Leonen sisällissotaa koskeva teos on Black Man’s Grave: Letters from Sierra Leone, joka on kokoelma kirjeitä, joita sierraleonelaiset kirjoittivat sisällissodan aikana.[119]

Kuvataide ja käsityöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sierra Leonen taide

Historiallisesti sierraleonelainen visuaalinen taide on koostunut käsitöistä. Erilaisia tansseja varten on tehty usein puisia ihmis- tai eläinhahmoisia naamioita.[8] Tyypillinen sierraleonelainen koriste-esine on bundujen pitkulainen naamio, jolla on koristeellinen korkea kampaus ja useita kaularenkaita.[120]

Norsunluusta tehdyt veistokset ovat suosittuja erityisesti rannikon ja pohjoisosien sherbroilla (bullom) ja temneillä. Tunnettuja sierraleonelaisia veistoksia ovat myös nomoli-nimellä kutsutut vuolukivestä tehdyt ihmishahmot. Niitä käytetään nykyään rituaaleissa, joissa pyydetään hyvää satoa, mutta aikaisemmin niitä käytettiin todennäköisesti vainajien palvonnassa ja hedelmällisyysriiteissä.[8]

Sierra Leonen etelä- ja itäosien mendet ja konot kutovat puuvillasta vaatteita, joissa väreinä on käytetty sinistä, ruskeaa ja valkoista. Käsintehdyt vaatteet ovat merkittäviä vaurauden symboleita, ja niitä käytetään erilaisissa seremonioissa ja rituaaleissa. Pohjoisen temnet puolestaan ovat tehneet värikkäitä solmuvärjättyjä vaatteita.[8]

Norsunluuveistos noin 1500-luvulta.

Musiikki ja tanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sierra Leonen musiikki

Sierra Leonen maaseudulla ovat suosittuja perinteiset kansanmusiikin muodot, mutta kaupungeissa alaa on vallannut myös länsimainen populaarimusiikki. Monet soittimet ovat yhteisiä monille kansoille. Esimerkiksi sangbai yhdistetään usein mendeihin, mutta sitä soittavat maan muutkin etniset ryhmät.[121]

Tanssi on kansainvälisesti tunnetuin sierraleonelainen taidemuoto. Sierra Leone National Dance Troupe sai kuuluisuutta jo New Yorkin maailmannäyttelyssä 1964–1965. Maan eri yhteisöillä on omat tanssityylit, ja monilla ryhmillä on myös seremoniallisia tansseja.[8] Eri rituaaleihin ovat liittyneet muun muassa limbojen Gbangani, mendejen Wunde ja temnejen Rabai.[120]

Kulttuuriperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freetownissa sijaitsevat muun muassa Sierra Leonen kansallismuseo, jossa on historialliset, kansatieteelliset ja arkeologiset kokoelmat, ja Sierra Leonen kansallinen rautatiemuseo.[8] Sierra Leonessa on vuoden 1946 lain perusteella määritelty 18 kansallismonumenttia.[122]

Vuoden 2017 alussa Sierra Leonesta ei oltu vielä nimetty yhtään maailmanperintökohdetta, mutta maailmanperintökohteiden aielistalle oli vuonna 2012 nostettu kuusi kohdetta. Mukana olivat muun muassa Läntisen alueen niemimaan kansallispuisto, Golan sademetsäkansallispuisto, Tiwaisaari (Tiwai Island)[123] ja Buncensaari.[124]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sierra Leonen media

Sierra Leoneen perustettiin 1801 Länsi-Afrikan vanhin sanomalehti Sierra Leone Gazette. Vaikka Sierra Leonessa on pitkät sanomalehtiperinteet, lehdet eivät ole kovin suosittuja alhaisen lukutaidon takia. Freetownissa ilmestyy silti kymmeniä sanomalehtiä. Suurin osa näistä lehdistä on yksityisomistuksessa, ja ne suhtautuvat usein kriittisesti hallitukseen.[125]

Radio tuli Sierra Leoneen jo varhain, sillä vuonna 1934 perustettu Sierra Leonean Broadcasting Service (SLBS) oli Länsi-Afrikan ensimmäinen englanninkielinen radioasema. Se oli Sierra Leonen ainoa radioasema aina 1990-luvun loppuun asti, ja se on maaseudulla suosituin media, koska sitä lähetetään kansan kielellä.[126] SLBS yhdistettiin 2010 YK:n radioverkon kanssa, jolloin siitä tuli Sierra Leone Broadcasting Corporation (SLBC).[125] Televisio ei ole levinnyt kovin laajalle, sillä ihmisillä ei ole varaa ostaa televisiovastaanottimia.[127] Valtion omistama SLBC toimii radion lisäksi myös televisiossa.[125]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sierra Leonen kansallisstadion Freetownissa toimii ensisijaisesti jalkapallopelien näyttämönä.

