Tämä on lupaava artikkeli.

Burkina Faso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Burkina Faso
Burkina Fason lippu Burkina Fason vaakuna

Burkina Fason sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Burkina Fason sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto sotlasvallankaappauksen alainen yhtenäisvaltio
väliaikainen Presidentti

väliaikainen Pääministeri
Ibrahim Traoré


Apollinaire Joachim Kyélem de Tambèla
Pääkaupunki Ouagadougou (1 005 231 as.)
12.3572°N, 1.5352°W
Muita kaupunkeja Bobo Dioulasso (386 678 as.),
Koudougou (87 841 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 274 200 km² [1] (sijalla 73)
– josta sisävesiä 400 km² [1]
Väkiluku (2021) 21 509 443[2] (sijalla 59)
– väestötiheys 78,4 as. / km²
– väestönkasvu 2,8[3] (2020)
Viralliset kielet ranska
Valuutta CFA-frangi (XOF)
BKT (2020)
– yhteensä 45,16 mrd. USD (PPP)[1]  (sijalla 115)
– per asukas 2 200 USD [1]
HDI (2019) 0,452 [4] (sijalla 182)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 22,3 %[5]
– teollisuus 28,3 %[5]
– palvelut 49,3 %[5]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Ranskasta

5. elokuuta 1960
Lyhenne BF
– ajoneuvot: BF
– lentokoneet: XT
Kansainvälinen
suuntanumero
+226
Tunnuslause Unité, Progrès, Justice (Yhtenäisyys, edistys, oikeus)
Kansallislaulu Une Seule Nuit

Burkina Faso tai Burkina (entinen Ylä-Volta) on sisämaavaltio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Norsunluurannikko, Mali, Niger, Benin, Togo ja Ghana. Maan nimi tarkoittaa paikallisilla mooren ja dioulan kielillä ”vapaiden ihmisten maata”.[6] Nykyisen nimensä Burkina Faso sai 4. elokuuta 1984, aiemmin sitä kutsuttiin nimellä Ylä-Volta. Burkina Fason kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nimellä burkinalainen[7] tai burkinafasolainen[8].

Maan pinta-ala on 274 200 km2. Volta sivujokineen halkoo melko tasaista maata. Pohjoisosa on savannia, Sahel ulottuu pohjoisimpaan osaan. Eteläosissa kasvaa metsää.

Burkina Fasossa asuu yli 21 miljoonaa ihmistä, ja niistä yli puolet kuuluu moseihin. Burkina Faso on maailman köyhimpiä maita, ja noin 86 prosenttia väestöstä tukeutuu omavaraisviljelyyn. Maan talous pohjautuukin maatalouteen, jonka tärkein vientituote on puuvilla. Suurimmat vientitulonsa Burkina Faso saa silti kullasta, ja se on Afrikan viidenneksi suurin kullantuottaja.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkina Fason kartta
Pääartikkeli: Burkina Fason maantiede

Burkina Faso sijaitsee Länsi-Afrikan keskiosissa, ja sillä on kuusi rajanaapuria. Mali on siitä pohjoiseen ja länteen, Niger koilliseen, Benin kaakkoon sekä Norsunluurannikko, Ghana ja Togo etelään.[9]

Burkina Faso on tasainen sisämaavaltio, jonka suurin osa on 200–400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lännessä on hiukan vuoristoisempaa, maan korkein kohta on Tenakourou (749 metriä).[6] Suurin osa maasta kuuluu Voltajoen ja sen kolmen haaran valuma-alueeseen: Mouhoun (Musta Volta) 1 160 km, Nakambe (Valkoinen Volta), Nazinon (Punainen Volta).[6] Burkina Fason jokien virtauksissa on runsaasti kausittaista vaihtelua, ja kuivana kautena monet joista saattaa kuivua.[9]

Burkina Fason pohjoisosa kuuluu kuivaan Sahelin vyöhykkeeseen, ja siellä sataa 150–600 mm vuodessa. Kasvillisuus kuolee kuivalla kaudella lähes kokonaan, ja luontaisesti syttyneet ja ihmisen sytyttämät ruohikkopalot viimeistelevät tuhon. Sadekaudella maisema muuttuu dramaattisesti, kun savanniruohot rehahtavat kymmeniä senttejä pitkiksi muutamassa kuukaudessa. Eteläosissa sataa tyypillisesti 900–1300 mm vuodessa; sateet vaihtelevat vuodesta toiseen suuresti. Kasvillisuus on metsää ja tiheää pensaikkoa.[6]

Sää on lämmintä koko vuoden, ja touko-lokakuussa kosteus tekee hiostavuudesta epämukavinta. Marraskuusta maaliskuuhun harmattan tuo kuivempaa ilmaa, mutta myös pölymyrskyjä esiintyy harmattanin vallitessa.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet ja ensimmäiset kuningaskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri moskeija Bobo-Dioulassossa.

