Eroosio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eroosio on kallioperän ja maaperän kulumista veden, tuulen, mekaanisen kulutuksen tai jonkin muun maaperää kuluttavan tekijän tähden. Laajassa merkityksessä eroosioon lasketaan mukaan myös irronneen aineksen kulkeutuminen veden tai tuulen mukana; suppeampi merkitys kattaa vain aineksen irtoamisen, jolloin raja rapautumiseen on häilyvä. Eroosion irroittaman aineksen kasautuminen on nimeltään sedimentaatiota, nämä kaksi prosessia yhdessä muokkaavat maastonmuotoja jatkuvasti.[1]

Vesieroosiossa maaperää kalvaa liikkuva vesi. Rannikolla sitä aiheuttavat sekä kalliota vasten iskeytyvät aallot että aaltojen liikuttamat sora ja hiekka. Joen pohjassa eroosiota aiheuttaa sekä virtaava vesi että sen mukana kulkevat ainekset.[1]

Jäätikköeroosiota aiheuttaa sekä liikkuvan jäämassan mukana kulkevat lohkareet, että jäätikön sulamisvesi joka tunkeutuu kiven rakoihin, jäätyy uudelleen ja laajenee, ja murtaa kivestä palasia jotka kulkeutuvat jäätikön mukana.[2]

Tuulieroosiota ilmenee lähinnä kuvilla alueilla, missä tuuli irroittaa hiekkaa dyynien pinnasta, ja tuulen kuljettama hiekka hioo kallion pintaa.[1] Dyyni liikkuu tuulen suuntaan, kun tuuli irrottaa hiekkaa tuulenpuolelta ja kassa sitä suojanpuolelle.[3]

Eroosio on ekosysteemille pienessä määrin terveellinen ja luonnollinen tapahtuma, mutta sitä ovat voimistaneet etenkin ihmisen aiheuttamat muutokset luonnossa. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi metsien hakkuu, maatalous ja liikkumisen aiheuttama kuluminen. Eroosiossa maasta poistuu sellainen ainesosa, joka on herkkä kulumiselle ja kulkeutumiselle, esimerkiksi pienen raekokonsa tähden. Eroosion aiheuttaman kulutuksen, kuljetuksen ja kasaantumisen voimakkuus vaihtelee maaston ja eroosiota aiheuttavan ilmiön mukaan. Merkittävimmin Suomen kallioperässä ja maaperässä eroosiota aiheuttanut tapahtuma on ollut jääkausi. Eroosioon vaikuttavat tekijät voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: energia-, suoja- ja kestävyystekijöihin.lähde?

Energiatekijöihin kuuluvat eroosiota aiheuttavat ilmiöt. Tällaisia ilmiöitä ovat sade, tuuli, virtaava vesi ja jää, joiden potentiaalinen eroosiota aiheuttava voima vaihtelee pintarakenteiltaan ja kaltevuuksiltaan erilaisissa ympäristöissä.

Suojatekijöihin sisältyvät eroosiota estävät asiat, kuten kasvipeitteen laatu ja määrä, maankäyttö ja -hoito, sekä asutuksen tiheys. Suojatekijöitä voidaan parantaa lisäämällä eroosiota estäviä rakenteita esimerkiksi kattamalla paljas maa katteella.

Eroosion jälkiä maaperässä.

Kestävyystekijöihin sisältyy maaperän eroosioherkkyys, maaperän veden suodattamiskyky ja maanparannusaineiden käyttö. Jos maaperä on tiivistä, eikä se läpäise vettä on selvää että aiheuttaa valuntaa ja sen mukana eroosiota. On huomattava että jotkin tekijät, kuten sade, voivat vähentää tai lisätä eroosiota. Jos sademäärä on pieni tai ei sada ollenkaan, kasvillisuus häviää ja maaperä on altis eroosiolle. Toisaalta runsaat sateet aiheuttavat voimakastakin vesieroosiota. Humidisissa olosuhteissa, joissa on runsaasti suojaavaa kasvillisuutta, eroosioherkkyys on huomattavasti pienempi kuin aridisissa olosuhteissa tai maaston ollessa paljas.

Eroosio aiheuttaa kuormitusta vesistölle, koska maa-ainesten mukana kulkeutuu ravinteita ja maa-ainesta vesistöihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Erosion Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.6.2017.
  2. Erosion by ice Rock cycle. The Geological Society. Viitattu 11.6.2017.
  3. Erosion by wind Rock cycle. The Geological Society. Viitattu 11.6.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]