Sierra Leonen suosituin urheilumuoto on jalkapallo.[128][129] Jalkapalloseuroja on 24 ja niissä rekisteröityjä pelaajia 6 480.[130] Sierra Leone ei ole esiintynyt (2014 tai aiemmin) jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksissa.[131] Jalkapallon maailmanrankingin perusteella Sierra Leone on niukasti sadan parhaan joukkueen ulkopuolella (kesäkuussa 2017 sija on 113).[132] Jalkapallon Afrikan- mestaruuskilpailujen (1957–2017) lopputurnaukseen Sierra Leone on selviytynyt kahdesti, mutta kummallakaan kerralla se ei onnistunut pääsemään alkulohkosta jatkokierroksille.[133][134] Kesällä 2016 maan jalkapallosarjat olivat yhä toipumassa kahden edellisen vuoden pelejä rajoittaneen ebolaepidemian vaikutuksista.[135] Maan oman joukkueen lisäksi maassa seurataan erityisesti maailmanmestaruuskilpailuja ja Englannin Valioliigaa.[128]

Sierra Leone on osallistunut ennen vuoden 2016 kisoja kymmenen kertaa kesäolympialaisiin vuodesta 1968, mutta ei ole kertaakaan yltänyt mitallisijoille.[136] Yleisurheilijoista maailmalla tunnetaan hyvin Ranskaa edustava 7-ottelija Eunice Barber, joka on syntynyt Sierra Leonessa mutta pakeni maasta sisällissodan aikana.[137]

Joukkuepalloiluista maassa paljon harrastettuja ovat olleet jalkapallon lisäksi koripallo ja baseball.[138] Brittien kulttuuriperintö näkyy maassa siinä, että kriketti on suosittua.[129] Vuonna 2016 Sierra Leone voitti kriketissä Afrikan kakkosdivisoonassa kultaa.[139]