Burkina Fason varhaista historiaa tunnetaan vain paloittain, ja varhaiset todisteet ovat lähinnä kivikirveitä. Lobien ja bobojen esivanhemmat olivat varhaisimpia maanviljelijöitä. He asettuivat noin vuoden 1100 tienoilla Musta-Voltan länsipuolelle. He eivät vielä perustaneet keskusvaltaisia valtioita, mutta 1400-luvulla uudet tulokkaat, gurmat ja mosit järjestäytyivät valtakunniksi. Mosi-kuningaskunnista oli Burkina Fason keskiosissa sijainnut Ouagadougou, jota johti hallitsija, morho naba. Ouagadougou perustettiin 1400-luvun lopulla, ja monet muut yhteisöt sulautuivat hiljalleen mosi-kuningaskuntiin.[11][12]

Mosit laajensivat 1500-luvulla alueitaan Saheliin, mutta pohjoisessa heitä oli vastassa Sonni Ali Berin hallitsema Songhai. Ouagadougou pystyi vastustamaan Songhain pyrkimystä käännyttää moseja islamiin, minkä seurauksena Voltajoen alue on muuta Sahelia vähemmän islamisoitunut.[12] He pystyivät näin puolustamaan perinteistä animistista uskoaan.[6]

Siirtomaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannia ja Ranska kilpailivat 1800-luvun lopulla Länsi-Afrikan sisämaiden hallinnasta. Ranskalainen tutkimusmatkailija Louis-Gustave Binger vieraili 1887 Ouagadougoussa. Hän ei ollut vakuuttunut mosien vauraudesta, mutta piti aluetta mahdollisena työvoimareservinä ranskalaisten muille pyrkimyksille. Työvoimaa tarvittiin erityisesti puuvillan viljelyyn viljavan Nigerjoen laaksossa, jossa asutus oli harvaa. Binger teki sopimuksen Kong-valtakunnan hallitsijan kanssa, ja seuraavien vuosien aikana ranskalaiset valtasivat monia osia Burkian Fasosta. Ouagadougoun ranskalaiset polttivat 1896. Ranska ja Britannia tekivät 1898 sopimuksen, joka takasi Ranskalle Voltajoen yläjuoksun alueen. Se asetettiin ensin sotilasalueeksi, mutta vuonna 1904 se liitettiin osana Ylä-Senegalin ja Nigerin siirtomaata, jota hallinnoitiin Bamakosta.[12]

Ranska jakoi Burkina Fason piirien, mutta antoi paikallisten päälliköiden pitää asemansa.[11] Ranska tarvitsi päälliköitä verojen ja työvoiman keräämistä varten. Ranskan Ylä-Vollasta tuli vuonna 1919 oma siirtomaansa. Sen uutta pääkaupunkia Ouagadougouta kehitettiin hallintokeskukseksi, mutta muuten Ranskaa ei kiinnostanut alueen modernisointi. Ylä-Volta nähtiin edelleen lähinnä työvoimareservinä. Ylä-Volta kärsi 1920-luvun lopulla kuivuudesta, ja lopulta siirtomaa ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, minkä takia se hajotettiin syyskuussa 1932 ja liitettiin naapurisiirtomaihin.[12] Oma siirtomaansa siitä tuli uudestaan vuonna 1947.[11]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyysvaatimukset alkoivat 1950-luvulla Ranskan siirtomaissa voimistumaan, mutta vuonna 1959 Ylä-Voltan ministerivaltuuston johtajaksi valittu Maurice Yaméogo olisi halunnut ajaa maltillisempaa linjaa. Hän ei uskonut, että Ylä-Volta olisi vielä tuolloin ollut valmis täyteen itsenäisyyteensä. Ranska kuitenkin halusi vetäytyä Länsi-Afrikasta, ja Ylä-Volta itsenäistyi 5. elokuuta 1960. Yaméogo nousi maan ensimmäiseksi presidentiksi.[12]

