Sahel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä aluetta. Burkina Fason hallintoaluetta käsittelee artikkeli Sahel (Burkina Faso).
Sahelvyöhyke Afrikan kartalla.

Sahel on pääosin savannista koostuva alue Afrikan pohjoisosissa, Saharan eteläpuolella. Alue ulottuu Atlantin valtamereltä Punaisellemerelle asti. Suunnilleen samasta alueesta on vanhastaan käytetty myös nimitystä Sudan. Sahelilla kokonaan tai osittain sijaitsevia maita ovat Senegal, Mauritania, Mali, Burkina Faso, Niger, Pohjois-Nigeria, Tšad, pohjoinen Keski-Afrikan tasavalta, Sudan, Etiopia, Eritrea ja Djibouti.

Sahel kokee ajoittain pitkiä kuivia kausia, jolloin sen aavikoituminen etenee. Aavikko laajeni 1970- ja 1980-lukujen kuivuuden aikana, mutta sen jälkeen Sahel jälleen vihertyi. Vuonna 2010 Sahel kärsi jälleen kovasta kuivuudesta, joka aiheutti nälänhädän. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin mukaan ei ole vielä selvää, miten ilmastonmuutos vaikuttaa alueen sademäärään.[1]

Kuivuuden aikana nälänhätä saattaa tappaa alueella miljoonia ihmisiä ja vielä useammat kärsivät janosta ja nälästä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahelin vyöhykkeen leveys on noin 400 kilometriä ja se sijaitsee 10–20 leveysasteiden välissä[2].

Sahelin pohjoisosa on kuivaa puoliaavikkoa ja eteläosa akasioita ja piikkipensaita kasvavaa savannia.

Maaperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahelin alueen maaperä on niukkaravinteista, siellä on happamassa maaperässä liikaa alumiinia ja liian vähän typpeä ja fosforia.lähde?

Sahelin aavikoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa Sahelin aavikoitumisesta liittynee Saharan alueen luontaiseen kuivumiseen, joka alkoi jo 10 000 vuotta sitten.lähde?

Noin vuonna 1977 Sahara laajeni Sahelissa 210 000 km² vuodessa ja 1980 Mauritaniassa Sahara levisi etelään kuuden kilometrin vuosivauhtia. Sahelista on aavikoitunut jo 80 %. Vuonna 1990 Sahelin puista kuoli 3 %, ja uutta metsää istutettiin vain 1 %:n verran. Myös alueen suokosteikot ovat tuhoutuneet.lähde?

Vuosina 1910–1918 sattuneen kuivuuden jälkeen Ranskan viranomaiset varoittivat aavikoitumisesta, mutta sitä ei otettu vakavasti ennen vuosien 1968–1973 suurta kuivuutta, joka nosti Sahelin aavikoitumisen laajempaan tietoisuuteen.lähde?

Kuitenkin; satelliittikuvat osoittavat Sahelin alkaneen viheriöityä 1980-luvulta lähtien kuivuuden hellittäessä.[1][3][4]

Sahelin aavikoitumista pyritään estämään muun muassa puuistutuksilla, mutta projektit eivät toimi täydellä teholla erityisesti varojen puutteen takia.lähde?

Paikalliset viljelijät ovat myös oma-aloitteisesti istuttaneet perinteisillä menetelmillä miljoonia puita, joiden luomat mikroilmastot sitovat vettä, parantavat satoja ja tuottavat hedelmiä, rehua karjalle ja polttopuuta. Väestönkasvusta huolimatta alueella ei ole koettu nälänhätäämilloin?. Sahelin vihertämisen on arveltu myös vaikuttavan sademäärien kasvuun ja synnyttävän positiivisen palautekytkennän.[5]

Sään vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahelissa on talvella hyvin trooppinen noin 25 asteen keskilämpötila ja sataa harvoin. Kesällä on kuumempaa ja sateisempaa.

Sahelin pohjoisosan puoliaavikolla sataa 100–200 mm, tyypillisessä Sahelissa 200–400 mm ja Sudanin alueen Etelä-Sahelissa 400–600 mm[6]. Sademäärä saattaa jollakin alueella vaihdella 200–2 500 mm/v.lähde?

Sahelin kuivuudet ja kasvanut Atlantin hurrikaani-aktiivisuus näyttävät liittyvän toisiinsalähde?.

Maa kuivuu vähäsateisina kausina, mikä heikentää viljelyn tuottavuutta. Kaksi peräkkäistä kuivaa kesää saattaa aiheuttaa laajan nälänhädän.

Ihmisen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahelin alueella harjoitetaan maanviljelyä ja karjanhoitoa.

Viljely vähentää hiekan leviämistä hillitsevää kasvillisuutta ja karja syö hiekkaa sitovia kasveja toisaalla. Puita hakataan polttopuiksi ja rakennuspuuksi. Karjan määrä on kasvanut väkiluvun kasvaessa; perusongelma on liikakansoitus.lähde? Väestön kasvaessa ihmiset ovat ottaneet käyttöönsä aiemmin huonoina pidettyjä maita.lähde?

Ihmiset kulottavat (polttavat) puu- ja pensassavannin harjoittaessaan kaskiviljelyä.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Emde, Graham: Deforestation in the Sahel : Trends and Correlations 7.6.2012. University of Denver. Viitattu 5.9.2014.
  2. Otavan suuri ensyklopedia, OE8, sivu 5964
  3. Owen, James: Sahara Desert Greening Due to Climate Change? National Geographic News. 31.7.2009. National Geographic Society. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  4. Satellites expose myth of marching Sahara - Sahara desert not expanding Science News, 20.7.991 by Richard Monastersky
  5. Greening the Desert 1.2.2008. The Institute of Science in Society. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  6. OE8, s. 5965

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]