Nälänhätä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruokajakelu Beledweynessä Somaliassa.

Nälänhätä tarkoittaa tilannetta, jossa jonkun alueen asukkaiden käytettävissä olevat ruokavarat loppuvat suhteellisen lyhyen aikavälin kuluessa aiheuttaen akuutin kriisin. Sanaa "nälänhätä" käytetään akuuteista, usein kriiseihin liittyvistä tilanteista, joissa ruoka lähes kokonaan loppuu erotuksena "nälästä" tai "aliravitsemuksesta", jotka taas viittaavat pysyvään tai hyvin pitkäkestoiseen ravitsemuksen puutteeseen.

Nälänhädät johtuvat enää sodista tai politiikasta, eivät väestönkasvusta.[1] Esimerkiksi pohjoiskorealaisista 42 % oli aliravittuja vuonna 2015, kun koko maailman luku oli enää 13 % (vuonna 1991 vielä 23 %).[2] Kalorinsaanti henkeä kohden on lisääntynyt kehitysmaissa 27 % vuosina 1963–1997, aliravitsemuskuolemia on vähemmän kuin koskaan ennen[3] ja vehnän hinta on pudonnut 90 % vuodesta 1800.[1]

Nälänhätiä on väitetty käytettävän aseena politiikan teossa ja tahallisena kansanmurhan aseena useita kertoja historiassa. Kuitenkin varsinaisten nälänhätien sijaan pitkäkestoinen nälkä ja aliravitsemus aiheuttavat moninkertaisen määrän kuolleita ja sairastuneita, mutta ne eivät pysyvyytensä vuoksi saa juuri medianäkyvyyttä.

Nälänhädän syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nälänhädän aiheuttajia voivat olla luonnonkatastrofit tai yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka vaikeuttavat elintarvikkeiden tuotantoa ja/tai jakelua.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että nälänhädät johtuvat paitsi ruoan puutteesta, myös muista syistä. Ruokaa tuotetaan riittävästi – YK:n ympäristöohjelma UNEP:n mukaan 10 miljardin ihmisen tarpeisiin.[4] Usein nälänhätään ajautuneissa maissa laitetaan samaan aikaan ruokaa vientiin, esimerkiksi 1980-luvulla Etiopian paljon huomiota saaneen nälänhädän yhteydessä. Kiinan suurissa nälänhädissä Maon talouskokeilujen aikaan viimekätisenä ongelmana oli tiedon kulkeutumattomuus ajoissa valtarakenteeltaan tiedonkululle epäsuotuisassa yhteiskunnassa. Suurnälänhätiä on nähty vielä 1980-luvulla esimerkiksi Etiopiassa sekä 1990- ja 2000-luvuilla Pohjois-Koreassa. Aiemmin kolmannen maailman nälänhätään vaikutti ruokaviljelmien muuttaminen kaupalliseen käyttöön esimerkiksi tupakan tuotantoon. Tuolloin kolmannen maailman nälkää torjuttiin suurten viljantuottajamaiden ylijäämäviljalla. Nyt ylijäämäviljaa ei enää ole, sillä energian tuottaminen autojen polttoaineeksi on poistanut ylijäämäviljan markkinoilta [5].

Intialainen talousnobelisti Amartya Sen on todennut: "Yhtään merkittävää nälänhätää ei ole ikinä tapahtunut itsenäisessä ja demokraattisessa maassa, jossa on suhteellisen vapaa lehdistö." Hänen mukaansa nälkä ei johdu ruoan puutteesta vaan siitä, ettei köyhillä ole rahaa ostaa sitä.[6] Senin mukaan rahan antaminen köyhille on tähän parempi ratkaisu kuin hintasääntely eli ruoan antaminen alihintaan[7] ja Afrikan nälänhätien lopettaminen vaatii yleistä talouskasvua, ei vain ruoantuotannon kasvattamista[8].

Nälänhädästä kärsivien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aliravitsemuksesta kärsi 1 011 miljoonaa ihmistä (19 %) vuonna 1991, joista 991 miljoonaa kehitysmaissa (23 %). Vuoden 2001 luvut olivat 930 miljoonaa (15 %) ja 908 miljoonaa (18 %), ja vuoden 2015 luvut 795 miljoonaa (11 %) ja 780 miljoonaa (13 %).[2] Ruokaa oli tarpeeksi mutta ongelmana oli köyhyys ja ihmisten vaikeus työllistyä ja saada rahaa.[9]

Merkkejä nälänhätien vähenemisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