Yaméogo otti Ylä-Voltan itsevaltiaasti hallintaansa ja ajoi alas monipuoluejärjestelmän. Yaméogon hallinta kaatui kuitenkin vuonna 1966, kun everstiluutnantti Sangoulé Lamizanan johtama ryhmä teki sotilasvallankaappauksen lakkoaaltojen seurauksena. Seuraavatkaan hallinnot eivät pystyneet kehittämään Ylä-Voltaa, ja sotilasvallankaappauksista on tullut arkea.[12] Lamizanan presidenttiyttä jatkettiin avoimissa vaaleissa 1978, mutta 1980 eversti Saye Zerbon johtama sotilaskaappaus syrjäytti Lamizanan. Uudet vallankaappaukset toivat 1982 valtaan ensin Jean-Baptiste Ouédraogon ja sitten seuraavana vuonna kapteeni Thomas Sankaran.[13]

Sankara oli aiempia johtajia vallankumouksellisempi. Hän muutti maan nimen Burkina Fasoksi, leikkasi kaikkien ylempien virkahenkilöiden palkkoja, lahjoitti pois hallinnon luksusautot ja edesti naisten asemaa. Hän muun muassa valitsi viisi naista hallitukseen ja aloitti naisten sukuelinten silpomisen vastaisen kampanja. Sankara panosti myös kouluihin, terveysasemiin ja maanviljelyyn, mikä nosti maan elinoloja. Hän pyrki samalla estämään uuskolonialismin ja imperialismin leviämistä maahan, ja lopulta ajoi käytännössä monet merkittävimmät burkinafasolaiset yrittäjät pois maasta ja suututti monet mosipäälliköt, jotka eivät halunneet päästä eroon maaseudun feodalismista eivätkä patriarkaatista.[12] Jännitteet rajanaapuri Malin kanssa puolestaan purkautuivat joulupäivänä 1985 alkaneeseen viiden päivän rajasotaan (”Joulusota”), joka vaati noin 100 kuolonuhria.[14] Sankara hallinto alkoi menettää suosiotaan, kun valta alkoi keskittyä turhan pienelle ydinjoukolle. Hän kuoli sotilasvallankaappauksessa 15. lokakuuta 1987. Blaise Compaoré nousi Burkina Fason johtoon.[11]

Compaoré lupasi korjata Sankaran tekemät vallankumoukselliset muutokset ja pyrkikin sopimaan mosien, asevoimien, yritysjohtajien ja lahjoittajamaiden kanssa. Vuoden 1990 perustuslaki salli jälleen monipuoluejärjestelmän, mutta Compaoré jatkoi toisinajattelijoiden vainoa. Oppositiopuolueet boikotoivatkin siksi joulukuun 1991 presidentinvaaleja, jotka Compaoré voitti helposti.[12] Hallinnosta tuli kuitenkin epäsuosittu, mihin vaikutti muun muassa journalisti Norbert Zongon murha. Burkina Faso ajautui 2000-luvun alussa poliittiseen epävakauteen, ja taloutta vaikeutti 2002 syttynyt Norsunluurannikon sisällissota.[11]

Burkina Fasossa syntyi jälleen 2010-luvulla massiivisia protesteja. Ne lähtivät liikkeelle, kun nuori mies kuoli 2011 santarmien hallussa. Kaksi vuotta myöhemmin kymmenettuhannet ihmiset protestoivat kaduilla, kun Compaorén epäiltiin muuttavan perustuslakia salliakseen itselleen jälleen uuden valtakauden. Mielenosoittajat valtasivat parlamenttirakennuksen 30. lokakuuta 2014, ja seuraavana päivänä armeija pakotti Compaorén eroamaan.[15] Sotilasjuntan jälkeen väliaikaiseksi siviilipresidentiksi nimitettiin entinen ulkoministeri Michel Kafando. Hän torjui uuden kaappausyrityksen syksyllä 2015 ja luovutti vuoden lopussa vallan seuraajalleen, marraskuun presidentinvaaleilla valitulle Roch Marc Christian Kaborélle.[13][16]

Tammikuun 2023 lopulla sotilasjuntta vaati Ranskan sotajoukkojen vetäytymistä pois Burkina Fasosta kuukauden kuluessa. Ranskalla on noin 400 erikoisjoukkojen sotilasta, jotka taistelevat al-Qaidaa ja Isisia vastaan. Satoja ihmisiä osallistui mielenosoitukseen, jossa oli esillä Malin ja Guinean johtajien, sekä Vladimir Putinin kuvia. Mielenosoituksen järjestäjä sanoi, että halutaan osoittaa tukea burkinalaiselle sotilasvallankaappauksen johtajalle kapteeni Ibrahim Traorelle ja islamisteja vastaan taisteleville turvallisuusjoukoille.[17] Ranskan vastainen ilmapiiri kasvoi syksystä 2022 alkaen Burkina Fasossa.[18]

