Est (Burkina Faso)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Est
Näkymä Tambargaan Kompiengan provinssissa.
Näkymä Tambargaan Kompiengan provinssissa.
Sijainti
Sijainti
Valtio Burkina Faso
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Fada N’Gourma
Pinta-ala 46 694 km²
Väkiluku (2006) 1 212 284

Est on hallintoalue Burkina Fason itäosassa[1]. Sen pääkaupunki on Fada N’Gourma. Alueella on vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan 1 212 284 asukasta. Sen pinta-ala on 46 694 neliökilometriä.[2]

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 perustettu alue käsittää 17 % Burkina Fason pinta-alasta. Se rajoittuu lännessä Centre-Estin ja Centre-Nordin ja pohjoisessa Sahelin alueisiin sekä idässä Nigeriin ja etelässä Beniniin ja Togoon.[1] Alue on pitkäaikaisen eroosion kuluttamaa puolitasankoa. Keskikorkeus on 400 metriä.[3] Vesistöjä ovat Pendjari, Sirba ja Tapoa. Pendjarin sivujoen Oualin varrella sijaitsee Kompiengan patoallas.[1]

Ilmasto on sudanilais-sahelilainen. Vuotuinen sademäärä on 900–1100 millimetriä. Sadekausi kestää toukokuusta syyskuuhun.[4].

Kasvillisuus on aroa, pensas- ja metsäsavannia ja galleriametsiä. Pinta-alasta yli kymmenesosa on luonnonsuojelualuetta. Alueella sijaitsevat muun muassa Arlyn kansallispuisto ja W-kansallispuisto.[4]

Hallinnollinen jako ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueeseen kuuluu viisi provinssia, 27 departementtia, viisi kaupunkikuntaa, 22 maalaiskuntaa ja 765[5] tai 806 kylää[6]. Provinssit ovat Gnagna, Gourma, Komondjari, Kompienga ja Tapoa. Kaupunkeja ovat niiden keskuspaikat Bogandé, Diapaga, Fada N’Gourma, Gayéri ja Pama.[5]

Alueella asuu 8,6 % Burkina Fason väestöstä. Kaupunkiväestön osuus on 6,6 %, mikä on huomattavasti alle maan keskiarvon (22,7 %).[7]

Asukkaista kaksi kolmasosaa on gurmia. Lisäksi on moseja ja fulbeja.[6] Puhutuimmat kielet ovat gurma (66,1 %), moore (15,6 %) ja fulani (12,9 %)[8]. Muslimeja on 38,2 %, animisteja 30,7 %, katolisia 17,9 % ja protestantteja 11,2 %[9].

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöstä 93 % harjoittaa maanviljelyä ja karjanhoitoa. Muita elinkeinoja ovat kaupankäynti ja käsityöammatit.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Monographie, s. 27.
  2. La région de l’Est en chiffres 2011. Viitattu 28.6.2018.
  3. Monographie, s. 25.
  4. a b Monographie, s. 26.
  5. a b Tableau de bord 2013 de la région de l’Est 2014. Viitattu 28.6.2018.
  6. a b Enquête nationale sur l’accès des ménages aux ouvrages d’assainissement familial 2010: Monographie régionale Est 2011. Viitattu 28.6.2018.
  7. Monographie, s. 30.
  8. Monographie, s. 42.
  9. Monographie, s. 40.
  10. Monographie, s. 80.