World Peace Foundationin mukaan vuosina 1870-1970 suuret nälänhädät tappoivat keskimäärin 928 000 ihmistä vuodessa.[10] Vuodesta 1980 luku on ollut keskimäärin 75 000, alle kymmenesosa aiemmasta.[11]

87 % vuosien 1870-2010 nälänhätäkuolemista tapahtui Aasiassa tai Itä-Euroopassa, vain 9,2 % Afrikassa.[11] Nälänhädät ovat yleistyneet Afrikassa.[12]

Köyhyys on vähentynyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 arvioitiin, että YK:n tavoite puolittaa äärimmäinen köyhyys vuosina 1990–2015 toteutui etuajassa. Vuonna 1990 ihmisistä 43 % eli alle 1,25 dollarilla päivässä, vuonna 2008 enää 22 %, ja alustavien lukujen mukaan lasku on jatkunut. Vuonna 1981 osuus oli 52 % ja lukumääräkin hieman suurempi. Ensimmäistä kertaa sekä äärimmäisen köyhien väestöosuus että heidän lukumääränsä vähenivät kaikilla kuudella alueella (vuodesta 2005). Saharan eteläpuolisessa Afrikassa äärimmäinen köyhyys koski ensi kerran alle puolta kansasta (47 % vuonna 2008). Itä-Aasiassa alle 1,25 dollarilla päivässä eli 77 % vuonna 1981 ja 14 % vuonna 2008. Luvuissa on korjattu inflaatio ja ostovoima. [13][14]

Ravitsemus on parantunut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalorinsaanti henkeä kohden on lisääntynyt kehitysmaissa 27 % vuosina 1963–1997. Aliravitsemuskuolemia on vähemmän kuin koskaan ennen. [3]

Ruoan hinta on laskenut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuoreista huonoista sadoista huolimatta ruoan hinta on yhä halvempi kuin 1980-luvulla.[15] Luonnonvarat eivät ole loppumassa, päinvastoin, niiden hinta on pudonnut vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.[16] Vuosina 1950–1990 ruoan reaalihinta eli niukkuus putosi 74 %.[17] Vuodesta 1800 vehnän hinta on pudonnut 90 %.[18]

2007-2008 maailmanlaajuinen ruokakriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmaa vuosina 2007 ja 2008 vaivannut ruokakriisi oli erilainen kuin aiemmin [19]. Sen taustalla oli useita samanaikaisia tekijöitä. Ilmastonmuutos on aiheuttanut epätavallisia kuivuuskausia ja tulvia. Öljyn hinnan nousu on korottanut lannoitteiden, ruuan kuljetuksen ja teollisen maatalouden kustannuksia. Niiden seurauksena viljelypinta-alaa on vähennetty. Myös biopolttoaineiden lisääntyvä käyttö on korvannut viljanviljelyn peltoalaa. Ruokatottumukset ovat muuttuneet, erityisesti lihan syönnin suosio on kasvanut elintason kohoamisen myötä Aasian maissa. Kaikki nämä tekijät yhdessä ruokavarastojen koon rajoittamisen ja ruokateollisuuden pörssiosakkeiden epävakauden kanssa ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisen ruokakriisin [20].

Suomen nälänhädät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1859 lehtiartikkeliksi väitetty teksti luettelee Suomen 40 nälkävuotta 1405-1856. Joka yhdestoista vuosi olisi siis ollut nälkävuosi.[21] Myös vuosina 1857, 1862 ja 1865-1868 kärsittiin nälästä.

Suuri olkivuosi 1601 Suomen historian pahimpia katovuosia ja on Pohjois-Euroopan kylmin 600 vuoteen. Syynä oli edellisvuoden tulivuorenpurkaus ja sisällissota kuninkaiden Sigismund ja Kaarle IX välillä. Kulkutaudit tekivät tuhoaan, ja tiloja autioitui. Syötiin eläinten raatoja, sammalta ja haavan kuorta. Ihmisiä pakeni Venäjälle. Kuolleiden määrää ei tunneta, mutta vuoden on arveltu olleen suurten nälkävuosien tai suurten kuolunvuosien tasoa.

Suuret kuolonvuodet 1695-1697 tappoivat kolmanneksen tai neljänneksen suomalaisista. Pohjois-Euroopassa oli harvinaisen kylmää, mutta Suomen tuho oli pahin. Sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin, pettuleipää ja muuta hätäruokaa syötiin yleisesti. Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, jolloin lavantauti ja muut kulkutaudit levisivät. Nälänhädissä ihmiset kuolevat usein kulkutauteihin, koska ravinnon loppuessa vastustuskyky romahtaa.