Islamistinen terrorismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaborén kaudella islamistinen terrorismi on vaikeuttanut Burkina Fason turvallisuustilannetta. Maa oli neljän muun Sahelin alueen valtion kanssa vuonna 2017 perustamassa terrorismin vastaista G5 Sahel -järjestöä. Kansalaiset alkoivat hiljalleen kyllästyä turvattomuuteen, ja tammikuussa 2022 hallinto ilmoitti estäneen vallankumouksen. Vielä kuitenkin saman kuun aikana valta kumottiin.[11] Everstiluutnantti Paul-Henri Sandaogo Damiba ilmoitti, että maassa oli tehty veretön vallankaappaus. Kaboré ja hallitus erotettiin ja parlamentti sekä maan rajat suljettiin.[19] [20] Vallankaapauksen jälkeen sekä ECOWAS että Afrikan Unioni erottivat Burkina Fason yhteisöistään.[21][22] Damiba ehti olla sotilasjuntan johtajana vain lokakuulle 2022, kun hänet syrjäytettiin Ibrahim Traorén johtamassa kaappauksessa.[23]

Furkina Faso on kamppaillut vuodesta 2015 lähtien al-Qaidaan ja Isisiin sidoksissa olevien jihadistien johtaman kapinan kanssa, joka on tappanut kymmeniä tuhansia ja siirtänyt kotiseudultaan noin kaksi miljoonaa ihmistä. Useissa maan osissa maanviljely on mahdotonta konfliktin takia.[24]

Burkina Fason pohjoisosassa, Sahelin alueella sijaitseva Arbinda on jihadistiryhmien saarron alainen. Ruokaa on alueella vähän. Siviilejä vastaan kohdistetut jihadistien hyökkäykset ovat jatkuvasti kohdistuneet kaupunkiin ja ne suunnataan usein siviileihin.[24]

Joulukuussa 2019 42 henkilöä, joista 35 oli siviilejä kuoli hyökkäyksessä kaupunkiin.

Elokuussa 2020 80 henkilöä, joista 65 oli siviilejä tapettiin Arbindaan menevässä saattueessa.

Tammikuussa 2023 noin 40 naista otettiin kiinni Arbindan lähellä ja seuraavana päivänä vangittiin noin 20 muuta naista. Naiset kokoontuivat keräämään lehtiä ja villihedelmiä pensaista, koska siellä ei ollut enää mitään syötävää.[24] Myöhemmin sotilaat vapauttivat 62 naista ja neljä lasta.[25]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkina Faso on semipresidentiaalinen tasavalta. Presidentti valitaan perustuslain mukaan joka viides vuosi. Ennen valtakausi oli seitsemän vuotta, mutta vuonna 2000 tehdyn perustuslakiuudistuksen myötä sitä lyhennettiin kahdella vuodella.[26] Roch Marc Christian Kaboré valittiin marraskuussa 2020 toistamiseen presidentiksi.[27] Hänet kuitenkin syrjäytettiin tammikuussa 2022 vallankaappauksessa, minkä seurauksena myös perustuslaki hyllytettiin sekä parlamentti ja hallitus hajotettiin.[28]

Burkina Fason yksikamariseen parlamenttiin valitaan 127 edustajaa viiden vuoden välein.[27] Parlamentin asema on suhteellisen heikko vahvan presidentin seurauksena, eikä se ole myöskään tehokas organisaatio.[29] Maan viimeisimpiä vaaleja on pidetty suhteellisen vapaina, vaikka niissä on ollut joitain pieniä epäselvyyksiä. Vuoden 2020 vaaleissa MPP sai 56 paikkaa ja CDP 20 paikkaa.[27] Vaaleissa oli mukana 61 puoluetta, mutta MPP ja CDP:llä selvästi suurimmat resurssit ja mahdollisuudet päästä mediaan sekä laaja tukiverkosto, mikä vaikeuttaa muiden puolueiden mahdollisuuksia.[30]

Vapaudet ja ihmisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen piti ennen vuoden 2022 vallankaappausta Burkina Fasoa osittain vapaana maana, jonka kehittymistä vuosien 2015 ja 2020 vaalit ovat auttaneet.[27] Sotilashallitus määräsi esimerkiksi joulukuun 2022 alussa Radio France Internationalen (RFI) keskeyttämään lähetyksensä. Hallitus syytti sitä väärien uutisten levittämisestä ja äänen antamisesta islamistisille militanteille.[31][32] Joulukuussa 2022 sotilasjuntta karkotti maasta YK:n korkean edustajan ja tammikuussa 2023 Ranskan suurlähettilään.[33][34] Ranskan sijaan juntan sotilasjohtaja Ibrahim Traore avasi maan suhteita muihin maihin, erityisesti Venäjään.[34]