Sierra Leonessa pelataan myös monia perinteisiä urheilulajeja ja pelejä. Wari-niminen lautapeli on suosittu lähes kaikkien etnisten ryhmien keskuudessa.[128]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity Oct. 2014. Freetown, Sierra Leone: Environment Protection Agency, Government of Sierra Leone. Viitattu 17.1.2017. (englanniksi)
  • Infrastructure and Growth in Sierra Leone (pdf) 2011. Tunis, Tunisia: The African Development Bank Group Temporary Relocation Agency. Viitattu 9.4.2017. (englanniksi)
  • Ngovo, Samuel B.: ”Sierra Leone”, Africa: An Encyclopedia of Culture and Society. Toimittanut Toyin Falola & Daniel Jean-Jacques. ABC-Clio, 2015. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.2.2017).
  • Manson, Katrina & Knight, James: Sierra Leone. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2012. ISBN 978-1-84162-412-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.11.2016).
  • Shillington, Kevin. History of Africa, 2nd Ed.. New York: Palgrave Macmillan, 2005.
  • Sierra Leone Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica , Inc. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  • Sierra Leone Country Report (pdf) Bertelsmann Stiftung, BTI. 2016. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  • Zayid, Jamal & Sichei, Moses & Korseh-Hindowa, Milton: Sierra Leone (pdf) 2017. African Economic Outlook. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 1
  2. a b c d Sierra Leone Census News : North 2.5m = 36%, East 1.6m = 23%, West 1.5m = 21%, South 1.4m = 20% (Uutinen väestönlaskennan 2015 lopullisista tuloksista) 23.12.2016. news.sl. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  3. a b c d e f The World Factbook: Sierra Leone CIA. (englanniksi)
  4. Sierra Leone (pdf) World Bank. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  5. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  6. a b c Zayid & Sichei & Korseh-Hindowa, s. 5.
  7. a b c d Asamoah Larbi: Country Pasture/Forage Resource Profiles: Sierra Leone 8/2012. FAO. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Encyclopedia Britannica.
  9. a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 322. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  10. The World Factbook. Field listing: Elevation cia.gov. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  11. Loma Mansa, Sierra Leone peakbagger.com. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  12. Sierra Leone Climate Normals (1961-1990) WMO Country Profiles. Viitattu 6.11.2016.
  13. Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 6.
  14. Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 8.
  15. Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 11.
  16. Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 12.
  17. Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 14.
  18. Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 17.
  19. Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity, s. 20.
  20. a b c Millennium Development Goals Interim Report 2015 Sierra Leone (pdf) (Sierra Leonen suojelualueet liitteessa (Annex 1)) 2/ 2016. Government of Sierra Leone. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  21. The Outamba-Kilimi National Park freetowncity.com. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  22. The Wider Gola Landscape, Liberia Golan sademetsäkansallispuisto, golarainforest.org. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  23. Western Area Peninsula National Park UNESCO, World Heritage Centre, whc.unesco.org. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
  24. a b Sierra Leone – Early History Visit Sierra Leone. Viitattu 23.11.2014, viite päivitetty 11.1.2017. (englanniksi)
  25. a b Sierra Leone - Background Visit Sierra Leone. Viitattu 26.5.2017. (englanniksi)
  26. Fyle, C. Magbaily: Pedro da çintra did not name Sierra Leone: An Exploration into available evidence Sierra Leone Concord Times. 22.6.2015. Viitattu 26.5.2017. (englanniksi)
  27. Manson & Knight, s. 5
  28. Shillington, s. 237.
  29. Shillington, s. 237–288.
  30. Shillington, s. 288.
  31. a b Sierra Leone profile – Timeline BBC News. 18.3.2015. BBC. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  32. Manson & Knight, s. 8.
  33. Witness to Truth: Final Report of the Truth and Reconciliation Commission, s. Volume Three A: s. 5–6. Graphic Packaging Ltd, 2004. ISBN 9988-8097-6-X. Volume Three A, Chapter One (viitattu 30.5.2017). (englanniksi)
  34. Manson & Knight, s. 9.
  35. Manson & Knight, s. 10.
  36. Manson & Knight, s. 11.
  37. a b c d Evaluation of UNDP Assistance to Conflict-Affected Countries United Nations Development Program. (englanniksi)
  38. a b Waterfield, Bruno: Blood diamonds and war crimes: the conflict in Sierra Leone The Telegraph. 10.8.2010. Viitattu 24.5.2017. (englanniksi)
  39. Pagonis, Jennifer: Refugee status for Sierra Leoneans to end 6.6.2008. UNHCR. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  40. Security Council decides to impose prohibition on raw diamonds from Sierra Leone 2000. United Nations. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)
  41. Bowcott, Owen: War criminal Charles Taylor to serve 50-year sentence in British prison The Guardian. 10.10.2013. Viitattu 24.5.2017. (englanniksi)
  42. Ex-Liberia President Charles Taylor to stay in UK prison BBC News. 25.3.2015. Viitattu 24.5.2017. (englanniksi)
  43. Glennerster, Rachel: It’s been 25 years since Sierra Leone’s brutal civil war The Washington Post. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  44. Manson & Knight, s. 26.