Suuret nälkävuodet 1866–1868 surmasivat 8 % suomalaisista, 150 000 henkeä, tai ehkä jopa 200 000. Suomi kuitenkin toipui nopeasti.

Vuosina 1859-1879 lakkautettiin ammattilaitos ja säädettiin asteittain elinkeinovapaus.[22] Suomen talous kasvoi 24-kertaiseksi 1860-2009.[23] Vuoden 1868 jälkeen Suomi vaurastui niin, ettei nälänhädistä enää kärsitty.

Jyvämäärän monikymmenkertaistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun maatiaislajike antoi 5 jyvää rukiinsiemenestä, nykyinen hybridisiemen jopa 150 jyvää, 30 tähkää kohden. Suomessa on enää 3 000 rukiinviljelijää, mutta he tuottavat saman ruissadon kuin 1800-luvulla, jolloin ruis hallitsi peltoja.[24] Ruis oli Suomen tärkein vilja.[25]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ronald Demos Lee: Population The Concise Encyclopedia of Economics. Viitattu 28.11.2011.
  2. a b The State of Food Insecurity in the World FAO.
  3. a b Plenty of gloom, The Economist, Dec 18th 1997
  4. Puolet maailman ruoasta heitetään roskapönttöön YLE Uutiset. Viitattu 19.2.2009.
  5. Ruokamellakat leviävät ympäri maailmaa 7.4.2008. Helsingin Sanomat.
  6. Democracy as a Universal Value, Journal of Democracy 10 (3): 3-17, 1999: "No substantial famine has ever occurred in any independent and democratic country with a relatively free press."
  7. Amartya Sen, The Concise Encyclopedia of Economics (accessdate 2011-11-28)
  8. The Law of Increasing Returns, Ronald A. Bailey, in "National Interest" (accessed 2010-11-28)
  9. Number of Hungry Rising, U.N. Says 8.12.2004. The New York Times. Viitattu 06.10.2006.
  10. Famine Trends Dataset, Tables and Graphs – World Peace Foundation en-US
  11. a b David Pilling: As democracy retreats, famine makes a comeback Financial Times. 22.3.2017.
  12. Järjestö: Afrikan nälänhätä pahentunut 24.7.2006. HS. Viitattu 06.10.2006.
  13. New Estimates Reveal Drop In Extreme Poverty 2005-2010, World Bank, Feb. 29, 2012
  14. World Bank Sees Progress Against Extreme Poverty, But Flags Vulnerabilities, World Bank, February 29, 2012
  15. Malthusian mouthfuls, The Economist online, Nov 17th 2010. Sisältää kuvaajan ruoan hinnasta 1980 - 2010.
  16. "More People, Greater Wealth, More Resources, Healthier Environment", professori Julian Simon, Economic Affairs, April, 1994. "Every resource economist knows that all natural resources have been getting more available rather than more scarce, as shown by their falling prices over the decades and centuries."
  17. Testimony before the United States Senate, Sheldon Richman, Senior Editor, July 20, 1995
  18. Population, Ronald Demos Lee, The Concise Encyclopedia of Economics (accessdate 2011-11-28)
  19. Millions of people are on the brink of starvation in the Horn of Africa 6.1.2006. FAO. Viitattu 06.10.2006.
  20. Anttila: Ruoan hinta nousee Suomessakin 14.4.2008. Helsingin Sanomat.
  21. Hämäläinen 1859 - Katovuodet "Suometar Sanomalehti". 22.2.2011.
  22. Ammattikunta (sivu 336) Tietosanakirja. 1909-1922.
  23. Talvella 2008 Suomi­–Ruotsi-maaottelu oli päätymässä Suomen voittoon, mutta sitten onni kääntyi Helsingin Sanomien Kuukausiliite, 2.4.2016.
  24. Uudet katovuodet (38/2018, sivut 30-37) Suomen Kuvalehti. 21.9.2018.
  25. Ruis Peda.net. Viitattu 23.9.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jutikkala, Eino: Kuolemalla on aina syynsä. Maailman väestöhistorian ääriviivoja. WSOY 1987, Helsinki.
  • Turpeinen, Oiva: Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868. Suomen historiallinen Seura 1986, Helsinki.
  • Ilmestyskirjan ratsastajat. Sota, nälkä, taudit ja kuolema historiassa.Toim. R. Marjomaa, J. Nurmiainen, H. Weiss. Vastapaino 2000, Tampere.
  • Lappé, Frances Moore; Uurtimo, Yrjö; Salvi, Lassi: 12 myyttiä maailman nälästä. Like, Rauhanpuolustajat 2000, Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nälänhätä.