Burkina Fason ihmisoikeus- ja turvallisuustilannetta puolestaan vaikeuttaa islamistit ja terrorismia vastaan taistelevat turvallisuusjoukot ja muut aseelliset joukot.[35] Vaikein tilanne on maan pohjoisosassa, mutta myös maan itäosien turvallisuus on heikentynyt 2010-luvun lopulla.[36] Suur-Saharan islamilainen valtio -nimellä tunnettu islamistiryhmittymä tappoi vuoden 2021 aikana satoja ihmisiä. Kodeistaan joutui pakenemaan yli 230 000 ihmistä, minkä seurauksena vuosien 2016–2021 aikana yli 1,4 miljoonaa ihmistä on ajautunut maansisäiseen pakolaisuuteen.[35]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkina Faso jakaantuu 13 alueeseen, jotka jakautuvat 45 provinssiin ja provinssit edelleen 301 departementtiin.[37]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkinalainen kauppias.

Burkina Faso on matalan tulotason maa, jonka talous on kuitenkin 2000-luvulla kasvanut nopeasti. Bruttokansantuote asukasta kohti oli vuonna 2007 noin 1 260 kansainvälistä dollaria, kun vuonna 2019 se oli jo noin 2 270 dollaria. Talouskasvu hidastui vuonna 2020 koronaviruspandemian seurauksena, mutta vuonna 2021 kasvu oli jälleen arviolta 6,9 prosenttia. Kasvusta huolimatta Burkina Fason asukkaista yli 40 prosenttia elää edelleen köyhyysrajan alapuolella, ja YK:n kehitysohjelman mukaan maa sijoittui 2021–2022 inhimillsen kehityksen indeksissä 191 arvioidun maan joukossa sijalle 184.[38][39] Kuivuus, hedelmätön maaperä, infrastruktuurin puutteet ja heikko lukutaitoisuus sekä talouden riippuvaisuus ulkoisten tekijöiden heilahteluista ovat pitkäaikaisia ongelmia.[37]

Burkina Fason perustuu voimakkaasti maatalouteen, ja 26 prosenttia aktiivisesta työvoimasta työskentelee maataloudessa.[40] Koko maan väestöstä peräti 86 prosenttia tukeutuu omavaraisviljelyyn.[41] Maataloutta vaikeuttavat modernien tekniikoiden puute, kuivuuskaudet sekä aavikoituminen ja ilmaston lämpenemisen muut oheisvaikutukset.[42] Puuvilla on tärkein rahakasvi. Muita ovat maapähkinät, voipuu ja seesami. Ravinnoksi kasvatetaan muun muassa hirssiä, durraa, maissi ja riisiä.[40]

Burkina Fason tärkein vientituote on kulta, ja valtio onkin Afrikan viidenneksi suurin kullan tuottaja. Maassa tuotettiin vuonna 2019 yli 50 tonnia kultaa.[39] Vientituloista peräti 85 prosenttia tulee kullasta, joten maa on hyvin riippuvainen kullan maailmanmarkkinahinnasta. Teollisuutta hallitsee valtion omistamat yritykset, ja noin 25 prosenttia työvoimasta teki töitä teollisuudessa. Palvelualalla on noin 49 prosenttia työntekijöistä, ja näistä lähes kolmannes työskenteli finanssialalla.[40]

Burkina Faso kuuluu Länsi-Afrikan talous- ja rahaliittoon, ja liiton jäsenmailla tuotetuilta tuotteilta ei peritä tuontiveroa. Burkina Fason viennistä peräti 76,3 prosenttia suuntautui vuonna 2020 Sveitsiin. Seuraavaksi suurimmat vientimaat olivat Intia, Norsunluurannikko, Singapore ja Ghana. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Norsunluurannikko, Ranska, Yhdysvallat ja Venäjä.[43]

Vuonna 2018 yli 15-vuotiaista vain 39,3 % osasi lukea. Miehistä 49 % ja naisista 31 % osasi lukea.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkina Fason väestöpyramidi.