  45. Masha, Iyabo: Sierra Leone’s Economy in the Post-Ebola Era 18.1.2016. International Monetary Fund. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  46. Ebola virus: New case emerges in Sierra Leone BBC News. 15.1.2016. BBC. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  47. Tolsa, Maria: Sierra Leonessa kaivetaan esiin mutavyöryn uhreja Yle Uutiset. 15.8.2017. Viitattu 24.10.2017.
  48. Ratcliffe, Rebecca: Hundreds killed after Sierra Leone mudslide The Guardian. 14.8.2017. Viitattu 18.8.2017. (englanniksi)
  49. a b Busari, Stephanie ja Clarke, Hilary: Death toll mounts in Sierra Leone mudslides 19.8.2017. CNN. Viitattu 20.8.2017. (englanniksi)
  50. Pöllänen, Raisa: Sierra Leonen mutavyöryssä kuolleita jo yli 450 Yle Uutiset. 19.8.2017. Viitattu 24.10.2017.
  51. a b Constitutional History Sierra Leone International IDEA. Viitattu 2.8.2017. (englanniksi)
  52. a b c Background Note: Sierra Leone (previous editions) U.S. Department of State. Viitattu 23.11.2014.
  53. Sierra Leone Country Report, s. 8.
  54. Sierra Leone Country Report, s. 13.
  55. Sierra Leone Country Report, s. 14.
  56. Sierra Leone Country Report, s. 10.
  57. Sierra Leone Country Report, s. 11.
  58. Hanatu Kabbah: UPDATE: Sierra Leone Legal System and Legal Research 9/2014. Hauser Global Law School Program, New York University School of Law. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  59. a b c d Sierra Leone 2015 Population and Housing Census: Provisional Results (pdf) (Väestönlaskennan 2015 alustavat tulokset) 3/2016. Sierra Leone Statistics. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  60. Sierra Leone citypopulation.de. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)
  61. Standard:ISO 3166 — Codes for the representation of names of countries and their subdivisions. SL, Sierra Leone iso.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  62. Zayid & Sichei & Korseh-Hindowa, s. 2.
  63. Zayid & Sichei & Korseh-Hindowa, s. 3.
  64. Settling for a future in Sierra Leone New Agriculturist, new-ag.info. November 2007. WRENmedia. (englanniksi)
  65. Agricultural Profile for Sierra Leone (pdf) 5.5.2014. Statistics Sierra Leone. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  66. Zayid & Sichei & Korseh-Hindowa, s. 4.
  67. Dr. J. M. Warnsloh: 3.3 Titanium – Rutile and Ilmenite (PDF) (35-36) Geology and Mineral Industry of Sierra Leone. 2011. J. M. W. Geo-Consulting. Viitattu 2.5.2015. (englanniksi)
  68. Will China still fund Sierra Leone’s fancy new international airport? Global Construction Review. 25.1.2016. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  69. Zayid & Sichei & Korseh-Hindowa, s. 5.
  70. a b Sierra Leone Country Report, s. 20.
  71. Zayid & Sichei & Korseh-Hindowa, s. 7.
  72. Zayid & Sichei & Korseh-Hindowa, s. 6.
  73. West Africa’s single currency reliant on economic growth 17.6.2015. africanreview.com. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  74. Calvin Manduna & Olumide Abimbola: Regional financial integration and monetary coordination in the West African Monetary Zone and the East African Community 13.10.2014. afdb.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  75. National Energy Profile of Sierra Leone UNDP. 2012. Viitattu 6.11.2016.
  76. Rehabilitation of the road network in Sierra Leone (pdf) Viitattu 9.4.2017. (englanniksi)
  77. Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 49.
  78. a b Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 50.
  79. Airports and Services. Sierra Leone (Ote. Koko artikkeli esim. tieteellisessä kirjastossa. doi: 10.1111/j.1467-6346.2013.04929.x) Africa Research Bulletin: Economic, Financial and Technical Series. 49 (12): 19809A–19811A. Feb. 2013. Viitattu 6.2.2017. (englanniksi)
  80. a b Saad Barrie: Sierra Leone Mamamah airport project: A twist in China’s tail – Part One 27.10.2016. thesierraleonetelegraph.com. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  81. Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 51.
  82. a b Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 52.
  83. Beale, Phillip; Mitchell, Vic: Sierra Leone Narrow Gauge. Middleton Press, 2004. (englanniksi)
  84. Annabelle Wittels & Nick Maybanks: Communications in Sierra Leone: An Analysis of Media and Mobile Audiences (pdf) (s. 21–22) 2016. BBC Media Action. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  85. Sierra Leone Internet Users Internet Live Stats. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
  86. a b c d Sierra Leone Countries and their Cultures. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  87. Sierra Leone Country Report, s. 7.
  88. a b c Human Development Report 2015 (pdf) (Vuosia 2013–2014 kuvaava tilanne. Table 1: Human Development Index and its components julkaisun sivuilla 208–211 (Yhteensä 188 valtion HDI-indeksin arvot, sijat ja osatekijät). Table 3: Inequality-adjusted Human Development Index sivuilla 216–219 ja Table 5: Gender Inequality Index sivuilla 224–227) Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma, undp.org. Viitattu 10.1.2017. (englanniksi)