Burkina Fason väkiluku vuonna 2021 oli maan tilastokeskuksen mukaan 21 509 443.[2] Burkina Fason väestö on nuorta, ja sen väestönkasvu on yli kaksinkertainen maailman keskiarvoon verrattuna.[44] Väestöstä 45 prosenttia on alle 15-vuotiaita, 20 % 15–24-vuotiaita, 31 % 25–59-vuotiaita ja 4 % 60 vuotta täyttäneitä. YK:n vuoden 2017 ennusteen mukaan väkiluku kasvaa noin 43 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.[45] YK:n väestörahaston mukaan Burkina Fason vuotuinen väestönkasvu on 2,8 prosenttia kokonaishedelmällisyysluku 4,9.[3]

Burkinan Fason väestö on epätasaisesti jakautunut, ja maan itäiset ja keskiset alueet ovat selvästi muita alueita tiheämmin asuttuja. Vuoden 2019 tilastojen mukaan kaupungeissa asui 26,3 prosenttia burkinalaisista. Ouagadougou on maan pääkaupunki ja talouden keskittymä. Siellä on myös mosien suuren päällikön asuinpaikka. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Bobo-Dioulasso, Koudougou, Banfora, Ouahigouya, Pouytenga ja Kaya.[44]

Burkina Fason etnisesti monimuotinen valtio, ja siellä elää yli 60 etnistä ryhmittymää.[46] Mosit on merkittävin ryhmä, ja vuonna 2010 Burkina Fason asukkaista 52,5 prosenttia kuului heihin. Fulbien osuus oli 8,4 prosenttia, gurmien 6,8 prosenttia ja bobojen 4,8 prosenttia.[44] Kaikkiaan vuoden 1986 tietojen mukaan noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit ovat perinteisesest asuneet maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet.[47] Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.[47]

Vuoden 2018 arvion mukaan väestöstä muslimeja oli 63,2 %, katolisia 24,6 %, protestantteja 6,9 %, animisteja 4,2 % ja muita 1,1 %.[1] Kristinusko on keskittynyt paljolti kaupunkeihin.

Äitiyskuolleisuus on Burkina Fasossa korkea, mutta se on laskenut 2000-luvulla. Vuonna 2017 menehtyi 320 äitiä 100 000 synnytystä kohden. Vuonna 2000 vastaava luku oli 516.[48] Myös lapsikuolleisuus on laskenut. Vuonna 2020 elävänä syntyneistä lapsista 8,5 prosenttia kuoli ennen viidettä ikävuottaan, kun vuonna 2000 vastaava luku oli 17,9 prosenttia.[49]

Burkina Fasossa on vähemmän HIVin kantajia kuin muualla Afrikassa, mutta toisaalta enemmän kuin koko maailmassa keskimäärin. Maassa on 2000-luvulla onnistuttu vähentämään HIV:n esiintyvyyttä. Vuonna 2020 noin 0,7 prosenttia 15–49-vuotiaista kantoi HIV:ta, kun vuonna 2000 heitä oli samassa ikäluokassa noin 2 prosenttia.[50]

Burkina Faso on pystynyt 2000-luvulla kehittämään myös koulujärjestelmäänsä, mutta kouluun osallistumisaste on edelleen matala. Vuonna 2018 tilastojen mukaan peruskouluun osallistui 96 prosenttia lapsista, kun toisen asteen osallistumisaste oli 41 prosenttia. Vuonna 2014 peruskoulun osallistumisaste oli 86,9 prosenttia ja toisen asteen 28,4 prosenttia. Varsinkin maan pohjoisosissa aseistuneet ryhmät ovat estäneet monilta koulunkäynnin, ja vuonna 2019 peräti 2 500 koulua oli siksi suljettuna.[51]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki ja kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkinafasolainen grioottilaulaja
Ouagadougoussa sijaitseva Marttyyrien muistomerkki

Burkina Fason jokaisella etnisellä ryhmällä on omat musiikkiperinteensä. Maan kansallislaulu on Le Ditanye, jonka sanoitti maan entinen presidentti Thomas Sankara.[52] Ouagadougoussa sijaitsee kansallinen musiikkimuseo, jossa säilytetään muun muassa useita uniikkeja burkinafasolaiselle musiikkikulttuurille ominaisia soittimia.[53]

Niin suuri osa väestöstä on pitkään ollut lukutaidottomia, että suullinen perinne on ollut keskeisessä osassa tarinoiden siirtämisessä sukupolvelta toiselle. Monilla etnisillä ryhmillä on ollut erityisiä tarinankertojia, toisissa ryhmissä perustarinat opetetaan nuorille aikuistumisen yhteydessä. Varsinaista kirjallista perinnettä edustavat Augustin Sondé Coulibally, Jean Baptiste Somé ja Monique Ilboudo.[6]