  89. a b National Report: Sierra Leone (pdf) 2013. Commonwealth Foundation, commonwealthfoundation.com. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  90. About Sierra Leone YK:n kehitysohjelma, undp.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  91. Sierra Leone – Eight Goals for 2015 YK:n kehitysohjelma, undp.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  92. Mortality rate, under-5 (per 1,000 live births) (vuosittain täydentyvä ja päivittyvä tilasto, vuoden 2015 arvo) worldbank.org. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  93. MDG4: Child mortality 1990-2015. Under five mortality rate (probability of dying by age 5 per 1000 live births), 2015 (Maakohtaiset arvot ja 2015 maailmankartta lapsikuolleisuudesta maittain) who.int. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  94. a b Trends in Maternal Mortality: 1990 to 2015. Estimates by WHO, UNICEF, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (pdf) (Maakohtaiset arviot äitiyskuolleisuudesta liitetaulukossa 7 s. 51–57/78 (Annex 7. Estimates of maternal mortality ratio (MMR, maternal deaths per 100 000 live births), number of maternal deaths, lifetime risk, percentage of AIDS-related indirect maternal deaths and proportion of deaths among women of reproductive age that are due to maternal causes (PM), by country, 2015)) ISBN 978-924-156514-1. 2015. Geneva, Switzerland: Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  95. At a glance: Sierra Leone unicef.org. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  96. Sierra Leone: WHO statistical profile 1/2015. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  97. Global HIV/AIDS – Sierra Leone (USAIDin marraskuun 2010 tietojen mukaan) Centers for Disease Control and Prevention, cdc.gov/. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  98. Ebola: Mapping the outbreak 14.1.2016. BBC. Viitattu 23.11.2014, päivitetty 12.1.2017. (englanniksi)
  99. Ebola maps 30.3.2016. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  100. Ebola Situation Report – 2 March 2016 2.3.2016. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  101. Ebola Situation Report – 30 March 2016 30.3.2016. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  102. THL: Matkailijan terveysopas – Sierra Leone Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveyskirjasto.fi. Viitattu 12.1.2017.
  103. Health Information for Travelers to Sierra Leone – Clinician View (Huom. endeeminen zikavirus) Centers for Disease Control and Prevention, cdc.gov. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  104. Shawn Powers: The impact of Ebola on education in Sierra Leone 4.5.2016. The World Bank Group. Viitattu 1.8.2017. (englanniksi)
  105. Education Profile for Sierra Leone (pdf) 2014. Statistics Sierra Leone. Viitattu 1.8.2017. (englanniksi)
  106. Sierra Leone Country Report, s. 23.
  107. Sierra Leone: Education Country Status Report, s. 3. Dakar: UNESCO-Dakar Office, 2013. ISBN 978-92-9091-119-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.8.2017). (englanniksi)
  108. a b About the University of Sierra Leone University of Sierra Leone, usl.edu.sl. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  109. a b Quick Facts Njala University, njala.edu.sl. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  110. a b Welcome University of Makeni,unimak.edu.sl. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  111. a b Sierra Leone webometrics.info. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  112. Education (väliotsikko Encyclopædia Britannican Sierra Leone -artikkelista) Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  113. a b Ngovo, s. 1077.
  114. Arthur Edgar E Smith: The Situation of the Literary Arts in Sierra Leone Chicken Bones. 2007. Nathaniel Turner. Viitattu 8.10.2016.
  115. African sci-fi wins competition BBC. Viitattu 8.10.2016.
  116. Sierra Leone: The Film is the inspiring story of a famous playwright and his mission to change his nation with great art. IOCD newswire. Viitattu 8.10.2016.
  117. Sierra Leone Wants to Keep Traditional Theater Alive VOA News. Viitattu 8.10.2016.
  118. Ishmael Beah UNICEF. Viitattu 28.7.2017. (englanniksi)
  119. Stewart, Gary ja Amman, John: Black Man's Grave: Letters from Sierra Leone. Cold Run Books, 2007. ISBN 0979080827. (englanniksi)
  120. a b Cotton Tree becomes a cultural centre Back to Business in Sierra Leone. McCreadie. Viitattu 6.11.2016.
  121. Ngovo, s. 1078–1073.
  122. National monuments Viitattu 25.1.2017. (englanniksi)
  123. Guidelines. Guidelines for reaearchers Tiwai Island Wildlife Sanctuary, tiwaiisland.org. Viitattu 14.2.2017. (englanniksi)
  124. Sierra Leone. Properties submitted on the Tentative List (6) whc.unesco.org. Viitattu 25.1.2017. (englanniksi)
  125. a b c Sierra Leone profile – Media 18.9.2014. BBC. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  126. Ngovo, s. 1078.
  127. Ngovo, s. 1079.
  128. a b c Ngovo, s. 1070.
  129. a b Sierra Leone cricketers dream of taking on world's greats 13.11.2012. The Guardian. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  130. Associations: Sierra Leone Fifa. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  131. Karel Stokkermans: World Cup Final Tournaments 1930-2014 – Total Rankings 24.7.2014. RSSSF. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  132. Fifa world ranking 1.6.2017. Fifa. Viitattu 24.6.2017 (päivitys). (englanniksi)
  133. Markus Schaal: African Cup of Nations 1957-2015 – All-Time Tables 19.2.2015. RSSSF. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  134. Karel Stokkermans: African Nations Cup 18.6.2015. RSSSF. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  135. Mohamed Fajah Barrie: Sierra Leone fans and players turn to non-league football 19.7.2016. bbc.com. Viitattu 26.1.2017 (päivitys). (englanniksi)
  136. Sierra Leone in Olympics Sport Reference. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  137. Athletics: The one who got away The Independent. 1999. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  138. Sierra Leone Sports and recreation Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  139. Sierra Leone's Men Cricket Team Crowned Champion in the ICC Tournament Africa Young Voices. 19.4.2016. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]