Burkina Fasossa on suullisen perinteen lisäksi monia erilaisia kansanperinteitä ja -taidetta. Mosit ovat esimerkiksi tunnettuja suurista antilooppinaamioistaansa, jotka voivat olla jopa kaksi metriä korkeita, ja bobot puolestaan perhosnaamioista. Burkina Fason kansallismuseossa on esillä paljon esineistöä eri etnisiltä ryhmiltä.[54]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkina Fason pääkaupunki, Ouagadougou, on ollut merkittävä afrikkalaisen elokuvateollisuuden kannalta. Siellä myös järjestetään joka toinen vuosi afrikkalaiset elokuvafestivaalit.[55][54] Tunnetuimpiin burkinafasolaisiin elokuvaohjaajiin kuuluu muiden muassa Idrissa Ouédraogo.[56]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burkina Fason ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota harrastaa maassa arviolta 600 000 ihmistä[57]. Maan miesten edustusjoukkue ei ole selviytynyt maailmanmestaruuskilpailuihin kertaakaan, mutta oli vuoden 1998 Afrikan-mestaruuskilpailuissa neljäs.[58] Burkina Faso on osallistunut olympialaisiin yhteensä seitsemän kertaa vuoden 1972 kisoista lähtien, mutta ei ole voittanut yhtäkään mitalia.[59]

Jalkapallon lisäksi myös yleisurheilu on saanut suosiota Burkina Fasossa.[58] Maan edustajat eivät ole saaneet suurta menestystä MM- tai olympiakisoissa, mutta se on saanut muutamia mitaleita Afrikan-mestaruuskilpailuista.[60] Kansainvälisellä tasolla menestynyt, nykyisin Belgiaa edustava pikajuoksija Élodie Ouédraogo on syntyperältään burkinalainen.

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
3. tammikuuta Vuoden 1966 vallankaappauksen vuosipäivä
8. maaliskuuta Naistenpäivä
vaihtelee, keväällä Pääsiäismaanantai
1. toukokuuta Vappu
toukokuussa Helatorstai
4. elokuuta Vallankumouksen päivä
5. elokuuta Itsenäisyyspäivä
15. elokuuta Neitsyt Marian taivaaseenastuminen
15. lokakuuta Vuoden 1987 vallankaappauksen vuosipäivä
1. marraskuuta Pyhäinpäivä
11. joulukuuta Tasavallan julistuksen päivä Ylä-Voltasta tuli autonominen tasavalta Ranskan yhteisössä
25. joulukuuta Joulu
Vaihtelee Eid ul-Fitr Aid el Sagheer Ramadanin loppu
Vaihtelee Eid ul-Adha Aid el Kebir Uhrauksen juhla

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BTI 2022 Country Report — Burkina Faso (PDF) 2022. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  • Edwards, Roanne & Freidberg, Susanne: ”Burkina Faso”. Teoksessa Encyclopedia of Africa. Oxford University Press, 2010. ISBN 9780195337709. Wikipedia-library (viitattu 18.11.2022). (englanniksi)
  • Guiguemde, Pierre H. & Echenberg, Myron & Dresch, Jean & Deschamps, Hubert Jules: Burkina Faso Encyclopedia Britannica. 26.10.2022. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Burkina Faso The World Factbook. Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. a b Chiffres clés INSD. Viitattu 18.12.2022. (ranskaksi)
  3. a b Burkina Faso World Population Dashboard. UNFPA. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
  4. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. a b c Burkina Faso UNData. United Nations Statistics Division. (englanniksi)
  6. a b c d e f Kuba R. & Clavier Hien P. (toim.): Burkina Faso Countries and their Cultures. Viitattu 16.1.2016.
  7. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 17.6.2016. Viitattu 16.1.2016.
  8. Päivi Vainiomäki-Tandu: Paraislaisista bordeaux'laisiin. Asukkaannimitykset suomen kielessä Kielikello. 4/1994. Viitattu 9.9.2021.
  9. a b Guiguemde ym: Burkina Faso: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.8.2022. (englanniksi)
  10. Burkina Faso Country Guide 1.8.2012. BBC Weather. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
  11. a b c d e f Guiguemde ym: Burkina Faso: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  12. a b c d e f g h Edwards & Freidberg.
  13. a b Burkina Faso Timeline BBC. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)
  14. Thomas Sankara Former Leader of Burkina Faso (Arkistoitu – Internet Archive) Thomas Sankara Net (englanniksi)
  15. BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 5.
  16. Burkina Faso's Roch Marc Christian Kabore sworn in as president BBC News. 29.12.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  17. Burkina Faso demands departure of French troops: Report www.aljazeera.com. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  18. Macron asks Burkina Faso to clarify report of demand for French troops to leave France 24. 23.1.2023. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  19. Burkina Faso army says it has not… Al Jazeera 24.1.2022 (englanniksi)
  20. After Coup in Burkina Faso, Protesters Turn to Russia for Help New York Times 25.1.2022 (englanniksi)
  21. AU suspends Burkina Faso after coup as envoys head for talks Al Jazeera 31.1.2022 (englanniksi)
  22. ECOWAS suspends Burkina Faso after military coup Al Jazeera 28.1.2022 (englanniksi)
  23. Kai Jääskeläinen: Burkina Fasossa sotilasvallankaappauksen johtaja valittiin siirtymäkauden presidentiksi Yle Uutiset. 14.10.2022. Yleisradio. Viitattu 18.11.2022.
  24. a b c Islamist militants kidnap at least 50 women in northern Burkina Faso France 24. 16.1.2023. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
  25. Military frees abducted women and children in Burkina Faso France 24. 20.1.2023. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
  26. Burkina Faso The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  27. a b c d Burkina Faso: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  28. Guiguemde ym: Burkina Faso: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  29. BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 11.
  30. BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 9.
  31. Reuters: Burkina Faso military government suspends broadcast of France's RFI radio Reuters. 3.12.2022. Viitattu 3.12.2022. (englanniksi)
  32. Burkina Faso's military government suspends French broadcaster RFI France 24. 3.12.2022. Viitattu 3.12.2022. (englanniksi)
  33. Burkina Faso government orders senior UN official to leave France 24. 23.12.2022. Viitattu 3.1.2023. (englanniksi)
  34. a b Burkina Faso's military junta orders French ambassador to leave France 24. 3.1.2023. Viitattu 3.1.2023. (englanniksi)
  35. a b World Report 2022: Burkina Faso Human Rights Watch. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
  36. BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 6.
  37. a b Background note of Burkina Faso (arkistoitu) 2012. US Department of State. Viitattu 5.4.2014. (englanniksi)
  38. Burkina Faso: Overview The World Bank Group. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  39. a b BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 25.
  40. a b c The economic context of Burkina Faso Lloyds Bank. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  41. Agriculture and Food Security United States Agency for International Development. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  42. Burkina Faso The Hunger Project. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  43. Foreign trade figures of Burkina Faso Lloyds Bank. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  44. a b c Guiguemde ym: Burkina Faso: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
  45. World Population Prospects. The 2017 Revision. Key Findings and Advance Tables (PDF) (s. 17, 23) United Nations. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  46. BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 7.
  47. a b Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 374. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986. (venäjäksi)
  48. Trends in maternal mortality 2000 to 2017: estimates by WHO, Unicef, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (PDF) (Maakohtaiset arviot on esitetty taulukossa 7 s. 99–107) 2019. Maailman terveysjärjestö. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  49. Mortality rate, under-5 (per 1,000 live births) - Burkina Faso The World Bank. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  50. Significant progress in the areas of health and education Federal Ministry for Economic Cooperation and Development. Viitattu 18.12.2022. (englanniksi)
  51. BTI 2022 Country Report — Burkina Faso, s. 27.
  52. Burkina Fasos nasjonalsang Store norske leksikon. 9.7.2021. Viitattu 20.12.2022. (norjaksi)
  53. Le musée de la musique (Arkistoitu – Internet Archive) le Musée de la Musique de Ougadougou (ranskaksi)
  54. a b Guiguemde ym: Burkina Faso: Cultural life Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.12.2022. (englanniksi)
  55. Festival panafricain du cinéma et de la télévision de Ouagadougou Fespaco (ranskaksi)
  56. Idrissa Ouédraogo (Arkistoitu – Internet Archive) African Film Library (englanniksi)
  57. FIFA.com - Burkina Faso: country information FIFA. Arkistoitu 2.6.2010. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  58. a b Burkina Faso Sports mapsofworld.com. Arkistoitu 17.7.2010. Viitattu 23. 8.2010. (englanniksi)
  59. Burkina Faso - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 20.2.2009. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)
  60. African Championships gbrathletics.com. Viitattu 23.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Burkina Faso Wikivoyagessa (englanniksi)